maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pennut kasvaa kohisten

Sunnuntaina taas juteltiin Kirsin kanssa puhelimessa ja Kirsi luetteli minulle pentujen painoja. Todella hyvin on painot nousseet ja varmaan ennen viikon ikää ehtivät tuplaantua. Ihanaa kun on sopivan kokoinen pentue, niin Selman maito varmasti riittää kaikille.

Selma oli vielä meidän siellä ollessa kovin väsynyt ja lääkityksen takia tokkurainen. Seuraavana päivänä se oli jo reippaampi ja iltaa kohden se oli "palannut" omaksi itsekseen. Nyt Selma voi todella hyvin ja nauttii emona olemisesta. Vaikka synnytys ei onnistunut ihan luomuna, ovat Selman emo-ominaisuudet sentään loistavat!

Välillä Selma on kannellut jotakin pentua eri puolille taloa (silloin kun perhe on kotona ja pentuhuoneen ovi auki), mutta pentuhuoneen oven ollessa suljettuna Selma kyllä tyytyy pentupesään.

Tämä on meille ensimmäinen sijoituspentue ja olen älyttömän onnekas kun onnistuin saamaan Selmalle noin hyvän kodin. Ainoa ongelma on ollut ihan hirveä ikävä pentujen luokse! Mutta ainakin näin alussa on varmasti parempi, että pysyn pois haitolta ja Selma saa rauhassa hoitaa pentujaan omat ihmiset ympärillä. Eli ehkä on ihan hyvä, että sijoituskoti sijaitsee vähän kauempana :)) Muutenhan minua ei sais sieltä pois pakottamallakaan! Yhteydenpito sijoituskotiin onnistuu hyvin puhelimitse ja olemmekin nyt tainneet ihan joka päivä soitella kuulumisia.

En malta odottaa että pääsen katsomaan pentuja vielä ennen pääsiäistä :) Myös meidän Akilla on hirveä hinku päästä katsomaan niitä. Kyllä nuihin pieniin kiintyy jotenkin niin hirveästi syntymän hetkellä, että ei sitä sidettä ihan helposti katkaista. Erityisesti sektiolla syntyneet ja omin käsin "elvytetyt" ovat kovin lähellä sydäntä. Toivon että kaikille pennuille löytyisi hyvät kodit, ettei minun vaan tarvitse harkitakaan kenenkään ottamista meille kotiin! :))

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

D-pentue on syntynyt!



Tiistaina aamulla menin sijoituskotiin odottamaan Selman synnytystä. Koko pitkän päivän Selma näytti siltä, että voisi aloittaa koska tahansa.. Illalla 22:30 synnytys vihdoin alkoi, mutta eteni melko hitaasti. Ponnistukset olivat todella onnettomia ja arvelin että joudumme kääntymään eläinlääkärin puoleen. Aamuyöllä keskiviikon puolella tilanne alkoi jo näyttää toivottomalta ja Selma väsyneeltä, joten päätin että lähdetään lääkäriin.

Onneksi päivystävä eläinlääkäri otti meidät vastaan ja päädyimme yhteistuumin keisarinleikkaukseen, koska ei tuntunut kissan kannalta parhaalta vaihtoehdolta jäädä enää odottelemaan ihmettä. Ultrassa näimme ainakin pari sykkivää sydäntä, joten toivoa oli vielä.

Aamulla palasimme viiden ihanan pennun kanssa Selman kotiin. Pentujen värit ovat jo hieman vaihtuneet alustavasta arvioista, koska pentujen kuivettua huomasin, ettei lilat tytöt ehkä olekaan kilppareita, vaan molemmat on klassisia tabbyja. Eli meillä on kaksi klassista lilatabbya, jotka molemmat tyttöjä (painot 84g ja 95g), sinikilpikonnatäplikäs tyttö (109g) ja kaksi siamilaista, tyttö (87g) ja poika (112g).

Olin tänään hieman allapäin ja mietin jo koko emolinjan jättämistä pois kasvatuksestani, mutta muutamien tsemppausten jälkeen en taida olla valmis luovuttamaan näin helpolla. Tietysti tulevaisuudessa tilannetta pitää miettiä tarkoin, jos sama trendi jatkuu. En todellakaan halua kasvattaa emolinjoilla, joissa kaikki synnytykset päätyvät lopulta keisarointiin tai vaativat vierailua eläinlääkärissä. Hyvä siitosnaaras on mielestäni luonnostaan hyvä emo ja synnyttää luonnollisesti ja jos näin ei ole, on jossakin mennyt pahasti vikaan. Tällä hetkellä voin uskoa että kyseessä on vain huono tuuri ja sattuma, mutta jos synnytysvaikeudet tässä emolinjassa jatkuu, ei tyttöjä enää kannata jättää jatkokasvatukseen. Mikään linja ei ole niin tärkeä, etteikö siitoskissojen hyvinvointi menisi kaiken edelle.

Kiitos Kirsin perheelle sijoituskotiin ja viime yönä päivystäneelle eläinlääkärille. Erityiskiitos myös maailman parhaalle miehelleni, joka ajoi Oulusta Liminkaan hakemaan minua ja pentuja lääkäriin (aamuyöllä), avusti kaikista kammoistaan huolimatta meitä leikkauksessa ja vahti tokkuraista emoa aamulla, että minäkin sain välillä nukkua! :)))

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Synnytystä odotellen..

Huomenna lähden Selman kotiin odottelemaan pentuja, kun on virallinen laskettu aika. Selma ei tosin vielä vaikuta siltä että aikoisi synnyttää ihan heti, mutta melko rauhallista sen meno oli.

Tänään kävin siis kyllä vahtimassa pari tuntia päivällä, vain todetakseni että tuskin pentuja vielä tänään tulee. Selmalle on nyt illalla annettu enemmän omaa rauhaa ja se on nukkunut pesässä, mutta mitään merkkejä synnytyksestä ei ole ilmennyt. Nisät olivat jo alkaneet selvästi turvota, mutta täydessä maidossa ne ei vielä olleet.

Toivon kyllä että huomenna alkaisi jo tapahtua, koska odottaminen on niiiin tylsää :)

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Vrk 62

Astutuksesta on nyt kulunut vuorokausia 62, eli ensi viikon alussa pitäisi pentuja tulla.

Tässä pari kuvaa masusta. Minusta tuo "seisomakuva" ehkä liioittelee mahan kokoa. En odottaisi kuin neljää pentua, mutta ei näistä koskaan voi tietää. Kuusi on kyllä ihan maksimi, mutta jotenkin tuntuu että melko epätodennäköistä olisi sellainen määrä.


keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Touhukaksikko

Isä ja sen tytär. Riksi ja Lotte. Touhottajat aina hölmöilemässä.








Lotte on muuten saanut mukavasti massaa viime aikoina ja painokin on noussut. Näissä kuvissa sen elegantti vartalo ei kyllä näy, ihan kummasti lösähtänyt jötkylä.

Ja Riksi voisi kantaa tuota rottaansa vaikka sata tuntia putkeen <3 Se tuo sen monesti keskellä yötä ihan kuolaisena ja märkänä sänkyynkin, jos joku vaikka heittäisi..

Ja joo, sohvan päällä on rumat keltaiset lakanat, koska oikeat päälliset ovat pesulassa (ehkä maailman turhamaisin kommentti).

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Viikko jäljellä!

Selman odotusta on jäljellä n. viikko. Torstaina menen vielä ennen viikonloppua katsomaan Selmaa ja laitetaan kaikki valmiiksi. Joskus alkuviikosta asetun Liminkaan odottamaan pentuja. Toivotaan ettei Selma kovin kauaa odotuta ja että kaikki nyt vaan menisi hyvin. Hieman hirvittää sen Alisan synnytyksen jälkeen, että miten tällä kertaa käy. Siitä on onneksi jo yli vuosi aikaa, niin on alkanut jo unohtua..

Selmalla oli tuossa viime viikon lopulla hieman ummetusta, mutta pienellä määrällä parafiiniä se helpotti. Toivotaan ettei ummetus enteile jälleen hirveän isoa pentumäärää. Mutta emme nyt ainoastaan oman mielenkiinnon takia halunneet lähteä röntgeniin.

Laitan kuvia torstaina, JOS muistan ottaa kameran mukaan :-)

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Aikaa kasvatukselle ja kissoille

Allekirjoittaneen opinnot on nyt vihdoin ohi ja valmistujaisjuhlia vietetään läheisimpien ystävien ja sukulaisten kanssa parin viikon päästä. Se tarkoittaa myös sitä, että pitkästä aikaa on todella aikaa miettiä kasvatusta ja vähän muutakin elämää :-) Ainakin nyt saan hetken lomailla!

Olen potenut huonoa omaatuntoa kun on tullut laiminlyötyä kissojen sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä nyt jonkin aikaa. Olen tehnyt koko alkuvuoden töitä ja lisäksi opiskellut kaiket illat. Itämaisista turhautumisen näkee hyvin nopeasti ja siitä syystä mm. meidän sohva on revitty viimeisen puolen vuoden aikana aivan piloille.. Aki ei yksin ole pystynyt antamaan kissoille tarpeeksi huomiota ja minä olen viettänyt kaiken vapaa-aikana opiskellen joko tietokoneen ääressä tai nenä kiinni kirjoissa. Olemme jopa sortuneet nukkumaan joitakin öitä makkarin ovi kiinni, kun kissojen yölliset hölmöilyt ovat häirinneet stressaantunutta mieltä (tai ainakin sitä on ollu hyvä käyttää tekosyynä).

Ehkä porttikielto makkariin auttoi, kun nyt ei ole ollut enää mitään ongelmia. Kissat ovat nukkuneet tyytyväisinä meidän vieressä ja joskus on ihan naurattanut kun on yöllä herännyt ja huomannut koko lauman tunkeneen meidän väliin :) Nökö etenkin on kova tönimään ja se yleensä valtaa aina Akin tyynyn. Ainoastaan Mao on joskus herättänyt yöllä, kun sillä on tapana pyytää päästä peiton alle <3

Ihanaa kun taas voi nauttia Maon nukkumisesta kainalossa, Riksin käpertymisestä syliin ja sen onnenpörheästä karvasta, Nökön loputtomista hellyydenpuuskista, Geen huvittavasta sinkoilusta ja Loten voimakkaasta hurinasta (sillä on meidän kissoista äänekkäin kehräys ja se alkaa aina pelkästä katseesta).

Kasvatusasiat ovat edenneet omalla painollaan ja en ole ottanut mitään stressiä esim. Loten kanssa. Se on minusta vielä todella pentumainen ja epäkypsä emoksi, joten olen lykännyt sen astuttamista. Selma puolestaan vaikuttaa hyvin reippaalta ja maalaisjärkeä omaavalta tulevalta emolta. Odotan innolla millaisia persoonia Selma saa aikaiseksi :) Vielä pari viikkoa ja saadaan pentuja!

torstai 4. maaliskuuta 2010

2,5 viikkoa odotusta jäljellä



Kuvassa vuorokausia on 47 kasassa

Sain taas tänään uuden kuvan Selman masusta. Huomenna tai launtaina käyn vielä katsomassa tilannetta ja punnitaan Selma.

Kyllä minä taidan ihan kohtalaisen kokoista pentuetta sittenkin odottaa. Alisan maha on näillä vuorokausilla ollut aika samaa kokoluokkaa, ehkä jopa pienempi.. Tosin Alisalla oli ummetusongelmia ym. odotusaikana, joten ehkä sitä ei ihan voi verrata.