Leppoisaa elämää kastraattien kanssa

Meillä ei ole ollut aikoihin tilannetta että kotona olisi vain kastraatteja. Hiphiphurraaaa! Voi pojat että meillä on rauhallista ja leppoisaa! En ole ollenkaan kaivannut kiimassa kieriviä naaraita enkä etenkään kollin kusen lemua ja öistä loilotusta. Tällä hetkellä kotona ainoa ääntä käyttävä on kotikissa Nökö, joka huutaa olkkarin ikkunan edessä että pitäs päästä ulos. Se käy päivittäin tarkistamassa onko ulkotarhassa vielä lunta, näkisitte miten pettynyt se on kun ei voi mennä sinne (varpaathan sillä jäätyy!). Toisaalta olisipa vaan ihana saada pieniä pentuja kotiin, yleensä niitä kiimahuuteluita jaksaa kuunnella kun palkintona on suloinen pesue. Viimeisin meillä kotona syntynyt pentue syntyi kolmisen vuotta sitten. Siitä on siis jo ikuisuus. En sitten tiedä kumpi voittaa: mukavuudenhalu vai pentuja kotiin-haaveet?

Olin tällä viikolla kotona flunssan takia sairaslomalla ja siivosin laatikoita, kun virtaa tuntui kuumeesta huolimatta piisaavan. Löysin yhden kansion välistä kaikki Maon paperit ja itkuhan siinä pääsi kun aloin selailemaan niitä. Jäin lukemaan Maon arvosteluseteleitä ja erityisesti mieltäni lämmitti Satu Hämäläisen kirjoittama seteli Maon viimeisestä näyttelystä sekä Hanne Sofie Sneumin arvostelut, joista hän yhden käski minun itse kirjottaa - Mao oli hänelle jo niin tuttu, että halusi vaan halia ja pusia sitä ja laittoi minut kirjoittamaan muistiin mitä halusin :D Pitää skannata se joskus tänne. Ihania muistoja <3

Olen nyt yli puoli vuotta Maon kuoleman jälkeen pystynyt jo hieman ajattelemaan että ehkä vielä joskus hankin meille kotiinkin uuden kissan. Ei sen aika välttämättä ole edes lähivuosina, koska olen nyt muutenkin aina ollut vähän turhan tarkka ja harkitseva uusien kissojen suhteen. En siis ole koskaan pitänyt hyvänä ideana kovin tiheää lauman kasvatusta tai kovin impulsiivista lemmikkien hankintaa muutenkaan. Mutta sanotaanko niin, että jos joku sopiva joskus tulee eteen niin ehkä voin heltyä.

Onneksi olen löytänyt ihania sijoituskoteja, jotka jaksavat tarmokkaasti innostua yhteisistä pentuprojekteista. Ja hyvien sijoituskotien lisäksi olen saanut heistä myös todella hyviä ystäviä!

Eeva-Liisan kanssa olemme suunnitelleet Kuutin varalle ulkomaan matkaa kollia tapaamaan. Suomessakin olisi ollut sopivia, mutta tämä tilaisuus on kyllä liian hyvä ohitettavaksi :-) Täytyy vaan toivoa että kaikki sujuu hyvin, kovin luottavainen ei pidä olla, siksi en kyllä vielä uskalla paljastaa tämän enempiä. Infoa tulee aikanaan!

Käytiinhän me tosiaan näyttelyissäkin tuossa helmikuussa, Jyväskylässä. Mukana oli kotoa Ukko (la CAP, NOM, BIS ja su CAP) ja Eeva-Liisalla Kuutti (la CAC ja su CAC). Olin itse assaroimassa, kun ei nuissa näyttelyissä oikein jaksa istua koko päivää.. Tosin sunnuntaina jätin assaroinnit väliin kun sain lauantaina kissan pureman käteeni paneelin aikana ja haava alkoi hotellissa illalla vähän erittäämään. Hassua kyllä, haava oli aivan pintaraapaisu vaan. Ei se liene potaskaa että kissan suussa on melkoisia bakteereita. Lääkärituttava soitti heti tapauksen jälkeen puhelinreseptin apteekkiin ja ab-kuurin aloitin heti. Kotona haava alkoi jo onneksi näyttää ihan hyvältä, eikä nyt ole edes jäänyt mitään isoa arpea :) Sunnuntaina Jaana tosin pakotti minut vielä kantamaan Eskon (EXO d 22), koska se oli BIS edellisenä päivänä minun kantaessa. Voittihan se sitten sunnuntainakin :-)

Tässäpä lopuksi kuvia meidän laumasta :)


Jostain syystä Nökön kuva on nurin niskoin, vaikka kuvankäsittelyohjelmanna sen käänsin oikein päin jopa kahteen kertaan :D Hassua..


Lotte kaivautuu Muumien sekaan


Geekin tykkää Muumeista


Erittäin älykäs jäniksen metsästäjä. Ukko ja lempilelu räsyjänis, jota se retuuttaa mukanaan pitkin taloa


Punaiset pojat päät vastakkain <3

Ja vielä yhteiset synttärionnittelut kaikille seuraaville:

- C-pentue s. 6.1.2009 - Onnea 3-vuotiaille!
- Anatolian Neelah (meidän kantaemo, asuu uudessa kodissa) s. 8.2.2005 - Onnea 7-vuotiaalle Neelalle!
- Anatolian R-sijoituspentue (eka pentue joka meillä syntyi!) s. 18.2.2006 - Onnea 6-vuotiaille!
- Yrttitarhan Etruskisahrami s. 21.2.2008 - Onnea 4-vuotiaalle Riksille!
- Feanorian E-pentue 1.3.2011 - Onnea 1-vuotiaille!

Alkuvuosi on aina yhtä juhlaa :)

Joulukuu toi kaksi kastraattia kissalaamme

Niin siinä sitten Tyynenkin kohdalla kävi, että leikkauspöytä kutsui. Vointi alkoi aattona parantua silmin nähden iltaa kohden, seuraavat päivät meni mukavasti. Tyyne söi ja oli virkeä. Leikkikin. Kipulääkettä ei tarvinut antaa.

Tiistaina illalla vointi alkoi taas kääntyä huonommaksi. Yön aikana vointi romahti. Nukuin itse pätkissä, koska heräsin aina välillä sen vaimeaan murinaan. Kipulääke ei auttanut. Liikkuminen ei tuntunut mukavalta ja se alkoi huutaa kun yritin koskea. Huomasin että yön aikana takapää alkoi jälleen vuotaa. Yritin nukkua välillä, koska en halunnut soittaa päivystykseen, eivät ne kuitenkaan alkaisi ottamaan sitä sinne yöllä.

Aamulla soitin heti lääkäriasemalle, oma lääkärimme ei ollut paikalla. Töissä olevat lääkärit ehdottivat leikkausta tässä tilanteessa ainoana vaihtoehtona. Soitin toiselle asemalle ja halusin kissan sinne leikattavaksi - heillä voitiin myös ottaa labroja ja tulokset saatiin samana päivänä. Tulehdusarvot olivatkin pilvissä. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Kohdunsarvet olivat kaksi makkaraa - täynnä märkää. Ultrassa myös virtsarakossa näkyi sakkaa. Jätimme Tyynen lääkäriasemalle 12 aikaan ja viideltä saimme hakea sen kotiin. Leikkaus oli hankala ja haavakin isompi kuin "normaalisti" naaraita leikatessa.

Antibioottikuuria jatketaan vielä ja Tyynen vointi on nyt jälleen hyvä. Ruoka, syli ja leikki maistuu. Se on vielä kapea kuin anorektikko, nyt kun ne mätämakkarat on molemmista kyljistä otettu pois. Leppoissat kastraattipäivät odottavat!

Ei varmastikaan tarvitse enää perustella, miksi oikein vastustan pillereitä.. Olen aivan hirveän harmissani ja vihainen itselleni. Tottakai syytän itseäni kun "laitatin" Tyynen pillereille sopivampaa astutusaikaa odottamaan. Se aika olisi ollut nyt. Vuodelle 2012 ei ole oikein mitään odotuksia, eikä toiveita. Suunnitelmista ei juuri uskalla puhua, katsellaan.



Tässä Tyyne omien lastensa kanssa, ihanat E-pennut ja niin ylpeä tuore emo. Tyyne oli loistava synnyttäjä ja emo. Korvaamattoman hienot ominaisuudet kasvatusnaaraalle. Mutta tärkeintä on se että Tyyne voi nyt hyvin ja näistä "naisten vaivoista" ei enää tarvitse välittää :)

Feanorian Joulu

Meidän jouluviikko ei ole sujunut aivan hirveän hyvissä merkeissä..

Ukon morsiamelle syntyi kaksi pentua keisarinleikkauksella ja toisesta pennusta ei ollut eläjäksi. Pieni ainokainen sinnitteli reippaasti, mutta ikäväksemme sekin menehtyi kasvattajansa huolenpidosta ja taatusti hyvästä hoivasta huolimatta. Vastoinkäyminen oli meille kaikille kova pala purtavaksi, mutta kovan uurastuksen jälkeen sen ainokaisen pennun menetys on varmasti ollut kasvattajalleen hirveä kokemus :( Sitä ei soisi kenellekään tapahtuvan, eikä sitä varmasti kukaan ansaitse.

Aaton vastaisena yönä huomasimme myös kotikotonani Tyynellä kohtutulehduksen. Aamulla saimme sille (pienen taistelun jälkeen) sopivan lääkityksen ja pystyimme aloittamaan hoidon. Meille kohtutulehdus oli eka ja onneksi kissa alkoi vuotaa ulos päin ja se toivottavasti huomattiin ajoissa. Aaton Tyyne lepäili ja kun illalla hälinä alkoi laantua, se alkoi piristyä silmin nähden. Toivotaan että antibiootti auttaa, eikä tarvitse turvautua kirurgiaan. Senjalle tuhannet kiitokset konsultaatioavusta oikean lääkityksen ja jatkohoito-ohjeiden suhteen :) Päivstävä lääkäri oli todella suuri pettymys :( Harvoin omistaja joutuu kahteen kertaan hakemaan apteekista lääkkeet, kun ekalla kerralla määrättiin väärä, joka ei ko. vaivaan ole riittävän tehokas. Minä myös jouduin antamaan hänelle annostusohjeet ja siltikin ne oli reseptissä väärin. Aivan käsittämätöntä toimintaa.

Tyyne on toinen naaraistani joka on ollut pillereillä ja näillä molemmilla oli pillereiden käytöstä ongelmia. En aio enää ikinä laittaa kasvatusnaaraitani pillereille, koska en uskalla leikkiä niiden terveydellä. Minulle riittää nämä kaksi huonoa ja lukemattomat kavereiden ikävät kokemukset. Mikäli kissa juoksee liian usein ja astutusta ei voida aikaistaa, sitten on leikattava. Mikään linja ei ole minulle niin tärkeä, etteikö kissan terveys menisi sen edelle :)

Kissoilleni tilasin uuden kiipeilypuun joululahjaksi, jonka tosin totesin heti Nökölle sopimattomaksi.. Se on aivan liian haurasta tekoa tuollaisen ison körilään telmintään. Lisäksi kissani saivat Senialta ostamiani rottia, jotka olivat etenkin Nökön mieleen :-)

Mukavaa Joulun jatkoa kaikille ja toivotaan hartaasti että ensi vuodesta tulisi meille kaikille mukava :)



Tuonne kun pääsisis Ukon kainaloon itsekin lämmittelemään - Ukko ja Riksi kotosalla joulukuussa 2011




Tyynen ja Lempon läheinen hetki - joulukuu 2011 vanhempieni luona

Kastraattikerhoon uusi jäsen

Perheemme kissoista 100% edustaa jälleen kastraatteja. Ukko leikattiin maanantaina ja leikkautukseen päädyin, koska en hoksannut pyytää sille siitoshyväksyntää jo nuorten luokan-näyttelyssä lokakuussa :( Se alkoi merkkailemaan aivan hirveästi ensimmäisen morsiamensa vierailun jälkeen ja olimme jo sen jäädessä meille kotiin päättäneet että se leikataan heti jos alkaa pissailemaan. Kaksi aiempaa kolliamme Mao ja Riksi olivat täysin siistejä poikia, joten tietystikään kolmatta kertaa ei voi käydä niin hyvä säkä, HÖH.

En viitsinyt hurjasti merkkailevaa kollia viedä näyttelyyn (ja hotelliin). Mitä järkeä olisi ollut matkustaa Vantaalle asti siitoshyväksyntää varten ja sitten kissa olisikin leikattu pahimmassa tapauksessa viikon päästä kusemisen yllyttyä? No omaa huolimattomuuttahan se vaan oli, kun en tajunnut tarkistusluokkaan ilmoittaa jo lokakuussa. Tietääpähän jatkossa jos on leikkaamattomia kolleja itsellä (heh, tuskin) tai kasvatteja / sijoituskissoja, että pyytää sen hyväksynnän varalta. Me käydään niin harvoin näyttelyissä muutenkin, ettei se oikein ilman isompaa säätöä onnistu jos tilanne karkaa käsistä. Helpompaahan se on niille jotka asuvat sellaisella seudulla missä näyttelyitä järjestetään useammin.

Vietin siis pitkän matkustuksen ja raskaan viikonlopun sijaan ihanan reuntouttavan viikonlopun kotosalla. Varasin kollille leikkautusajan heti maanantaille! Harmittaa tietysti, koska pojalle oli sovittu pari astutusta, mutta sillä ehdolla ettei se ala kuseskelemaan..

Ukon ekat ja ainoat pennut syntyvät ensi viikolla ja tulevat olemaan tiiviin ja harkitun yhteistyön tulos. Jännittää! Meillähän on aina jäänyt oman kollimme tytär kotiin, mutta perinne taitaa nyt katketa? Alunperinkään minulla ei ole ollut aikomusta itse käyttöö Ukkoa, koska ainoat omistamani naaraat ovat sen äiti ja sisko.

Onneksi molemmille tytöille on tulossa pentueet keväällä ja kasvattaja on jo vastaanottanut anomuksia Ukko-klooneista :)

Elenalle löytyi koti ja uusia suunnitelmia

Hip hip hurraa!

Oma koti löytyi Oulusta, mukavaa! Elena on nyt varattu ja muuttaa omaan kotiinsa kun toipuu sterilaatiosta.

Uusia suunnitelmia on Tyynelle ja Kuutille. Tyyne on tarkoitus astuttaa heti kun se aikataulullisesti on mahdollista ja Kuutti toivottavasti vasta tuossa ensi vuoden puolella. Tyynelle valitsin komean itämaiskollin kotimaasta, Kuutti puolestaan saattaa käydä ulkomailla tapaamassa omaa sulhoaan. Mutta suunnitelmat on aina suunnitelmia, ilmoittelen sitten lisätietoja kun astutukset ovat toteutuneet :)

Nökön ylläri..

Antaapa kuvien puhua puolestaan.. :D Laatikko arvatenkin oli aivan täysi ja sisältö lytyssä "hautomisen" jälkeen.. Kyllä ISONökö osaa!

Tokassa kuvassa Jyväskylän näyttelyssä lahjoitin Senjalle yhden Nökön tekeleen :-)

Elena

Elenasta on tällä ja viime viikolla tullut yllättäen muutama kysely, vaikka olimme jo lähes luopuneet toivosta sen suhteen että sille löytyisi oma koti. En tosin ole kauhean aktiivinen ollut kodin etsinnässä tällä erää, nyt kuitenkin repäisin ja otin parit uudet kuvat!

Toivon kovasti että neidille löytyisi ihana oma koti ja tietysti kissakaverilla varustettu sellainen. Elena on nyt juuri täyttänyt 8kk ja leikataan vielä ennen uuteen kotiin muuttoa :-)





Viimeisessä kuvassa viereen on kömpimässä vanhempieni toinen kastraattipoika - Elenan isoeno Ozzy :)