Melkoinen vuoden aloitus

Aki vei Nökön leikattavasti tiistaina koska se oli helpompaa kulkemisten kannalta. Aki pääsi vielä töihin iltapäiväksi ja haki Nökön kotiin tullessaan. Jännitin koko aamun myös äitini joutumista sairaalaan ja myös hänet jouduttiin operoimaan päivän aikana. Umpilisäke oli tulehtunut ja se poistettiin - onneksi ei ollut mitään sen hurjempaa, vaikka en nyt halua sitäkään vähätellä. Lienee aika rutiinioperaatio kuitenkin.

Nukuin tiistaina ensimmäistä kertaa kunnolla moneen moneen vuorokauteen. Tämä onnistui sillä aikaa kun Nökö oli lääkärissä. Mikään ei ole hirveämpää kuin nähdä eläimen kärsivän ja nähdä että se todella on kipeä. Erityisen hankalaa tämä oli siksi, että sairastelu kesti useita päiviä, eikä syytä tuntunut löytyvän.

Jotenkin sitä kuitenkin luotti siihen, että kyllä asiat vielä järjestyy. Eihän nyt Nökölle mitään voisi tapahtua.. Silti pari yötä sitten pidellessäni kissaa sylissäni, sen katsoessa minua lasittunein silmin ja kehräten hurjan lujaa - itseään rauhoitellen, annoin pienen epätoivonkin käydä mielessä. Jossittelu on turhaa, mutta kyllä tosissaan pelkäsin, että ei tästä enää ehkä selvitä. Kaikki mahdolliset sairaudet kävin mielessäni läpi. Onneksi suurimman osan ajasta jaksoin kuitenkin uskoa, että asiat järjestyy :)

Koko sairasteluajan Nökö oli apaattinen, mutta ei päästänyt minua hetkeksikään silmistään. Se oli koko ajan minussa kiinni, kehräsi sylissä, nukkui vieressäni. Leikkauksen jälkeen herättyäänkin se oli koko illan sylissäni ja kulki perässäni. Parempaa lahjaa ei sen hoitamisesta ja kaikeasta tästä huolesta voi saadakaan :-) Maailman paras Nökö <3

Ja pieni varoituksen sananen lopuksi: hävittäkää hyvät ihmiset kaikki epäilyttävän näköiset lelut. Voin kertoo että kyllä tuli tuolle meidän lelulle pikkusen paljon hintaa.. Meiltä lähti kaikki epäilyttävät roskiin ja jatkossa ei vastaavia hankita.

Tässä kuvassa Nökö on saamassa ensimmäistä nestehoitoannosta niskanahan alle, kuva lauantailta


Ja tässä näkyy lelu, jonka puuttuva osa siis oli kaiken tämän aiheuttaja


Ja lopuksi toipumista kotosalla


Tämä vuosi on aloitettu ikävissä merkeissä, enkä todellakaan aio toivoa parempaa onnea loppuvuodelle - jota onneksi on vielä melkoisesti jälellä. Antaa asioiden mennä omalla painollaan, turha etukäteen toivoa enää mitään, ainakaan sitä hyvää onnea.