torstai 22. lokakuuta 2009

Kyllä meillä taas tapahtuu

En tainnutkaan vielä kirjoittaa siitä viime viikkoisesta vaatekomerojutusta? Gee oli vuorostaan päässyt vaatekomeroon (sitä lukkoa kun ei ole vieläkään näkynyt..) ja ei päässyt alas hyllyn päältä - tai niin minä ainakin luulin. Vaatekomeron lattia kun on niin täynnä tavaraa, että ei sieltä ole lattialle ainakaan turvallista hypätä. Yritin ensin itse kurotella hyllyn päälle, mutta eihän tällanen persjalkanen hobitti minnekään yllä. Sitten keksin että haen imurin suulakkeen ja hätyytän sitä sillä, josko se tulis siihen reunemmaksi, että saisin napattua sitä jalasta kiinni.. Kissa vaan perääntyi syvämmelle hyllyn nurkkaan.

Hetken kuluttua menin uudestaan ilman mitään välineitä, mutta Gee luuli varmaan imurin olevan taas tulossa ja säikähti niin paljon, että hyppäsi mun PÄÄN kautta lattialle. Voin kertoo, että ei tunnu kovin kivalta kun tommonen pullero kastraattilady käyttää päätä laskeutumistasona. Mulle tuli 4 isoa haavaa päähän.. Meidän vaatekomero on siis aika onnettomuusaltis paikka.

Maon tikit muuten saatiin pois jalasta, sillä on hassut rannut tuossa ranteessa. Saa nähdä kasvaako siihen karvat takaisin ennen ISROKia.
.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Lokakuuta..

Poistin sen aiemman sijoituskoti-ilmoituksen, koska pienelle pojalle löytyi sopiva ottaja mikäli poika pääsee Suomeen asti. Täytyy vaan todeta että tuontiajankohta olisi pahin mahdollinen, joten täytyy miettiä tosissaan tarkkaan..

Olemme muuten menossa ISROKin näyttelyyn lauantaina sekalaisen seurakunnan kanssa. Lottekin on ilmoitettu, mutta en tiedä viitsinkö sitä tuoda.. Se vaan on niin mini. Tai ehkä voisin tuoda sen näytille, että muut vois sanoa oonko ihan syystäkin huolissaan sen pienestä koosta?

Luin eilen Mirjamin kissakirjasta (jonka otin äidiltä lainaan) seuraavaa "Calcium phosphoricumista hyötyvä eläin on usein hoikkarakenteinen, luiseva ja nirso ruoka-asioissa" = sopii kun silmä päähän Loten kohdalla.. Ylielegantti keijukainen, joka nirppailee kaikesta ruoasta. Luisevasta en tiedä, ehkä kaikki itämaiset ovat hieman luisevia? :) Aloitetaan nyt siis sellainen "kuuri" neidille. Joidenkin mielestä homeopatia on uskon asia, mutta omakohtaisen kokemuksen mukaan meillä se on ollut suurena apuna moneen vaivaan. Ja jos ei nyt parantavana apuna, niin ainakin oireita huomattavasti lievittävänä tukihoitona toiminut mainiosti.

Mirjamin kirjaan palatakseni: sain kirjan luettuani pontta pistää meidän kissat jonkin asteisen ruokaremontin uhreiksi. Olen nyt jostain syystä antanut otteen lipsua ruokinnan suhteen ja erilaiset teolliset hiilarihötöt ovat päässeet yllättäen kissojen suosioon.. Pääpaino ruokinnassa on aina ollut lihalla, mutta jostain syystä teollisia on tullut laiskuudesta annettua enemmän kun aiemmin. Tilanteesta jotain kertoo ehkä sekin että ainoa kissa (Gee), joka ei koskaan ole syönyt raksuja on alkanut paisua kun pullataikina! Jotenka tiukka linja ruokinnan suhteen saa palautua. Liiat hiilarit ei ole ihmisillekään hyväksi, joten mitenpä ne olisivat kissoille - ne kun eivät voi millään tavalla hyödyntää niitä!

Kyllä oikeanlainen ruokavalio parantaa elämänlaatua huomattavasti, sen olen itsekin huomannut. Nimim. entinen hiilarisyöppö :) Miksipä en siis haluaisi tarjota kissoillenikin parasta mahdollista ja hyvää oloa?

Mikäli joku muukin sattuu innostumaan, voin suositella Vauhti-Raksua: http://www.vauhti-raksu.net - autot kuljettavat tilauksia esim. tänne Oulun seudulle n. kerran kuussa. Täältä voi myös tilata ruokahiiriä ja tipuja.. Mitähän meidän kissat niistä tykkäis? :o

Ja Mirjamin kirjaa voi tilata http://www.ipsitilla.fi/Personal/Opas.htm

Meillä tosin kissat syövät lihansa yleensä raakana - kirja sisältää kuitenkin paljon ohjeita kypsennettyihin ruokiin. Niitäkin olen joskus kokeillut ja aion kokeilla jatkossakin. Etenkin silakka-broileriseos on ollut kissojen ja pentujen mieleen. Ja varmasti kypsennetty omatekoinen on aina parempi kuin teollinen, säilöntäaineellinen :)
.

torstai 15. lokakuuta 2009

Touhukas Riksi

Riksi on leikkauksen myötä palautunut "normaaliksi" - noutoleikit ja ison rotan kantelu on niin ihanaa seurattavaa <3 Poika jaksaa jatkaa tuota noutamista vaikka tuntikausia.



Ja lattialla lojuva hanska on Loten leikkikalu..

perjantai 9. lokakuuta 2009

Uusi suunnitelma

Nyt taitaa olla jo ihan hyvä ajankohta julkistaa Selman tuleva sulho. Loten suunnitelmat saavat odottaa vielä julkistusta.. Toki astutusajankohtaa on vielä hankala sanoa, kun tytöllä on ollut vasta eka kiima ja ikääkin saa vielä hieman tulla lisää. Mutta tässä muutamien kuukausien sisään kuitenkin :)

Sulhoksi Selmalle on valittu Senian Aussituonti, Syana Hans Heysen eli tuttavallisemmin Hans. Hans on tällä hetkellä rekisteröitynä hopeaksi, mutta se ei mitä todennäköisemmin kuitenkaan ole hopea. Ongelma tuossa hopeudessa on se, ettei hopeaa saa yhdistää siamilaisen kanssa, joten odottelemme nyt kollin värinvaihdosta ennen kun astutusta voidaan pitää varmana. Todennäköisesti se ei kuitenkaan tule olemaan mikään ongelma, ellei sitten värintarkistukseen satu ihan sokeita tuomareita :-)

Tarkempaa tietoa tuosta suunnitelmasta voi katsella kotisivuilta. Tässä vielä Hansista pari kuvaa. Kuvat on ottanut Senia Falck.


sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Avoimien ovien päivät

Huh! Vihdoinkin meillä on toivuttu Riksin kastraatiosta ja sen jälkeen tapahtuneesta kissalauman yhdistämisestä. Kyllä Riksi vielä vähän karttaa Geetä ja niistä näkee, ettäivät mitään ylimpiä kavereita ole. Mutta Gee on lopettanut riidan haastamisen ja Riksin pelkäävä käytös on vähentynyt. Se varmasti omalta osaltaan aiheuttikin aikanaan tuota Geen suunnalta tulevaa höykkyytystä. Gee provosoituu niin helposti. Geen merkkailu on myös loppunut, joten ehkä se kertoo siitä että se alkaa itsekin hyväksyä oman asemansa. Onhan siitä jo vuosi aikaa kun se on leikattu, mutta toisilla tuo sopeutuminen kastraatiksi voi viedä aikaa :)

On aivan ihanaa katsoa kun Lotte ja Riksi leikkivät yhdessä, jotenkin osasin sitä odottaakin. Ne kun kumpikin ovat niin paljon leikkisämpiä kuin nuo muut. Riksi ei ole muuten kertaakaan yrittänyt kastraation jälkeen astua Lottea. Täytyy nyt kuitenkin vielä seurata Loten kiimoja, että eihän sitten innostu. Sitä kun ei tiedä miten pitkään kolli pystyy siittämään, vaikka pallit onkin viety. Olen käsittänyt että todella pitkienkin aikojen jälkeen vahinkoja on käynyt..

Selmalla oli tuossa myös eka kiima. Kesti saman verran kuin Loten eka, vain kolme päivää. Täytyy toivoa että tytöt juoksevat myöhemmin vähän pidempään, koska on aika hankalaa viedä tyttöjä kollin luokse jos kestää vain noin vähän aikaa..

Loten ja Selman veljeä, Rikua (Feanorian Caustic Window) muuten voisi käyttää siitokseen, jos joku kiinnostuisi. Riku on musta itämainen, todella hyvän kokoinen ja luustoltaan vahva kolli! Kaunis profiili ja silmänväri. Riku asuu Oulussa ja omistaja on sanonut että voi tarvittaessa lähteä itsekin viemään kollia naisiin :) Näytillä tietääkseni ainakin ISROKissa nyt syksyllä :) Riksaa voi tiedustella minun kauttani.

Meillä ei muuten enää ole toimivaa kameraa, joten nämä merkinnät on nyt aika tekstipainotteisia.. Pitäisi ostaa uusi kamera. Ehkä saamme siihen asti lainata mun vanhempien kameraa silloin tällöin. Mitään huonoa ei tekisi mieli ostaa ja tässä on nyt muitakin isoja ostoksia edessä.. :/ Suunnittelemme mm. matkaa joulun jälkeen (valmistujaislahja itselle), joten matkakassaakin pitäisi vähän kerryttää ennen sitä :)

torstai 1. lokakuuta 2009

Mauno potilaana

Mauno kävi tänään lääkärissä. Eilen Mao ja Lotte keikkuivat vaatekomeron ylimmällä hyllyllä. Päästän ne joskus sinne tonkimaan, kun ne tykkää siellä myllätä. Eilen se ilo sitten loppui lyhyeen. En tiedä missä järjestyksessä juttu tapahtui, mutta kuulin hirveää ryminää ja juoksin katsomaan. Koko hemmetin vaatekomero oli yhtä mylläkkää. Lotte oli tullut ylätasolta alas patjarullan kanssa turvallisesti ja Mao luikki äkkiä olohuoneeseen lattialta. En sitten sen kummemmin kiinnittänyt huomiota että oliko jollakin jotakin vammoja, kun juoksivat omin jaloin pois.

Ehkä noin tunnin päästä siitä Mao tuli mun syliin kun istuin sohvalla ja huomasin haavan sen etutassussa. Se oli tuossa "ranteen" kohdalla. Kävin tutkimassa komeroa ja huomasin että yksi iso pokaali oli ihan mutkalla.. Sen päälle on varmaan mätkähtänyt tassunsa kanssa.

Soittelin hädissäni heti eläinlääkärille, joka mun kuvauksen perusteella kuitenkin sanoi että ei varmaan tarvitse ommella. Haavanhoito on tuttua, joten paketoin haavan hyvin ja päätin että katsotaan aamulla tilannetta. Mao alkoi illan aikana jo tottua pakettiin. Illalla halusin kuitenkin vielä avata teippaukset ja katsoa haavaa, tuliko siitä vielä paljon verta ym. Oli se ehkä hieman rauhoittunut ja pienentynyt. Yöksi laitettiin kunnon tukko siihen ja yö "nukuttiin" kuunnellen kun kissan karhea kieli tämän tästä nuoleskeli teippejä..

Aamulla lähdin itse töihin ja Aki oli onneksi kotona niin pystyi viemään Maon lääkäriin. Sain viestin töihin, että ompeleet oli sitten kuitenkin vielä laitettu. Mauno haettiin asemalta kotiin samalla kun pääsin töistä iltapäivällä. Raukka pieni <3 Omien pokaaliensa päälle se laskeutui, taisi tuo näyttelymenestys osua nyt kirjaimellisesti omaan nilkkaan.. ;)