torstai 26. helmikuuta 2009

Parantumisia

Kipeänä olleet pennutkin ovat vihdoin kunnossa. Kyllä neste teki ihmeitä, vaikka mm. Kookoksen kanssa mietin tiistai-iltana että pitääköhän sille vielä antaa nestehoitoa. Eilen se kuitenkin vihdoin alkoi syömään ihan hirveästi ja paino on noussut kohisten. Frankillakin tuli yhdessä päivässä 50g painoa lisää :)

Jeera on tällä hetkellä isoin, ne kun olivat Selman kanssa ainoat oireettomat. Hassua että isoin ja pienin välttyivät. Jeera painaa nyt 8 viikon iässä muutamaa grammaa vaille kilon. Muut ovat vajaasta 700 grammasta yli 800 grammaan. Sanomattakin on selvää että mahataudilla oli pudottava vaikutus painoihin. Eiköhän ne tuosta nyt kuitenkin pian tasoitu.

Lisään uudet kuvat vasta viikonlopun aikana. Sairaiden pentujen hoitamisen takia omia hommia on vähän kerääntynyt rästiin ja täytyy nyt panostaa niihin ensin. Perjantaina aloitan viikon pituisen talviloman, joten on aikaa kuvailla pikkuisia enempikin.

Tätä mahatautia on ollut liikkeellä aivan hirveästi. Täällä Oulun seudulla ja tuntuu että joka puolella Suomea. Mutta tuleehan näitä epidemioita ihmisilläkin aina välillä, ei se siis varmaan ole mitenkään outoa että kissoillakin on.

Tsemppiä kaikille sairastelijoille ja etenkin jos tauti on iskenyt pentuihin. Kyllä se siitä onneksi muutamissa päivissä alkaa helpottaa :) Meillä tosin meni viikko ensimmäisen kissan oireiden aluettua, että tauti oli saatu kaikilta pois. Mutta yhtä kissaa kohden sairastamispäiviä kertyi 3-4. Tympeää vaan kun ne alkoivat eri aikaan.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Lääkärissä vol. 3

Kolmas lääkärikeikka uuden porukan kanssa. Mukaan lähti Kookos, Frank ja Riku. Sinisillä pojilla on ollut oksentelua ja ripulia edelleen, vaikka eilen Kookos näytti jo paremmalle. Rikulla puolestaan alkoi eilen paino laskea, mutta en ole onnistunut ainakaan näkemään onko se oksentanut tai ripuloinut. Kaikki sai kuitenkin nestehoitoa. Ei tässä nyt muu auta kun katsella tilannetta päivä kerrallaan.

Jokohan me kohta aletaan saamaan jotain kanta-asiakasalennusta lääkäriasemalta..

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kuulumisia

Tänään Lotte on jo alkanut syömään ja paino on hyvässä nousussa, jes! Kookoksella oli myös paino noussut, mutta pari pientä oksennusta tuli aiemmin tänään. Olen jatkanut ruiskuruokintaa ja Nutrisal-veden juottamista. Frank alkoi myös tänään oksennella, sillähän tuo sairastelu alkoikin myöhemmin, joten pari seuraavaa päivää on sen kohdalla varmaan ne pahimmat.

Eläinlääkärin kanssa ollaan oltu yhteyksissä pitkin viikonloppua ja koska pennut ovat olleet todella virkeitä koko ajan, ei tarvinut nesteytykseen turvautua. Ehkä homput ovat auttaneet sen verran ettei tuo tauti ole päässyt puremaan niin pahasti. Omaa aktiviisuutta tuossa ruokinnassa ja nesteen tuputtamisessa unohtamatta.. Selma, Jeera ja Riku ovat ainakin toistaiseksi välttyneet *koputtaa puuta*.

Tässä sairaiden hoitamisessa on ollut mukaviakin puolia. On ollut kiva seurata pentujen touhuja näin tiiviisti. Normaalisti ei ihan näin paljoa tule vietettyä aikaa pentujen kanssa. Toisalta Lotte ainakin vihaa mua yli kaiken kun se ei tuosta pakkosyötöstä ole tykännyt yhtään. Se on hirveän topakka ja sanoo kyllä mielipiteensä.

Huvittavin juttu tapahtui tänään kun istuin hiljaa lattialla ja katselin kun pennut nukkuivat. Jeeran herättyä aloin juttelemaan sille oikein kimeällä lässytysäänellä, sellaisella millä kissanpennuille kuuluu puhua :P Riku säikähti mun ääntä niin paljon että kesken sikiunen pomppasi pesästä hirveällä ponkaisulla. Lattialle päädyttyään se pälyili epäluuloisesti ympärilleen ja säntäsi turvaan vessalaatikon taakse. Pian se taisi tajuta että se olin vain minä..

lauantai 21. helmikuuta 2009

Sairastelua

Riksi on jo täysin kunnossa. Oma pöljä itsensä, hurinamoottori on käynnissä koko ajan ja se haluaa paljon huomiota. Olen myös nakellut sille koko illan hiiriä. Onneksi tauti näyttää olevan sitä luokkaa että alkaa ja loppuu yhtä pian.

Lotte on tänään jo nostanut hieman painoa, mutta ruoka ei kauhean hyvin maistu. Maitobaarissa se tuntuu roikkuvan kuitenkin tämän tästä. Ei ole oksentanut tänään ollenkaan enää! Eli ehkä sen kohdalla alkaa jo helpottaa.

Eilen illalla Kookos alkoi myös oksennella. Tänään sillä ei ole enää tullut oksennuksia, mutta on ollut ripulilla. Frank on myös pari kertaa ripuloinut. Nämä ripuloivat eivät nyt myöskään syö kunnolla.

Ovat saaneet kaikanlaista mahdollista, mitä nyt kotihoidossa voi antaa. Pakkoruokintaa ja Nutrisal-vettä olen nestetasapainon säilyttämiseksi tuputtanut niille tämän tästä. Ja lisänä Sailan ohjeen mukaan oireettomille ja oireileville omat homput. Uusimpana kokeiluna raejuustoa, joka kuulema kiinteyttää ulosteita. Huomenna eläinlääkäri tulee katsomaan jos tuntuu ettei tämä oma hoito ala toimia.

Jeera, Riku ja Selma näyttävät tällä hetkellä olevan oireettomia, mutta voi olla että nekin käy tämän saman läpi jossakin vaiheessa.

Olen kuullut että ärhäkkää mahatautia (ripuli/oksennus) on ollut liikkeellä todella paljon. Myös sellaisissa perheissä missä ei harrasteta näyttelyitä. Silti syytän itseäni.. mitäs läksin!

Olin ilmoittanut Riksin myös parin viikon päähän Pohkisin näyttelyyn, mutta olen perunut osallistumisen. Ehtiipä niihin taas myöhemminkin.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Toinen lääkärireissu

Sovittiin jo eilen että mennään tänään aamulla uudestaan lääkäriin, jos kissa ei kuin taikaiskusta yhtäkkiä parane. Otin mukaan myös yhden pennun, joka ei oikein syö ja paino on hieman laskenut.

Riksi sai nestettä ja oksennuksenestolääkettä, koska aloitti taas oksentelun. Ei se kuitenkaan ollut nyt enää niin rajua kuin aiemmin. Poika on muutenkin selvästi pirteämpi, sanoi pahasti vastaan kun pisteltiin niskaa. Kipeä se selvästi on vieläkin, koska käyttäytyi niin oudosti. Onneksi luotti minuun sen verran että sain rauhoittumaan sen neula niskassa nestehoidon ajaksi. Öljyt lienevät vielä matkalla suolistossa, takapää on vielä ihan öljytön ja kakkaa ei näy. Suolitukosta ei nyt siltikään epäillä, mutta odotellaan kakan ja öljyn tuloa ennen kun voi huokaista helpotuksesta.

Pentu sai nestehoitoa, oli hieman kuivahtanut. Nyt koitan saada sen syömään ja Sailan ohjeen mukaan homputkin apuna.

Ja kuten jo aiemmin totesin, tällainen omakohtainen kokemus näemmä tarvitaan ennen kun uskoo ettei pentujen aikaan ole mitään asiaa näyttelyihin! Kurjaa että kaikki mahdolliset vastoinkäymiset on koettu tämän saman pentueen kanssa..

Näyttelypöpöksi tätä nyt sit kuitenkin epäillään..
.

torstai 19. helmikuuta 2009

Lääkärireissu

Varmuudella ei tullut tuomiota vielä näyttelypöpöstä. Suolistossa ei rtg-kuvissa näkynyt mitään tukkeumia (huh), mutta kakkaa oli PALJON ja melkoisesti myös kaasua. Eli olisiko sitten "vaan" ummetusta pojulla, mistä oksentelukin johtuu. Todella kipeäksihän Alisakin meni ummetuksen takia.. Ei vaan tullut mieleen että tässä voisi olla samasta kyse. Ehkä ei olekaan.

Nestehoitoa saatiin nahan alle ja parafiiniä olen antanut nyt tämän illan ajan. Oksennelut ei ainakaan ole! Aamulla katsotaan tilannetta uudestaan ja toivotaan että öljy tulee läpi!

Mao hoitaa potilasta kovasti <3 Yöksi joudun kyllä ottamaan Riksin makkariin, että voidaan seurailla tuleeko kakkia. Ja se parafiini voi kyllä sotkea, että saa nähdä ollaanko me aamulla ihan öljyssä kaikki.

Kyllä näitä huolia taas kerääntyy! Huoh.

Näyttelypöpö

Meidän Riksi sai ilmeisimmin Jyväskylän näyttelystä jonkun pöpön, ainakin itämisaika täsmää epäilyihin. Se on todella kipeä ja on kamala katsoa noin sairasta kissaa. Kaikki karvat on ihan pörröllä ja se vaan tuijottaa eteenpäin lasittuneilla silmillä. Eilisen päivän oksenteli, mutta ajattelin sen illalla jo helpottaneen kun oksentelu loppui. Tänäänkään se ei vielä ole syönyt mitään ja on menny vähän huonommaksi. Tulee itselläkin huono olo toisen puolesta :(

Täytyy toivoa että pennut säilyvät, mitä ikinä tuo onkaan. Omaa tyhmyyttähän se on että käytin kissaa näyttelyssä silloin kun on pentuja. Ei parin oven eristys kuitenkaan mitään eristä, meidän ihmisten mukanahan ne pöpöt kulkee.

Toisaalta on meillä käyty näyttelyissä vuosikaudet ilman mitään ongelmia. Huonoa tuuria siis.

Tunnin päästä on lääkäriaika ja saanee ainakin nestettä ja jospa lääkäri saisi vilkaistua nieluun, ettei siellä ole mitään.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Kolme vuotta

Tuntuu oudolta että vastako siitä on kolme vuotta aikaa, kun meillä syntyivät ensimmäiset pennut. Joskus näinkin päin, yleensä vuodet lipuvat ohi ihan huomaamatta, mutta nyt tuntuu että aika on mennyt tässä suhteessa madellen. Tuntuu että siitä on ainakin 5 vuotta :-) Nyt meillä on jo neljäs pentue kierroksessa, kolmas ikioma.

Anatolian R-pentue siis näki päivänvalon tasan kolme vuotta sitten. Reiska ja Minni jäivät Ouluun lemmikeiksi, Gee on edelleen meillä emännöimässä ja Kimi sekä Tömppä muuttivat ulkomaille siitoskissoiksi. Tömpästä en ole kuullut pitkään aikaan mitään, Sanna varmaan tietää neidin kuulumisia enemmän. Britney päätyi monen mutkan kautta sijoituskodista ensin takaisin Sannalle ja tätä nykyä asuu Arhantin-kissalassa, mistä olen bongannut ainakin yhden pentueen, jonka emona Britney on toiminut. Kimi kollitteli 2,5 vuoden ikään asti Ruotsissa Göranin kasvattajan luona ja viime kesänä pääsi palleistaan.

Onnea kolmevuotiaille!

Ja tässä kuvia 3-vuotiaista pienenä:



Kuusviikkoset

Kuusiviikkoiset riiviöt

Jeera


Kookos


Selma


Lotte


Frank


Riku



Kuusi viikkoa on vierähtänyt ihan kauhean äkkiä ja pennut tietysti kasvaneet hurjasti. Vessahommat hoituu jo malliikkaasti "aikuisten" hiekkiksiin ja ruokaa menee järkyttävät määrät. Broileri + silakka-mössö on ollut ihan ykkössuosikki ja sitä on meillä myös aikuiset intoutuneet popsimaan. Alisa myös imettää vielä ihan täysin rinnoin...

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Jyväskylän reissu

Tehtiin sitten ekaa kertaa näyttelyreissu äitin kanssa kahestaan. Ajateltiin että kun ollaan vaan päivä näyttelyssä niin pärjätään ilman miehiä :P Tosin olihan meillä kaksi kastraattiherraa ja yksi erittäin viriili nuori herra mukana.

Katastrofaaliseksi ristitty reissu sai oikein mukavan alun kun n. 10 km ajelun jälkeen huomattiin että yksi näyttelykassi jäi kotiin. Ei muuta kun takas ja uus yritys. Loppumatka sujui ihan kivasti ja oltiin jopa 30 min. aiemmin perillä kun oltiin laskeskeltu.

Näyttelypaikkana oli uusi tuttavuus Killerin ravirata. Ihan kiva paikka, vaikka aamulla olin saada paskahalvauksen kun ell-jono oli ulos asti. Kävi sitten ilmi ettei itukissojen kanssa tarvi jäädä ulos jonottamaan vaan voi mennä sisälle toiseen kerrokseen. Olin juuri viikolla kuullut jutun siamilaisesta jolta paleltui kovassa pakkasessa korvanpäät, joten ei paljoa naurattanut..

Arvosteluissa meidän poppoolle tuli sertit. Riksille eka ikinä ja Lempo ja Ozzy valmistuivat Premioreiksi. Rambo sai GAPIBin (ja sunnuntaina oli myös tuomarin paras!)

Lauantaina jäätiin Jyväskylään hotellin yöksi ja ajateltiin ajaa sunnuntaina rauhassa kotiin, valosan aikaan. Käytiin illalla syömässä superhyvää ruokaa ja sen jälkeen nukuttiin reippaat 10h yöunet :-) Illalla Riksi tutusteli Lempoon ja Ozzyyn - luuli niitä naaraiksi. Roikkui molempien niskassa vuoronperään. Lopulta innokas kollipoika piti teljetä kylppäriin, että saadaan nukutuksi. Niin hellyyttäviä kurahduksia se päästeli pojille..

Sunnuntaina vanha tuttu Sinni-burma lähti meidän kyydissä kohti Oulua, koska sekään ei enää sunnuntaina osallistunut. Kotimatka sujui rauhallisesti. Kissatkin oli ihan hiljaa! Sitten kotona mun kotipihalla se reissun kauhein juttu tapahtui! Äiti huomas että nyt jotain puuttuu.. Ozzy oli jäänyt hotelliin!!!!!!!!!!!!!!!!

Olin laittanut Lempon boksiin pakkailun lomassa, kun se oli koko ajan haitolla. Äiti vielä huuteli Ozzya sängyn alta, kun sanoin että en saanut sitä kiinni. Mutta sitten se vaan unohtui kun pakkailtiin. Ei tullut mieleenkään edes kysyä että laittoihan äiti Ozzynkin boksiin. Siinä oli niin paljon kaikkea säätämistä; miten saadaan kaikki kamat vietyä kerralla alas ja sitten minä, jolla on aina kiire, hoputtelin että mennään jo. Perhanan Ozzy kun ei edes sanonut mitään kun tehtiin lähtöä. Nauroin vielä ovella, että se mitä nyt jäi tänne niin sitten kans jäi. Että näinkin voi käydä, aika uskomaton juttu!

Äiti oli tietysti aivan paniikissa ja minäkin ehdin jo kaikki kauheudet käydä mielessäni läpi. Mitä jos huoneeseen on mennyt siivooja ja ei ole huomannut kissaa ja se on päässyt karkuun?? Ozzy on vielä sellainen että se tunkee joka paikkaan, hyppii korkealle ja voi mennä vaikka minne hukkaan. Pelotti että mitä jos se on päässyt jotenkin ulos tai joku on vaikka ottanut sen omakseen kun on löytänyt kissan vaeltelemassa hotellissa.

Aki oli siinä vaiheessa ainoa täysjärkinen joka pystyi soittamaan hotelliin :D Sieltä lähdettiin heti tarkistamaan onko kissa vielä huoneessa, siivoja ei ollut vielä käynyt! Ja olihan se siellä! Minä soitin samaan aikaan Ullalle näyttelyyn (joka ei onneksi vielä ollut loppunut), että tuovatko yhden kissan mukanaan jos se löydetään. Ullalla oli sopivasti myös yksi ylimääräinen boksi mukana. Aivan mahtavaa että asia järjestyi, eikä meidän tarvinut lähteä takaisin ajamaan Jyväskylään. Siellä se poika oli makoillut kippurassa keskellä sänkyä <3

Kotiin päästyään ajateltiin että varmasti on nälkä ja pissahätä, mutta se oli vaan syönyt ja kierrellyt pitkin taloa. Ei ollut mennyt edes vessaan, vaikka oli n. 10h ilman vessaa.

En usko että tämän tapauksen jälkeen yksikään kissa unohtuu ikinä mihinkään (vaikka en kyllä uskonut ennen tätäkään :D).

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Viisikkokerho kokoontuu

Viisiviikkoiset lapset ovat jo ihan oikeita kissoja. Syövät, pissivät ja kakkivat laatikkoon. Tulevat heti syliin painimaan, nukkuvat sylissä ja ymmärtävät että mustahuosuiselta tätiltä saa ruokaa -> hirveä huuto kun astun huoneeseen. Ne on aika hurmaavia, vaikka itse sanonkin <3

Sunnuntaina meillä kävi todella paljon pentukatsojia ja pennut osasivat ottaa kaiken irti vieraista. Kipusivat syleihin ja muutenkin söpöilivät (luvan kanssa).

Pennut on nyt myös tottuneet melkoiseen mekkalaan, poraamiseen ja paukkeeseen. Meidän taloon kun tehdään kattoremonttia. Uuuden vuoden aattona katosta irtosi myrskyn seurauksena osa vesikatetta ja nyt sitä sitten vihdoin korjataan. Äijät ovat jystäneet aamusta lähtien koko viikon tuolla..

No tässä taas samat kuvat mitkä pistin eilen jo nettisivuille:

Frank - Frankia ei vielä ole varattu, mutta siitä on ollut useampikin kiinnostunut. Olen ajatellut katsella joitakin viikkoja miten tilanne kehittyy. Mahdollisesti siis myöhemmin varattavissa, näyttelyihin ja mahdollisesti myös kasvatukseen. Frankin luonne on mitä ihanin!


Jeera - tai possu, kun minä sitä kutsun.. Jeera on isoin (sekä lihavin!) ja äänekkäin. Jeera on alustavasti varattu ja siitä taitaa tulla isona oikee Stadin kundi veljensä Kookoksen kanssa.


Riku - Richard D. Jamesin mukaan Akin nimeämä.. Riku pääsee näyttämään burman hurmaan tottuneille miten ne itämaiset oikein hurmaa :-) Rauhallinen kaveri, joka tykkää istua sylissä.


Kookos - lähtee isona Jeeran kanssa samaan kotiin. Kookos on aina ensimmäisenä tulossa syliin. Tapittaa sinisillä silmillään suoraan silmiin, oikea hurmuri!


Selma - tämä söpö tyttö lähtee äitinsä Alisan mukana omaan kotiin Liminkaan. Siellä jo kuulema suunnitellaan ulkotarhaa ja ties mitä ihanuuksia! Selma oppi ensimmäisenä syömään ja rökittää veljensä ja siskonsa mennen tullen, vaikka on pienin. Ja missä se kilppariluonne on? Tälle tytölle on taidettu unohtaa asentaa se kokonaan, se on niin kiltti!


Lotte - vakavakasvoinen neiti, joka on perinyt huitomislahjat isoisoisältään Maolta sekä mummoltaan Geeltä. Kukahan tätä esittelee näyttelyissä? Se huitoo jo nyt niin paljon.. Silti niin ihana!

lauantai 7. helmikuuta 2009

Touhuja

Kylläpä ne näyttää kuvissa jo isoilta. Oikeasti ne on kyllä vielä ihan minikissoja.




perjantai 6. helmikuuta 2009

Kuukauden vanhat ceet

Samat kuvat kyllä löytyy kotisivultakin.. Ehkä saan aikaiseksi otettua jotain touhukuviakin jossakin välissä. Meinaa vaan olla niin kovin vähän aikaa mihinkään "ylimääräiseen" pentujen hoidon ja muun (joku voisi kysyä että ai minkä muun :D) elämän lisäksi..






maanantai 2. helmikuuta 2009

Sijoitteluongelma

Pennut alkavat tosiaankin olla siinä iässä että ympäristön tutkiminen on kaikkea muuta kivempaa. Tässä on viime yön jälkeen raavittu päätä, että mihis ne ny laitetaan kun yöllä ei juuri saatu nukuttua. Pennut kipittelevät pitkin makkaria ja etenkin sängyn alla, menevät välillä hukkaan ja alkaa hirveä huuto. Sitten Alisa tulee hätiin ja komentelee lapsia kovaäänisesti vielä pitkään sen jälkeen kun tilanne on ohi.. Tätä voi jatkua hyvinkin pitkään ja on hermoja raastavaa.

Onneksi tänään on vapaapäivä ja aikaa miettiä minne nuo pennut sijoitetaan. Ei ne makkarissa ainakaan voi olla, sen verran herkkäuninen olen. Enkä nyt ihan helpolla ole luopumassa omasta sängystänikään :P Joskin meidän sohvalla on ihan hyvä nukkua, se tuli kokeiltua sillon kun pentuja ekan viikon aikana lisäruokittiin :D

Enpä uskoisi että sanon tätä, mutta nyt on vähän ikävä entistä asuntoa. Siellä pennut pidettiin jättikokoisessa keittiössä ja aikuisille kissoille jäi vielä puolet kämpästä tilaa. Täällä nykyisessä ei voi kun sulkea ovet makkariin, työhuoneeseen ja kylppäriin/saunaan. Muuten olohuone, keittiö ja eteinen on kaikki samaa tilaa. Me edelleenkin tarvitaan yksi huone lisää, mikä voisi olla ihan täysin pentuhuoneena.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Pentujen touhuja

3-viikkoiset (pian 4-viikkoiset) touhuavat jo kovasti kaikenlaista. Tässäpä kuvia lasten touhuista viikonlopulta.

Pojat jonossa. Etualalla Riku, sitten ihanan valpas Kookos, Frank ja Jeera takimmaisena


Vessatreeniä by Frank, Jeera ja Kookos


Riku keksi hiiret ja Selma on alkamassa päiväunille


Riksi-isi sai käydä katsomassa lapsia, mutta Alisa vahti tiukkana. Huomatkaa isin pörröllään olevat karvat, isoa kollipoikaa niin hilveästi peloitti!


Jeera osaa jo rapsuttaa!


Täällä pennut ainakin toistaiseksi majailevat. Pääsy vaatehuoneesta on koko makkariin, mutta pennut viihtyvät omassa kopissaan vielä melko hyvin. Kunhan oppivat kiipeämään sänkyyn, ne varmaan saavat äkkilähdöt makkarista. Ei nimittäin haluta että ne oppivat pissimään sänkyyn kun harjoittelevat sisäsiisteiksi. Eikä haluta myöskään litistää niitä nukkuessamme..


Koko porukka päiväunilla, niin ihanan kärsivällisen Alisa-mamman kanssa <3 On muuten rautahermoisin emo mitä meillä on ollut, vaikka pennut on melkoisia riiviöitä. Eikä se ole sellainen ylisuojeleva mamma kuin Neela ja Gee.. Nehän raahasti pennut takaisin pesään heti kun ne meni metriä kauemmas. Alisa lähtee itse lastensa kanssa tutkimaan paikkoja.