torstai 28. huhtikuuta 2011

Kolmikko 8 viikkoa

Blogiin kirjoittelu on jäänyt aika vähiin viime aikoina ja taitaa tämä nykyisin ajaakin pääosin pentublogin virkaa.

Kuten aiemmasta merkinnästäni voi lukea, menetimme meille jotain hyvin rakasta pääsiäisen alla. Kirjoitan varmaan Hepusta aikanaan enemmän, mutta aika ei vielä ole sille kypsä. Menetys oli meille kovempi pala kun olisi voinut uskoa. Aiemmin emme ole menettäneet ns. isoa pentua ja on se hyvin erilaista kun pentuun on jo useamman viikon ajan ehtinyt kiintyä. Heppu erityisesti oli niin erikoinen monella tavalla..

Pentueen isoimmaksi rynninyt Punkkuli (kamalan hankalaa on ollut keksiä nimeä tälle pennulle, eikä se siis todellakaan punkkuliksi jää..) painoi 8 viikkoisena yli kilon :) Emon lellipoika on imuroinut ruokaa siihen malliin, ettei paino mikään ihme olekaan ja siihen päälle vielä emolta saadut maitotipat kasvua kiihdyttämään. Tytöt tulevat perässä hieman pienemmillä lukemilla, mutta alussa pentueen kookkain Kuutti-tyttö on kyllä tyttöpennuksi poikkeuksellisen suuri. Toki aina tällaisessa pienemmässä pentueessa pennuilla on paremmat mahdollisuudet kasvaa kuin suuremmassa laumassa.

Luonteet jäävät tässä iässä riiviömäisen säntäilyn ja riehumisen takia vähemmälle huomiolle, mutta kyllä pentujen omat luonteet erottuvat selvästi. Kilpparityttö Kuutti ehkä erottuu nyt tästä jäljellä olevasta porukasta selvimmin. Se on kilpparimaiseen tapaan kova kommentoimaan :) Elena ja Punkkuli on vähän enempi semmosia "onnellisia lapsia" - hieman hönöjä mutta kaikkeen niin tyytyväisiä. Tai ehkä se vaan tuntuu siltä kun yksi on niin täynnä omaa tahtoa.

Pentujen varausten kanssa en tavoilleni uskollisena ole pitänyt mitään kiirettä, mutta nyt alkaa olla ne ajat käsillä kun varauksista sovitaan. Alustavasti Tyynen mahdollisesta seuraavastakin pentueesta on jo kiinnostuneita. Joskus oikein harmittaa kun ei pentuja riitä kaikille halukkaille, vaikka joillekin mielelläni myisin jos olisi mitä myydä :/ Mutta eikös se niin mene, että jokaiseen kotiin kyllä löytyy se oikea kissa sitten kun on sen aika? Ja jos ei meiltä löydy niin varmasti jostakin muualta :)

Ja sitten niitä kuvia..






lauantai 23. huhtikuuta 2011

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Viikot vierii hirmuvauhtia

Pentujen kehitys on ollut reipasta ja viikot vaan vierii melkoisella tahdilla. Täysin ongelmitta ei olla tämän pentueen kanssa selvitty, mutta toivotaan nyt helpottavan.

Pieni sininaamio Heppu alkoi viikko sitten jätättää painoa. Epäilimme mm. ummetusta syyksi. Aki vei sen lääkäriin ja nesteytyksen aikana pentu uupui aivan täysin. Olivat pelänneet että pentu kuolee siihen paikkaan. Hepun hengitys oli pinnallista ja se oli aivan uupunut. Maanantaina ja tiistaina Heppua käytettiin aamuin illoin lääkärissä nestehoitoa saamassa. Keskiviikkona toinen lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen ja torstaina oma lääkärimme vahvisti sivuäänen olevan todella olemassa. Torstaina Heppu alkoi jo näyttää paremmalta. Pienempi Heppu on vielä muihin verrattuna, mutta ruokahalu on nyt hyvä ja paino nousee hirmuisella tahdilla.

Seurailemme nyt kuitenkin Hepun vointia ja mietimme sitten myöhemmin voisiko Heppu muuttaa johonkin rauhalliseen ja ymmärtäväiseen kotiin asumaan. Sydänongelmien lisäksi Hepulla on melkoisen suuri kosmeettinen vika hännässä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että pennun elämään ei tuo mutkahäntä mitenkään vaikuta :) Koska kyseessä ei ole mikään pieni kärpäsenkakan kokoinen knikki, aion kuvauttaa pennun ennen luovutusikää, jotta saadaan selkeä kuva selän ja hännän luustosta.

Käykää kissalan facebook-sivuilla katsomassa pentujen kuvia, tänne en millään saa niitä ladattua.. Kotisivuilta löytyy myös kuvat ja pienet kuvaukset.