Ja nykyään joka ilta kun katson telkkua tai jotain leffaa sohvalla, se tulee puskemaan ja kerjäämään rapsuja. Ja yleensä lopuksi tuo jättiläinen käpertyy viereeni. Makoilua säestää hurja kehrääminen ja jättiläistassuillaan se leipoo joko tyynyä tai käyttää minua "emonkorvikkeena".
Minusta on todella hellyyttävää ja ihanaa että Nököstä on tullut tuollainen lempeä jätti. Liekö itämaiset antaneet sille vaikutteita? Tällä viikolla Nökö tuli ekaa kertaa peiton alle kainalooni nukkumaan. Sitä se ei ole tehyt koskaan aiemmin. Liekö ikä tuonut mukanaan jotain mukavuudenhalua? Ihanaa kuitenkin!
Tässä pari aiemmin syksyllä otettu surkeaa kännykamerakuvaa. Katsoin peiton alla leffaa ja sain seuraa :)
3 kommenttia:
Nökö kuulostaa vähän Meeriltä! Meeri on tosi periksiantamaton silloin, kun haluaa helliä ja hellintää. Se on melkein raivostuttavaa :)
Oletko varma, että Nökö ei ole itse paholainen? *vilkuilee epäilevänä lamppusilmiä*
Nökö on ihana! Eksyin blogiisi ja jätän tassunjäljen ensimmäistä kertaa, mutta poikkean jatkossa varmasti. Kivasti kirjoitat teidän kuulumisista. Mukavaa syksyn jatkoa ja onnea kasvatukseen!
Elina: joo kyllä Nökökin on tuon helyytensä kanssa tosi ärsyttävä joskus. Etenkin kun olis tekemässä jotain muuta ja se ei kertakaikkiaan usko, ettei aina ole paras hetki sille.. Tai kun se päättää keskellä yötä tulla leipomaan tyynyä, mun hiuksia tms..
Lähetä kommentti