torstai 14. maaliskuuta 2013

7-vuotias mummo ja kissanäyttelyiden hygieniasta..

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Meillä on alkuvuosi vietetty aika normaalia kotielämää, tietysti kissojen kanssa se "normaali" on vähän häilyvä käsite. Miten sen nyt kukin mieltää :) Sairastuin itse Jyväskylän näyttelyn jälkeen jo toiseen flunssaan tälle talvea ja olin 2 kokonaista viikkoa töistä pois. Flunssa ei meinannut lähteä millään - lopulta se meni keuhkokuumeeseen. Viikko sitten perjantaina kävin oysissa sisätautipäivystyksessä tutkittavana. Nyt on aikaa kirjoitella blogia kun olen vielä reilun viikon tässä kotosalla, parantelen itseäni ja koitan keksiä kevyttä hommaa. Tai siis yritän vain olla, heikolla menestyksellä..

Gee täytti helmikuussa 7 vuotta ja vaikka tuo nyt ei minusta ole ikä eikä mikään niin ei se ikä kyllä "mummosta" mitenkään näykään. Ehkä sen luonne on alkanut vihdoin hieman tasaantua, kun se on aina ollut melko kovatahtoinen ja dominoiva muita kissoja kohtaan. Meille ihmisillehän se on aina ollut maailman ihanin lullukka, joka rakastaa käsittelyä ja sylissä olemista. Se on kaverustunut Sansan ja nyt vihdoin jopa Riksinkin kanssa. Tässä 7-vuotispäivänä otettu kuva Kepsusta:



Viimeksi syksyisen Seinäjoen näyttelyn jälkeen Sansa sai mahataudin. Lääkärimme kertoi että tuon näyttelyn jälkeen hän hoiti monia muitakin kissoja tismalleen samojen oireiden takia. Sansaa käytettiin nestehoidossa ja se alkoi onneksi vastata hoitoon nopeasti. No minä tietysti onnistuin viemään tuon taudin VIIKON päästä myös vanhempieni luokse. Olin heillä kissanhoitajana. En voinut kuvitellakaan että tuo tauti voisi viikon päästä vielä ihmisen mukana siirtyä toiseen talouteen. Siellä Tyyne sairasti ja joutui aivan tehohoitoon mentyään niin äkkiä huonoon kuntoon. Onneksi Tyynekin siitä tokeni, mutta kyllä se oli takkuista.

En usko että kissani ovat mitenkään erityisen herkkiä tai omaavat huonon vastustuskyvyn. Ja onhan näyttelyistä vuosikaudet saanut lukea kuinka AINA jonkun kissa on sairastunut. Pidän toki sitäkin mahdollisena että kissan kantama omakin viremia (calicit ym.) voivat näyttelyn jälkeen aktivoitua stressin, matkustelun ym. seurauksena. Etenkin jos kyseessä on hengitysteissä olevat ongelmat. Mahataudit sen sijaan tuntuisivat ehkä ennemmin juuri näiltä tarttuvilta ongelmilta.

Työskentelen itse hoitajana ja olen joskus aivan järkyttynyt siitä millä tasolla hygieniaosaaminen tai pikemminkin sen puute on näyttelyissä ollut. Siinä missä assarit kyllä putsaavat pöytiä, omia käsiään ja essujaan kiitettävästi, tuomareiden toiminta on uskomatonta. On sormuksia sormet täynnä, jokaista kissaa hinkataan ja halataan. Kädet desinfioidaan niin että se nyt on lähinnä tapa, eikä sitä tehdä ajatuksen kanssa. Ja sitten tämä mikä minua vihastuttaa eniten: käytetään se saakelin sama lelu jokaisen kissan suussa. Eikä lelua tietenkään desinfioida välillä tai missään välissä. Liekö sitä samaa lelua kuskataan mukana joka maan kolkassa olevissa näyttelyissä.

Toinen asia mihin olen myös kiinnittänyt huomiota on eläinlääkärintarkastukset. Siinä on heti ensimmäinen mahdollisuus saada kissalleen joku tartunta jos lääkäri ei satu olemaan turhan tarkka käsiensä desinfioimisen kanssa. Ja niin suoraan suusta suuhun siirretään edellisen kissan pöpöt. Pidän erittäin hyvänä muutosehdotuksena nyt kevään liittokokoukseen sitä että jatkossa eläintenhoitajat vain tarkistaisivat rokotukset. Eläinlääkärintarkastukset toimisivat jatkossa pistokokeina. Kyllä niitä oireilevia ja kipeitä kissoja näyttelyissä lääkärintarkastuksesa huolimatta on näkynyt. Ja tulee näkymään niin kauan kun vastuttomia näytteilleasettajia riittää.

Pidän kyllä erittäin vastuuttomana toimintana sitä että tuodaan ne samat kissat jokaiseen mahdolliseen näyttelyyn. Käydään jossakin edellisellä viikolla ja sieltä tulee mahatauti, sitten kun kissa on taas parin päivän päästä pelikunnossa niin ollaankin jo mukana seuraavassa näyttelyssä. Ei vain se kismitä että kissa taruttaa kaikki muut, mutta kissalle itselleenkään se ei ole hyväksi jos on vielä toipilas. Tai jos ei nyt just sen tautisen kissan kanssa tulla niin ainakin saman talouden muiden kissojen kanssa :( Näin facebook-aikana sitä on kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. On ikävää että joillekin näyttelyt ovat niin tärkeitä. Mutta tähänhän ei voi vaikuttaa muuten kuin jäämällä omien kissojen kanssa kotiin. Ja siis tottahan se varmasti jokaisella on tiedossa että näyttelystä voi saada tartuntoja, mutta se minua nyt sieppaa että selvästi niitä vastikään sairastaneita sinne tuodaan.

Nyt kun Jyväskylän jälkeen TAAS saimme näyttelystä mahataudin, olin aivan raivon partaalla. Tällä kertaa kumpikaan näyttelyssä olleista kissoista ei sairastunut vakavemmin, mutta KOKO laumamme kävi läpi lievää ja vähän vakavampaa oireilua. Tällä kertaa 9-vuotias kotikissamme sairastui vakavimmin. Kävi nestehoidossa ja pikkuhiljaa alkoi toipua. Kuulin taas näyttelyn jälkeen että USEAT kissat olivat olleet kipeinä. Etenkin yläkerrassa ell-tarkastusta hoitaneen eläinlääkärin kautta aamulla kulkeneet. Tätä eläinlääkäriä on moni moittinut. Ja siellähän mekin kävimme. Minä en tosin hänen toiminnassaan mitään erikoista huomannut. Muut olivat huomanneet että ei desinfioinut käsiä lainkaan kissojen välissä :(

Suututti kyllä ja tosi paljon. Jyväskylässä olin vieläpä erityisen tarkka (ed. kerrasta viisastuneena) enkä antanut kenenkään yleisöstä räpöä kissojani ja desinfioin omiakin käsiäni erityisen tarkasti joka välissä. Sitä ei kuitenkaan voi estää jos tuomari tunkee sen saman lelun jokaisen kissan suuhun. Vai pitääkö jatkossa alkaa sanomaan tuomareille että voisitko olla leikittämättä kissaani leluillasi? Onko se sitten epäkohteliasta? Eikö tuomareilta voisi kokonaan kieltää omien lelujen käytön? Kyllähän jokainen kissan omistaja voisi vaikka ottaa oman lelun mukaan, jolla tuomari voi heilutella, jos ei muuten kissaa pysty arvostelemaan.

Näyttelyreissusta itsestään voisin kirjoitella myöhemmin lisää, kuvien kera :)

Noniin, nyt koitan taas hengitellä vähän aikaa :-)