torstai 30. lokakuuta 2008

Pariskunta



Pariskunta alkaa olla jo melko väsy, mutta aikaa hellyydelle riittää aina :) Alisa nauttii! Riksi on varsinainen herrasmies, mutta osaa kyllä myös ottaa haluamansa ;) Sori ettei nyt ole parempia kuvia, kännykän kamera on aina niin sopivasti käden ulottuvilla tilannekuvia varten..
.

Kunnon häät sittenkin!

Pikkukolli oppi olemaan mies! Astuu niinku vanha tekijä - Alisan ei tarvi kun KEHRÄTÄ ja leipoa onnesta, eikä kolli ole edes saanut turpaan astumisten jälkeen. Voi kunpa nyt saatais tammivauvoja! Aki pääsisi ihan yksin kätilöimään, sillä meikäläinenhän on Espanjassa 5. päivään asti :)) Eli aika tiukille menee, ehtisinkö mukaan.

Seuraavat viikot sitten taas jännitetään - on vaan tuo kokemus opettanut, että kovin aikaisin ei kannata juhlistaa. Kattellaan! Pitäs koittaa ottaa jotain hääkuvia muistoksi!

tiistai 28. lokakuuta 2008

Siveelliset häät

Sellaista täällä. Alisan kiima alkoi, mutta Riksi on vielä niin vauva, ettei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Riksi on ollut vaimonsa hoidettavana - ovat nukkuneet samassa pesässä ja olleet helliä toisilleen. Naamat on nuoltu jo korvantaustat puunattu. Muun ajan Riksi ajattaa Alisaa ja leikkii sen hännällä.. Hmmmh, ne on nää punaiset "kollit" vähän tämmösiä joskus <3 Hönttiäkin höntimpi lapsukainen tuo meidän mahtikolli.

Päivällä kolli pääsi raskaan hellyttelyhetken päätteeksi tapaamaan bestiksiään, eikä naisen kaipuu kyllä iskenyt. Väkipakolla piti se riistää kavereiden luota ja pistää naisen luokse vankilaan. Voi pientä kollipoikaa :)) Se käy välillä oikein ovea raapimassa, että eikö joku voisi päästää sitä hötkyilemään tänne kaikkien ihanien kavereidensa kanssa.


Tuittu, Mao ja the mahtikolli päivälevolla

.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Ihmeparantumisia ja kissojen ovelia juonia

Täällä on taas yksi ihmispolo aivan hämillään näiden eläintensä kanssa. Tuitun iho on viime viikonloppuisen jälkeen parantunut aivan normaaliksi. Alkuviikosta iholäntistä irtosi rupi ja nyt karva on alkanut kasvaa kohtaan. Tämä kaikki siitäkin huolimatta että tämä kokeilunhaluinen ihmispolo on ruokkinut sitä kaikkien ohjeiden vastaisesti. Eli on tarjottu teollista ja erilaisia lihoja siinä missä muillekin kissoille - mitään oireita ei ole ihossa havaittavissa.

Tämän ihmispolon on siis hyvin vaikea uskoa, että kyseessä olisi allergia. Altistus allergiaa aiheuttavalle ruoka-aineelle kyllä taitaa yleensä aiheuttaa oireita lähes välittömästi. Ja kyllä Tuittu nyt on syönyt samoja ruokia mitä ennen tuota dieettiä, missä tarjottiin vain yhtä ainoaa lihaa (ja siitäkin huolimatta oireita oli).

No katsotaan mitä lääkäri sanoo torstaina kun vien täysin "terveen" kissan tutkittavaksi. Tuskinpa vakuutuskaan korvaa testejä tuossa tapauksessa? Tekisi mieli perua aika ja odotella joitakin viikkoja, tuleeko oireita myöhemmin uudestaan. Olen todella hämilläni - kerrankin suorastaan mykistynyt!

Toinen ihmetyksen aihe on Alisa. Neiti superhyperhimojuoksija päätti aloittaa siveellisen elämän syksyn kunniaksi ja nyt on 8. viikko alkamassa edellisestä juoksusta. Ehkä tarkoitus on odottaa kollin kypsymistä? Voivoi..

Tälle vuodelle siis ei todellakaan niitä petuja ehditty saamaan - astutettaessa ylihuomisesta eteenpäin, laskettu aika (66 vrk mukaan) menee ensi vuoden puolelle. Turha varmaan edes toivoa että saatais pentuja ennen ensi kesää? Sekin voi pian lipua ohi huomaamatta :D Miten nämä eläimet osaakin olla niin arvaamattomia!

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Reissaamista ym.

Tulin tuossa viime yönä Tampereelta. Olin POROK:n edustajana Kissaliiton liittokokouksessa. Lähdettiin Riinan kanssa jo perjantaina junalla, heti töiden jälkeen. Oltiin yö Tampereella ja aamulla kokoukseen. Kokous loppui just niin tyhmästi että ei ehditty kuuden junaan. Mentiin syömään kivaan ravintolaan ja saatiin pari tuntia aikaa kulutettua, kun seuraava juna tuli vasta kasilta.

Kokous oli ehkä "hyvähenkisin" kaikkiin aiempiin verrattuna missä olen ollut. Joskin venyi taas vähän turhan pitkäksi.. Saatiin Kissaliitolle uusi puheenjohtaja ja hallitukseenkin uutta verta. Rotukirjaus on myös tätä nykyä täysin nelosharrastajien käsissä :-) Pienen rodun kasvattajana pidän myös äärimmäisen tärkeänä sitä, että pentuja ei vuoden alusta saa enää alle kilon painoisena luovuttaa EIKÄ tuoda näyttelyyn. Kyllä "normaalikokoinen" itämainenkin jo luovuttaessa on kilon painoinen. Meillä yleensä jo lähempänä kahta kiloa, kun luovutetaan 14 viikon jälkeen :-) Monelle kotikissaharrastajalle uusi kotikissatodistus on varmasti mukava juttu. Täytyy Nököllekin hankkia heti kun se on mahdollista :)

Yöllä kotiin tullessani Aki kertoi että Tuitulle oli jo perjantaina tullut eg:n viittaava patti kaulalle (ei halunnut huolestuttaa kertomalla aiemmin kun en ollut kotona). Niitä on nyt tällä hetkellä kaksi. Neiti oli saanut kortisoonia heti ja nyt odotellaan maanantaita että päästään ottamaan koepala. Toisaalta ikävää jos kyseessä on eosinofiilinen granulooma, mutta toisaalta parempi ettei ole allergia (jonka testaaminen olisi hankalaa, kun kissaa ei voi tarpeeksi kauaa pitää kortisoonitta ennen testiä). Saa nähdä millainen tulos patovetistä tulee. Jos kyseessä on eg, Tuittu varmasti pystyy elämään ihan hyvän elämän sairaudestaan huolimatta. Mutta koska oireilu on niin voimakasta, varmasti vaatii jatkuvaa kortisoonilääkitystä (pienellä annoksella).

EDIT 20.10.2008:
Voi kääk - tänään selvisi että ei koepalaa voi ottaa kun vasta mielellään ensi viikolla. Kortisooni kuulema nollaa tuloksen? Tuntuu että tätä tietoa tulee niin kummallisesti, että alkaa jo pian ärsyttää. Viime viikolla asiasta ei mainittu mitään, ainoastaan verestä otettaviin allergiatesteihin suositeltiin vähintään 2-3 viikon kortisoonista pidättäytymistä, mahdollisesti pidemmänkin ajan jos annos on suuri. Kohta menee hermot..

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Tyttöjen päivä

Vietettiin viikko sitten tyttöjen päivää perheen naisväen kesken (miinus Tuittu, joka mielummin kaveeraa poikien kanssa). Tehtiin manikyyrit ja pedikyyrit, syötiin hyvin ja lopuksi köllähdettiin sohvalle kattomaan leffaa. Tytöt painaitui tiiviisti mun kainaloon ja olivat niin onnellisia. Kuvasta näkee muuten hyvin, kuinka erisävyisiä voi sinikonnatkin keskenään olla!



Geen leikkausalueelle on alkanut kasvamaan jo hyvästi karvaa ja haavaa ei enää melkein edes huomaa. Toivottavasti karvat kasvaa kokonaan takaisin ennen seuraavaa näyttelyä. Nisissä oli melkoinen turvotus leikkauksen jälkeen, mietin jo että onko sille tullut maito nisiin. Turvotus on nyt kuitenkin jo laskenut. Geestä on leikkauksen myötä tullut entistä ihanampi, mutta kyllä se edelleen uskoo olevansa tämän talon johtaja. Ei se tuosta "emännöinnistä" varmaan koskaan pääse eroon.

Äsken sain muuten kuulla iloisia uutisia! Ozzyn tytär Kaisa (Anatolian So Sweet, OSH b 24) valmistui tänään Junior Winneriksi. Kaisa kävi viidessä näyttelyssä ja oli jokaisessa kategorian paras. Onnittelut Kaisan omistajille Helille ja Jukalle, sekä tietty kasvattajalle Sannalle :-)

lauantai 4. lokakuuta 2008

Vihdoinkin eroon kortisoonista!

Huomenna Tuittu saa viimeisen kortisooniannoksen. Annostusta on nyt pikkuhiljaa laskettu ja nyt mennään niin pienellä annoksella että uskalletaan kokeilla lääkityksen lopettamista.

Jännittää aivan hirveästi miten oireilu pysyy kurissa. Ruokavalio on nyt täysin uudistettu, kävin taas eilen hakemassa lihaa kilokaupalla :-) On tässä kuukauden aikana kyllä tullut huomattua kuinka hankalaa on useamman kissan kanssa eläminen jos yksi on erikoisruokavaliolla. Mutta kyllä sen eteen on valmis tekemään töitä, että kissa pysyy terveenä! Omien kissojen teollinen ruokinta on kyllä jäänyt lähes nollaan, mutta joskus sorrutaan raksuttelemaan :)

Nyt en tiedä toivonko siis sitä että oireilu pysyy kurissa oikealla ruokavaliolla vai että oireita tulee ja saadaan koepala ihosta otettua. Jännittää että oireet alkavat silloin kun ei ole mitään mahista otattaa koepalaa. En oleta että esimerkiksi päivystäjä voisi alkaa päivystysaikana ottamaan kissasta koepalaa. Toisaalta taas jännittää sekin jos Tuittu nyt pysyy oireetta mutta uudessa kodissa oireilu taas alkaa. Mutta turha maalailla piruja seinille. Neiti voi nyt hyvin ja katsotaan miten jatkossa menee. Toivottavasti se oma koti myös löytyy, vaikka Tuittu tällainen ongelmanuori onkin :)