Mauno kävi tänään lääkärissä. Eilen Mao ja Lotte keikkuivat vaatekomeron ylimmällä hyllyllä. Päästän ne joskus sinne tonkimaan, kun ne tykkää siellä myllätä. Eilen se ilo sitten loppui lyhyeen. En tiedä missä järjestyksessä juttu tapahtui, mutta kuulin hirveää ryminää ja juoksin katsomaan. Koko hemmetin vaatekomero oli yhtä mylläkkää. Lotte oli tullut ylätasolta alas patjarullan kanssa turvallisesti ja Mao luikki äkkiä olohuoneeseen lattialta. En sitten sen kummemmin kiinnittänyt huomiota että oliko jollakin jotakin vammoja, kun juoksivat omin jaloin pois.
Ehkä noin tunnin päästä siitä Mao tuli mun syliin kun istuin sohvalla ja huomasin haavan sen etutassussa. Se oli tuossa "ranteen" kohdalla. Kävin tutkimassa komeroa ja huomasin että yksi iso pokaali oli ihan mutkalla.. Sen päälle on varmaan mätkähtänyt tassunsa kanssa.
Soittelin hädissäni heti eläinlääkärille, joka mun kuvauksen perusteella kuitenkin sanoi että ei varmaan tarvitse ommella. Haavanhoito on tuttua, joten paketoin haavan hyvin ja päätin että katsotaan aamulla tilannetta. Mao alkoi illan aikana jo tottua pakettiin. Illalla halusin kuitenkin vielä avata teippaukset ja katsoa haavaa, tuliko siitä vielä paljon verta ym. Oli se ehkä hieman rauhoittunut ja pienentynyt. Yöksi laitettiin kunnon tukko siihen ja yö "nukuttiin" kuunnellen kun kissan karhea kieli tämän tästä nuoleskeli teippejä..
Aamulla lähdin itse töihin ja Aki oli onneksi kotona niin pystyi viemään Maon lääkäriin. Sain viestin töihin, että ompeleet oli sitten kuitenkin vielä laitettu. Mauno haettiin asemalta kotiin samalla kun pääsin töistä iltapäivällä. Raukka pieni <3 Omien pokaaliensa päälle se laskeutui, taisi tuo näyttelymenestys osua nyt kirjaimellisesti omaan nilkkaan.. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti