Riksistä tuli kastraatti

Vajaa vuosi sitten Riksi todisti olevansa toimiva kolli, kun tapasi ekan morsionsa, Alisan. Enpä olisi uskonut että poika on näin pitkään leikkaamaton, mutta siistin ja muutenkin hyväkäytöksisen pojan kanssa on ollut helppo tulla toimeen. Siitäkin huolimatta, että kotona on sen jälkeen ollut koko ajan leikkaamaton tyttö ja kissat ovat asuneet erillään toisistaan.

Kollina Riksi on ollut todella topakka, naaraat on astuttu eka kerran joka kerralla parin tunnin sisään tapaamisesta, eikä äkänenkään muija ollut pojalle ongelma. Erittäin hienoja ja toivottuja ominaisuuksia siitoskollilta! Innokas ja kyltymätön poika, joka tiesi mitä tekee :))

Harmittaa vain, että en itse voinut käyttää Riksiä kuin yhden pentueen isänä. Alunperin ostin sen ihan täysin omaan käyttööni, eikä tarkoitus ollut edes antaa sitä juuri muille. Minulla ei kuitenkaan lopulta ollut sille muita morsioita Alisan lisäksi. Tuittu ja Gee leikattiin erinäisten ongelmien vuoksi, mutta onneksi tuosta ekasta pentueesta sain kuitenkin kaksi sievää tyttöä jatkoon. Riksin linjojen säilyminen omassa kasvatuksessani lienee turvattu. Kuten tietysti myös näiden omien linjojen jatkuminen, jotka ovat Maosta ja Neelasta edenneet nyt kolme sukupolvea.

Omia kollejani ja kasvattejani on käytetty maltillisesti ja Riksin siitoskäyttö oli lisäksi Sailan kanssa sovittu hyvin pienimuotoiseksi. Muutenkin kaikki meidän kollit ovat olleet vain muutaman pentueen isejä.

Minusta Riksin tapauksessa erityisen hienoa on se, että ainoastaan kaksi pentuetta tuli lyhytkarva-puolelle ja tuo viimeinen marraskuussa syntyvä pentue on varianttipentue. Niitä tulevia pentuja ei siis voi käyttää lyhytkarvojen kasvatukseen ollenkaan.

Sailaa haluan vielä kiittää Riksistä. Se on kyllä täyttänyt kaikki odotukseni :-) Me odotetaan kovasti Riksin palautumista höntiksi omaksi itsekseen, jota se toki on kollinakin ollut, mutta selvästi vähemmän kuin silloin pentuna ja nuorena <3

Riksi pääsee myös vihdoin tutustumaan omaan tyttäreensä paremmin, kun ei tarvitse pelätä vahinkoastumista isän ja tyttären välillä. Uskon että näillä kahdella touhulilla on paljon yhteistä puuhattavaa! Toivon myös kovasti että Geekin alkaa suhtautua Riksiin suopeammin kastraation myötä. Ne kun eivät ole koskaan olleet kovin hyviä kavereita..

Riksi on heräillyt leikkauksen jälkeen melko hitaasti, mutta ehkä on parempi niin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin pari tuntia leikkauksen jälkeen sekopäisenä säntäilevä kissa, joka ei mitenkään hallitse liikkeitään. On tosiaankin yksilöllistä miten kissat reagoivat nuihin lääkkeisiin.

Tässä vielä kuva potilaasta eläinlääkäriasemalla, juuri nukahtamaisillaan.