Päätös

Tällä hetkellä kotonani ei enää ole yhtäkään leikkaamatonta kissaa. Ei merkkauspissejä (paitsi mummokissan kakkayllärit joskus sängyssä), ei kiimassa huutelevia emäntiä ja niiden vuoksi huonosti nukuttuja öitä. Mutta ei myöskään ihanaa kissanpentujen odotusta, syntymän ihmettä eikä sitä parasta: pienten pentujen telmintää. En olisi pari vuotta sitten uskonut että tilanne voisi koskaan olla näin, mutta joskus elämä vie odottamattomaan suuntaan. Osaomistajana olen vielä tuontipoika-Mokoon, jolla on vielä vähän "hommia" hoideltavana :)

Ruska (nyk. tunnetaan paremmin nimellä Tuska / Tuskis) leikattiin syksyllä kun kissaneidot saivat uuden isännän Jarmosta ja muutimme yhteiseen kotiin. Olin jo puolen vuoden ajan ehtinyt syöttää Tuskikselle pillereitä tiheiden kiimojen vuoksi. Niiden jatkaminen tuntui huonolta vaihtoehdolta, koska aikomusta teettä pentuja ei lähitulevaisuudessa ollut. Leikkaus oli siis ainoa järkevä ratkaisu ja samalla naulasin arkun kannet kiinni kasvatukselleni.

Tuskiksen veli, Totoro, on onneksi jatkanut linjaani ja sai huikeat 8 pentua Clamoris-kissalaan :) Linjani ei siis katkea täysin tähän, vaikka Feanorian-nimellä pentuja tuskin enää nähdään. Ei onneksi tunnu siltä että olisin heittänyt tämän vuosien kasvatustyön ihan hukkaan, vaikka kova pala se tietenkin on.

Kissalani nimiin rekisteröitiin 7 pentuetta vuosina 2007-2013, yhteensä 27 kissaa. Yksi Anatolian-kissalan nimiin rekisteröity sijoituspentue on myös lähtenyt maailmalle hoivistani.

Paljon tätä asiaa olen kyllä miettinyt, mutta loppuviimeksi kissatouhuista luopuminen on ollut yllättävänkin helppoa. Se kun ei ollut pelkästään harrastus vaan elämäntapa, jossa kaikki pyöri näyttelyiden, pentujen ja yhdistyshomman ympärillä. En tiedä syttyykö kipinä kissatouhuihin vielä joskus, aika näyttää.

Vielä lopuksi suuren suuret kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille, arvokkaille mentoreilleni ja lukuisille ystäville joita yhdistystoiminta ja näyttelyharrastus ovat tuoneet elämääni. Suurimmat kiitokset osoitan ihanien kasvattieni ihanille omistajille lapsukaisteni hyvästä hoidosta ja huolenpidosta. Pidetään yhteyttä jatkossakin ja muistakaa että olen aivan varmasti mukana hyvinä ja huonoina hetkinä - Facebookin kautta tavoitatte minut jos puhelinnumero tai sähköpostiosoite on hukkunut!

Tuskis, Gee-mummeli ja Lotte. Tyytyväiset kastraattirinsessamme <3

Vuosi 2014

Olemme elelleet melkoista hiljaiseloa kissarintamalla, normaalia arkea ja möllötystä. Viimeksi kirjoittelin että Sansa muutti mukanani Ouluun, mutta ikäväkseni homma ei rouvalle passanutkaan. Lähti maitojunalla takaisin Kempeleeseen ja sinne jäi :) Lotte tuli sitten pentujen (pojat) muutettua omiin koteihinsa Geen ja Ruskan kaveriksi. Nyt elo on alkanut hyvinkin asettua uomiinsa ja samoin myös Akin luona Kempeleessä. Joskus nämä kissojen aivoitukset on mystisiä. Sansa ei kertakaikkiaan vain viihtynyt uudessa kodissani.

Ruska kasvaa kovaa vauhtia ja ekassa näyttelyssäänkin se kävi joulukuun alkupuolella Kuopiossa. Hyvän arvostelun sai, koosta varsinkin kehuja. Onhan se tosiaan jo nyt puolivuotiaana aikuisten tyttöjeni kokoinen :) Mukana Kuopiossa oli myös Eeva-Liisan Halti, jonka väri saatiin vihdoin muutettua oikeaksi, selvä tabbyhan se herra on.

Nyt uskoisin että kasvatus ja näyttelytouhut jäävät tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Ehkä innostus joskus vielä syttyy uudestaan, saa nähdä. Ruskan suhteen en ole tehnyt mitään kovin varmoja suunnitelmia, mutta katsotaan miten on aikaa että tehdäänkö vielä ainakin yhdet Feanorian pennut.

Olen myös pitkän urakan jälkeen jättänyt yhdistyshommat tämän vuoden alusta pois. POROKissa ehdin olla 7 vuotta puheenjohtajana, joten olihan tuo jo aikakin antaa valtikka uusiin innokkaisiin kätösiin. Toisaalta on hirvittävän harmillista että yhteydenpito "kissatuttuihin" varmasti nyt vähän jää, mutta ainahan on facebookit ja muut :) Ja yllättävän monta ns. "oikean elämän" ystävää on kissaharrastuksen parista löytynyt, joiden kanssa ollaan tiiviisti yhteyksissä. Monta parhaisiin kavereihini lukeutuvaa ihmistä, joiden kanssa ystävyys ei todellakaan rajoitu pelkkään kissatäteilyyn :)

Tässäpä uusia kuvia laumastani :)

Veljentyttöni Emppu ja lempparikaveri Ruska :)

Gee ilmeellä :D

Ja alla Ruska the kylkikissa

Mummeli pelailee iPadilla

Ruska ja Gee painii!

Sunnuntaiseuralaisena iPad ja hönö pentukissa :)

Mummo ja penska sylissä

Iltapuuhissa :)

Uusi koti

Uusi kotini on nyt asutettu. Muutin reilu viikko sitten ja kissat seurasivat pari päivää sen jälkeen perästä. Otin mukanani kaksi aikuista kissaa (Geen ja Sansan) ja pennut, joista Ruska-tyttö jää minulle kotiin kasvamaan. Akin luokse Kempeleeseen asumaan jäivät Nökö, Riksi ja Lotte. Jako tuntui luontevalta, lähinnä sen mukaan miten kissat tulevat keskenään toimeen ja toisaalta taas Nökö rakastaa ulkoilla ulkotarhassa - en olisi voinut kuvitella raahaavani sitä kotiin missä ei ole mitään ulkoilumahiksia.

Sansan pennuista pojat Nipsu ja Totoro on nyt myös molemmat alustavasti varattu :) Pennut saivat ensimmäiset rokotuksensa 12 viikkoisina ja tuo lääkärikäynti oli monin tavoin valaiseva. Lääkärin huoneessa valaistus oli sen verran hyvä että huomasin miltei heti mokani! Pojat oli rekisteröity ihan väärän värisiksi.. Ne mitään cremejä ole vaan punaisia. Mutta en ollut kyllä aivan varma.. Ehkä nolointa tässä on se että emo on cremenaamio ja vertaileminen olisi ollut melko helppoa jos olisi tajunnut katsoa esim. korvien taustoja. Onhan ne nyt paljon tummemmat kun emolla. No eipä siinä mitään, ehtiihän nuita värejä vaihdella. Mutta siinä samalla huomattiin lääkärissä että toinen pojista oli rekisterikirjaan merkitty tytöksi (mikä siis ei ole edes mahdollinen väri naaraalle tästä yhdistelmästä) ja tarkistin että virhe ei ollut minun tekemä :) Nyt pennuilla on uudet rekisterikirjat ja pojat on vaihdettu punaisiksi, saa nähdä jääkö ne punaisiksi :D Ja Nipsu-parkakin on jälleen poika :)

Tässä minun lopullinen (huomattavasti kutistunut) kissalaumani eli Gee-mummeli pian 8v, Sansa 1,5v ja Ruska - kuvassa 12 viikkoa:

Sansa nauttii lepohetkestä kasvattajan peiton mutkassa:

Nipsu on sylikissojen parhaimmisto (tässä se musta kyllä näyttää ihan cremelle):

Totoro näyttää mallia miten otetaan kaikki ilo irti lämpimästä patterista:

Ja pari puna(?)korvaa..

Pentuja!

No nyt niitä taas minunkin kotona viilettää! Pennut tosin on jo 5-viikkoisia riiviöitä ja juoksevat korvat luimussa pitkin pentuhuonetta. Tällä hetkellä harjoitellaan kovasti sisäsiistiksi ja aika nopeasti pienet on jo oppineet laatikolla käymään. Myös tutustuminen aikuisiin kissoihimme on alkanut, joskin mm. Nököä pelottaa pennut niin hirveästi että se käy vain sähisemässä niille pentuhuoneen ovella :D Riksi on jo viettänyt pentujen kanssa jonkin verran aikaa.

Tässä alla Minna Mursun ottamia kuvia pennuista (kuvissa n. 4 viikkoisia):

Sansahan siis synnytti 27.7. oikein mallikkaasti, n. tunnin sisään, kaikki kolme pentuaan. Siamilainen poika, itämainen tyttö ja siamilainen poika. Pojat ovat väriltään cremenaamioita ja tyttö on kilpikonnatabby (tyttö on minun eka ei-diluutio itämaiskonna ja vieläpä klassinen! mikä lottovoitto!). Ne oli kaikki syntyessään tosi isoja, n. 150 grammaisia möykkyjä. Kasvavat myös aivan järkyttävää tahtia!

Tytön pitämistä olen miettinyt ja voi olla että se jää minulle itselleni. Pojista on ollut jonkin verran kiinnostusta, mutta mitään sitovia varauksia ei ole tehty. Pyrin nyt katselemaan sopivia koteja pojille ja päätöksiä tehdään lähiviikkoina. Niitä voi toki edelleen kysellä!

Sansa aloitti ikäväkseni jo ekan kiimansa synnytyksen jälkeen ja olen pähkäillyt mitä sen kanssa oikein keksin. Pelkään ihan hirveästi kohtutulehduksen uusivan. Kiima tosin ei ole ollut kovin voimakas, koska ei ole antanut Riksin (kastraattiherra) ollenkaan astua itseään, kuten yleensä antaa. Ehkä pennut vaikuttavat tuohon asiaan.

Minulla on tulossa iso elämänmuutos lokakuussa, joka vaikuttaa paljon kissaharrastukseeni ja kasvatustoimintaankin. Vähän on vielä kaikki auki, todennäköisesti pidän nyt kissatouhuista koko ensi vuoden taukoa. Olen muuttamassa 15.10. alk. Ouluun muutaman kissan kanssa. Ex-avopuolisoni ja osa kissoitamme jää hänen kanssaan asumaan nykyiseen kotiimme. Mitään tarkempaa kissajakoa ei olla vielä tehty, mutta alustavia mietteitä kyllä on olemassa :)

Pentuja odotettavissa

Olen ollut kevään ja kesän aikana täysin saamaton tässä blogin päivityksessä. Koimme melkoisen kovan menetyksen toukokuussa, enkä nyt aio vieläkään siitä mitään kirjoitella. En vain jaksa, enkä edes halua. Jotkut asiat ovat niin yksityisiä, ettei niitä halua aivan heti jakaa. Vietän siis tosi tosi pitkää suruaikaa.

Kaiken surun keskellä teimme keväällä rohkeita ja isoja päätöksiä olosuhteiden pakosta. Kiitän aivan suunnattoman paljon kaikesta kannustuksesta maailman parhaita yhteistyökumppaneitani <3 Ilman teitä en olisi kyllä jaksanut!

Sansa astutettiin Mokolla toukokuun loppupuolella ja hommat hoituivat pariskunnalta nopeasti. Minä ehdin sentään nauttia Helteiden vieraanvaraisuudesta! Sampun kanssa huristeltiin kahdestaan Tikkakoskelle ja seuraavana päivänä takaisin, onneksi työtkin järjestyivät niin että pääsin käväsemään.

Sansan tiineys on hurahtanut aivan hetkessä. Tuntuu että en ole ehtinyt valmistautumaan tai psyykkaamaan itseäni ollenkaan! Tosin en kyllä odota pentuja ennen torstaita / perjantaita, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Aki on kotona vahdissa ja minä teen parit yövuorotkin vielä tässä ennen kun pentujen on lupa syntyä :) Eniten tietenkin jännitetään sitä että mitä sieltä oikein tulee.

Tässä reipas odottaja, kuva on jo vanha!

Laidunkausi avattu!

Nökö on onnellinen kissa, kun se on saanut avata laidunkauden kavereidensa kanssa. Lunta on vielä ulkoilutarhan pohjalla, mutta tasojen päällä voi jo pomppia. Kuvia en valitettavasti tähän hätään ole ehtinyt vielä napsimaan. Yllättävän kylmässä ovat itämaisetkin uskaltautuneet ulkoilemaan. En ole viitsinyt rajoittaa niiden menoa, kun itse omaehtoisesti menevät. Eivät ne vielä siellä kyllä kauaa viihdy! Nökö sen sijaan saattaa patsastella tarhassa pitkiäkin aikoja.

Nökö täytti maaliskuussa 9-vuotta ja lahjaksi se sai oman lampaantaljan. Se oli mieluista, kuten kuvasta näkyy :-) Herrasmies osaa arvostaa!




Nököllähän todettiin kilpirauhasen liikatoiminta silloin näyttelyn jälkeen meille pesiytyneen mahataudin sivulöydäksenä labrakokeista. Sille aloitettiin heti lääkitys ja totesimme että nyt taitaa olla geriatrikerhossamme ensimmäinen jäsen - vanhojen kissojen sairaus! Kääk! Lääkekuurin aloittamisen jälkeen Nökössä on huomattu muutosta. Se on ollut huomattavasti rauhallisempi ja enempi sellainen kun aiemmin. Kilpirauhasen liikatoiminnan tyypillisinä oireina on piristyminen ja Nökön kohdalla se tarkoitti kyllä melkoista hyperaktiivisuutta. Emme sitä olleet tajunneet, mutta nyt kun ajattelemme asiaa niin kyllähän selvät oireet oli. Samoin laihtuminen ja siitä huolimatta loputon ruokahalu. Nyt Nökö on huomattavasti tasoittunut :) Ja painokin on alkanut nousta taas, se ehti laihtua ihan huomaamatta jopa PARI kiloa :o Vanhempia kissoja kannattaa siis punnita säännöllisesti!

Kevät toi mukanaan myös vähän ikävyyksiäkin, joiden seurauksena olen paljon miettinyt kasvatustani ja sitä mihin suuntaan haluaisin sitä viedä jatkossa. Sellainen olo ei kuitenkaan vielä ole, että aikoisin luovuttaa. Uskon että oikeilla valinnoilla pääsee vielä etenemään :) Pitkäjänteistä hommaa tämä on ja sen haluaisin koittaa muistaa että kiire ei ole mihinkään, vaan asioita voi ja pitääkin rauhassa miettiä :)

Pähkäilen aina hyvin tarkkaan sitä onko jokin tietty kissa varmasti riittävän hyvä kasvatukseen. Tietysti omaan kasvatukseen ja jatkoon valitsen aina sen mielestäni parhaan pennun (enkä siis tarkoita ulkonäköä vaan kokonaisuutta). Ei varmasti ole olemassa linjaa joka olisi 100% terve ja jossa ei olisi mitään riskejä. Minulla kalskahtaisi korvaan jos kasvattaja kertoisi että jonkun pentueen tausta on 100% terve tai riskitön - onhan tiedossa että meidänkin rodussa tietyt sairaudet ovat ns. rodulla jo hyvinkin tunttettuja. Olen tosi onnellinen että tunnen nykyisen kasvatusnaaraani emolinjan kahdeksan polven taakse, joten minulle on ehtinyt jo vuosien varrella muodostua käsitys siitä mitä seuraavassa polvessa haluan parantuvan. Ja taustalla on tietoa siitä mitä matkan varrella on tapahtunut. Sehän se kai lienee kasvatuksen idea - ei kukaan halua tietoisesti mennä takapakkia? Enkä nytkään tarkoita ulkonäköä vaan puhun kaikesta muusta: kissojen luonteista, naaraiden synnytysongelmista/onnistumisista, pentujen terveydestä jne.

En henkilökohtaisesti halua enää väen vängällä jatkaa sellaisella emolinjalla kasvattamista jolla homma lähtee menemään takapakkia tai ongelmat toistuvat kerta toisensa jälkeen. On siis sanomattakin selvää että pidän arvossa naaraita jotka synnyttävät ongelmitta - se ei aina ole minun emolinjassa ollut itsestäänselvyys. Emo-ominaisuudet sen sijaan ovat olleet 100% huippuluokkaa, siitä olen aina ollut kiitollinen että esim. sektioiden jälkeen naaraani ovat huolehtineet pennuista täydellisesti.

Minulla on ollut nyt neljän viimeisen kasvatusnaaraani kanssa sellainen "ongelma" että olen saanut niiltä jokaiselta vain yhden pentueen. Linjat on ainakin menneet vauhdilla eteenpäin, mutta sekään ei ole aina hyvä asia että kasvtuskissat ovat nuoria kun ne leikataan ja siirrytään heti seuraavaan. Mielummin myisin niitä lemmikkipentuja vaikka 5-vuotiaalta naaraalta jonka historia on jo vähän pidemmältä ajalta tiedossa. Myös kissan vanhempien ja esivanhempien osalta.

C- ja D- pentueeni syntyivät keisarinleikkauksella. Molemmat kissat olivat sijoituskissoja ja en halunnut että sijoituskoti joutuu kokemaan kaikki vaikeudet uudestaan jos toiset pentueet menisivät jälleen keisarointiin. Päädyttiin leikkauttamaan kissat. Seuraavasta polvesta valitsin kasvatukseen tietoisesti vähän kookkaamman naaraan, koska epäilin nuiden aiempien tyttöjen olleen kovin kapoisia lanteiltaan. Leveämmän tytön synnytys onnistuikin täysin ongelmitta. Toista pentuetta emme kuitenkaan saaneet koska naaras sai pahan kohtutulehduksen ja jälleen harmiksemme sekin piti leikata. Tämän naaraan jälkeläisistä valikoitui kasvatukseen naaras josta tuli myös isokokoinen ja synnytys sujui silläkin luonnollisesti. Sen sijaan tämä kissa sai pahan nisätulehduksen ja lopulta kuolioituneita maitorauhasia piti poistaa kirurgisesti. Taas jäi yhteen pentueeseen senkin kasvatusura.

Nyt minulla kasvaa kotona tämän epäonnisen emolinjan ainokainen, jolla on ollut kolme kiimaa ja sen jälkeen diagnosoitiin kohtutulehdus. Nyt saamme taas jännittää miten tässä oikein käy. Kohtu onneksi ultrattiin tyhjäksi antibioottikuurin jälkeen ja nyt odotamme seuraavaa kiimaa. Siitä olisi määrä lähteä tapaamaan sulhoa. Olen odotellut kiimaa alkavaksi koska vaan, mutta arvatenhan se alkaa heti kun parin viikon päästä pakkamme laumamme Leville viikoksi mökkeilemään. Heh..

Voihan se tietysti olla vain sattumaa että ongelmia on ollut - onhan osa ongelmista olleet täysin erilaisia. Mutta tietysti se pistää miettimään pääsisinkö jollakin uudella emolinjalla näistä ongelmista kokonaan eroon.. Toivon kyllä todella että Sampullekin pennut saadaan kohtutulehduksesta huolimatta ja sen jälkeen pähkäillään taas jatkoa.



Sansa, Ukko ja Nökö

7-vuotias mummo ja kissanäyttelyiden hygieniasta..

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Meillä on alkuvuosi vietetty aika normaalia kotielämää, tietysti kissojen kanssa se "normaali" on vähän häilyvä käsite. Miten sen nyt kukin mieltää :) Sairastuin itse Jyväskylän näyttelyn jälkeen jo toiseen flunssaan tälle talvea ja olin 2 kokonaista viikkoa töistä pois. Flunssa ei meinannut lähteä millään - lopulta se meni keuhkokuumeeseen. Viikko sitten perjantaina kävin oysissa sisätautipäivystyksessä tutkittavana. Nyt on aikaa kirjoitella blogia kun olen vielä reilun viikon tässä kotosalla, parantelen itseäni ja koitan keksiä kevyttä hommaa. Tai siis yritän vain olla, heikolla menestyksellä..

Gee täytti helmikuussa 7 vuotta ja vaikka tuo nyt ei minusta ole ikä eikä mikään niin ei se ikä kyllä "mummosta" mitenkään näykään. Ehkä sen luonne on alkanut vihdoin hieman tasaantua, kun se on aina ollut melko kovatahtoinen ja dominoiva muita kissoja kohtaan. Meille ihmisillehän se on aina ollut maailman ihanin lullukka, joka rakastaa käsittelyä ja sylissä olemista. Se on kaverustunut Sansan ja nyt vihdoin jopa Riksinkin kanssa. Tässä 7-vuotispäivänä otettu kuva Kepsusta:



Viimeksi syksyisen Seinäjoen näyttelyn jälkeen Sansa sai mahataudin. Lääkärimme kertoi että tuon näyttelyn jälkeen hän hoiti monia muitakin kissoja tismalleen samojen oireiden takia. Sansaa käytettiin nestehoidossa ja se alkoi onneksi vastata hoitoon nopeasti. No minä tietysti onnistuin viemään tuon taudin VIIKON päästä myös vanhempieni luokse. Olin heillä kissanhoitajana. En voinut kuvitellakaan että tuo tauti voisi viikon päästä vielä ihmisen mukana siirtyä toiseen talouteen. Siellä Tyyne sairasti ja joutui aivan tehohoitoon mentyään niin äkkiä huonoon kuntoon. Onneksi Tyynekin siitä tokeni, mutta kyllä se oli takkuista.

En usko että kissani ovat mitenkään erityisen herkkiä tai omaavat huonon vastustuskyvyn. Ja onhan näyttelyistä vuosikaudet saanut lukea kuinka AINA jonkun kissa on sairastunut. Pidän toki sitäkin mahdollisena että kissan kantama omakin viremia (calicit ym.) voivat näyttelyn jälkeen aktivoitua stressin, matkustelun ym. seurauksena. Etenkin jos kyseessä on hengitysteissä olevat ongelmat. Mahataudit sen sijaan tuntuisivat ehkä ennemmin juuri näiltä tarttuvilta ongelmilta.

Työskentelen itse hoitajana ja olen joskus aivan järkyttynyt siitä millä tasolla hygieniaosaaminen tai pikemminkin sen puute on näyttelyissä ollut. Siinä missä assarit kyllä putsaavat pöytiä, omia käsiään ja essujaan kiitettävästi, tuomareiden toiminta on uskomatonta. On sormuksia sormet täynnä, jokaista kissaa hinkataan ja halataan. Kädet desinfioidaan niin että se nyt on lähinnä tapa, eikä sitä tehdä ajatuksen kanssa. Ja sitten tämä mikä minua vihastuttaa eniten: käytetään se saakelin sama lelu jokaisen kissan suussa. Eikä lelua tietenkään desinfioida välillä tai missään välissä. Liekö sitä samaa lelua kuskataan mukana joka maan kolkassa olevissa näyttelyissä.

Toinen asia mihin olen myös kiinnittänyt huomiota on eläinlääkärintarkastukset. Siinä on heti ensimmäinen mahdollisuus saada kissalleen joku tartunta jos lääkäri ei satu olemaan turhan tarkka käsiensä desinfioimisen kanssa. Ja niin suoraan suusta suuhun siirretään edellisen kissan pöpöt. Pidän erittäin hyvänä muutosehdotuksena nyt kevään liittokokoukseen sitä että jatkossa eläintenhoitajat vain tarkistaisivat rokotukset. Eläinlääkärintarkastukset toimisivat jatkossa pistokokeina. Kyllä niitä oireilevia ja kipeitä kissoja näyttelyissä lääkärintarkastuksesa huolimatta on näkynyt. Ja tulee näkymään niin kauan kun vastuttomia näytteilleasettajia riittää.

Pidän kyllä erittäin vastuuttomana toimintana sitä että tuodaan ne samat kissat jokaiseen mahdolliseen näyttelyyn. Käydään jossakin edellisellä viikolla ja sieltä tulee mahatauti, sitten kun kissa on taas parin päivän päästä pelikunnossa niin ollaankin jo mukana seuraavassa näyttelyssä. Ei vain se kismitä että kissa taruttaa kaikki muut, mutta kissalle itselleenkään se ei ole hyväksi jos on vielä toipilas. Tai jos ei nyt just sen tautisen kissan kanssa tulla niin ainakin saman talouden muiden kissojen kanssa :( Näin facebook-aikana sitä on kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. On ikävää että joillekin näyttelyt ovat niin tärkeitä. Mutta tähänhän ei voi vaikuttaa muuten kuin jäämällä omien kissojen kanssa kotiin. Ja siis tottahan se varmasti jokaisella on tiedossa että näyttelystä voi saada tartuntoja, mutta se minua nyt sieppaa että selvästi niitä vastikään sairastaneita sinne tuodaan.

Nyt kun Jyväskylän jälkeen TAAS saimme näyttelystä mahataudin, olin aivan raivon partaalla. Tällä kertaa kumpikaan näyttelyssä olleista kissoista ei sairastunut vakavemmin, mutta KOKO laumamme kävi läpi lievää ja vähän vakavampaa oireilua. Tällä kertaa 9-vuotias kotikissamme sairastui vakavimmin. Kävi nestehoidossa ja pikkuhiljaa alkoi toipua. Kuulin taas näyttelyn jälkeen että USEAT kissat olivat olleet kipeinä. Etenkin yläkerrassa ell-tarkastusta hoitaneen eläinlääkärin kautta aamulla kulkeneet. Tätä eläinlääkäriä on moni moittinut. Ja siellähän mekin kävimme. Minä en tosin hänen toiminnassaan mitään erikoista huomannut. Muut olivat huomanneet että ei desinfioinut käsiä lainkaan kissojen välissä :(

Suututti kyllä ja tosi paljon. Jyväskylässä olin vieläpä erityisen tarkka (ed. kerrasta viisastuneena) enkä antanut kenenkään yleisöstä räpöä kissojani ja desinfioin omiakin käsiäni erityisen tarkasti joka välissä. Sitä ei kuitenkaan voi estää jos tuomari tunkee sen saman lelun jokaisen kissan suuhun. Vai pitääkö jatkossa alkaa sanomaan tuomareille että voisitko olla leikittämättä kissaani leluillasi? Onko se sitten epäkohteliasta? Eikö tuomareilta voisi kokonaan kieltää omien lelujen käytön? Kyllähän jokainen kissan omistaja voisi vaikka ottaa oman lelun mukaan, jolla tuomari voi heilutella, jos ei muuten kissaa pysty arvostelemaan.

Näyttelyreissusta itsestään voisin kirjoitella myöhemmin lisää, kuvien kera :)

Noniin, nyt koitan taas hengitellä vähän aikaa :-)

Pentusuunnitelmia 2013

Tälle vuodelle meillä on suunnitteilla yksi pentue. Sansa olisi tarkoitus astuttaa yhteisomistetulla Mokollamme, Kaotik Kiwi Klassikilla. Mokolla kun ei vielä ole yhtään jälkeläisiä, on jännittävää seurata kevään ja kesän aikana toisten tyttöjen pentueita.



Sansa Facebook-vahti



Tämän ihanan kuvan Mokosta otti Senja Helle

Tästä yhdistelmästä tulee (jos on tullakseen) punaisia/cremejä poikia ja kilpparityttöjä! Herkullisia värejä :)

Sansalla on ollut jo pari kiimaa ja toivomme että se nyt kevään aikana vähän rauhottuisi, ettei astutusta tarvitse aikaistaa. Kesäkuussa neiti täyttää vuoden ja toivon että astutus olisi joskus siinä hujakoilla. Mutta siihen on eläinten kanssa aina varauduttava että luontoäiti laittaa näppinsä peliin!

Seinäjoella 10.-11.11.2012

Ilmoitin pennut Seinäjoen näyttelyyn melkein heti kun ilmoittautuminen alkoi. Ajatuksena oli ne viedä sinne joko yksin tai sitten mahdollisten uusien omistajien kanssa. No Eeva-Liisa lupasikin lähteä mukaan vointinsa salliessa. Pentujen lisäksi ilmoitin myös viime tingassa Ukonkin, koska ajattelin sille nyt (kannustusta saatuani) hakea sen puuttuvan sertin IP-titteliä varten, jotta päästään käymään 6-luokkaakin uusiksi. Minusta on aina tylsää kun kissat valmiistuu supreme-titteleihin niin äkkiä, joten minun tapauksessa se kontraamisen unohtuminen oli aika hyvä juttu. Nyt voi Ukon kanssa käydä useammin ennen viimeisen tittelin saavuttamista.

Yllätetty Ukko nuokkumassa kavereiden kanssa <3

Eeva-Liisa ja Halti tulivat meille yöksi jo perjantaina, saatiin nukkua vähän pidempään aamuyöllä. Minä olin ekaa kertaa kuskina meidän reissulla. Pieni tilaihme-Audini imi aika hyvin kissat, näyttelykamat ja kahden naisen vaatenyssäkät sisäänsä. Niin ja kyydissä matkasi myös Jaanan Esko-exotic ja sen roippeet. Menomatka oli helppo ajella, eikä muuta liikennettä juuri ollut. Navigaattori tosin teki meille pienen mutkan, kun ajattikin meidät rantatietä.. Saattoi se silti olla nopeampi reitti kun tie oli isompi. Kotimatka (eri reittiä) sen sijaan oli aika painajaismainen hirveän vesisateen ja pimeyden vuoksi. Tie jota ajoimme oli hirveä kinttupolku ja vastaan tuli autoja koko ajan, joiden valot häikäisivät niin pahasti märän ikkunan, että tuntui siltä kun olisin ajanut melkein sokkona. Olen ajanut autoukoulun ja saanut ajokorttini vasta tänä vuonna tammikuussa, joten en todellakaan ole mikään kokenut kuski.

Väsyneenä ajaminen on aina aika hysteeristä ja oikeastaan meidän koko viikonloppua kuvaa tuo adjektiivi ehkä parhaiten muutenkin. Oli todella onnistunut ja mukava näyttelyreissu. Eikä vähiten siitä syystä että lähes kaikki parhaat kissaystävät oli paikalla. Seniaa ja Soilea en ole nähnyt varmaan pariin vuoteen, joten oli oikein toivottu ja odotettu juttu nähdä heidät. Senja oli myös paikalla Mokon kanssa <3 Muitakin tuttuja, uusia ja vanhoja, oli kiva tavata!

Tässä vielä meidän porukan tulokset:

Feanorian Enterprise, OSH d 24 la: CAPIB, IP, NOM, BIS su: CAGPIB, NOM BIS
Feanorian Farfalla, SIA e EX1 la & su
Feanorian Fus Ro Dah, SIA e EX1 la & su
Kaotik Kiwi Klassik, OSH b 22 su: CAC


Halti ei odotetusti sijoittunut tp-valinnoissa häntäknikin vuoksi, mutta molemmat tuomarit sanoivat että muuten tyypin puolesta Halti olisi ollut heidän molempien paras pentunsa (ollenkaan muita pentuja väheksymättä). Ja Kristiina Rautio sanoi että Halti oli koko hänen päivän paras kissansa :) Kirjoittikin sunnuntaina seteliin yleisvaikutelman kohdalle: Tuleva WW kastraatti??? :) Pitääkö sitä matkaa Tanskaan jo alkaa miettiä? :D

On se vaan komea poika <3 Melkein ei meinaa uskoa että omaa tuotantoa..

Näyttelyissä Haltia on ollut tarkoitus käyttää pääosin vasta kastraattina. Mutta treenaaminen on hyvä aloittaa ja nuorena ja siksi poika käy näytillä muutamia kertoja nyt pentuna/nuorena. Avoimeen luokkaan sitä ei tietystikään viedä, kun ei sertejä voi saada hännän vuoksi.

Pennut olivat näuyttelyssä tosi rentoja ja olen aivan hirveän onnellinen Sansan reippaudesta. Se vain kehrätä hurruutti kaikissa tilanteissa <3

Sansa-murunen <3 ja taustalla Ukko kippuralla pesässä <3

Näin Halti rentoutui arvostelun jälkeen <3

Sansa

Viimeisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt. Ei meillä hirveästi ole mitään erikoista tapahtunutkaan.

Kuutti muutti yhdessä poikansa Haltin kanssa takaisin omaan kotiin Eeva-Liisan perheeseen. Siellä pojan sopeutuminen perheen akkakissalaumaan on sujunut oikein hyvin. Haltista on tullut oikein kivan näköinen poika!

Ja Sansa jäi meille kotiin :-) En ollut ajatellut asiaa juurikaan, mutta ajatus naaraan jättämisestä kotiin tuntui sopivalta kun olin ollut ostamassa muualta tyttöä, mutta se projekti tyssäsi harmillisesti. Olin myös harkinnut tytön myymistä toiseen kissalaan ja sijoittamistakin, mutta muutamat asiat saivat mieleni muuttumaan niin että tyttö jäi kotiin. Sansa osasi tietysti myös hurmata meidät, kuten kaikki meille aiemminkin kotiin jääneet ovat tehneet(Gee, Lotte, Ukko)! :)

Sansa on kaverustunut kissojemme kanssa hyvin ja se on hirveän reipas pentu! Ehkä pahin riiviö mitä meillä on ikinä ollut?!?

Nökö ei aina jaksa välittää pennun riekkumisesta ja yleensä saa Sansan huutamaan teatraalisesti kun istuu sen päälle tai alkaa muka painimaan sen kanssa :D Pentu on sitä mieltä että ainoastaan se saisi hyökkiä ja kiusata isompia. Nököllä onneksi on hyvät hermot eikä se tosissaan pentua pistä ojennukseen. Huvittaa katsoa kun Sansa hyppii Nökön ympärillä ja oikein härnää. Välillä Nökö sitten pesee ja hoitaa pentua oikein antaumuksella.

Rankan kesän jälkeen olen ollut tänä syksynä jotenkin normaalia väsyneempi. Olen ravannut lääkärissä tutkimuksissa ja jotain selitystä tälle olen saanutkin, mutta vielä jatketaan tutkailua ja turhauttavaa odottamista. Onneksi kohta on Joulu ja se jos mikä piristää! Rakastan Joulua ja perheen kanssa olemista! Olen jopa ekaa kertaa vuosiin vapaalla koko Joulun. Ja Vuoden alussa pidän lomaa.

Olemme menossa tulevana viikonloppuna Seinäjoelle näyttelyyn. Heinäkuussa oltiin viimeksi kotinäyttelyssä ja vaikka en hirveästi ole kaivannut näyttelyitä, on Seinäjoelle kiva mennä tapaamaan kavereita joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin!

Myös yhteisomistuspoikamme Moko on tulossa paikalle sunnuntaina! Moko on käynyt Senjan kanssa myös TICA-näyttelyissä ja saanut siellä oikein mukavia arvosteluja! Mokosta on kasvanut komeakroppainen ja tasapainoinen poika <3 Ihana nähdä sitä!

Kuva Pauli Anerva

Mukavaa loppuvuotta kaikille, kirjoittelen taas kun saan inspiraation. Ehkä jotain Seinäjoen reissusta, jos saan aikaiseksi!

Syksyt tuovat mukanaan muutoksia

Nti Farfalla, kutsumanimeltään Sansa on löytänyt oman kotinsa ja jää kasvatuskäyttöön. Samoin veli Fus Ro Dah, kutsumanimeltään Halti oli puheen asteella varattu jo ennen syntymäänsä, joten koti on ollut tiedossa koko ajan! Olen toiveikas sen suhteen että se tulee täyttämään omistajansa kodissa ihanan höntin pojan paikan täydellisesti :)

Laitan sitten viestiä taas pennuista kun kotiutumishommat on ajankohtaisia :)

Syksyllä kuuluu aina pohtia jo vähän tulevaa vuotta ja nyt taitaa olla minun aika myöntää että aikani ja innostukseni ei enää riittää kaikkeen missä olen ollut viime vuodet mukana. Myös suunnitelmat henkilökohtaisen elämän saralla ovat minua vahvasti tyrkkäämässä ns. riviharrastajien kastiin. Omien kissojen kanssa puuhailu riittänee minulle jatkossa, ainakin toistaiseksi.

Erään erittäin ikävän tapauksen seurauksena päätin että yksityishenkilönä minun omassa käytössä olevan facebook-tilini kavereiksi hyväksyn vastedes vain ihmisiä jotka oikeasti tunnen ja jotka tuntevat minut (eivätkä siis tulkitse väärin kirjoituksiani tahallaan tai tahattomasti). Kissalastani voivat edelleen kaikki halukkaat tykätä ja yritän alkaa päivittämään sivua ahkerammin. Vai pitäisikö minun luoda Feanorian kissalalle oma facebook-tili? Vai meneekö se jo liian vaikeaksi? Pahoittelen kuitenkin nyt julkisesti tätä ja toivon ettei kukaan kaverilistaltani pudonnut ota itseensä.

Olemme menossa joihinkin näyttelyihin syksyllä, mutta edustus on vielä hieman epäselvä. Nuorison puoleen taidetaan kääntyä, sillä Ukko ainakaan ei taida tänä vuonna osallistua enää mihinkään.

Ukko menetti viisi (5) viimeksi keräämäänsä sertiä NTK:n päätöksellä (olin unotanut pyytää kontrasigneerauksen sen valmistuessa IP:ksi ja huomasin asian vasta nyt syksyllä - laitoin NTK:lle käsittelypyynnön asiasta). Sattuneesta syystä minua ei just nyt pätkääkään huvita aloittaa koko hommaa alusta sen kanssa. NOM ja BIS-tulokset se kuulema saa pitää. HURRAA :D :D :D (huomaa sarkasmi)..

No eipä muuta tällä kertaa. Naurattais tämä touhu jos ei itkettäis :D

Koettelemuksia tiellämme

Tämän pentueen kanssa tuntui kaikki menevän hyvin, kunnes pari viikkoa sitten Eeva-Liisa soitti yöllä, että Kuutti on oksennut ja vaikuttaa kipeältä. Ei siinä muu auttanut kun lähteä päivystykseen yöllä. Epäilimme nisätulehdusta.

Eeva-Liisa pakkasi Kuutin ja pennut mukaan, koska tarkoitukseni oli ottaa Kuutti ja pennut mukaani Kempeleeseen. Eeva-Liisalla oli aamuksi töihin meno, eikä hän olisi voinut koko yötä valvoa hoitamassa kipeää emoa. Itse olin hirveässä flunssassa kotona ja Aki oli kotona vielä lomalla, joten päätin että meillä on paremmin aikaa alkaa hoitamaan tilannetta. Meiltä on myös lyhyempi matka Ouluun lääkäriin, jos tarvetta olisi ollut lähteä. Tässä on kyllä myös yksi hyvä esimerkki miksi en halua sijoittaa kissojani kovin kauas. En voisi kuvitellakaan jättäväni (kokematonta) sijoituskotia vastuuseen näin ison asian hoidossa.

Kuutti sai diagnoosiksi nisätulehduksen. Nestehoidon, kipulääkkeen ja antibioottien jälkeen lähdin pentujen ja emon kanssa ajamaan kohti Kempelettä. Eeva-Liisa lähti kotiin nukkumaan, että jaksaisi mennä aamuksi töihin. Mainittakoon tässä, että Eeva-Liisa oli itse ollut 7 tuntia Oulun seudun yhteispäivystyksessä itseään hoidattamassa ennen tätä tapausta.

Aki oli jäänyt meille kotiin laittamaan pentuhuonetta valmiiksi vierailevia kissoja varten. Yö oli hyvin levoton, Kuutti murisi pennuille kun yritimme saada niitä nisille (nisän tyhjentäminen auttaa). Maitoa oli pakkautunut melkoisesti ja rauhanen tuntui aivan kovalta. Pelotti että edessä on kuolioituminen, jolloin edessä on leikkaus. Pennut eivät tuolloin vielä syöneet kiinteitä ollenkaan, joten meillä oli edessä melkoinen homma että pennut saavat riittävästi ravintoa. Voin muuten kertoa että jo 3-viikkoista pentue ei saa kovin helpolla opetettua juomaan pullosta/ruiskusta maitoa. Me luovutimme sen suhteen aika pian, onneksi pennut alkoivat heti syömään a/d ja vastikemössöä lusikasta. Koko ajan ne olivat kuitenkin emon nisillä tyhjentämässä.

Tässä Kuutti ja pennut meillä kun Kuutti oli vielä todella kipeä.

Alku ei näyttänyt kovin hyvältä Kuutin suhteen, seuraavana päivänä kävimme jälleen hoidattamassa emoa ja se sai nestehoitoa. Torstainakaan tilanne ei näyttänyt paremmalta ja menimme omalle vakilääkärillemme, joka vaihtoi antibiootin toiseen. Kuutti oli jo vaarassa saada verenmyrkytyksen, tulehdus oli niin raju. Kävimme vielä perjantaina nestehoidossa ja saimme ohjeita viikonloppua varten. Veriarvotkin alkoivat näyttää paremmalta, nyt antibiootti tehosi.

Viikonloppuna vointi alkoi jo muuttua parempaan. Kuutti alkoi syödä ja me seurasimme nisän seutua. Lähetin eläinlääkärille sovitust viestejä ja kuvia viikonloppuna (mahtavaa palvelua!!!), kun nisä alkoi erittää ja iho muuttua. Lopulta siinä oli 2e kolikon kokoinen reikä (fisteli). Ei ollut kovin herkullisen näköinen.. Sitä hoidettiin paikallisesti betadine-liuoksella, mutta alkuviikosta tilanne alkoi näyttää siltä että se pitää hoitaa kirurgisesti. Keskiviikkona Kuutilta leikattiin yksi nisälohko kokonaan pois.

Nyt tilanne on rauhoittunut ja näyttää todella hyvältä. Kuutti on taas oma ihana itsensä. Pennuilla ei ole ollut koko aikana mitään hätää. Ne oppivat heti syömäään kiinteitä ja tekemään asiansa hiekkikseen :) Todella reippaita lapsukaisia. Ja aivan syötävän suloisia!!!! Nyt niille kelpaa jo ruoka kuin ruoka, eikä tarvitse enää lusikasta syöttää.

Feanorian Fus Ro Dah, SIA e (cremenaamio poika) - alustavasti varattu

Feanorian Farfalla, SIA e (cremenaamio tyttö) - alustavasti varattu, mahdollisesti etsii sijoituskotia OULUN seudulta

Kaiken tämän ohella sijoituskodin Eeva-Liisa on itse sairastunut erittäin vakavasti, mikä on järkyttänyt meitä kaikkia kovasti. Olemme yhdessä tehneet päätöksen että Kuutti ja pennut ovat meillä siihen asti kun tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen ja voimme arvioida uudelleen muuttavatko pennut takaisin heille vai jäävätkö ne meille luovutukseen asti.

Olen todella kiitollinen Eeva-Liisalle aivan mahtavan sijoitudkodin tarjoamisesta ja siitä että olen saanut tutustua ja ystävystyä hänen sekä hänen ihanan perheensä kanssa. Toivon eniten maailmassa että voimme tulevaisuudessa nähdä vielä monia onnellisia hetkiä kissaharrastuksen parissa. Tämä taistelu on tehty voitettavaksi!

F-pennut ovat täällä!

Pennut syntyivät 26.6. ja 27.6. Synnytys oli emolle ja meille ihmisille pitkä ja aikamoisen raskas urakka.

Ensimmäinen pentu syntyi tiistaina iltapäivällä ja sitä ekaa tehtiin pari tuntia. Eikä ihme, poikapentu oli 131 grammainen möykky! Isoin pentu mitä minun naarailleni on syntynyt ikinä (itämaiset voivat olla jopa 80-90g syntyessään).

Sitten alkoikin pitkä odotus. Emo tuntui keskittyvän poikaansa täysillä, eikä näyttänyt siltä että mitään olisi tulossa ulos enää. Mahassa kuitenkin kävi vielä möyrintä joten arvasin että siellä joku on elossa ja ulos haluaa :)

Viimein yöllä, jo keskiviikon puolella alkoivat supistukset ja ponnistukset uudestaan ja huomasimme että pentu oli tulossa häntä edellä. _Aika pian hoksasin että kaikki ei ole kunnossa, koska pennun tuleminen kesti niin kauan. Kun jalat tulivat ulos, ei pentu liikkunut ja vaikutti elottomalta. Pentu eteni liian hitaasti ja arvastin että se ei enää ole elossa. Päätin alkaa avustamaan emoa vetämällä pentua jaloista ulos supistusten tahdissa. Sanoinkin jo sijoituskodin Eeva-Liisalle, että tämä voi olla ikävän näköinen ja pelkäsin jotakin pahempaa kehityshäiriötä (vatsa-aukiletta tms.). Ehdin myös jo kerrata päässäni kasvattajan ikävää vastuuta ja velvoitetta lopettaa viallinen pentu.. Tilanteesta hankalan minulle teki vielä se että mukana oli Eeva-Liisa joka oli ekaa kertaa synnytyksessä mukana ja minä "kokeneempana" olin häntä neuvomassa. Mutta koin kyllä todellista avuttomuutta siinä vaiheessa. Toimittava oli vain vaistojen mukaan ja mm. se pennun vetäminen ulos oli sitä.

Yllätys oli kyllä suuri kun ulos tuli ihan normaalin näköinen pentu, joka vaan oli täysin eloton. Tämä SUURI tyttö oli kuollut mitä ilmeisimmin synnytyskanavaan :( Kuutti oli aivan voipunut. Annoimme sille nutriplussaa ja koitimme tarjota vettä ja ruokaa.

Aloimme pakata pentua sanomalehtiin ja mietimme jo mihin se voitaisiin haudata. Olen päättänyt aiemman kokemuksen pohjalta että en lähetä kuolleena syntyneitä pentuja avattavaksi, mikäli pennun mukana ei esim. ole märkäistä eritettä josta voisi ottaa viljelyä tai jotakin muuta outoa. Ensimmäisestä pentueestani avautin kaksi kuolleena syntynyttä ja en saanut oikein niistä oikein mitään vastausta mihin kuolivat. En siis koe sitä tarpeelliseksi, koska tieto mitä avauksesta saadaan ei näissä tapauksissa palvele minua kasvattajana millään tavalla.

Ajattelimme myös käydä vähän itsekin syömässä välillä kun olimme viettäneet koko päivän pentuhuoneessa odottamassa. Arvelimme että mikäli pentuja oli tulossa lisää niin ne eivät kyllä yhtään nopeammin tule kun edellisetkään. Yhtäkkiä Eeva-Liisa kuitenkin huomasi että pesässä on jotain ylimääräistä. Katsoin pesään ja sinne oli kuin tyhjästä ilmestynyt kolmas pentu, joka sekin oli aivan liikkumaton. Emo ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja pelkäsin jo pahinta.. Kosketin vielä kalvoissa olevaa pentua: se onkin elossa!!!! Pentu alkoi hurjasti pyrkiä ulos kalvoistaan.

Kuutti oli niin voipunut urkasta sen kuolleen pennun kanssa, ettei jaksanut enää tehdä yhtään mitään. Autoimme pennun ulos kalvoista ja kun pentu alkoi vinkua niin emoonkin tuli eloa jälleen :) TYTTÖ 126g :)))) Voi sitä onnen määrää! Ehdimme olla jo aivan murheen murtamia sen kuolleen tytön takia!

Emo alkoi tyytyväisenä hoitamaan kahta vauvaansa ja me söimme rauhassa. Kuutti vaikutti siltä että enempää ei ole tulossa, joten uskalsimme nukkuakin jo vähän. Aamulla sen uuma oli kaventunut sen verran että totesimme meillä olevan kaksi pentua ja enempää ei ollut tulossa :) Ihanaa että tuli kuitenkin tyttö ja poika :)

Olen äärimmäisen onnellinen että Kuutti sai tuollaiset jättipennut ulos. Jos se olisi ollut kapeampi lantioltaan niin tuon kokoiset pennut olisivat aiheuttaneet synnytysesteen, kuten sen kuolleenkin kanssa olisi voinut käydä. Silloin edessä olisi ollut varmasti leikkaus.

Oma hermoilu ei vienyt meitä turhaan keisarointiin kun sain niin hyvää tsemppausta kolleegoilta :)Ei ole epänormaalia että emo pitää pitkänkin tauon välissä, mutta tilannetta pitää lukea ja toimia tarvittaessa jos siltä alkaa näyttää. En tiedä olisiko keskimmäinen pentu selvinnyt hengissä jos olisimme lähteneet lääkäriin, mutta minusta parempi on menettää yksi kun turhaan leikata emoa ja altistaa koko pentue riskiin, minkä keisarointi aina aiheuttaa. On jopa melko yleistä että naaras ei ole vuorokausiin voinut hoitaa pentuja keisaroinin jälkeen anestesia-aineiden aiheuttaman sekavuuden tai leikkauksesta aiheutuneiden kipujen takia. Pääsimme näin kaikki paljon helpommalla, vaikka toki pennun menettäminen on aina ikävää.

Yllä niin kovin onnellinen mamma <3

Yllä poika

Pennut

Tässä alla myös kuvia nyt pariviikkoisista:

Feanorian Fus Ro Dah, SIA c / e (?) poika

Feanorian Farfalla, SIA j / e (?) tyttö

Tällä hetkellä pennut on alustavasti varattuja, mutta tilanne voi aina muuttua..

Pennut ovat nyt tänään jo 2 viikkoisia ja hirveän pulleita palleroita :D Kaikki on sujunut hyvin, ainoastaan pojan toinen silmä ei meinannut avautua täysin ja se alkoi sitten rähmiä kun oli nurkastaan koko ajan ummessa. Siihen on nyt saatu tipat ja toivotaan että tulehdus helpottaa.

Värit varmaan selviävät tulevien parin viikon aikana.

Kiitokset vielä Eeva-Liisalle seurasta urakan aikana ja tukemisesta epätoivon hetkinä :D

F-pentueen odottelua

Iissä Eeva-Liisan perheessä eletään jännittäviä aikoija kun pienestä Kuutinpoikasesta on kasvanut ihan oikea iso HYLJE!



Tässä kuvassa tulevalla emolla on vuorokausia kasassa 60. Yleisimmin meillä on synnytetty vuorokausin 65-68. Joten tuonne viikonlopulle toivon Kuutinkin venyttävän, vaikka olo tuntuu olevan jo melko tukala ison mahan kanssa.

Jännityksellä jäämme odottelemaan tulevaa.

Paljon uutta ja mukavaa!

Olen todella onnellinen kaikista uusista mukavista asioista, mitä nyt on tapahtunut!

Aloitimme alkuvuonna Senjan ja Sailan kanssa projektin, joka tuntui kaatuvan moneen otteeseen, mutta olimme sinnikkäitä! Kaotik Kiwi Klassik, OSH b 22 saapui Suomeen toukokuussa Uudesta-Seelannista asti. Matka oli pitkä ja onneksi pentu oli jo hieman iäkkäämpi tuota pitkää matkaa ajatellen!

Poika asuu Senjalla ja on kolmen kissalan yhteisomistuspoika (Feanorian, Orifame ja Yrttitarhan). Aika näyttää mitä pojan kanssa keksitään :)

Ja jotta tässä ei nyt vielä olisi iloisia uutisia ihan tarpeeksi niin jatketaanpa..

Kuutti (Feanorian Electrocute, SIA g) kävi reissulla Ruotsin puolella ja tapasi siellä komean sulhasensa Nemon (Tammee's Never Ending Love, SIA e), jonka omistavat Hans ja Carina Söderqvist. Olen tavannut heidät ensimmäisen kerran vuosia sitten (ennen kun omistivat Nemon) Ruotsissa näyttelyissä, kun kävin siellä paljon Maon kanssa.

Tunnen muutamia muitakin tuossa pohjoisessa Ruotsissa asuvia kasvattajia ja joidenkin kanssa on ollut jotakin yhteistyöajatuksia aiemminkin. Jenny Frölen (Cupcakes) kuitenkin oli se joka ehdotti minulle Nemon käyttämistä jo parisen vuotta sitten kun Nemo oli pentu. En ollut itse edes kuullut Nemon olemassaolosta aiemmin, koska en nyt ollut vähään aikaan käynyt Ruotsin puolella näyttelyissä. En tuolloin kuitenkaan vielä innostunut ajatuksesta, minulla oli täällä kotimaassakin suunnitelmia ihan riittämiin.

Kuutin kohdalla kuitenkin tulin niihin aatoksiin, että voisin harkita Nemoa, mikäli se vielä sattuu olemaan kollina. Niinpä rohkaistuin kysymään omistajilta. Nemo oli syntynyt 2009, joten mietin että tokkopa edes enää on kollina.. Omistajat vastasivat että harkitsivat superlon-sirun laittamista, mutta olivat valmiita odottamaan hetken jos Kuutti ehtisi talven aikana käymään. Ensin sovittiin että helmikuun loppu on takaraja, mutta Kuutti ei oikein tahtonut pimeällä talvella juosta.. Tapasin heidät huhtikuussa Umeån näyttelyssä ja he mainitisivat että kohta taitavat leikata pojan, koska se on alkanut merkkailemaan. Onnekseni näyttelyä seuraavana päivänä Kuutilla alkoi juoksu, kuin tilauksesta :)

Lähdin pitkän ja uuvuttavan Umeån reissun jälkeen heti seuraavalla viikolla takaisin Ruotsiin (ei tosin onneksi ihan Umeåssa asti tarvinut käydä). Matkustin keskiviikkona työpäivän päätteeksi ja personal-tulkkini Johanna (Wilycat's) lähti mukaan :D Oli helpompaa puhua kun he saivat puhua Ruotsia minulle ja Johanna tarvittaessa tulkkasi minun puheita heille, kun en kovin sujuvaa Ruotsia puhu. Ajelimme takaisin kotiin samana iltana. Ja Akin kanssa haimme Kuutin saman viikon lauantaina takaisin kotiin.

Odotamme siis siamilaisia pentuja juhannuksen tienoilla ja ne syntyvät sijoituskodissa Iissä, Eeva-Liisan perheessä.

Ja vielä yksi asia, mitä olen odottanut innolla.. UUDET KOTISIVUT: TÄÄLLÄ!!!

Juoma-automaatti ihastutti kissat

Hankin kissoille joululahjaksi Zooplussalta Hagen Cat it - vesiautomaatin, katso linkki Zooplussan sivulle. Nyt tuo kyseinen malli näyttäis olevan alennuksessakin ;)

Valmistajan sivuilta löytyy myös esittelyvideo. Ja alle nappasin kuvan Hagenin sivuilta:



Ajattelin kissojen pitävän aktiivihiilisuodattimen filtteröimästä puhtaasta vedestä ja varsinkin Ukko ja Nökö on aina tykänneet juoksevasta vedestä. Eipä ole ollu turha värkki: kissat on alkaneet juomaan paljon enemmän ja kahden litran laitteeseen saa olla jatkuvasti lisäämässä vettä.

Laite on myös todella hiljainen ja aika helppo huoltaa. Kerran viikossa pestään koko roska ja tietty vaihdetaan vesi kokonaan. Suodatin pitää vaihtaa muutaman viikon välein ja pumpunkin pesen joka viikko. Vettä ainakin meillä pitää lisätä joka päivä, mutta se nyt on ihan pala kakkua vaan, kannulla hurautan viileää vettä pömpeliin.

Filttereitä myydään kolmen pakkauksissa, saa Zooplussalta. Alla valmistajan sivulta otettu kuva filttereistä:



Voin lämpimästi suositella :) Eikä tämä ollut maksettu mainos, vaan tarkan raadin hyvä kokemus, jonka halusin jakaa!

Olen myös miettinyt keraamista tai metallista automaattia, koska muovi on aina muovia, enkä käytä kissojen ruoka-astoinakaan ollenkaan muovia. Kun menestys oli näin hyvä, voisin ehkä harkita tällaisen Pioneer Pet:n Raindrop drinking fountainin hankkimista, löytyy keraamisena ja metallisena (mua miellyttäänuo keraamiset enemmän). Zooplussalta löytyy tuota metallista ja hinta on jo useamman kympin..