Taas tuli viikko lisää ikää. Nämä alkaa jo olla ihan oikeita kissoja. Hakeutuvat syliin, kerjäävät huomiota (ja ruokaa) ja osaavat olla oikein söpöjä. Pienet moottorit alkavat heti hyrisemään kun joku ottaa syliin ja rapsuttaa.
Toissapäivänä ja eilen pennuista oli osalla mahat vähän löysällä ja pieniä puklujakin tuli. Säikähdin tietty että nytkö tulee taas jo ties kuinkamones mahatauti, mutta se onneksi meni ohi ihan itsetään. Olisiko tullut annettua vähän liian innokkaasti erilaisia ja uusia ruokia? Pienet masut ei ehkä kestä niin kovaa vaihtelua. Mutta ei siitä onneksi sen isompaa epidemiaa tullut ja eilen illalla pennut oli jo ihan kunnossa. Selma vaati Akilta aamulla niin kovaan ääneen ruokaa, että heräsin siihen meteliin. Että voi pienestä kissasta lähteäkin noin kova meteli! Onkohan tuo nyt sitä paljon puhuttua kilppariluonnetta "mulle nyt kaikki ja heti!!"
Kohta nämä pikkuiset lentävät pesästä ja seuraavia pentuja meillä on vasta varmaan ensi vuonna! Kamala ajatus.. Siihen ehtii niin tottua että nuita pussattavia pikkuotuksia pyörii jaloissa. Mutta sitten ehtii taas harrastaa aktiivisemmin muutakin kuin kissanpentujen ruokkimista, eläinlääkärissä käymistä, siivoamista ja tulevien omistajien haastattelemista ja tapaamista :-) No, onneksi kasvattaminen on paljon muutakin kuin nuita em. asioita :)) Mutta kyllä tämä tahti max. pentue tai kaksi vuodessa on vallan riittävä meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti