tiistai 29. tammikuuta 2008

Göran

Lupasin kirjoitella paremmalla ajalla Göranin käytöshäiriöstä tai miksi tätä nyt sitten kutsutaankaan.

Päätin siis tuossa viime viikon lopulla, että en enää astuta Geetä Göranilla. Olin aika harmissani kun eka astutus ei onnistunut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä niin oli parempi. Göran on nyt kastraatti ja ajatukset siitoskäytöstä ei enää kummittele.

Olen aika tyytyväinen omiin varsin "tiukkiksiin" rajotuksiin mitä Göranin siitoskäytölle asetin. Huonolla tuurilla Göran olisi todennköisesti jo ehtinyt siittää pari pentuetta oman kissalani ulkopuolelle, jos olisin sitä kaikille halukkaille antanut siitoskäyttöön. Ei olisi kivaa ottaa vastuuta tällaisen ongelman ollessa kyseessä. Onneksi lupasin Görania siitoskäyttöön vain parille kaverille, joilla astutusaikeet olivat jossakin hamassa tulevaisuudessa. Halusin ensin nähdä millaista jälkeläisnäyttöä Göran olisi omassa kasvatuksessani jättänyt.

Olemme saaneet tuosta Göranin ongelmasta paljon lisää tietoa ekan astutuksen jälkeen, kiitos aktiivisen sijoituskodin. Krisse oli yhteyksissä Vicky Hallsiin, joka on kirjoittanut picasta (lääketieteessä ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syömistä) mm. parissa kirjassaan, vinkki löytyi Ruotsalaiselta foorumilta. Krisse ja Vicky olivat puhelintreffanneet ja muutamia ihan hyviä vinkkejä oli Vicky antanut, joskin kaikki ei ehkä niin käyttökelpoisia. Mm. tuossa alla mainittu ulkoilu, ei ensinnäkään ole mahdollista Suomen oloissa näin talvisaikaan ja toisekseen jos se auttaisi kissaa niin IMO muut vaarat olisivat niin suuret, ettei siinä olisi mitään järkeä. Krissen sähköpostista olen pominut seuraavaa (olen osittain muokannut tekstiä):

Yksi ohje oli mm. jättää huomiotta kasvattajien neuvot ja päästää kissa vapaasti ulkoilemaan, jotta se saa metsästää, repiä ja pureksia riistaa ja elää täyttä ja luonnollista kissanelämää. Toissijaisena (mutta ei lainkaan varmana) ratkaisuna sitten lääkitys ja käytösterapia. Hän myös sanoi, että yrittää tällä hetkellä lisätä kasvattajien tietoisuutta ongelmasta ja saada nämä ponnistelemaan ongelman pois jalostamiseksi.

Kyse on väärin suuntautuneesta käytöksestä, jonka kuuluisi olla saaliin pureksimista, sitä kun kissa poskihampailla jyystää jotain sitkeämpää kohtaa saadakseen sen nieltävän kokoiseksi. Tarkoitus ei ole poistaa käytöstä (koska se ei kuitenkaan onnistu), vaan suunnata se johonkin turvallisempaan (lisää kanansiipiä, puruluita jne). Suunnitelma olisi 8 vk pureskeluttaa sillä noita turvallisia asioita, sitten altistaa se myös vähemmän turvallisille ja toivoa, että turvallisten asioiden pureksiminen on alkanut kiinnostaa enemmän. Ja jos kuukausi jossain määrin normaalimaailmassa menee ok, sitten alkaa vähentää lääkitystä (joka Göranille aloitettiin vastikään).

Jotain ideoita sillä oli myös Göranin asuintiloihin, jotka pitäisi tehdä sellaiseksi, että sitä voisi muutella välillä, ettei olisi aina samanlainen. Mahdollisimman paljon valvottuja "tutkimusretkiä" muualle taloon. Ulkotarha sitten keväällä. Se oli ollut ihan "oh dear", kun Krisse oli sanonut, ettei tarhaa voi rakentaa ennen kuin lumi sulaa :D

Vicky pelkäsi kyllä, ettei Göran millään lääkityksellä tai ympäristönmuutoksillakaan koskaan "parane", koska ei ole ikinä törmännyt näin pahaan tapaukseen ja ne vähemmän pahatkin ovat hankalia :( Yleensä kastroimattomat kastroidaan varmuuden vuoksi, mutta ei ole tutkittu onko siitä mitään apua. Koska useimmat kissat on joka tapauksessa kastroitu jo nuorina, suurin osa tapauksista on kastraatteja.

Krisse voi korjailla jos jotain asiavirheitä sattui lipsahtamaan mukaan :-)

Olen nyt saanut sovittua Geelle toisen kollin seuraavaa astutusta varten, vaikka kolli oli jo menossa leikattavaksi. KIITOS - kyllä ystävä hädässä tunnetaan, enpä ihan heti keksi miten voisin tarpeeksi kiittää. Olin jo ihan varma että mitään positiivista ei tämän paskan tuurin päälle voi enää siunaantua. Tuntuu jo vähän paremmalle :-)

3 kommenttia:

Senia kirjoitti...

Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä, että Göranille apu löytyy ja uudet suunnitelmat onnistuvat! Hienoa että jotkut uskaltavat puhua käytöshäiriöistä noin avoimesti vaikka varmasti harmittaa, kymmenen pistettä ja tähtitarra! :)

Elina kirjoitti...

Wau, tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus -- aina oppii uutta! Mä nyökkäilen hyvin ansaituille kymmenelle pisteelle ja tähtitarralle.

Toipumisia Göranille. Toivottavasti apu löytyy.
Mielestäni toimit kasvattajana hyvin esimerkillisesti! Kyseessä oli kuitenkin tuontikissa ja vieläpä tyypikäs sellainen!
Itämaisten kohdalla kun tuntuu olevan jo aika lailla ongelmia, joten tarkkuutta kasvatukseen juuri kaivataankin...

Senja kirjoitti...

Oot tehnyt valtavan uhrauksen ja varmasti raskaan päätöksen. On niin vaikeaa tehdä ratkaisuja siitoseläintensä suhteen. Nostan hattua sekä sinulle että ihanan Göranin kodille. Toivon pojalle parasta ja paljon onnea Geen häihin, kun ne ajankohtaiseksi tulevat! Kiva se pyyhelahja uudelta sulholta ;)