perjantai 26. lokakuuta 2007

Rauhallista (pennutonta) menoa

Kyllä, tätä menoa voisi nyt kuvailla niin! Ah niin ihanan leppoisaa oloa, ei oo tarvinut ees siivota niin paljon kun sillon kun oli pentuja kotona. Gee muuttu taas ihan pennun näköseksi kun pienet katosi kotoa, on se niin hassua :)

Mutta täytyy myöntää että pentuja on ihan hirveä ikävä. En ole vielä itkenyt pennun perään, mutta kun uusista kodeista tulee kuvia niin liikutun. Lähinnä siitä kun näen että meiltä lähtenyt pentu on päässyt niin hyvään paikkaan ja on todella onnellinen uudessa kodissaan.

Onneksi Lempoa ja Ozzia näkee vanhempien luona ja melkeen joka päivä olenkin siellä tällä viikolla vieraillut. Viikonloppuna ovat menossa ekaa kertaa mökkeilemään poikien kanssa, joten ainakaan kolmeen päivään en niitä näe..

Torstaina muuttivat ensin tytöt, Unna (Blue Unknown) ja Rosina (Blue Lotus) Essin luokse täällä Oulussa. Käytiin tytöt viemässä ja neidit suorastaan juoksivat ulos boksista ja alkoivat tutkia uutta kotia. Kotiutuminen on siis sujunut hyvin. Tyttöjen jälkeen haettiin Rambo (Burning Flames) uuteen kotiinsa Kajaaniin, siellä on oci-pojat ottaneet uuden "pikkuveljen" hyvin vastaan.

Perjantaina lähdettiin kohti Vantaata, Alisa vietiin Vilman (American Doll) ja Annen luokse Espooseen ja tehtiin varsinainen pikaluovutus. Nimet paperiin, katsottiin vähän Vilmaa ja sitten kiireen vilkkaa ajettiin Selloon hakemaan kissanhiekkaa, mitä Miila oli ystävällisenä meille metsästänyt. Hiekka piti alunperin ostaa matkalta Jyväskylästä mutta ajettiin ohi onnemme..
Allekirjoittaneen suu kävi niin nopskaa Tikkakoskelta poimitun kyytiläisen kanssa keskutellessa, ettei siinä ehtinyt muuta kun huudahtaa että meni Mustit ja mirrit ohi. Kuski ei osannut lukea pääni sisällä olevaa karttaa, mihin kaikki pysähdykset oli tarkkaan suunniteltu. Mutta eihän sille mitään voi, kaikkea ei voi hyvältäkään kuskilta vaatia :-) Luulin tosiaan ettei pk-seudulta ole vaikea löytää oikeaa hiekkaa, mutta oli se aika vaikeaa. Etenkin kun ei olla autolla siellä koskaan liikuttu. Onneksi saatiin eikä kissojen tarvinut pidätellä.

Hotellissa olikin sitten oma hommansa selvitellä nukkumäjärjestelyjä. Tuittu (Amazing Sound) oli meillä mukana ja neiti ei oikein pitänyt seurastaan. Mao ja Geen pentu Marsu (Bow wow) otti päähän niin julmetusti että niille piti murista ja sähistä aivan kamalasti. Marsu oli sen verran pöljä pentu ettei lainkaan tajunnut mikä Tudea vaivaa ja meni koko ajan tekemään tuttavuutta. Lopulta oli pakko tainnuttaa Marsu viereen nukkumaan että saatiin Tuittu syömään ja käymään vessassa.

Yö oli mielenkiintoinen, Tuittu nukkui peiton alla kainalossani ja aina jos jompikumpi pojista tuli samaan sänkyyn alkoi kamala murina.Välillä kokeiltiin eristämistä kylppäriin, mutta tuskainen huuto raikui niin kovasti, että siinä olisi koko hotelli herännyt. Seiskan jälkeen lähti juna kohti Tamperetta (liittokokous) ja eipä tosiaan tullut kovin montaa tuntia nukuttua. Meinas käydä kateeksi kun Aki aikoi mennä takaisin nukkumaan kunhan pääsee takaisin hotellille :|

Kokouksesta taisin vapauta joskus 18 jälkeen ja ei kun juna kohti Tikkurilaa. Oli kyllä niin pitkä ja raskas päivä takana että minuutin jälkeen nukuin junassa. Heräsin kun konnari vaati lippua nähtäväksi jossakin puolessa välissä matkaa :P

Helsinkiin muuttanutta serkkuani olisin halunnut treffata vielä lauantaina, mutta ei siinä mitenkään jaksanut muuta kun hankkia jotain ruokaa, katsoa bb:n ja painua nukkumaan. Kissoilta piti vielä trimmailla korvakarvoja ja kynsiä.

Aamulla kissat häkkiin ja aamupalalle. Sitten takas huoneeseen nukkumaan hetkeksi, Marsu kainalossa, vipaa kertaa. Sittenpä jo soitettiin että kissaa pitäs viedä arvosteluun. Sain sovittua että Marsu voi olla huoneessa ja huone voidaan luovuttaa myöhemmin, siitä kiitokset hotellin mukavalle henkilökunnalle. Sillä kun ei ollut asiaa näyttelypaikalla kun rokotus oli annettu alle 15 päivää sitten. Huone käytiin luovuttamassa ennen paneelia ja Marsu odotteli hotellin respassa paneelin loppumista. Lähti sitten näyttelyn jälkeen tuomarin kyydillä uuteen kotiinsa.

Maolle aukesi paikka paneeliin ja poju pokkasi kymmenennen KPK-tuloksen tänä vuonna! On kyllä ollut mieletön putki pojalla, tässä vaiheessa saa varmasti jo omistajakin olla hieman ylpeä? :) Vielä olisi yksi näyttely jäljellä ennen kun on sertit kerätty, Porissa toivottavasti juhlitaan. Sitten kai alkaa jonkinmoinen näyttelytauko meidän kissoilla, pentujakin kun olisi taas mietittävänä. Mutta toki nuita sijoituskissoja voi kuskailla jatkossa ja jotain suunnitelmiakin jo on.

Tuittukin sai ihan kivan arvostelun, erityiskehuja hopeasta ja hienosta tikkauksesta.Oli muuten varmaan eka kerta kun mun kissani silmienväriä kehuttiin. Täytyy sanoa että on varppiisti vaan Tarmon ansiota että Tudelle ylipäätään tuli vihreet silmät :-) Toivottavasti väri ei kulahda kasvun aikana.

Viimeiset lomapäivät alkavat olla käsillä ja pitäisi tästä hipsia nukkumaan, kello on paaaaljon..

1 kommentti:

Saila kirjoitti...

No mahtaa olla hiljaista sellaisen lauman jäljiltä!

Suuren suuret onnittelut Maolle upeasta näyttelyvoittojen sarjasta!!

Velipuoli nautiskelee koti-"isän" roolista täällä ja pyykkää vauvojen pyllyjä ;)