Eeva-Liisa pakkasi Kuutin ja pennut mukaan, koska tarkoitukseni oli ottaa Kuutti ja pennut mukaani Kempeleeseen. Eeva-Liisalla oli aamuksi töihin meno, eikä hän olisi voinut koko yötä valvoa hoitamassa kipeää emoa. Itse olin hirveässä flunssassa kotona ja Aki oli kotona vielä lomalla, joten päätin että meillä on paremmin aikaa alkaa hoitamaan tilannetta. Meiltä on myös lyhyempi matka Ouluun lääkäriin, jos tarvetta olisi ollut lähteä. Tässä on kyllä myös yksi hyvä esimerkki miksi en halua sijoittaa kissojani kovin kauas. En voisi kuvitellakaan jättäväni (kokematonta) sijoituskotia vastuuseen näin ison asian hoidossa.
Kuutti sai diagnoosiksi nisätulehduksen. Nestehoidon, kipulääkkeen ja antibioottien jälkeen lähdin pentujen ja emon kanssa ajamaan kohti Kempelettä. Eeva-Liisa lähti kotiin nukkumaan, että jaksaisi mennä aamuksi töihin. Mainittakoon tässä, että Eeva-Liisa oli itse ollut 7 tuntia Oulun seudun yhteispäivystyksessä itseään hoidattamassa ennen tätä tapausta.
Aki oli jäänyt meille kotiin laittamaan pentuhuonetta valmiiksi vierailevia kissoja varten. Yö oli hyvin levoton, Kuutti murisi pennuille kun yritimme saada niitä nisille (nisän tyhjentäminen auttaa). Maitoa oli pakkautunut melkoisesti ja rauhanen tuntui aivan kovalta. Pelotti että edessä on kuolioituminen, jolloin edessä on leikkaus. Pennut eivät tuolloin vielä syöneet kiinteitä ollenkaan, joten meillä oli edessä melkoinen homma että pennut saavat riittävästi ravintoa. Voin muuten kertoa että jo 3-viikkoista pentue ei saa kovin helpolla opetettua juomaan pullosta/ruiskusta maitoa. Me luovutimme sen suhteen aika pian, onneksi pennut alkoivat heti syömään a/d ja vastikemössöä lusikasta. Koko ajan ne olivat kuitenkin emon nisillä tyhjentämässä.
Tässä Kuutti ja pennut meillä kun Kuutti oli vielä todella kipeä.
Alku ei näyttänyt kovin hyvältä Kuutin suhteen, seuraavana päivänä kävimme jälleen hoidattamassa emoa ja se sai nestehoitoa. Torstainakaan tilanne ei näyttänyt paremmalta ja menimme omalle vakilääkärillemme, joka vaihtoi antibiootin toiseen. Kuutti oli jo vaarassa saada verenmyrkytyksen, tulehdus oli niin raju. Kävimme vielä perjantaina nestehoidossa ja saimme ohjeita viikonloppua varten. Veriarvotkin alkoivat näyttää paremmalta, nyt antibiootti tehosi.
Viikonloppuna vointi alkoi jo muuttua parempaan. Kuutti alkoi syödä ja me seurasimme nisän seutua. Lähetin eläinlääkärille sovitust viestejä ja kuvia viikonloppuna (mahtavaa palvelua!!!), kun nisä alkoi erittää ja iho muuttua. Lopulta siinä oli 2e kolikon kokoinen reikä (fisteli). Ei ollut kovin herkullisen näköinen.. Sitä hoidettiin paikallisesti betadine-liuoksella, mutta alkuviikosta tilanne alkoi näyttää siltä että se pitää hoitaa kirurgisesti. Keskiviikkona Kuutilta leikattiin yksi nisälohko kokonaan pois.
Nyt tilanne on rauhoittunut ja näyttää todella hyvältä. Kuutti on taas oma ihana itsensä. Pennuilla ei ole ollut koko aikana mitään hätää. Ne oppivat heti syömäään kiinteitä ja tekemään asiansa hiekkikseen :) Todella reippaita lapsukaisia. Ja aivan syötävän suloisia!!!! Nyt niille kelpaa jo ruoka kuin ruoka, eikä tarvitse enää lusikasta syöttää.
Feanorian Fus Ro Dah, SIA e (cremenaamio poika) - alustavasti varattu
Feanorian Farfalla, SIA e (cremenaamio tyttö) - alustavasti varattu, mahdollisesti etsii sijoituskotia OULUN seudulta
Kaiken tämän ohella sijoituskodin Eeva-Liisa on itse sairastunut erittäin vakavasti, mikä on järkyttänyt meitä kaikkia kovasti. Olemme yhdessä tehneet päätöksen että Kuutti ja pennut ovat meillä siihen asti kun tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen ja voimme arvioida uudelleen muuttavatko pennut takaisin heille vai jäävätkö ne meille luovutukseen asti.
Olen todella kiitollinen Eeva-Liisalle aivan mahtavan sijoitudkodin tarjoamisesta ja siitä että olen saanut tutustua ja ystävystyä hänen sekä hänen ihanan perheensä kanssa. Toivon eniten maailmassa että voimme tulevaisuudessa nähdä vielä monia onnellisia hetkiä kissaharrastuksen parissa. Tämä taistelu on tehty voitettavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti