Mystiset pissit

Työhuoneen nurkkaan on ilmestynyt mystiset merkkauspissat. Kyseessä on joko tähän asti siistinä pysynyt kollimme tai Gee-mummo (vakimerkkailija). Saapa nähdä, jos kollista on kyse, kauanko menee että koko talo on täynnä kusta.. :( Täytyy toivoa että kyseessä on joku muu. Alisalla kun on juuri kiima ja huuteloo siihen malliin, että voi kolliakin kyllä alkaa äijättää.

Gee tosin on just semmonen pissijä että pissaa tuollaisten paperikasojen ym. päälle, jos niitä jätetään lojumaan. Tuonne nurkkaan oli siis pöydältä tippunut muutama paperi ja mm. pankin avainlukulista PÄÄLLIMMÄISEKSI. Kiva juttu.

Etsitään sijoituskotia

Lopetetaas nyt tämä jahkaaminen :)

Eli Feanorian Charlotte Russe, tuttavallisemmin Lotte, etsii luotettavaa ja tiiviistä yhteistyöstä kiinnostunutta sijoituskotia Oulun seudulta. Välimatka ei kuitenkaan ole este, jos sopiva koti löytyy kauempaa. Sijoituskodissa olisi hyvä olla jo ennestään kissakaveri/kavereita. Kiinnostus näyttelyitä kohtaan on plussaa, mutta sijtoituskodilta en velvoita näyttelyttämistä.

Lotte on cremenaamio siamilainen naaras ja se on syntynyt 6.1.2009. Värin lisäksi parasta tässä tytössä on aivan ihana luonne! Pentuna se oli suloisen pippurinen, mutta nyt hieman kasvattuaan siitä on tullut pörisevä sylikissa. Se rakastaa silittelyä ja tykkää käpertyä syliin nukkumaan.

Ensimmäinen pentue olisi Loten kohdalla ajankohtainen aikaisintaan vuoden 2010 alussa. Lotte on valmis muuttamaan omaan kotiin tehosterokotuksen ja mikrosirutuksen jälkeen. Lotte on ilmoitettu RUROK:n kissanäyttelyyn 25.4. Vantaalle.

Lisätietoja sijoitusehdoista, kuvia ym. voit tiedustella sähköpostitse: feanorian@kapsi.fi

12 viikkoa

Taas tuli viikko lisää ikää. Nämä alkaa jo olla ihan oikeita kissoja. Hakeutuvat syliin, kerjäävät huomiota (ja ruokaa) ja osaavat olla oikein söpöjä. Pienet moottorit alkavat heti hyrisemään kun joku ottaa syliin ja rapsuttaa.

Toissapäivänä ja eilen pennuista oli osalla mahat vähän löysällä ja pieniä puklujakin tuli. Säikähdin tietty että nytkö tulee taas jo ties kuinkamones mahatauti, mutta se onneksi meni ohi ihan itsetään. Olisiko tullut annettua vähän liian innokkaasti erilaisia ja uusia ruokia? Pienet masut ei ehkä kestä niin kovaa vaihtelua. Mutta ei siitä onneksi sen isompaa epidemiaa tullut ja eilen illalla pennut oli jo ihan kunnossa. Selma vaati Akilta aamulla niin kovaan ääneen ruokaa, että heräsin siihen meteliin. Että voi pienestä kissasta lähteäkin noin kova meteli! Onkohan tuo nyt sitä paljon puhuttua kilppariluonnetta "mulle nyt kaikki ja heti!!"

Kohta nämä pikkuiset lentävät pesästä ja seuraavia pentuja meillä on vasta varmaan ensi vuonna! Kamala ajatus.. Siihen ehtii niin tottua että nuita pussattavia pikkuotuksia pyörii jaloissa. Mutta sitten ehtii taas harrastaa aktiivisemmin muutakin kuin kissanpentujen ruokkimista, eläinlääkärissä käymistä, siivoamista ja tulevien omistajien haastattelemista ja tapaamista :-) No, onneksi kasvattaminen on paljon muutakin kuin nuita em. asioita :)) Mutta kyllä tämä tahti max. pentue tai kaksi vuodessa on vallan riittävä meille.

Kuulumisia 11 viikkoisilta

Kyllä nyt vauhti alkaa olla niin hurja, että vähän kauhulla saa odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapsukaiset ovat viikon aikana saunoneet ekaa kertaa, Jeera on harrastanut sukellusta vessanpöntössä (todistetusti kerran, toisen kerrankin ehkä, mutta en saanut selville kuka se oli..), roskakori on levitetty lattialle, talouspaperirullia on silputtu pitkin lattioita, yksi posliinilautanen tiputettu lattialle.. noo listaa voisi jatkaa sivullisen verran. Oikein reipasta porukkaa siis!

Ekat rokotukset saatiin viikko sitten ja mitään oireita ei ole kenellekään tullut. Vaikka se ei varmaan ole kovin suositeltavaa, otin riskin ja tuikattiin mammalle ja mummolle samalla. Näitä näyttelypöpöjä ym. on tässä pörrännyt, kuulin myös juttuja että jossakin päin on ollut kissaruttoa. Parempi siis että kaikilla on rokotukset voimassa, tytöistä kummallakin on mennyt jo ennen joulua umpeen kun en halunnut juuri ennen astutusta rokottaa.

Osalla pennuista on ollut lievä alapurenta, mutta nyt hampaiden vaihtuessa uskon niiden vielä korjaantuvan. Meillä on itseasiassa ollut joka pentueessa lieviä alapurentoja, jotka ovat korjaantuneet luovutukseen mennessä kun hampaat on ekan kerran vaihtuneet. No kellään ei näistäkään ole knikkejä, rintalastakoukkuja eikä napatyriä, ainakaan vielä.

Sitä olen miettinyt, kuinka normaalia on että mustassa näkyy edelleen todella selvät haamuraidat? Eka musta pentu, joten olen ihan pihalla sen kanssa. Jos vaaleampia karvoja pitäisi alkaa nyppiä kyljistä näyttelyä varten.. siinä olisi kova homma :D Rikulla on ihan selvät "tiikeritäplät", jotka näkyy kyllä todella selvästi. Ei sillä siis mitään valkoisia länttejä ole kyljissä kuitenkaan.

Oma elämäntilanne ensi vuoden alussa mietityttää edelleen tuon Loten pitämisen suhteen. Olisi kiva olla varma oman ajan riittämisestä kahteen pentuprojektiin. Ehkä sitä ei nyt kuitenkaan tarvitse päättää etukäteen. Ainakin Lotesta saan ihan kivan näyttelykissan, jos sopivaa aikaa sen pennutukselle ei löydy. Selma menee sijoitukseen, joten laitan tietysti kilpparisiskon etusijalle. Olen kyllä edelleen miettinyt Lotenkin sijoittamista, mutta miten ihmeessä tuosta kermanokasta raskisi luopua.. Harvemmin sitä kyllä tulee kissan pitämistä kaduttuakaan :D Onhan tässä näitä vastoinkäymisiä ollut pahempiakin.
.

Pennut varattu!

Nyt on jokaiselle riiviölle oma koti tiedossa, kun Frank tänään varattiin. Seuraavat pennut onkin suunniteilla vasta ensi vuoden alkuun. Tahti ei tästä näytä tiuhentuvan. Eli pitkä odotus on tiedossa jälleen kerran! Alla pian 11-viikoiset tohelot.

Nälkäiset hyeenat

No eipä näytä oksutauti paljon enää vaivaavan. Rruokaa vaativa hyeenalauma oli vastassa kun tultiin kaupasta. Selma oli huvittavin kun se kraakkui ihan hirveän lujaa ja söikin kyllä eniten. Parka pieni, kun oksensi eilen niin paljon. Tervehtymisen kunniaksi pennut juoksivat täällä niin päätöntä vauhtia, että patterit vaan kolisi kun ne törmäili niihin..

Painot on pysyneet hyvissä lukemissa, joten taidettiin nyt onneksi selvitä säikähdyksellä. Hieman kyllä ihmetyttää mistä oli kyse, niin rajua se oksentelu oli. Mutta näemmä loppui yhtä äkkiä kun alkoi.

Yritän ottaa sunnuntaina kuvia pennuista kun palataan Akin kanssa reissusta.

Lääkärissä käyty

Pentuja ei nyt heti alettu mitenkään voimallisesti lääkitsemään, katsotaan vielä yön yli ennen suurempia toimia. Kukaan ei tuntunut kuivuneeltakaan vielä. Toivotaan että keitetty broisku ja sei yhdessä maitohappobakteerien kanssa auttaisi. Aikuisista myös Gee on oksentanut joitakin kertoja.

Hirveä huoli on taas, vaikka pennut ei enää mitään pikkuruisia olekaan. Ja ihmetys että mitäs tämä nyt oikein on? Olen tosin kuullut toisestakin tapauksesta jossa pentue sairasti nuorempina masutautia ja sitten vielä ennen luovutusta toisen samanlaisen :o

Liekö nämä myös herkempiä kaikelle kun ovat syntyneet keisaroiden ja emokaan ei ole ollut ihan parhaassa kunnossa (kun oli sen haavan paranemisen kanssa ongelmia).

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut aika raskas pentue hoitaa kun on ollut jos jonkinmoista. Ei sinänsä mitään vakavaa mutta näiden pienten sairastaminen on aina hirveän raskasta hoitajalle, oli se sitten miten "pientä" tahansa.