maanantai 19. huhtikuuta 2010

Taas pentuja katsomassa

Sunnuntaina käytiin isolla porukalla katsomassa pentuja ja samalla vähän testailemassa tuleeko seurueen pienimmälle oireita kissoista. Möyhemmin teemme ehkä lisää eläinkokeita, kun annan pari aikuista kissaa viikonloppuhoitoon tuohon talouteen. Niinhän se parhaiten selviää, ellei nyt sitten lääkärissä tehtävistä testeissä tule ikäviä tuloksia.

Pennut olivat todella reippaita, vaikka lilakonnaksi muuttunut tabbytyttö meinasi olla alkuun kovin pörheä. Huvittava tyyppi. Kuulema myös Toivo on kova reagoimaan turkillaan kaikkeen ja on siis Kirsin mukaan samanlainen kun isoisänsä Riksi, joka on erittäin "turkkiherkkis". Eli kaikki koetut tunteet näkyvät myös turkin pörröisyytenä (jännitys, pelko, onnellisuus..). Riksi-isoisän lempparipuuhaa on muuten nykyään kytätä karvat pörröllä kylppärin ovella kun föönaan hiuksia. Erityisesti kaikki sähkövempeleet kiinnostaa sitä suunnattomasti: fööni, hiustensuoristaja, sähkövatkain, silitysrauta :D

Pentueen ehdottomasti sosiaalisin tyttö on sinikilppari. En ole koskaan tavannut noin uteliasta ja reipasta kolmeviikkoista. Se oikein änkeää kaikkien syliin ja riekkuu kaikkien sylissä, puree varpaita, kiipeää pitkin jalkaa.. Aivan valloittava ipana! Yritä siinä sitten hillitä omaa pentukuumetta, kun yks on samaan aikaan syötävän suloinen ja luonnekin on noin mainio.

Tytöistä rauhallisimmat olivat siamilainen tyttö ja lilatabby, ainakin vielä tällä hetkellä :) Painivat kovasti keskenään, mutta maailmanvalloitus oli selvästi enempi näiden "punageenisten" hommia.

Selma-emohan oli myös pannut ranttaliksi viikonloppuna höyhenleikeistä innostuneena. Se oli vahingossa upottanut kulmahampaansa Kirsin sormeen. Taisi olla vähän liian innostava leikkikalu ja höyhen turhan lähellä leikittäjän sormia. Oli kuulunut vain narskahdus hampaiden upotessa sormeen, yiiih! Kirsi joutui käymään lääkärissä hakemassa ab-kuurin ja tetanus-piikin.

Yritän tässä kaiken talonostamisvimman keskellä vastaille muutamiin odottaviin sähköposteihin, kunhan saan ajatukseni taas luistamaan. Olemme siis jättämässä tarjousta talosta, mutta tämä asioiden selvittely ennen sitä on ollut tuskastuttavan työlästä. Vielä pitäisi soitella ja tiedustella talon remonteista muutamia asioita ja käydä vielä parissa pankissa kyselemässä lainatarjouksia. Ja sitten pitäisi osata valita se sopiva pankkikin.. Talon ostaminen ei ollut ihan niin yksinkteraista kun kuvittelin, mutta onneksi muutama läheinen on vastikään tehnyt talokauppoja, niin on saanut todella hyviä neuvoja.

Toivottavasti tämä tuleva viikko ei nyt kokonaan mene ostotarjousten ja mahdollisten vastatarjousten merkeissä, vaan pääsisimme myös solmimaan asuntokauppoja. Mutta no, moni asia voi vielä mennä mönkään..

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Riksi on sitten perinyt myös tuon sähkövempain-kyttäyksen Makelta (Make ei turkkipörhistele, että en tiedä mistä se sitten..;)), kuulostaa ihan isältään :D Hauskaa, miten voi samanlaiset ominaisuudet näkyä jälkeläisissä ja varmaan jälkeläisen jälkeläisissäkin (nouto mm.).

En malta odottaa, että näistä omista pennuista alkaa nähdä luonteita enempi, toisaalta odotan sitä kauhulla - yhdentoista pennun liikekannallepanoa XD

Peukkuja sujuville talokaupoille! *nimim. viime kesänä taloa myyneenä*

Tinittin kirjoitti...

Tuo noutaminen on kyllä kans hauska ilmiö. Taitaa nuista meidän omista Riksin pennuista kaikki olla noutajia. Lotte ei jostain syystä enää niin innokkaasti kun pienempänä, mutta Selma juuri eilen juoksi aivan hulluna lelujen perään kun niitä nakeltiin ja kantoi uudelleen heitettäväksi.

Saa nähdä mitä tämän asuntohomman kanssa käy, täytyy sanoa että harvoin törmää noin huonoon asuntovälittäjään :( Tekisi mieli mainita myyjälle tuosta..

Unknown kirjoitti...

No voi höh sitä välittäjää :-/ Sanokaa ihmeessä myyjälle!

Ja keksin juuri - hidas sytytys- että Fujihan onnellisuuspörhistelee, tosin ei se ihan pystyyn karvoja laita, pörröttää kuitenkin sylissä etenkin ja syödessään ;D