tiistai 29. tammikuuta 2008

Göran

Lupasin kirjoitella paremmalla ajalla Göranin käytöshäiriöstä tai miksi tätä nyt sitten kutsutaankaan.

Päätin siis tuossa viime viikon lopulla, että en enää astuta Geetä Göranilla. Olin aika harmissani kun eka astutus ei onnistunut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä niin oli parempi. Göran on nyt kastraatti ja ajatukset siitoskäytöstä ei enää kummittele.

Olen aika tyytyväinen omiin varsin "tiukkiksiin" rajotuksiin mitä Göranin siitoskäytölle asetin. Huonolla tuurilla Göran olisi todennköisesti jo ehtinyt siittää pari pentuetta oman kissalani ulkopuolelle, jos olisin sitä kaikille halukkaille antanut siitoskäyttöön. Ei olisi kivaa ottaa vastuuta tällaisen ongelman ollessa kyseessä. Onneksi lupasin Görania siitoskäyttöön vain parille kaverille, joilla astutusaikeet olivat jossakin hamassa tulevaisuudessa. Halusin ensin nähdä millaista jälkeläisnäyttöä Göran olisi omassa kasvatuksessani jättänyt.

Olemme saaneet tuosta Göranin ongelmasta paljon lisää tietoa ekan astutuksen jälkeen, kiitos aktiivisen sijoituskodin. Krisse oli yhteyksissä Vicky Hallsiin, joka on kirjoittanut picasta (lääketieteessä ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syömistä) mm. parissa kirjassaan, vinkki löytyi Ruotsalaiselta foorumilta. Krisse ja Vicky olivat puhelintreffanneet ja muutamia ihan hyviä vinkkejä oli Vicky antanut, joskin kaikki ei ehkä niin käyttökelpoisia. Mm. tuossa alla mainittu ulkoilu, ei ensinnäkään ole mahdollista Suomen oloissa näin talvisaikaan ja toisekseen jos se auttaisi kissaa niin IMO muut vaarat olisivat niin suuret, ettei siinä olisi mitään järkeä. Krissen sähköpostista olen pominut seuraavaa (olen osittain muokannut tekstiä):

Yksi ohje oli mm. jättää huomiotta kasvattajien neuvot ja päästää kissa vapaasti ulkoilemaan, jotta se saa metsästää, repiä ja pureksia riistaa ja elää täyttä ja luonnollista kissanelämää. Toissijaisena (mutta ei lainkaan varmana) ratkaisuna sitten lääkitys ja käytösterapia. Hän myös sanoi, että yrittää tällä hetkellä lisätä kasvattajien tietoisuutta ongelmasta ja saada nämä ponnistelemaan ongelman pois jalostamiseksi.

Kyse on väärin suuntautuneesta käytöksestä, jonka kuuluisi olla saaliin pureksimista, sitä kun kissa poskihampailla jyystää jotain sitkeämpää kohtaa saadakseen sen nieltävän kokoiseksi. Tarkoitus ei ole poistaa käytöstä (koska se ei kuitenkaan onnistu), vaan suunnata se johonkin turvallisempaan (lisää kanansiipiä, puruluita jne). Suunnitelma olisi 8 vk pureskeluttaa sillä noita turvallisia asioita, sitten altistaa se myös vähemmän turvallisille ja toivoa, että turvallisten asioiden pureksiminen on alkanut kiinnostaa enemmän. Ja jos kuukausi jossain määrin normaalimaailmassa menee ok, sitten alkaa vähentää lääkitystä (joka Göranille aloitettiin vastikään).

Jotain ideoita sillä oli myös Göranin asuintiloihin, jotka pitäisi tehdä sellaiseksi, että sitä voisi muutella välillä, ettei olisi aina samanlainen. Mahdollisimman paljon valvottuja "tutkimusretkiä" muualle taloon. Ulkotarha sitten keväällä. Se oli ollut ihan "oh dear", kun Krisse oli sanonut, ettei tarhaa voi rakentaa ennen kuin lumi sulaa :D

Vicky pelkäsi kyllä, ettei Göran millään lääkityksellä tai ympäristönmuutoksillakaan koskaan "parane", koska ei ole ikinä törmännyt näin pahaan tapaukseen ja ne vähemmän pahatkin ovat hankalia :( Yleensä kastroimattomat kastroidaan varmuuden vuoksi, mutta ei ole tutkittu onko siitä mitään apua. Koska useimmat kissat on joka tapauksessa kastroitu jo nuorina, suurin osa tapauksista on kastraatteja.

Krisse voi korjailla jos jotain asiavirheitä sattui lipsahtamaan mukaan :-)

Olen nyt saanut sovittua Geelle toisen kollin seuraavaa astutusta varten, vaikka kolli oli jo menossa leikattavaksi. KIITOS - kyllä ystävä hädässä tunnetaan, enpä ihan heti keksi miten voisin tarpeeksi kiittää. Olin jo ihan varma että mitään positiivista ei tämän paskan tuurin päälle voi enää siunaantua. Tuntuu jo vähän paremmalle :-)

maanantai 28. tammikuuta 2008

Minni



Sain Satulta kuvan Minnistä. Minni on ensimmäisestä meillä syntyneestä pentueesta (Anatolian R-pentue). Elikä siis Geen sisko.

Anatolian Red House, SIA g 21

Kanttuvei



Siinon palliton Göran!

sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Göranista tuli kastraatti

Mistähän alottais.. Tein tässä viikonloppuna sellasen päätöksen että Göran kastroidaan. Eipähän tule enää houkutusta käyttää sitä myöhemmin siitokseen jos se tuosta "tervehtyy". Ongleman olemassaolo ei sillä katoa, perinnöllisestä viasta kun on kyse. Krisse reippaana suoritti kastraation heti tänään, on se kätevää kun on tommosia sijotuskoteja :-) Kastraation myötä Göran tietty siirtyy Krissen omistukseen.

Kirjoittelen myöhemmin vähän enemmän tuosta Göranin ongelmasta, koska nyt menee ens viikon tenttiin lukeminen vähän etusijalle. Asiaa tulee olemaan sen verran paljon, ettei sitä ihan minuutissa kirjoteta.

Kyllä nämä viimeset kuukaudet on ollut aika kamalia, kun en ole tiennyt mistään mitään, enkä siksi ole osannut tehdä mitään järkeviä päätöksiä. Nyt kuitenkin tuntui järkevimmältä unohtaa Göranin siitoskäyttö kokonaan. Krissen käymä keskustelu Vicky Hallsin kanssa vahvisti päätöstä entisestään, Vickyllä on kokemusta pica-kissojen hoitamisesta.

Ulkomaisen kasvattajatuttavani äiti on kasvattanut simskuja/itiksiä yli 40 vuotta ja 70-80 luvulla pica kuulema tuli tutuksi. Sieltäkin sain vahvistusta päätökseeni, että kyllä kastroiminen oli oikea ratkaisu. Mieli tuntuu keveältä, eikä omatunto kolkuta. Eihän kenenkään pitäisi kasvattaa kissoilla, joiden käyttäminen ei tunnu hyvältä ;) Varmasti jokaisen kissan taustoissa on omat ongelmansa, mutta niiden vakavuus vaihtelee suuresti. Göranin ongelma on kuitenkin hengenvaarallinen (ainakin Göranin tapauksessa) joten se menee esim. häntäknikkien ohi aika helposti..

Palaan asiaan paremmalla ajalla, Göranille paljon toipumistsempityksiä leikkauksen takia ja toivottavasti parempaa jatkoa pallittomana :-)

torstai 24. tammikuuta 2008

Ei meille mitään pentuja tule

No joo, oli kai mun epäilyksissä sitten jotain perää.. Käytiin ultrassa ja Pertsa testaili uusia hienoja laitteita ja odotettiin, että saadaan tarkkaa tietoa pentumäärästä, mutta pah!. Ei sieltä mitään pentuja löytynyt. Eikä sitten sen enempiä toiveita antanut käsin tunnustelukaan. Riitta-Liisa kysyikin, että olinko aavistatanut, vai miksi tultiin ultraan. Yleensä kun en käytä.. Niin en tiiä? Kai sitä sitten jonkinlainen aavistus oli.

Mutta Gee on kyllä ovelasti onnistunut läskistämään itteensä, se on lihonu aivan hirveesti.

Voin kyllä sanoo että nyt v*tuttaa (rumasana!). Tuntuu että suunnitelmat menee yks toisensa jälkeen ihan päin sanonko mitä. Ei tunnu kivalta. Nyt ei huvita mikään, otan Geen kainaloon ja mennään kattoon Emmerdalea viltin alle! Iltapäivä ollaan kasattu uutta kiipeilypuuta, me tytöt ihan kahestaan! Siitä tuli hieno ja Gee pääsi ekana testaamaan.

maanantai 21. tammikuuta 2008

Ultraan

Nonni, käskin Akin soittaa ja varata ultra-ajan, etten ite ala epäröimään. Torstaina mennään, vaikka hoitaja oli sanonut että ei siellä välttis vielä ees mitään näy.. mun mielestä Neelan kanssa käytiin samoihin aikoihin ja hyvin näky :P

Multimediaviesti

Saan aina Krisseltä kuulumisia Göranista, yleensä tekstiviestejä mun kännykkään. Semmonen pieni "apua mitähän se nyt on tehnyt?"-ajatus tulee aina ensimmäisenä, kun kännykkä piippaa..

Eilen kuitenkin pikkusen hörähtelin kun sain multimediaviestin, missä oli Göran pallon kanssa ja teksti: "Göranilla on kyllä kuononselkäkin aika kalju, kun se työntää tuota aktivointipalloa niin innolla". Hölmö kissa, mutta ihanaa että on tekemistä!

Gee on alkanut jo hieman pulskistumaan (enempi juttua on tuolla pentupäiväkirjassa) ja muitakin merkkejä on havaittu. Joten kyllä Göranista taitaa iskä tulla. Jostain syystä oon kuitenki hyvin epävarma lukemaan Geestä mitään merkkejä, etenkin kun se sillon ekan astutuksen jälkeen huijas sillä valeraskaudella. Periaatteessa olen varma että on tiine, mutta Gee on Gee, mistä sitä tietää mitä se esittää.. Tekis siis kovasti mieli kävästä ultrassa, vaikka se oikeesti on mun mielestä ihan turhaa. Taaskaan en osaa päättää ja pitäs muka olla joku (teko)syy että ois "pakko" mennä..

Tää on aina tätä: saatan eka päättää jotain, sitten perun ja kohta jo taas perustelen itelleni miksi sittenkin ois parempi.. ja sitten taas päivän päästä perun koko homman. Yleensä kysyn neuvoja ja mielipiteitä muiltakin, mutten kuitenkaan kuuntele niitä vaan teen kyllä just niinku ite parhaaksi näen (niin, siis ainakin sillä hetkellä!) xD

keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Juoksuja pukkaa

Tuittu on juoksennellut melko aktiivisesti ja hirveän pitkiä juoksuja. Kai se on uskottava ettei nämä linjat tästä mihinkään muutu. Sama ongelma on ollut Neelan ja Geen kanssa aikanaan. Välillä sitä toivoisi saavansa naaraan, jonka kanssa ei ole näin kiire, huoh! Ollaan nyt kuitenkin päätetty astuttaa Tuittu tässä kevään aikana. Kollia on kosiskeltu ja jos vaan pallukat säilyy vähän aikaa niin Tuittu pääsee treffeille. Tosin Tuden pennut ei näillä näkymin synny Oulussa, mikäli sijoituskoti muuttaa tuonne pohjoiseen päin :> Toivotaan että nyt edes tämä suunnitelma menisi nappiin :P

Taitaa nimittäin olla niin että nuo Geen pennut jäävät Göranin ainokaisiksi. Harmillistahan se on, mutta aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan. Harmittaa sekin ettei nuo äitin ja iskän pojat ei sovi omille tytöille, jompaa kumpaa käyttäisin niin kovin mielellään omaan kasvatukseen :-)

Geen pentublogi on muuten avattu: http://feanorianc.blogspot.com/

sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Pojut






Lempo ja Ozzy eilen, vähän unisina kun just heräsivät. Mun pentukuume saa aina vähän helpotusta kun käyn nuita teineja kiusaamassa, ne on ihan pöhköjä!

Lempo on viimesimpänä villityksenä alkanut kuseksimaan keittiön lavuaariin aamuisin. Äiti kuulema kantaa sen joka aamu vessaan nykyään :D On sieltä makkarista kyllä aika pitkä matka vessaan..

lauantai 12. tammikuuta 2008

Lauantai



Gee lempipaikallaan - ovien päällä kiekumassa (JESS kameran johto on korjattu by Aki).

Tuntuu että meno vaan yltyy, vaikka tuo mahdollisesti tuleva emo vois hieman miettiä tuota urheiluaan. Mun mielestä keskivartalon kasvattelu on ainakin hyvässä vauhdissa, jos pentujen takia ei ole lihonut 8) En tiiä näkyykö pulskistuminen kuvasta, minusta näkyy.

En oikeen jaksa kirjoitella mitään, tämä viikko on ollu väsyttävä ja monet asiat on saaneet taas miettimään tämän harrastuksen järkevyyttä (sehän me kaikki tiedetään, että järkeä tässä ei ole koskaan ollut!). Mutta lähinnä sitä, että miten kauan omat hermot riittää.

Kirjoittelen joskus enemmän kun saan aikaseksi ja omat ajatukset järjestykseen. Onneksi on kavereita jotka jaksaa tsempata <3

Tuittu, Göran, Lempo, Ozzy ja tietääkseni myös Rambo on ilmoitettu Keskisiin. Tylsää, että kaikki omat kasvatit kisaavat nuorissa :P Göran on ekaa kertaa avoimessa.

maanantai 7. tammikuuta 2008

Valvomista

Gee pääsi taas juoksun loputtua makkarin puolelle yötä viettämään (se merkkailee juostessaan, yleensä sänkyyn.. ), mutta se oli niin innoissaan siellä, ettei mun nukkumisesta tullut mitään. Nuita Anatolian-kasvattien tempauksia on saatu kyllä kestää eräätkin kerrat, kaikkien meidän Anatolioiden toimesta. Siihen kuuluu muutamia vakkarijuttuja, mitä ne kaikki tekee. Yleensä niskavillat on ihan pörröllä, pitää päästelä pientä murinaa ja kujerrusta ja sitten vaan päätöntä ravaamista kirjaimellisesti pitkin seiniä. Mao on ainakin expertti hyppimään nukkuvien ihmisten päälle ikkunalaudalta. Ja lopuksi siinä vaiheessa kun mun unet on karkotettu (Aki yleensä kuorsaa kaikesta tietämättömänä) niin kissa itse alkaa nukkumaan. Täällä sitä sitten surffataan puolenyön jälkeen ja kulutetaan aikaa..

Onneksi nämä rallit on äärettömän harvinaisia nykyään, yleensä meidän kissat nukkuu yöt :)

Olisin laittanut kuvia tänne, mutta monista yrityksistä huolimatta en saanu oiottua kameran usb-johdon päätä, joka oli litistynyt toimistotuolin rullan alle..

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Bloggausta

Päätin juuri, että en ala tätä blogia tunkemaan täyteen pentujuttuja - jatkossa kun on aika aloittaa pentublogien pitäminen, niin aloitan pentueille ihan omat blogit, koska se on mahdollista :)

Ainiin ja oikein hyvää vuotta 2008 kaikille!