maanantai 31. joulukuuta 2007

Ihmeitä tapahtuu..

Hahaa, se kauan kaivattu juoksu alkoi eilen! En meinannut uskoa todeksi kun sulosoinnut alkoi raikaa aamulla ihan yllättäen. Joskus odotus palkitaan :-)

Jihuu!

lauantai 29. joulukuuta 2007

Juoksutauko

Kyllä se vaan on ihmeellistä miten nämä tytöt osaa? Seittemän viikkoa on jo kulunut siitä, kun geen viimeisin juoksu loppui. Tuskin on mahiksia toivoa juoksua ensi viikoksi, silloin laskettu aika osuisi talvilomani päälle.. TYLSÄÄ!

Oon suunnitellut pentuja varten jo kaiken niiiiin valmiiksi, että oishan se kiva saada ne pennut edes alulle. On makuuhuoneen ja työhuoneen paikkojen vaihtoa luvassa. On hankittu makkarin oveen pieni portti, on hankittu hieno uusi kevythäkki, johon Gee saisi vauvansa tehdä. Ihan pieni pentukuume vaivaa.. Gee saisi alkaa palkita tämän odotuksen pikkuhiljaa ja päästellä niitä sulosointuja kidastaan, joita yleensä ei kaivata.

Joku varmaan jo huomasi, että vanhempieni poikien sivuille on lisäilty juttua. Tarkoitus on nyt näillä näkymin pitää molempia poikia leikkaamattomana jonkin aikaa. Katsotaan miten ne alkaa äijäillä. Mitään matadoreja niistä ei ole tarkoitus tehdä, vain muutama pentue YHTEENSÄ, jos nyt sitäkään. Mielestäni on kuitenkin parempi käyttää molempia vaikka yhdenkin kerran, kuin että yhdellä tehdään hirveä määrä pentueita.

Äiti soitteli jo mökiltä eilen, että Lempo on harjoitellut niskaotteita veljeensä.. Kerranhan se on jo "merkannut" - kusi keittiön lavuaariin, hups.

keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Kohti uutta vuotta

Joulu on juhlittu ja uus vuos häämöttää jo eessä.. Lomaa on vielä loppiaiseen asti! Jihuu!

Gee on tehnyt juoksua jo jonkusen päivän, mutta ei sitä siltikään vielä kuulu. Ehkä se kohta.. Toivomamme kirkasvalolamppu jäi joulupukilta saamatta (olivat kuulema loppuneet maahantuojalta), mutta oli meillä ihan hauskaa kun testattiin Geen ja Nökön kanssa uutta jalkakylpylaitetta. Ja guitar heroa on pelattu niin paljon, että ainakin mulla on jo sormet kipeenä. Kissat on olleet yleisönä.

Vietettiin joulu mun vanhempien luona, Ozzyn ja Lempon reviirillä. Omat kissat päätettiin jättää suosiolla kotiin, ettei koko joulu mene ihan riehumiseksi. Pojilla riitti joulukuusessa ja lahjoissa ihastelemista. Kyllä taas muistui mieleen mitä se elämä pentujen kanssa on.. Vaikka eipä nuo 3,5 kiloset jässikät enää mitään hirveen pieniä pentuja ole :)

Kävin torstaina katsomassa Unnaa ja Sagaa ja ne oli valehtelematta puolet pienempiä kun nuo pojat. Kyllä vaan tyttöjen ja poikien kokoerot on huimat! Tosin Tuittu ja Taino oli hyvin saman kokoisia, Taino oli jo vähän alkanut lihoakin kastraation myötä :-) Eipä Tuittukaan mikään laiheliini ollut - tosin musta on vaan hyvä että varhaiskypsässä suvussa tytteli on pentuna hieman pullea. Kiimat tulee ihan varmasti hoikentamaan neitiä aikanaan. Sama juttu oli Neelan kanssa sillon kun se oli nuori (vaikka eräskin tuomari sitä haukkui läskiksi)! Ei haitannut minua siinä vaiheessa, kun viikon välein tulleiden kiimojen jälkeen tyttö alkoi hoikentua.. Kammoksuttaa edes ajatella, mikä luukasa se olisi astutettaessa ollut, jos olisi pentuna ollut hoikempi.

Tuittu ja Taino oli saanut uuden kaverin, Elli-koiran. Se on greyhound, hassu suipponokka, jota kiinnosti mun lahjalelu enempi kun kissoja!

Ja nyt nukkumaan (kello on jo tapsanpäivän puolella)!

maanantai 17. joulukuuta 2007

Juoksun odottelua ja huolia (taas vaihteeksi)

On se vaan kumma, että kun periaatteessa tuon Geen vois jo astuttaa, niin se päätti ny alottaa sen perinteisen juoksulakon ennen astutusta. Viimeksi oli ihan sama juttu. Oon yrittäny maanitella ja houkutella, mutta se vaan hyppii ovien päälle ja leikkii isänsä kanssa. Tulukoon sitten ku on tullakseen, mutta pentujen olisi hyvä syntyä ennen huhtikuuta, koska mulla alkaa työt huhtikuussa ja sieltä ei viitsisi heti olla poissa (jos siis on tarvetta, siihenhän pitää kuitenkin varautua).

Huolia puolestaan aiheuttaa Neelan ja Geen välit. Ollaan nyt tultu siihen että tällä hetkellä rouvat asuvat eristettyinä toisistaan. Kokeillaan yhdistämistä varmaan seuraavan kerran vasta sitten kun Gee on leikattu. Saa nyt nähdä miten pennut ja Geen raskaus muuttaa tilannetta. Käytännössä se on kuitenkin sitä, että Neela alkoi pelkäämään Geetä ja Gee provosoitui Neelan käytöksestä niin, että alkoi lopulta hyökyyttää sitä :(

Toivon kyllä sydämeni pohjasta, ettei tilanne ehtinyt mennä niin pahaksi, etteikö se vielä olisi korjattavissa.

torstai 13. joulukuuta 2007

Jouluflunssaa ja sen sellaista

Alkaa jo nuo Porin tunnelmat unohtua, joten mitäpä sitä sen kummeNpia sieltä selittämään. Paikalla olleet tietää tunnelmat ja ne jotka ei ollu siellä, no se on niiden häppee! :-) Tosin ei ketään varmaan tämä mun flunssa käy kateeksi.. Tiistaista asti oon kököttänyt kotona kuumeessa ja kauheessa köhässä. Tämmönen kävelevä pöpömagneetti ei oikeen sovi nuihin isoihin yleisötapahtumiin, vai mikähän se flunssan itämisaika olikaan?! Akikin tuossa pärskii siihen malliin että..

Mukavaa oli nähdä Alisaa ja Anne pisti Vilmankin mukaan sille kaveriksi. Seniakin näki Tarmon jälkikasvua.

Göran on voinut tällä kertaa paremmin. Paino on nyt samaa luokkaa kun ennen leikkauksia, tosin masu on kerännyt hieman enemmän täytettä kun ennen leikkausta :)) Krisseä täytyy kyllä kiittää jaksamisesta, parempaa sijotuskotia ei voisi toivoa! On ollut hankalaa seurata tilannetta vierestä, koska pienen välimatkan takia hoitoon osallistuminen on ollut hankalaa. Oli Göran meillä yhden yön hoidossa ja vietiin aamulla eläinlääkärille, josta Krisse kävi sen myöhemmin samana päivänä hakemassa.

Toivotaan että Kamikaze-maistelija osaa nyt pitää itsensä kurissa!

tiistai 11. joulukuuta 2007

Kuvia Porista

Tässä muutama kuva porista, Maon valmistumiskuvat ja pikku-Ozzy :)





Laittelen tänne loput pikkuhiljaa: Kuvagalleria (se on vielä kesken)

Porin kuulumiset

Alla meidän tulokset Porista, myöhemmin ehkä jotain reportaasia, nyt ei jaksa kun on kuumetta melkeen 38 ja niin kamala flunssa että ei ole edes luontaislääkkeistä ollut tällä kertaa mitään apua (kenenköhän flunssapöpöisen mukista tuli viikonloppuna juotua O:) )..

Ainii ja kuviaki otettiin vaikka kuin, pitäs ehtiä ne jossain välissä purkaa ja muokata johonkin kansioon näytille (joskohan Aki viittis?).

GIP&IC Anatolian Modern Man, DSM (OSH e) EUROPA PREMIER, TP
Feanorian Blizzard of Oz (OSH a 24) EX1, TP, KPP JIHUU!!
Feanorian Boom Boom (OSH e) EX1
Feanorian Bling Bling (OSH g) EX1
Anatolian Rock Me Mama (OSH g 25) CAC sekä 2. paras siitosnaaras (pisteet 103,33)

Ja meidän pentujen tulosten ansioista Fidelio-iskä oli paras siitosuros, onnittelut!

Kaikki pennut ko. näyttelyssä oli muuten Maon lapsenlapsia!

keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Kuvaterveiset Rambolasta

Rambolta tuli juuri kuvaterveiset uudesta kodista. Mukavalta näyttää :) Ocicat-pojat näyttävät ottaneen "vauvan" hyvin osaksi perhettään. Kiitokset Birgitta kuvista!

Oon aivan ihmeissäni näiden poikien kanssa, miten ne voi näin nuorina olla niin julmetun isoja? On taidettu Fidelio-isältä saada kokogeenejä :))

Rambon täplät ovat hirveästi haalentuneet, mutta taitaa silti olla viisainta käyttää värintarkistuksessa (vaikka DNA-testi jo osoitti, että kissa on non-agouti). Näyttelyissähän kissa voi kuitenkin kisailla ulkoasun mukaan ja tässä tapauksessa se voisi olla järkevää tehdä täplikkäänä.





Rambo on kasvattanut hienon nenän, iskää lienee kiittäminen komeasta profiilistakin :)

Koko viikko yhtä juhlaa

Loppuviikosta on tarkoitus suunnistaa kohti Poria, sukuloidaan ja käydään jouluostoksilla. Porissa on tarkoitus myös juhlia synttäreitäni ja tämän kasvattajapariskunnan 5-vuotista yhteistaivalta (huh, niin se aikaa vaan rientää) sekä sunnuntaina näyttelyssä toivottavasti myös Maon EP-titteliä. Yhtä juhlaa on siis tiedossa.

Ei tänne yleensä näitä henkilökohtaisuuksia tule kirjoiteltua, mutta nyt kun pääsin asiaan, niin pitää vielä mainita että maanantaina perusopinnoistani valmistui 2/3 osaa. Vielä olisi keväällä yksi puolen vuoden jakso perusopintoja edessä ja sitten syksyllä aloitan erikoistumisen. Äkkiä se menee tämäkin aika, kun tahti on niin mielettömän tiukka.

Lupasin mennä tänään pesemään Lempon ja Ozzyn, koska en ole saanut vakuutettua isääni siitä, ettei niitä tarvitse pestä. Pennuilla on niin hyvässä kunnossa turkit, todella puhtaat ja kiiltävät, että en näkisi mitenkään tarpeelliseksi. Mutta kuulema en halua pentujen pärjäävän, jos en suostu niitä pesemään :D Toki minä sen teen, jos se helpottaa ja luo uskoa näyttelyissä pärjäämiseen :-)

Kivaa nähdä Alisaakin, Anne mietti Vilmankin laittamista mukaan, kun voivat matkustaa samassa boksissa ja olla samassa häkissä. Se oliskin kivaa!

maanantai 3. joulukuuta 2007

Joulukuu

No eihän ne huolet noin helpolla päästä.. Göran todellakin leikattiin kolmannen kerran suolitukoksen takia. Syitä tähän kummalliseen harrastukseen on mietitty. Minulle syömishäiriöt (pica) on tuttu lähinnä "ihmispuolelta" ja tuli aivan yllärinä, että kissoillakin voi tällaista vaivaa olla. Tavattu mm. itämaisilla ja burmilla.

Göran kävi viime viikolla todella huonossa kunnossa ja oli aika epävarmaa selviääkö se edes narkoosista, annoin myös luvan lopettaa, jos leikkausta ei olisi voitu tehdä loppuun asti. Göran oli kuivunut (vaikka Krisse on sitä nesteyttänyt), todella laiha ja aika heikossa kunnossa.

Kummasti se poika kuitenkin tuostakin leikkauksesta toipui ja on alkanut kuntoutua. Jos vielä sama harrastus jatkuu, niin sitten ei oikein enään ole mitään tehtävissä..

Pentusuunnitelmat ovat siis tällä hetkellä erittäin epävarmat, Geelle on harkittu toista kollia. Eiköhän nämä tässä joulukuun aikana selviä.

maanantai 26. marraskuuta 2007

Kuulumisia

Nonni, tänään kuultiin tuomio Neelan niskasta otetutsta koepalasta - > hyvälaatuinen rasvakudoskasvain (eli suomeksi rasvapatti) se vaan oli. Uusiutumisen riski nuilla on ja nyt kun tiedetään ettei ole mitään vakavaa niin ei tarvi hätääntyä. Kuulema voi tulla jonnekin muuallekin, jos siihen on taipumusta. Jää nähtäväksi. Ihon ulkopuolella olevat tikit poistettiin ja haava näyttää hyvälle, eihän se iso onneksi ollutkaan. Helpottaa lujasti, olin ihan varma että kyseessä on joku sarkooma tai muuta ikävämpää.. Tosin yleensä aina ajattelen pahinta, ei tunnu niin pahalle jos itselleen uskottelee että kaikki on hyvin, vaikka ei välttämättä olekaan.

Göranikin on kai kuntoutumassa ihan hyvää vauhtia. Toivotaan että kolmatta kertaa ei tarvi enää silpoa.. Laihtunut se on kuulema hirveesti, kun ruokaa voi antaa vain pieniä annoksia ja vähemmän muutenkin. Joten menee varmaan jokunen viikko, että saa taas lihaa luidensa ympärille. Saa nähdä ehtiikö kuntoutua Geen kanssa treffaamaan, vai joudutaanko käyttämään varakollia (joka onneksi on olemassa). Toiveissa tietty on, että Göran ja Gee pääsee lapsentekopuuhiin, mutta Geen astutusta ei voi kovin pitkään venyttää jos juoksutahti on kova.. Poriin ei Göran nyt luonnollisestikaan puolikuntoisena tule.

Aijoo ja yks ihan huippujuttu! Ekaa kertaa mun kasvatti oli Kategorian paras! Marsu oli lauantaina Tanskassa näyttelyssä ja oli kategorian paras pentu. Sunnuntaina oli TP, häviten toiselle pennulle, jonka lauantaina voitti :) Sain Tanskasta Erikiltä meilin, että poika oli saanut hirveästi kehuja niin heidän tutuiltaan kuin tuomareilta. Minun mieltä lämmittää voittoja enemmän kuitenkin kuulumiset, että poikaan on oltu tyytyväisiä ja se on kotiutunut loistavasti.

torstai 22. marraskuuta 2007

Göran the Kamikaze-maistelija vol. 2

Voi paska sanon minä! Just kun ehdittiin ihastella, että Göran on alkanut toipua hyvin ja ruoka-annoksetkin alkoi jo olla lähes normaalit, niin se pöljä meni tekemään sen uudestaan. Hirveästi laihtuneen kissan lihotuskin alkoi olla hyvässä vauhdissa.. Se sitten kaivoi sen mysteerisen pehmopallon jostakin esiin ja söi siitä loputkin. Sama rulianssi uudestaan ja Göran leikattiin tänään toisen kerran. Olivat eläinlääkärissäkin jo uhanneet varata sille leikkausajan viikon päähän, kolmatta kertaa varten *silmienpyörittel* ..

Pitäsköhän kasvattajalta kysyä onko linjoissa ollut ennen taipumusta itsemurha-yrityksiin :P (vaikka ei sais vitsailla, vakava asia)

Ei kissa näemmä ainakaan kerrasta opi :| Tämän kissan kohdalla tuskin on viisasta kokeilla enää kolmatta kertaa. Kissanleluiksi tarkoitetut lelut ei tälle pojalle sovi.
Ainoa positiivinen asia on tietty se, että se tukoksen aiheuttanut lelu löytyi!

lauantai 17. marraskuuta 2007

Saga ja Unna

Essi lähetti kuvia sinitiketti-neideistään, Sagasta (ent. Rosina - Feanorian Blue Lotus) ja Unnasta (Feanorian Blue Unknown)! Tyttöjen kuulumisissa neitejä luonnehdittiin seuraavasti:

"Unna on äänen käytössä säälimättömämpi, voi pitkäänkin 'päästellä' henkeä vetämättä..(ruoka-aikana varsinkin). Myös kehräämisen pitää olla äänekästä, moottori jää myös joskus päälle vaikka rapsutussessio olisi jo ohitse, toisinaan moottori voi käynnistyä jo pelkästä katseesta.. :) Unna on myös se joka aiheuttaa ryminää, ja on myös se, joka EI usko MITÄÄN..

Sagalla meni pari päivää tutustumisessa, mutta sitten onkin talsinut suoran sydämeen, on valloittava pakkaus. Nauttii läheisyydestä ja yhteisistä hetkistä. Joissain asioissa hieman sivistyneempi kuin siskonsa.. mutta osaa olla myös melko sähikäinen. Ruoan perään ahne ja hotkii ei niin sivistyneesti, joten raksuja tarjoan rajoitetusti.."


Kiitos kuvista Essi! :)


Ketutusta

Nelpukkaa ottaa aivoon ihan tosissaan, musta paita jonka värkkäsin sille vanhoista pitkiksistä (joissa on semmonen söpö pitsiresori :D), ei oikein ole saanut suosiota. Ilman paitaa ei voi olla, koska Neela ylettyy nuolemaan haavaa ja eilen yritti takajalalla sitä vähän rapsutellakin. Kaulurista olisi hyötyä vaan nuolemiseen mutta rapsuttamaan se ylettyisi silti..

Välillä olen antanut haavan "tuulettua", mutta potilasta pitää vahtia koko ajan. Muuten on sujunut ihan hyvin, haavakin näyttää siistille. Eihän se iso ole, mutta repeytymisvaara kai siinäkin on.. Pitää vielä katsella jotain paksumpia sukkahousuja, josko niistä sais vähän joustavamman paidan. Neela kulkee ihan kyyryssä pitkin seiniä tuo paita päällänsä. Käy sääliksi!

Geen toinen juoksu pentujen jälkeen oli onneksi ihan normaalin pituinen. Nyt kai vaan ootellaan sitä joulukuuta.. Toivottavasti ei ennen Porin näyttelyä juokse. Saa nähdä ehtiikö kolli toipua omasta leikkauksestaan ennen Poria. Muuten on kuulema mennyt Göranillakin hyvin, mutta pienenpienet ateriat on meinanneet ihmetyttää. Poika ei kuulema millään tajua, että teelusikallinen pöperöä on koko ateria :-)

torstai 15. marraskuuta 2007

Kaksi leikkausta viikon sisään..

En nyt jaksa isommin kirjoitella, mutta tässä lääkärin sanaset Neelan operaatiosta:

"Neelan niskasta poistettiin kudosmuutos. Patologin tulos saapuu yleensä tikkien poistoon mennessä. Tikit poistetaan ja haavakontrolli 10-12 vrk kuluttua."

Eli Neelan niskassa ollut "läskipatti" tutkittiin vidoin tänään toisen eläinlääkärimme kehotuksesta. Neelan niskassa on ollut _aina_ tuollaista ylimääräistä nahkaa ja Neela on ollut ns. läskiniskainen :-). Mari tutki pentujen rokotusten yhteydessä syksyllä tuota "pattia" ja yhteistuumin päätettiin, että otetaan siitä joskus myöhemmin koepala. Parissa kuukaudessa patti ei kasvanut, mutta halusin asian päiväjärkästä pois ja itselleni mielenrauhan. Epäilyksemme olivat ainakin Marin tutkimusten mukaan ihan oikeanlaiset, eli mitään hälyyttävää ei löytynyt. Patti sisälsi ainoastaan rasvakudosta, jota poistettiinkin jonkin verran. Varalta lähetettiin kuitenkin patologillekin tutkittavaa :) Olo on huojentunut, mutta jännätään nyt ainakin sinne tikkien poistoon asti..

Potilas makoilee tyytyväisenä fleece-peiton alla kahden kuumavesipullon välissä. Ainakaan vielä ei ole tuo haava alkanut kiinnostaa, mutta saa nähdä keksiikö se sen jossakin välissä..

Tässä vielä kuva toipilaasta:

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Göranin kuulumisia

Görania ei saanut leikkauksen jälkeen ruokkia pitkään aikaan, ei antaa edes nestettä suun kautta, vasta kun tänään. Krisse ilmoittele juuri, että ensimmäinen lusikallinen ruokaa upposi juuri, mutta Göranin mielestä määrä oli aivan mitätön! Siinä mielessä poju siis on alkanut ainakin toipua, että ruokahalu on tallella :-) Toivotaan, että ruoka pysyy sisällä ja menee jossain välissä oikeaa reittiä uloskin.

En kyllä ole koskaan törmännyt itämaiseen, joka olisi niin rohmu kuin Göran, vaikka rohmuja kissoja olen nähnyt. Meidän omat kissat kun on sellaisia kulinaristeja ja nirppanokkia, että ruuat saattaa joskus seistä pitkäänkin koskematta. Tosin todettakoon, että paria Nebuankhet-supersyömäriabya olen joskus käynyt ruokkimassa, eikä Göran sentään niille vedä vertoja :) Hyvähän se on, jos kissalle maistuu ruoka kuin ruoka, mutta tuollainen _syön_vähän_kaikkea_muutakin_kuin_ruokaa_, voi aiheuttaa näitä vähemmänkin mukavia ylläreitä.

tiistai 13. marraskuuta 2007

Göran the kamikaze-maistelija

Sain eilen puhelinsoiton Krisseltä - Göranilla on suolitukos ja tiistaille varattu leikkausaika Akuuttiin, jos ei parafiini tuo tukosta ulos aamuun mennessä niin leikataan. Mutta eihän se tuonut, yöllä Krisse oli tuntenut selvän tukoksen suolenmutkassa. Eikä se ollut mikään kovin pienikään käsittääkseni. Kissa oksensi aina parin tunnin päästä kaiken ulos, jos jotain söi. Ainoastaan öljy tuli läpi toisesta päästä :(

Tänään poju leikattiin ja kun soiteltiin taas niin kuulema riehui autossa (kotimatkalla) tötterö päässään. Suolesta oli löytynyt jotain matonkuteen tapaista, sinistä ja valkoista "räsymattonauhaa". Ihme juttu vaan, Krisse kun ei lainkaan tiedä mistä moista olisi voinut kissan suolistoon joutua. Mattojakaan kun ei omista.. Toivottavasti mysteeri selviää. Nyt sitten vaan jännitetään miten suolisto reagoi leikkaukseen, kunhan nyt kaikki vaan sujuisi hyvin. Pitäkää peukkuja meidän puolesta!

torstai 8. marraskuuta 2007

Taino ja Tuittu

Laura lähetti Tuitusta ja Tainosta kuvia. On ne niin söpöjä :)




Nököä ja Geetä

Gee on yrittänyt liehitellä Nököä jo pari päivää, alkaa olla Nökön hermot jo ihan riekaleina tuon vieressä kierivän hormoonihirmun kanssa..


Telkkarin päällä..



Sohvalla..

Kierimistä..

Liukumista..



Outoja asentoja..

Ei nuita kissanaisia voi aina ymmärtää. Kylläpä Gee näyttääkin kuvissa niin pennulle :-)

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Nukkuu Maunon kanssa


Mauno on paras unikaveri, aina valmis nukkumaan kainalossa! Tämä viikko on vetänyt meikäläisen vuoteen omaksi ja Mao tuntuu olevan ainoa tyytyväinen emäntänsä kipeään olotilaan. Ei ole tarvinut monasti houkutella unikaveriksi. Kun kannan peiton makkarista olkkariin niin Mao juoksee perässä, piehtaroi hetken peiton päällä ja sitten ahtautuu johonkin poimuun nukkumaan. Mao ei varsinaisesti kannusta tervehtymään, mutta väistämättä sekin on edessä :) Ihanaa silti, että on aina joku jolle seura kelpaa.

Gee aloitti juoksun eilen ja olen kironnut ettei sitä avoimen luokan sertiä ole. Muuten kyllä voisin astuttaa sen heti. Pelottaa että mitä tämä juoksu tuo tullessaan.. Pitää nuille nuorille neideille yrittää hankkia sertit ennen ekoja astutuksia, ettei tule samanlaista tilannetta eteen. Vaikka molemmat tytöt on nyt näillä näkymin tarkoitus "pennuttaa" kertaalleen, mutta sovittu kuitenkin on yhdestä-kahdesta pentueesta :)

perjantai 2. marraskuuta 2007

Nörtti-Gee

Gee on taas osoittanut etevyyttään näissä nörtteilyhommissa. Yritin tossa katella jotain videota netissä ja en saanut sitä millään näkyviin.. Jotain java-päivityksiä mulle tarjottiin ja en sitten ajatellut niitä päivitellä yhden videon takia. Käväisin kettiössä ja kun tulin takas niin neiti istuu persaus näpiksellä ja Java-päivitykset latautuu koneelle. Sitten näky videokin! Voin siis vastedes kehua että mullapa on kissa joka päivitti javan koneelle, eikä tarvi ite huolehtia moisista!

Nyt tuo pöhlö neiti jahtaa jostakin lämpimään suojaan tullutta ötökkää. Ötökkä lentelee täällä pitkin seiniä, mikä saa aikaan aivan mahottoman mäkätyksen ja pomppimisen seinille.

Gee on palautunut niin hyvin synnytyksestä/imetyksestä/pennuista että astutuksen kanssa ei varmaan ole mitään ongelmaa sen porin näyttelyn jälkeen. Toivotaan vaan että juoksukin tulee sitten sopivaan aikaan. Nyt on sentään siitä juoksumaratoonistakin n. kuukausi aikaa. Ruoka maistuu ja alkaa rasvaa kertyä luiden ympärille. Gee on oikeastaan aivan täydellisessä kunnossa, ei laiha eikä pulska. Neela-mummo puolestaan vois vähän ehkä kiinteyttää (kukapa tässä ei vois!).

Pyysin äitiä lähettämään kuvia Lemposta ja ja Ozzista kun tänään taas käytiin siellä ja ihmettelin poikien huimaa kasvua. Tosin olis kyllä kiva saada kuvia muistakin pennuista, niin voisin tänne niitä pistää näytille ;)

Enpä muuten muistanut mainita että käytiin katsomassa sijoituspentueen Reiskaa Suvin luona viikko sitten. Voin sanoa että on kyllä yksi suurimpia itämaisia mitä olen koskaan nähnyt! Oli Reiskulilla vähän masua, mutta julmetun iso poika se kyllä on! Oliokhan se paino jotain 6 kiloa?? Tuntuu aivan oudolle että Mao ja Neela on saaneet tehtyä niin hyvän kokoisen jälkeläisen :D Neela kun on tommonen pieni pirpana ja Maokaan nyt mikään kovin iso kolliksi ole. Ehkä se varhainen leikkaus voi olla kasvulle edullinen tilanne. Onhan tuo meidän Nökökin nuorena leikattu ja niin iso, että ei kovin moni kotikissakaan noin kookas ole. Saa nähdä millainen jättiläinen Tainosta tulee, kun siltä vietiin pallit 4kk ikäisenä :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

Kuvia aikuisista - pitkästä aikaa

No okei, on tässä eka yks kuva missä on pentukin. Mao ja Lempo - cremerakkautta! Kuva otettu Lempon ollessa n. 12 viikkoinen, poju on ihan saman näkönen kun Mao pentuna
Tässä sitä todistusaineistoa, kyllä ne tytöt on kavereita murinasta huolimatta. Outo tuo meidän Neela.. Joko muuten muut erotatte Geestä tickingin? 8) Kyllä sitä siellä on!


Ja lopuksi lötköjen kuningas - Nökö! 9 kiloinen minipossumme, joka just ja just mahtuu hyllykön päälle makaamaan

lauantai 27. lokakuuta 2007

Vaimeaa murinaa..

Neela on tuottanut hieman harmaita hiuksia meille. Leikkauksen myötä se on reipastunut hirveästi ja osoittaa kiintymystään meihin ihmiseen paljon rohkeammin kuin ennen. Neelahan on aina ollut hieman ujompi tapaus, ei niin suorasukainen ja helppo kun esim. Mao. Sylissäkään se ei ole viihtynyt kovin hyvin ja nyt se tulee syliin kehräilemään vähän väliä. Nämä siis kivoja ja hyvin toivottuja ominaisuuksia. Näiden kivojen ominaisuuksien lisäksi eteen on tullut myös jotakin ikävää.

Se on leikkauksen jälkeen päättänyt alkaa komentamaan tytärtään Geetä siinä määrin että en oikein tiedä mitä tehdä. Ehkä tuo leikkaus itsessään on pistäny Neelan pään sekaisin? Vai voisiko se olla kipeä? Toisaalta eikö se sillon kiroilisi muillekin kun vain Geelle? Olen myös miettinyt voisikohan kyseessä olla jokin arvojärjestysjuttu? Neela on nyt leikattu ja Gee on ainoa leikkaamaton talossa (ei tosin tunnu tajuavan itse tilanteesta yhtään mitään 8) ). Ehkä se vaatii totuttelua..

Neelan sopeutuminen elämään Maon kanssa oli kans yksi haaste silloin Maon leikkauksen jälkeen kun "eristäminen" loppui. Saattoi läpsiä Maoa välillä päähän kesken hellän pesutuokion tai muuten vaan. Mao oli astutuksen jälkeen pitkään vähän varpaillaan - selvästi muisti että joskus on tuolta eukolta saatu turpaan ja kunnolla. Jossakin vaiheessa Neela kuitenkin lopetti läimimisen ja on nyttemmin tullut Maon kanssa todella hyvin toimeen. Nökön kanssa ei koskaan ole ollut mitään ongelmia, ovat olleet parhaat kaverit alusta asti.

Yleensä tilanne alkaa niin että Neela on jossakin rauhassa lepäilemässä ja Gee haluaisi tulla viereen ja tämä ei Neelalle sovi. Esim. eilen mummo makoili catmaxin ylätasolla ja Gee yritti pienen hepulikohtauksen päätteeksi mennä mammansa viereen köllimään. Eihän siitä mitään tullut kun mummo aloitti hirveän kiroilun heti nähtyään Geen.

Samoin innokkaan leikin päätteeksi Neela saattaa aloittaa murinan ihan yhtäkkiä, vähän niinkun ilmottas että ei enää. Aivan kun sen huumorintajua olisi kadonnut kokonaan? Aiheuttaa ikäviä tilanteita kun monesti mukana nuissa juoksuleikeissä on myös Nökö ja Mao, jotka ovat sitten ihan pihalla kaikesta. Tuo murina ja komentelu on kuitenkin selvästi ainoastaan Geelle osoitettua. Tappeluun asti ei koskaan ole menty, tuohon murinaan se siis jää ja tilanne raukeaa sillä että Gee lähtee pois.

Olen tottakai kamalan huolestunut että onko tila pysyvä tai muuttuuko se joskus tappeluksi? En todellakaan halua että kissat joutuvat elämään niin että jollakin on epämukava olo. Välillä tytöt nukkuvat vierekkäin, halivat ja pesevät toisiaan. Nämä murinakohtukset on siksi ihan käsittämättömiä. Ja miksi ihmeessä vain Geelle? Poikien kanssa Neelalla ei ole mitään ongelmaa, niiden kanssa kyllä ravataan pitkin taloa ja painitaan. Muutenkin Neela kyllä on leikkisä, lähinnä tappaa ja pyydystelee leluhiiriä ja paperitolleroita. Joskus yöllä saattaa kantaa hiiriä sänkyyn että pitäisi nakata..

Feliwayta ajattelin nyt ainakin kokeilla, en tiedä mitä muuta tässä oikeen voisi tehdä. Gee on selvästi kauhean tylsistynyt kun yhteiset leikit Neelan kanssa on vähentyneet ja Mao on niin laiska ettei se pysy Geen perässä..

perjantai 26. lokakuuta 2007

Rauhallista (pennutonta) menoa

Kyllä, tätä menoa voisi nyt kuvailla niin! Ah niin ihanan leppoisaa oloa, ei oo tarvinut ees siivota niin paljon kun sillon kun oli pentuja kotona. Gee muuttu taas ihan pennun näköseksi kun pienet katosi kotoa, on se niin hassua :)

Mutta täytyy myöntää että pentuja on ihan hirveä ikävä. En ole vielä itkenyt pennun perään, mutta kun uusista kodeista tulee kuvia niin liikutun. Lähinnä siitä kun näen että meiltä lähtenyt pentu on päässyt niin hyvään paikkaan ja on todella onnellinen uudessa kodissaan.

Onneksi Lempoa ja Ozzia näkee vanhempien luona ja melkeen joka päivä olenkin siellä tällä viikolla vieraillut. Viikonloppuna ovat menossa ekaa kertaa mökkeilemään poikien kanssa, joten ainakaan kolmeen päivään en niitä näe..

Torstaina muuttivat ensin tytöt, Unna (Blue Unknown) ja Rosina (Blue Lotus) Essin luokse täällä Oulussa. Käytiin tytöt viemässä ja neidit suorastaan juoksivat ulos boksista ja alkoivat tutkia uutta kotia. Kotiutuminen on siis sujunut hyvin. Tyttöjen jälkeen haettiin Rambo (Burning Flames) uuteen kotiinsa Kajaaniin, siellä on oci-pojat ottaneet uuden "pikkuveljen" hyvin vastaan.

Perjantaina lähdettiin kohti Vantaata, Alisa vietiin Vilman (American Doll) ja Annen luokse Espooseen ja tehtiin varsinainen pikaluovutus. Nimet paperiin, katsottiin vähän Vilmaa ja sitten kiireen vilkkaa ajettiin Selloon hakemaan kissanhiekkaa, mitä Miila oli ystävällisenä meille metsästänyt. Hiekka piti alunperin ostaa matkalta Jyväskylästä mutta ajettiin ohi onnemme..
Allekirjoittaneen suu kävi niin nopskaa Tikkakoskelta poimitun kyytiläisen kanssa keskutellessa, ettei siinä ehtinyt muuta kun huudahtaa että meni Mustit ja mirrit ohi. Kuski ei osannut lukea pääni sisällä olevaa karttaa, mihin kaikki pysähdykset oli tarkkaan suunniteltu. Mutta eihän sille mitään voi, kaikkea ei voi hyvältäkään kuskilta vaatia :-) Luulin tosiaan ettei pk-seudulta ole vaikea löytää oikeaa hiekkaa, mutta oli se aika vaikeaa. Etenkin kun ei olla autolla siellä koskaan liikuttu. Onneksi saatiin eikä kissojen tarvinut pidätellä.

Hotellissa olikin sitten oma hommansa selvitellä nukkumäjärjestelyjä. Tuittu (Amazing Sound) oli meillä mukana ja neiti ei oikein pitänyt seurastaan. Mao ja Geen pentu Marsu (Bow wow) otti päähän niin julmetusti että niille piti murista ja sähistä aivan kamalasti. Marsu oli sen verran pöljä pentu ettei lainkaan tajunnut mikä Tudea vaivaa ja meni koko ajan tekemään tuttavuutta. Lopulta oli pakko tainnuttaa Marsu viereen nukkumaan että saatiin Tuittu syömään ja käymään vessassa.

Yö oli mielenkiintoinen, Tuittu nukkui peiton alla kainalossani ja aina jos jompikumpi pojista tuli samaan sänkyyn alkoi kamala murina.Välillä kokeiltiin eristämistä kylppäriin, mutta tuskainen huuto raikui niin kovasti, että siinä olisi koko hotelli herännyt. Seiskan jälkeen lähti juna kohti Tamperetta (liittokokous) ja eipä tosiaan tullut kovin montaa tuntia nukuttua. Meinas käydä kateeksi kun Aki aikoi mennä takaisin nukkumaan kunhan pääsee takaisin hotellille :|

Kokouksesta taisin vapauta joskus 18 jälkeen ja ei kun juna kohti Tikkurilaa. Oli kyllä niin pitkä ja raskas päivä takana että minuutin jälkeen nukuin junassa. Heräsin kun konnari vaati lippua nähtäväksi jossakin puolessa välissä matkaa :P

Helsinkiin muuttanutta serkkuani olisin halunnut treffata vielä lauantaina, mutta ei siinä mitenkään jaksanut muuta kun hankkia jotain ruokaa, katsoa bb:n ja painua nukkumaan. Kissoilta piti vielä trimmailla korvakarvoja ja kynsiä.

Aamulla kissat häkkiin ja aamupalalle. Sitten takas huoneeseen nukkumaan hetkeksi, Marsu kainalossa, vipaa kertaa. Sittenpä jo soitettiin että kissaa pitäs viedä arvosteluun. Sain sovittua että Marsu voi olla huoneessa ja huone voidaan luovuttaa myöhemmin, siitä kiitokset hotellin mukavalle henkilökunnalle. Sillä kun ei ollut asiaa näyttelypaikalla kun rokotus oli annettu alle 15 päivää sitten. Huone käytiin luovuttamassa ennen paneelia ja Marsu odotteli hotellin respassa paneelin loppumista. Lähti sitten näyttelyn jälkeen tuomarin kyydillä uuteen kotiinsa.

Maolle aukesi paikka paneeliin ja poju pokkasi kymmenennen KPK-tuloksen tänä vuonna! On kyllä ollut mieletön putki pojalla, tässä vaiheessa saa varmasti jo omistajakin olla hieman ylpeä? :) Vielä olisi yksi näyttely jäljellä ennen kun on sertit kerätty, Porissa toivottavasti juhlitaan. Sitten kai alkaa jonkinmoinen näyttelytauko meidän kissoilla, pentujakin kun olisi taas mietittävänä. Mutta toki nuita sijoituskissoja voi kuskailla jatkossa ja jotain suunnitelmiakin jo on.

Tuittukin sai ihan kivan arvostelun, erityiskehuja hopeasta ja hienosta tikkauksesta.Oli muuten varmaan eka kerta kun mun kissani silmienväriä kehuttiin. Täytyy sanoa että on varppiisti vaan Tarmon ansiota että Tudelle ylipäätään tuli vihreet silmät :-) Toivottavasti väri ei kulahda kasvun aikana.

Viimeiset lomapäivät alkavat olla käsillä ja pitäisi tästä hipsia nukkumaan, kello on paaaaljon..

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Huomenet

Viisi norsun kokoista (tai ainakin siltä kuulostavaa) pentua rymisteli siihen malliin että en oikein saanut nukutuksi. Makkarin ovi on tietoisesti suljettu terroristien takia yöaikaan ja kun avasin oven niin koko lauma ryntäsi innoissaan vastaan.

Eilen vasta saatiin pentujen rekisterikirjat ja terveystoikkarit eläinlääkäristä (jätän aina sinne täytettäväksi "paremmalla" ajalla). Tosin tottahan ne perusterveystoikkarit sitten puuttui ja jouduin tänään soittelemaan perään. Saadaan ne onneksi huomenna ennen kun tuo toinenkin creme poika ja sinitiketit tytöt muuttaa pois.

Lupasin itselleni lomareissun loppuvuodesta kunhan tämä rojekti on ohi, mutta katsotaan nyt ehtiikö tässä mihinkään ennen kun seuraavia ollaan jo laittelemassa alulle. Tää on ihan hirveetä massatuotantoa näiden hormoonihirmujen kanssa :( Geen seuraavaa juoksua taas kauhulla odotellen..

maanantai 15. lokakuuta 2007

Lempo ja Ozzy muuttivatkin yhdessä

Ozzyn varaus peruuntui niin sopivaan saumaan että Lempo saikin oman velipojan kaverikseen. Kävin tänään heittämässä pojat mun vanhemmille tuohon parin kilsan päähän. Lempon johdolla alkoivat heti tutkia taloa, ruokaakin maisteltiin ja pientä arastelua lukuunottamatta kotiutuminen alkoi hyvin. Käytiin vielä tässä iltasella katsomassa poikia ja siellä ne kippurassa nukkuivat kuljetusboksissa. Ehkä mun siis pitää hankkia se oma kolli kotiin kun se sijotuskollin paikka vanhempieni luona täyttyi :)

Kotiin oli ihana tulla kun VAIN 5 pentua tuli vastaan vaatien ruokaa ja huomiota. Nyt onkin hurjasti aikaa leikkiä ja hoivata pentuja kun olen tämän viimeisen viikon lomalla. Torstaina lähtee Rambo ja illalla varmaan käydään vielä viemässä Unna ja Rosina (tuleva Saga?) omaan kotiinsa. Viikonloppuna matkustetaan Alisan kanssa Espooseen, minne neiti muuttaa Vilman seuraksi. Marsun muuttoaikataulukin alkaa olla selvillä :-) Niin taas kului 14 viikkoa, uskomattoman äkkiä.

Tulevana viikonloppuna mukaan lähtee myös Mao ja Tuittu, osallistustaan sunnuntaina URK:n näyttelyyn. Käyn itse lauantaina Tampereella että ei sitten lauantaina vielä päästykään näyttelemään.

Göran ja Krisse kävivät tänään sydänultrassa Tampereella ja Jörpin sydän todettiin terveeksi. Muutkin testit on hoidettu alta pois ja nyt sitä sitten vaan ootellaan treffejä!

maanantai 8. lokakuuta 2007

Jere 1996-2007


Jere
Sekarotuinen
s. 15.3.1996 - k. 27.4.2007

“Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.”


Muistokirjoituksen kirjoittaminen otti aikaa, nyt on Jerelle lisätty oma sivu nettisivuillekin : muistoissa

Svenssonlandiasta kotiuduttu

Ruotsissa käytiin ja mun epäilyt todella pienestä neloskategorian kissamäärästä oli aivan totta. En kyllä uskonut että sentään NIIN vähän kun vaan 5 nelosta! Järkkyä. Ei ollu kisaa sitte lainkaa, Mao oli ainaki luettelon mukaan ainoa kastraatti. Kaks naarasta ja kaks nuorta oli paikalla meiän lisäksi.

Näyttely oli kiva, tosi moni osas Suomea ja tuli jutteleen Suomeksi. Ihan kivaa kun en Ruotsia hirveesti osaa, tai ehkä kirjottaminen jotenkin onnistuu (sanakirja kourassa) mutta kun pitäs puhua niin menee ihan pasmat sekasin.. Siinä puhutaan sitten Suomea, Ruotsia ja Englantia sekasin. Varmaan myös vähän siansaksaa. Ainakin ravintolassa tuli puhuttua tarjoilijalle niin huonoa ruotsia ja mitälie että lopulta se pyysi näyttämään ruokalistasta mitä otetaan..

Shoppailin pennuille leluja, häkkivessan ja yhen pesän jotka sopii hyvin meidän uuteen sturdiin (tehtiin kimppatilaus jenkeistä - tuli paaaaljo halvemmaksi ku välikäsien kautta ostettuna!).

Viiden aikaan aamuyöllä lähettiin Oulusta ajamaan ja oltiin Ruotsissa perillä vähän ennen 8 (suomen aikaan 9). Kotiin päästiin lähtemään klo 18 (Suomen aikaa) ja matkassa meni jopa yli neljä tuntia. Oli niin kauhee sumu siinä Bodenin ja Haaparannan välissä että ei kovin lujaa uskaltanu edetä.

Lemposta lupasin viime kirjotuksessa kirjotella lisää. Joskus sitä vaan niin ihastuu johonkin pentuun, että ei tiiä mitä tekis. Mietin että pidän sen ihan täällä kotona, vaikka ei sille varsinaisesti mitään kasvatuksen kannalta järkevää käyttöäkään olisi. Jotenkin sitten vaan kävi niin että mun vanhemmat hurmaantui itämaisista ja päättivät että heidän kodissa olisi yksi Lempon mentävä aukko. Lupasin kaveriksi sille toisen pojan, jota on tarkoitus sitten pitää kollina (olinko vähän ovela!). Mutta vielä ei ole siis tarkemmin tiedossa milloin ja mistä tuollainen poika saapuu. Katsotaan nyt. Toivottavasti kuitenkin piakoin niin ei Lemmon tarvi kauaa yksin asustella.

Eli siis oma kissamääräni on nyt jämähtänyt tähän neljään ja ehkä niin on hyvä. Mikäs kiire tässä kun innokkaita sijotuskoteja on tiedossa ja asuvat vielä suht. lähellä meitä.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Lokakuun ekat kuulumiset

.. eikä vieläkään kuvia 8) miten sitä voikin olla muka niin saamaton. . Ymmärtänette kuitenkin että 7 pennun lauma ei ole mikään helpoin kuvattava ja tottakai haluan päivittää kaikista pennuista kuvat samaan aikaan. Joistakin on jo kuvat arkistossa odottamassa julkaisua. Tytöt tuntuu olevan vaikeimmat kuvattavat. Pojat puolestaan poseeraa niin innoissaan kameralle että linssikin on joskus ihan nuoltu.

Geen kestojuoksu näyttää helpottaneen, tosin välillä on vaikea erottaa huuteleeko se kiimaa vai muuten vaan - se kun on viimeiset 4 viikkoa huutanut yhteen menoon. Toivotaan että tilanne nyt helpottaa ja seuraava juoksu ei kuitenkaan ihan heti ala!

Saattaa olla että pääsen marraskuussa näyttelyyn Geen kanssa, mutta se nyt vielä riippuu vähän kuljetuksista ja sen sellaisista. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä tapaamaan Akin kummipoikaa lappiin, mutta kyllähän nyt kissanäyttelyt aina voiton vie x)

Krisse varasi Göranillekin sen mainitsemani ajan sydänultraan Tampereelle. Omistamiani kissoja ei ole aiemmin tutkittu, joten jännittää kovasti millainen tulos saadaan. Kenties me alamme jatkossa ultraamaan kaikkien kasvatuskissojemme sydämet. Tutkiahan voi kyllä vaikka mitä, tutkimisten hyödyllisyydestä taas voidaan olla montaa mieltä :) Itse en näe tarpeelliseksi tutkia kissoiltani kaikkea mahdollista, mikä tuntuu etenkin tuolla maailmalla olevan melko suosittua. Sydänultrasta saattaa sentään olla jotakin hyötyä, vaikka eihän sekään kerro kuin sydämen testihetken tilanteen.

Lauantaina mennään Ruotsiin näyttelyyn Maon kanssa, ihan on melkeen meinannu harmittaa kun tehdään vaan päivän reissu. Viime vuonna oltiin niin kivassa hotellissa Luleåssa että sinne melkeen haluaisi joskus uuestaan. Muutenkin olen pitänyt nuista Pohjois-Ruotsin näyttelyistä. Ne on jopa pienempiä kun Porokin näyttelyt ja aina samat kissat ja kasvattajat paikalla :))

Tämäkin Bodenin näyttely on 160 kissan mininäyttely, täytyy myöntää että koskaan en ole ollut noin pienessä! Saa nähdä montako itämaista on paikalla, tuskin tulee olemaan mitkään hurjat kisailut. Mutta onhan se varmasti erilainen kokemus.

Tärkein meinas unohtua - Lempo-poika taitaa muuttaa mun vanhemmille asumaan :-) Lisää tästä ensi merkinnässä..

Tintti

sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Kaikkea ne osaa..

Miten lie mahdollista että 4 aikuista ja 7 pentua olivat jollakin keinolla saaneet mun tietokoneen kotelon auki (syyllis(iä)tä en tiedä) ja yhden tuulettimen johto oli purtu poikki :o Käytiin saunomassa ja kun palattiin tunti sitten kotiin niin oltiin aivan ihmeissään. Taitavia otuksia, liekö näissä vähän nörtin vikaa??

lauantai 29. syyskuuta 2007

Heipsan

Huolia on, Gee-emon kestojuoksu ei ole vieläkään katkennut, nyt tosin alkaa näyttää jo paremmalta, ainakin täällä on ollut hiljaisempaa. Homeopatiaa voisi kai jälleen kiittää. Katsotaan miten tämä tästä etenee.

Takoitus olisi astuttaa Gee heti kun kolli on testattu (siitostestit ja sydänultra) ja Geelle saatu avoimen luokan Ex-tulos, joka näillä näkymin menee joulukuulle.. Olen koko marraskuun kiinni Oulussa, joten näyttelyihin ei silloin pääse. Tietysti pitää mammankin nyt toipua näistä edellisistäkin pennuista ennen uusia. Ja toki myös Göranin testien tulee olla ok :)

Harmittaa kun en ilmottanut Geetä URKin näyttelyyn kun sinne nyt joka tapauksessa ollaan menossa. Pelkäsin vaan että se on vielä maidossa silloin kun ei ainakaan vielä ole maitohanat alkaneet kuivua. Olen ilmoittanut Maon ja Tuitun sunnuntaille, jännittää miten tytön ensiesiintyminen sujuu.

Eilen kävinkin katsomatta Tainoa ja Tuittua Lauran luona. Olivat kasvaneet reippaasti ja meno oli melkoista. Taino on hauska hötkylä ja Tuittu oli kaunistunut entisestään! Olen jo lähes varma että Taino on hopea siamilainen, mutta varmistuakseni asiasta olisi kyllä kiva kuulla siitä muutama muukin mielipide. Ehkä se joskus lähtee Tuitun mukaan näyttelyyn :-)

Huomenissa voisin taas laittaa uusia kuvia pennuista, jos tenttiin lukemiselta maltan (tuskin on ongelma..) :D

Tintti

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Nyt on kuvia!

Ozzy ja Rambo painii:


Neela ja Gee painii (mummo ja mamma):


Neela-mummo (vielä hieman tuhdissa kunnossa xD):


Pentuläjää mummon kanssa:





Poseerausta:

Tintti

perjantai 21. syyskuuta 2007

Viikonloppuna kuvataan..

.. ja se on lupaus! Saan taas sen paremman kameran lainaan, jihuu!

Eilen Beet käytettiin ekoilla rokotuksilla ja Riittiksen käpälöitävinä. Kaikki käyttäytyi nätisti ja Gee-emo sai erityiskehuja hyvästä kunnostaan ja uskomattoman ihanasta luonteestaan. Meidän kissoista kukaan ei käyttäydy noin rennosti eläinlääkärissä. Voisi se tosin kyllä jo vähän rajottaa tuota mammailua, etenkin imettämistä.. pennut kuitenkin jo pian 10 viikkoisia.

Jospa kirjottelisin sitten lisää kun on niitä kuvia näytettäväksi.

Tintti

tiistai 18. syyskuuta 2007

Pentukuvia

No tässä taas näitä kimppakuvia viime viikolta, kun koko kööri oli vielä kasassa:








Tintti

Kuvia Kuopiosta

Parit kuvat ylhäältä Puijjosta (oli muuten hassuja nuo höyryt mitä maasta kohos!):











Göranista:




Ja Maosta:



Tintti

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Terkut Kuopiosta

Lähdin perjantaina kahden creme-pojan ja kahden "assarini" (autokuski ja seurarouva) kanssa kohti Kuopiota. 3 hengen huoneemme olikin 4 hengen perhehuone ja tilaa riitti! Pojatkin saatiin mukavasti erotettua toisistaan kun eteinen ja kylppäri oli erotettavissa muusta huoneesta. Ei tarvinut toisen olla yksin kylppärissä koko aikaa. Hieman jännitti tuo kahden eri talouden kissan kanssa majoittuminen mutta homma sujui paremmin kun oletin.

Oli kivaa päästä tutustumaan Göraniin vähän paremmin ja ihana poika se onkin! Mikä luonne - kehrää ja kiehnää vaan <3

Lauantaina Mao oli kategorian paras kastraatti ja Göran tuomarin paras - paneelissa äänet menivät toiselle nuorelle. Tänään Maolle sama tulos ja Göran oli kategorian paras nuori! Todella kiva viikonloppu, hauskaa oli ja mahalihakset (jopa multa löytyi sellaset ;) on ihan kipeet kaikesta nauramisesta! Jaloissakin tuntuu kun onneton unohdin retkijakkaran kotiin :/

Eksyttiin Kuopiossa niin monesti että täytyy taas kerran sanoa että hemmetin vaikee siellä on liikkua! Pari vuotta sitten oli aivan sama juttu, meinannut keskustaa löytyä koko kaupungista :| Lauantaina autossa oli ikkunat ihan huurussa kaikesta nauramisesta kun kierrettiin pitäjää ympäri, Puijoon yritettiin päästä mutta oli ihan mahoton tehtävä! Tänään sunnuntaina me sinne asti päästiin, reittiä ei kyllä muisteta, se vaa ilmesty eteen! Siellä oli hyvää kaakaota ja otin kuvia korkeelta. Pistän tänne kunhan saan kameran akun ladattua.

Ihanaa kun näyttely loppui ajoissa tänään ja päästiin lähtemään kotiin jo 16 jälkeen! Se on harvinaista se! Ja kerranki ouluun oli sopiva matka!

Seuraava näyttely onki sitten lokakuussa Ruotsissa jos vaan ollaan mahduttu mukaan. Eivätpä ole ainakaan vielä ilmoittaneet mitään sieltä.

Pennut on kasvanu aivan hurjasti ja pieni cremepiipero myöskin saanut kiitettävästi painoa. Aki on ollut hyvät hoitaja! Neelan sterilaatiohaava on myös siisti ja hyvin on muutenkin hoidettu potilasta.

En tiiä uskallanko luvata kuvia pennuista mutta pitäs kai mun yrittää, tuo kamera vaan ei oikeen tue meidän pimeää kämppää ja huonoja kuvaustaitoja!

Tintti

perjantai 14. syyskuuta 2007

Pennut lähti ja mami leikattiin

Niin ne läks, A-pentuset omiin koteihinsa. Vilman omistaja Anne tuli puolen päivän jälkeen Ouluun lentäen ja iltasella vietiin Vilma ja Anne takaisin kentälle. Pikkulikka oli kuulema lentokoneessa ihan nätisti ja on saatu turvallisesti kotiinsa Espooseen :)

Taino ja Tuittu käytiin viemässä Lauran luokse illalla ja pienen ujostelun jälkeen lapset alkoivat tutkiskella uutta kotia.

Toivotaan että pennut tuovat paljon iloa uusille omistajilleen ja voivat hyvin jatkossakin!

Äkkiä tämä kolmisen kuukautta vierähti. Pikkuiset jäivät onneksi vielä kotiin ja niiden touhuaminen on nyt paljon paljon rauhallisempaa. Hieman huoltakin tässä oli kun yhden pennun paino hieman jumitteli, mutta nyt on taas alkanut ruoka maistumaan ja paino nousee. Kyllä näiden pienten kanssa saa koko ajan olla varpaillaan, koskaan ei tiedä mitä tulee!

Neela steriloitiin aamulla ja tuolla se nyt nukkuu työhuoneessa Akin valvovan silmän alla. Haava on todella pieni, eikä mitään ulkoisia tikkejä onneksi ole. Näin ekaa kertaa naaraskissan leikkauttaneena olin todella yllättynyt kuinka pieni tuo haava oli - odotin jotain 10 cm viiltoa hirveine tikkirivistöineen :D Saa nähdä kuinka Neela alkaa toipumaan nukutuksesta ja antaako haavan olla rauhassa. Pitäisi kai jotain sukkapukua sille sitten miettiä.

Tintti

maanantai 10. syyskuuta 2007

Lääkärikäynti

Neelan pennuille haettiin tänään tehosterokotteet, mikrosirut ja terveystodistukset. Kaikki kolme hurmuria käyttäytyi hyvin ja pentujen luonteita kehuttiin kovasti. Tytöt oli vilkkaita ja uteliaita viipottajia ja Taino itse tyyneys. Siinä se poju vaan köllötteli lääkäritätin pöydällä kun me plärättiin papereita.

Terveen paperit tuli ja pennuissa ei ollut mitään yllättäviä rakenteellisia vikojakaan. Tainollahan näistä on häntäknikki, aiemmin epäilin myös karsastusta ja aiemmin näytti kuin Tainolla olisi lievä alapurenta. Mutta silmät ja hampit oli nyt 3 viikossa oienneet normaaleiksi :)

Sirutus oli helppo ja nopea toimitus ja tuon paksun neulan jälkeen ei rokotus tuntunut enään missään - tai näin minä pentujen eleistä tulkitsin. Autossa ne kyllä kiroili kotimatkalla ihan vähäsen.. pääasia että eläinlääkärille oltiin kilttejä.

Painot pennuilla oli jo yli 1,5 kiloa. Taino oli hieman päälle 1800 grammainen. Tytöt oli saman painoisia, molemmat 1610 grammaa. Eli hyvin ovat kasvaneet!

Tuolla nuo ruoalla tainnutetut pallomahat makoilee sängyllä hyvin tyytyväisinä, mamman kainalossa. Neela on jälleen kerran ollut mitä loistavin mamma, nämä pennut ovatkin sitten Neelan viimeiset lapset ja on aika antaa linjojen edetä. Katsotaan mitä suunnitelmani Neelan tyttöjen kanssa tuo tullessaan.

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Muutamia kuvia

Tässäpä joitakin sekalaisia kuvia tältä viikolta.

Monta pentua ja pari emoakin:


Tuittu ja Rosina - tuitusta on mahdoton saada kuvaa jossa sillä on silmät auki..


Taino:


Vilman pieni ja pehmeä tyyny:


Tintti

Pienet cremepojat ne sitten on söpöjä..



Mitenkähän tästä voi luopua.. ? Olen korviani myöten rakastunut <3 Mao-pappa vinkaisee myös lopussa oman äänimerkkinsä :)

Tintti

lauantai 8. syyskuuta 2007

Pennut kasvaa

Geen seitsikon kanssa on saanut alusta asti hieman jännittää painojen kehitystä - osalla painot nousivat alusta asti mainiosti ja osalla ei niin nopeasti. Nyt pennut ovat kaikki aika tasaisen kokoisia, tytöt tosin poikia hieman keveämpiä. Tällä viikolla painojen nousuista ei juurikaan ole tarvinut huolehtia, tänään painot nousivat kaikilla pennuilla jopa 40-60g. Ruoka on siis maistunut :-)

Neelan pennut ovat viikon päästä muuttaneet omiin koteihinsa. Taidetaan molemmissa kodeissa valmistautua jo innoissaan pikkuisten saapumiseen. Taino ja Tuittu muuttavat yhdessä ja Vilma saa reilun kuukauden päästä seurakseen pennun tuosta Geen pentueesta. Pitäähän perheen koirat kesyttää ennen pikkukaverin saapumista :-)

Neelalle varasin heti pentujen luovutuksen jälkeiseksi päiväksi leikkausajan - toiveena olisi ettei enää yhtäkään juoksua tarvisi kuunnella. Vaikka tottahan se moisen ehtii vielä aloittaa ennen leikkausta :P

Gee se edelleen jatkaa tuota huutelua. Gee on pentujen jäljiltä jo niin laiha ja nyt vielä tuollainen pitkä riuduttava juoksu, ei ole kovin kivaa. Tällä hetkellä se tosin taitaa olla lepäilemässä jossakin kun on ihan hiljaista. Toivotaan että se oikeasti kohta loppuu, vaikka alkaahan tuohon huutoon pikkuhiljaa jo tottuakin. Pelottaa vain että noin pitkä juoksu tuo tullessaan jotakin ikävää, kuten sen kauhulla pelkäämäni kohtutulehduksen.

Viikon päästä olen Kuopion näyttelyssä Göranin ja Maon kanssa, ihan jännittää! Ja kuukauden päästä olisi ruotsissa näyttely mistä on tarkoitus hakea Maolle viimeinen ulkomaanserti ennen EP-titteliä. Suunnitteilla loppuvuodeksi on myös URK:n näyttely sunnuntaina ja Porin näyttely, minne toivottavasti osallistumme isolla poppoolla. Maon olisi siellä tarkoitus valmistua EP:ksi ja luonnollisesti juhlia pitää :-)

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Mamma juoksee.. jo seitsemättä päivää..

Kyllä Gee on päättänyt osoittaa miehenkaipuunsa sitten oikein pitemmän kaavan mukaan, ei tasan ole jäänyt huomaamatta. Seitsemäs juoksupäivä alkoi tänään ja alan olla aika kettuuntunut tuohon huutoon. Onneksi tällä kertaa merkkailua ei ole esiintynyt, mutta varmaan parempi jättää kovin manailematta, yleensä se muutenkin merkkailee vasta kiiman lopussa.. tai alussa tai koko kiiman läpi xD

Saa nähdä muutenkin millaista tämä juoksukäyttäytyminen syksyn aikana on. Geellähän oli kohtutulehdus ennen näitä ensimmäisiä pentujaan, joten pillereitä en ainakaan kovin innolla ala tähän enään sotkemaan. Samoin tietty tiheään tulevat juoksut on tulehdusriski. Toivotaan nyt kuitenkin ettei juoksuja kovin usein tule - täytyy pelotella kollin luokse pääsemisellä niin eiköhän se taas venytä juoksuvälejä :)

Tänään tulin kotiin normaalia aikaisemmin ja nukuin päiväunet pentujen kanssa. Yllättävän hyvin 10 pentua tajusi homman ja sain nukkua rauhassa. Aikaisemmin yleensä joku on alkanut riehumaan kesken unien.. Nyt pentuja oikeen ärsytti kun heräsin ennen niitä, mutta iloiset ruokahuudot kyllä raikasivat kun kipitettiin kilpaa keittiöön syömään.

On siinä katsottavaa kun 10 minikissaa vetää ruokaa kupuunsa ja kyllä muuten aika äkkiä nuo pet-needsin tilaukset hupenee.. olis varmaan aika pistää uutta tilausta menemään.

Ei tästä auta kun koittaa lähteä keksimään kissanhiljennyskeinoja (geen kiimaan) ja ruokkimaan myös itseään.

Tintti

tiistai 4. syyskuuta 2007

Voi lapset..

Aamuinen näky ei kyllä hivellyt silmiä kun astuin tuolta makkarista ulos. Ensimmäisenä lattialla oven vieressä sen verran hiekkaa, että kyllä oli useamman pennun voimilla kauhottu laastia lattialle. Kauempana kaadettu vesikippo ja puoliksi revitty talouspaperirulla. Aki oli töihin lähtiessään päästänyt isommat pennut tuonne "pienten puolelle" ja näytti siltä että oltiin laitettu ranttalisiki..

Täällä puolella taloa se vasta näky olikin. Ei ollut vaikea arvata mitä ruokaa pennuille oli tarjottu aamulla kun lihanpaloja oli pitkin poikin lattiaa ja yhden limamöllin päälle astuin matkalla vessaan. Mietin että onkohan tämä vielä unta kun lähes kokonaan revitty tulostinpaperipaketti (onko se nyt riisi sitten?) oli ns. räjähtänyt olkkarissa. Aki ei tietenkään ollut nähnyt tätä sotkua töihin lähtiessään, sitä osaa ihminen kyllä sulkea tiettyjä asioita näkökentästään kun joutuisi itse siivoamaan ;)

Ihan kiva vapaapäivä (tenttiin mun kyllä piti lukea) kun ekana saa alkaa siivoamaan. Tosin kyllä sitä sitten tuli köllittyä pentulauman kanssa tuolla sängyssä urakan päätteeksi. Kello on jo 13 ja suunnitelen aamiaisen syömistä.. Ehkä illalla ehtii avaamaan tenttikirjatkin hetkeksi..

maanantai 3. syyskuuta 2007

Feanorian uusi blogi

Joskus on tullut kirjoiteltua päiväkirjaa, mutta ajanpuutteen takia lopetin.. Ehkä tämä kuulumisten kertominen voisi nyt sujua jouhevammin jos olisi taas tällainen nettipäivis käytössä. Etenkin tuo pentupäiväkirjojen päivittäminen on ollut niin laiskaa tuon hankalan systeemin takia että päiväkirja olisi varmaan ihan hyvä ulkoistaa nettisivuserveriltä :)

Tällä hetkellähän meillä on vielä kahdet pennut kotona ja meno on ollut aikamoista. Isot pennut ovat pian 12 viikkoisia, mutta ainakin reiluiksi 13 viikkoisiksi ne saavat meillä olla. Ensi viikon maanantaiksi sain viimeisen lääkäriajan näille, jolloin saavat viimeiset rokotukset, mikrosirut ja tehdään perusteellinen terveystarkastus.

Pikkupennut puolestaan ovat 7 viikkoisia riiviöitä. Kolme pentua on vielä varaamatta vaikka aika paljon on tullut kyselyitä. Melko moni haluaisi pennun ainoaksi kissaksi/lemmikiksi ja se on aina vilkkaan rodun ollessa kyseessä ongelmallista.

Mutta toivotaan että sopivat kodit löytyvät näille kolmelle pikkuisillekin :-)

Tässäpä kuva katraasta, tosin kaikki pennut eivät ole kuvassa:


















Tintti