Arvauksia pentumäärästä

Selman astutuksesta on n. 6 viikkoa ja sain tänään kuvia Kirsiltä. Maha ei näytä kovin isolta, joten olen toiveikas suht. pienen pentumäärän suhteen. Se olisikin meille ihan uutta. Toisaalta Selma on todella elegantti ja pitkäkroppainen naaras, joten en kyllä itsekään uskalla kovin tarkkaa arvausta antaa..

Laittakaahan arvauksia peliin :-) Vielä olisi siis reilut 3 viikkoa odotusta jäljellä.

Pentuja tulossa

Kävästiin Akin kanssa sunnuntaina katsomassa Selman nisiä ja kyllähän se oli ihan selvä peli. Aivan pinkit ja töröttivät mahasta. Eli pentuja olisi odotettavissa viikolla 12!

Vaikka kyseessä on sijoituspentue, olen tietenkin itse mukana synnytyksessä ja muutenkin pentujen arjessa niin paljon kuin ehdin. Pennut syntyvät Liminkaan, jonne ajelee täältä meiltä 20-30 minuutissa.

Pentukyselyitä en ole oikein koskaan saanut hirveästi ennen pentujen syntymää, mutta nyt kyselyitä ei kyllä ole tullut nimeksikään. Täytyy toivoa että pentumäärä pysyy järkevän rajoissa, jotta kaikille olisi mahdollista löytää kivat kodit :)

Se ero sijoituspentueen ja kotona syntyvän pentueen välillä on että en kauheasti jännitä pentujen tuloa etukäteen. Enkä ole juurikaan miettinyt minkä värisiä pentuja toivoisin jne. Ehkä se jännitys tulee sitten kun lähden Liminkaan synnytystä odottamaan :)

Pyysin Kirsiä ottamaan kuvia Selmasta ja odotusajalta, itse en tietenkään taaskaan muistanut ottaa kameraa mukaani.

Mukavia juttuja tällä kertaa

Otsikossa se jo lukeekin. Mukava päästä välillä kirjoittelemaan muutakin kuin vain ikäviä kuulumisia.

Nökö toipui leikkauksesta ennätysvauhtia, haava oli aivan uskomattoman siisti koko ajan (meillä kun on nuita huonojakin kokemuksia ollut), joten toipuminenkaan ei kauaa vienyt.

Ainoastaan pari viikkoa leikkauksen jälkeen huomattiin Nökön niskassa verestävä läntti, jonka epäilemme olevan oire injektioina annetuista antibiooteista, joita Nökö sai sairastelunsa aikana. Kotihoidolla on siitäkin selvitty ja nyt niska alkaa näyttää jo paremmalta, läntti on rupeutunut.

Me myös toivottavasti odotamme pentuja Selmalle. Selma kävi reilut pari viikkoa sitten Hansin luona Jurvassa ja nyt odottelemme merkkejä mahdollisesta tiinehtymisestä. Jos Selma on tiine, pentuja on odotettavissa maaliskuun loppupuolelle. Olen menossa viikonloppuna kyläilemaan ja katsomaan joko nisät punoittaa, silloin astutuksesta tulee n. kolme viikkoa täyteen.

Kirsille täytyy sanoa jo nyt ihan mielettömän isot kiitokset kaikesta - yhteistyö on toiminut loistavasti. Kirsi oli itse sattumalta menossa vähän samoille suunnille missä kolli asuu, joten kuljetukset hoituivat todella näppärästi.




Selma ja sulhona ihana Hans (Syana Hans Heysen, OSH a 22)

Toipumista

Nökön toipuminen leikkauksesta on sujunut hyvin. Ensimmäisinä päivinä se oli vielä kovin väsynyt ja ruokaa tarjottiin ihan pieninä annoksina, useasti päivässä. Nyt on alettu antaa jo isompia annoksia, mutta edelleen useasti päivässä, että annokset pysyisivät pienempinä.

Sunnuntai oli eka päivä ilman kipulääkettä ja mitään viitteita kipuiluun ei näkynytkään. Lääkärin ohjeen mukaan sitä olisi saanut antaa 3-5 päivää. Nyt antibioottikuuri jatkuu vielä 9 päivää ja keskiviikkon asti Nökö saa pari kertaa päivässä mahansuojalääkettä.

Tiistaille on varattu Selmalle aika siitostesteihin ja sen jälkeen alamme varmaan odottelemaan kiimaa. Itse opiskelen nyt hyvin tiiviisti tulevat kaksi kuukautta, joiden jälkeen valmistumisen pitäisi olla käsillä. En siis usko että blogiakaan ehdin päivittämään kovin usein. Kirjoittelen kuulumisia kuitenkin viimeistään sitten kun Selman tiineys varmistuu :) Facebookista kissalan fanisivulta voi myös lukea kuulumisia, jos jotain ilmoiteltavaa on.

Sain joulun alla hurjasti sähköpostia ja olen nyt tehnyt sellaisen johtopäätöksen että olen vahingossa tuhonnut osan joulun aikaan tulleista posteista. Jos olet kirjoittanut minulle joulun alla, etkä ole saanut vastausta, kirjoittelethan uudestaan. Pahoittelen kömmähdystäni! Huomasin sen kun useampi henkilö kirjoitteli etten ole vastannut mitään ja kun en enää löytänyt joitakin posteja, joihin olin ryhtymässä vastaamaan.

Melkoinen vuoden aloitus

Aki vei Nökön leikattavasti tiistaina koska se oli helpompaa kulkemisten kannalta. Aki pääsi vielä töihin iltapäiväksi ja haki Nökön kotiin tullessaan. Jännitin koko aamun myös äitini joutumista sairaalaan ja myös hänet jouduttiin operoimaan päivän aikana. Umpilisäke oli tulehtunut ja se poistettiin - onneksi ei ollut mitään sen hurjempaa, vaikka en nyt halua sitäkään vähätellä. Lienee aika rutiinioperaatio kuitenkin.

Nukuin tiistaina ensimmäistä kertaa kunnolla moneen moneen vuorokauteen. Tämä onnistui sillä aikaa kun Nökö oli lääkärissä. Mikään ei ole hirveämpää kuin nähdä eläimen kärsivän ja nähdä että se todella on kipeä. Erityisen hankalaa tämä oli siksi, että sairastelu kesti useita päiviä, eikä syytä tuntunut löytyvän.

Jotenkin sitä kuitenkin luotti siihen, että kyllä asiat vielä järjestyy. Eihän nyt Nökölle mitään voisi tapahtua.. Silti pari yötä sitten pidellessäni kissaa sylissäni, sen katsoessa minua lasittunein silmin ja kehräten hurjan lujaa - itseään rauhoitellen, annoin pienen epätoivonkin käydä mielessä. Jossittelu on turhaa, mutta kyllä tosissaan pelkäsin, että ei tästä enää ehkä selvitä. Kaikki mahdolliset sairaudet kävin mielessäni läpi. Onneksi suurimman osan ajasta jaksoin kuitenkin uskoa, että asiat järjestyy :)

Koko sairasteluajan Nökö oli apaattinen, mutta ei päästänyt minua hetkeksikään silmistään. Se oli koko ajan minussa kiinni, kehräsi sylissä, nukkui vieressäni. Leikkauksen jälkeen herättyäänkin se oli koko illan sylissäni ja kulki perässäni. Parempaa lahjaa ei sen hoitamisesta ja kaikeasta tästä huolesta voi saadakaan :-) Maailman paras Nökö <3

Ja pieni varoituksen sananen lopuksi: hävittäkää hyvät ihmiset kaikki epäilyttävän näköiset lelut. Voin kertoo että kyllä tuli tuolle meidän lelulle pikkusen paljon hintaa.. Meiltä lähti kaikki epäilyttävät roskiin ja jatkossa ei vastaavia hankita.

Tässä kuvassa Nökö on saamassa ensimmäistä nestehoitoannosta niskanahan alle, kuva lauantailta


Ja tässä näkyy lelu, jonka puuttuva osa siis oli kaiken tämän aiheuttaja


Ja lopuksi toipumista kotosalla


Tämä vuosi on aloitettu ikävissä merkeissä, enkä todellakaan aio toivoa parempaa onnea loppuvuodelle - jota onneksi on vielä melkoisesti jälellä. Antaa asioiden mennä omalla painollaan, turha etukäteen toivoa enää mitään, ainakaan sitä hyvää onnea.

Nökö leikattu

Nökö leikattiin tänään suolitukosepäilyn vuoksi. Sieltä löytyi erään hiirilelun pätkä, jonka olimmekin jo epäilleet päätyneen Nökön suolistoon. Omituisinta asiassa on se että Nökö on tuon lelun syönyt jo reilusti ennen joulua..

Nyt odottelen poikaa saapuvaksi kotiin ja voimme aloittaa toipilaan hoitamisen!

Kaikki vanhat lelut muuten lähtee roskiin...

Nökön vointi edelleen huono

No tuossa otsikossa se oleellinen varmaan onkin. Tänään käytiin uudestaan lääkärissä, mutta vointi ei hurjasti ole sen jälkeen parantunut. Hieman pirteämpi Nökö on ollut, mutta ei syö eikä juo ja oksentaa heti jos suun kautta annetaan jotakin.

Otettiin siitä röntgenit ja niistä ei löytynyt mitään, mikä olisi auttanut diagnoosin tekemisessä. Kuumetta oli 39,4. Avaamaankaan ei lähdetty, koska kissan vointi on niin huono, eikä päivystyksessä nuita leikkauksia varmaan muutenkaan tehdä niin hirveän innokkaasti. Eikä tässä nyt varmaan mikään pakottava tarve olekaan, kun selvää merkkiä suolitukoksesta ei ollut nähtävissä. Menemme siis aamulla toiselle lääkäriasemalle, jota päivystäväkin suositteli (siellä mahdollisuus mm. tähystää mahalaukkua jos tarpeen).

Sai lääkärissä lisää nestehoitoa, injektiona oksennuksenestoa ja antibioottia. Kotiin sain mukaan pahoinvointilääkettä.

Nyt illan mittaan tuntuu että Nökö on muuttunut hieman sekavaksi. Joko sillä on todella huono olo, huimausta tai sitten se alkaa vedellä viimeisiään (tai munuaiset alkaa). On varmaan sanomattakin selvää että olen aivan helvetin huolissani siitä. Palaan asiaan taas huomenissa ja toivottavasti parempien uutisten kera.