Pentuja!

No nyt niitä taas minunkin kotona viilettää! Pennut tosin on jo 5-viikkoisia riiviöitä ja juoksevat korvat luimussa pitkin pentuhuonetta. Tällä hetkellä harjoitellaan kovasti sisäsiistiksi ja aika nopeasti pienet on jo oppineet laatikolla käymään. Myös tutustuminen aikuisiin kissoihimme on alkanut, joskin mm. Nököä pelottaa pennut niin hirveästi että se käy vain sähisemässä niille pentuhuoneen ovella :D Riksi on jo viettänyt pentujen kanssa jonkin verran aikaa.

Tässä alla Minna Mursun ottamia kuvia pennuista (kuvissa n. 4 viikkoisia):

Sansahan siis synnytti 27.7. oikein mallikkaasti, n. tunnin sisään, kaikki kolme pentuaan. Siamilainen poika, itämainen tyttö ja siamilainen poika. Pojat ovat väriltään cremenaamioita ja tyttö on kilpikonnatabby (tyttö on minun eka ei-diluutio itämaiskonna ja vieläpä klassinen! mikä lottovoitto!). Ne oli kaikki syntyessään tosi isoja, n. 150 grammaisia möykkyjä. Kasvavat myös aivan järkyttävää tahtia!

Tytön pitämistä olen miettinyt ja voi olla että se jää minulle itselleni. Pojista on ollut jonkin verran kiinnostusta, mutta mitään sitovia varauksia ei ole tehty. Pyrin nyt katselemaan sopivia koteja pojille ja päätöksiä tehdään lähiviikkoina. Niitä voi toki edelleen kysellä!

Sansa aloitti ikäväkseni jo ekan kiimansa synnytyksen jälkeen ja olen pähkäillyt mitä sen kanssa oikein keksin. Pelkään ihan hirveästi kohtutulehduksen uusivan. Kiima tosin ei ole ollut kovin voimakas, koska ei ole antanut Riksin (kastraattiherra) ollenkaan astua itseään, kuten yleensä antaa. Ehkä pennut vaikuttavat tuohon asiaan.

Minulla on tulossa iso elämänmuutos lokakuussa, joka vaikuttaa paljon kissaharrastukseeni ja kasvatustoimintaankin. Vähän on vielä kaikki auki, todennäköisesti pidän nyt kissatouhuista koko ensi vuoden taukoa. Olen muuttamassa 15.10. alk. Ouluun muutaman kissan kanssa. Ex-avopuolisoni ja osa kissoitamme jää hänen kanssaan asumaan nykyiseen kotiimme. Mitään tarkempaa kissajakoa ei olla vielä tehty, mutta alustavia mietteitä kyllä on olemassa :)

Pentuja odotettavissa

Olen ollut kevään ja kesän aikana täysin saamaton tässä blogin päivityksessä. Koimme melkoisen kovan menetyksen toukokuussa, enkä nyt aio vieläkään siitä mitään kirjoitella. En vain jaksa, enkä edes halua. Jotkut asiat ovat niin yksityisiä, ettei niitä halua aivan heti jakaa. Vietän siis tosi tosi pitkää suruaikaa.

Kaiken surun keskellä teimme keväällä rohkeita ja isoja päätöksiä olosuhteiden pakosta. Kiitän aivan suunnattoman paljon kaikesta kannustuksesta maailman parhaita yhteistyökumppaneitani <3 Ilman teitä en olisi kyllä jaksanut!

Sansa astutettiin Mokolla toukokuun loppupuolella ja hommat hoituivat pariskunnalta nopeasti. Minä ehdin sentään nauttia Helteiden vieraanvaraisuudesta! Sampun kanssa huristeltiin kahdestaan Tikkakoskelle ja seuraavana päivänä takaisin, onneksi työtkin järjestyivät niin että pääsin käväsemään.

Sansan tiineys on hurahtanut aivan hetkessä. Tuntuu että en ole ehtinyt valmistautumaan tai psyykkaamaan itseäni ollenkaan! Tosin en kyllä odota pentuja ennen torstaita / perjantaita, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Aki on kotona vahdissa ja minä teen parit yövuorotkin vielä tässä ennen kun pentujen on lupa syntyä :) Eniten tietenkin jännitetään sitä että mitä sieltä oikein tulee.

Tässä reipas odottaja, kuva on jo vanha!

Laidunkausi avattu!

Nökö on onnellinen kissa, kun se on saanut avata laidunkauden kavereidensa kanssa. Lunta on vielä ulkoilutarhan pohjalla, mutta tasojen päällä voi jo pomppia. Kuvia en valitettavasti tähän hätään ole ehtinyt vielä napsimaan. Yllättävän kylmässä ovat itämaisetkin uskaltautuneet ulkoilemaan. En ole viitsinyt rajoittaa niiden menoa, kun itse omaehtoisesti menevät. Eivät ne vielä siellä kyllä kauaa viihdy! Nökö sen sijaan saattaa patsastella tarhassa pitkiäkin aikoja.

Nökö täytti maaliskuussa 9-vuotta ja lahjaksi se sai oman lampaantaljan. Se oli mieluista, kuten kuvasta näkyy :-) Herrasmies osaa arvostaa!




Nököllähän todettiin kilpirauhasen liikatoiminta silloin näyttelyn jälkeen meille pesiytyneen mahataudin sivulöydäksenä labrakokeista. Sille aloitettiin heti lääkitys ja totesimme että nyt taitaa olla geriatrikerhossamme ensimmäinen jäsen - vanhojen kissojen sairaus! Kääk! Lääkekuurin aloittamisen jälkeen Nökössä on huomattu muutosta. Se on ollut huomattavasti rauhallisempi ja enempi sellainen kun aiemmin. Kilpirauhasen liikatoiminnan tyypillisinä oireina on piristyminen ja Nökön kohdalla se tarkoitti kyllä melkoista hyperaktiivisuutta. Emme sitä olleet tajunneet, mutta nyt kun ajattelemme asiaa niin kyllähän selvät oireet oli. Samoin laihtuminen ja siitä huolimatta loputon ruokahalu. Nyt Nökö on huomattavasti tasoittunut :) Ja painokin on alkanut nousta taas, se ehti laihtua ihan huomaamatta jopa PARI kiloa :o Vanhempia kissoja kannattaa siis punnita säännöllisesti!

Kevät toi mukanaan myös vähän ikävyyksiäkin, joiden seurauksena olen paljon miettinyt kasvatustani ja sitä mihin suuntaan haluaisin sitä viedä jatkossa. Sellainen olo ei kuitenkaan vielä ole, että aikoisin luovuttaa. Uskon että oikeilla valinnoilla pääsee vielä etenemään :) Pitkäjänteistä hommaa tämä on ja sen haluaisin koittaa muistaa että kiire ei ole mihinkään, vaan asioita voi ja pitääkin rauhassa miettiä :)

Pähkäilen aina hyvin tarkkaan sitä onko jokin tietty kissa varmasti riittävän hyvä kasvatukseen. Tietysti omaan kasvatukseen ja jatkoon valitsen aina sen mielestäni parhaan pennun (enkä siis tarkoita ulkonäköä vaan kokonaisuutta). Ei varmasti ole olemassa linjaa joka olisi 100% terve ja jossa ei olisi mitään riskejä. Minulla kalskahtaisi korvaan jos kasvattaja kertoisi että jonkun pentueen tausta on 100% terve tai riskitön - onhan tiedossa että meidänkin rodussa tietyt sairaudet ovat ns. rodulla jo hyvinkin tunttettuja. Olen tosi onnellinen että tunnen nykyisen kasvatusnaaraani emolinjan kahdeksan polven taakse, joten minulle on ehtinyt jo vuosien varrella muodostua käsitys siitä mitä seuraavassa polvessa haluan parantuvan. Ja taustalla on tietoa siitä mitä matkan varrella on tapahtunut. Sehän se kai lienee kasvatuksen idea - ei kukaan halua tietoisesti mennä takapakkia? Enkä nytkään tarkoita ulkonäköä vaan puhun kaikesta muusta: kissojen luonteista, naaraiden synnytysongelmista/onnistumisista, pentujen terveydestä jne.

En henkilökohtaisesti halua enää väen vängällä jatkaa sellaisella emolinjalla kasvattamista jolla homma lähtee menemään takapakkia tai ongelmat toistuvat kerta toisensa jälkeen. On siis sanomattakin selvää että pidän arvossa naaraita jotka synnyttävät ongelmitta - se ei aina ole minun emolinjassa ollut itsestäänselvyys. Emo-ominaisuudet sen sijaan ovat olleet 100% huippuluokkaa, siitä olen aina ollut kiitollinen että esim. sektioiden jälkeen naaraani ovat huolehtineet pennuista täydellisesti.

Minulla on ollut nyt neljän viimeisen kasvatusnaaraani kanssa sellainen "ongelma" että olen saanut niiltä jokaiselta vain yhden pentueen. Linjat on ainakin menneet vauhdilla eteenpäin, mutta sekään ei ole aina hyvä asia että kasvtuskissat ovat nuoria kun ne leikataan ja siirrytään heti seuraavaan. Mielummin myisin niitä lemmikkipentuja vaikka 5-vuotiaalta naaraalta jonka historia on jo vähän pidemmältä ajalta tiedossa. Myös kissan vanhempien ja esivanhempien osalta.

C- ja D- pentueeni syntyivät keisarinleikkauksella. Molemmat kissat olivat sijoituskissoja ja en halunnut että sijoituskoti joutuu kokemaan kaikki vaikeudet uudestaan jos toiset pentueet menisivät jälleen keisarointiin. Päädyttiin leikkauttamaan kissat. Seuraavasta polvesta valitsin kasvatukseen tietoisesti vähän kookkaamman naaraan, koska epäilin nuiden aiempien tyttöjen olleen kovin kapoisia lanteiltaan. Leveämmän tytön synnytys onnistuikin täysin ongelmitta. Toista pentuetta emme kuitenkaan saaneet koska naaras sai pahan kohtutulehduksen ja jälleen harmiksemme sekin piti leikata. Tämän naaraan jälkeläisistä valikoitui kasvatukseen naaras josta tuli myös isokokoinen ja synnytys sujui silläkin luonnollisesti. Sen sijaan tämä kissa sai pahan nisätulehduksen ja lopulta kuolioituneita maitorauhasia piti poistaa kirurgisesti. Taas jäi yhteen pentueeseen senkin kasvatusura.

Nyt minulla kasvaa kotona tämän epäonnisen emolinjan ainokainen, jolla on ollut kolme kiimaa ja sen jälkeen diagnosoitiin kohtutulehdus. Nyt saamme taas jännittää miten tässä oikein käy. Kohtu onneksi ultrattiin tyhjäksi antibioottikuurin jälkeen ja nyt odotamme seuraavaa kiimaa. Siitä olisi määrä lähteä tapaamaan sulhoa. Olen odotellut kiimaa alkavaksi koska vaan, mutta arvatenhan se alkaa heti kun parin viikon päästä pakkamme laumamme Leville viikoksi mökkeilemään. Heh..

Voihan se tietysti olla vain sattumaa että ongelmia on ollut - onhan osa ongelmista olleet täysin erilaisia. Mutta tietysti se pistää miettimään pääsisinkö jollakin uudella emolinjalla näistä ongelmista kokonaan eroon.. Toivon kyllä todella että Sampullekin pennut saadaan kohtutulehduksesta huolimatta ja sen jälkeen pähkäillään taas jatkoa.



Sansa, Ukko ja Nökö

7-vuotias mummo ja kissanäyttelyiden hygieniasta..

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Meillä on alkuvuosi vietetty aika normaalia kotielämää, tietysti kissojen kanssa se "normaali" on vähän häilyvä käsite. Miten sen nyt kukin mieltää :) Sairastuin itse Jyväskylän näyttelyn jälkeen jo toiseen flunssaan tälle talvea ja olin 2 kokonaista viikkoa töistä pois. Flunssa ei meinannut lähteä millään - lopulta se meni keuhkokuumeeseen. Viikko sitten perjantaina kävin oysissa sisätautipäivystyksessä tutkittavana. Nyt on aikaa kirjoitella blogia kun olen vielä reilun viikon tässä kotosalla, parantelen itseäni ja koitan keksiä kevyttä hommaa. Tai siis yritän vain olla, heikolla menestyksellä..

Gee täytti helmikuussa 7 vuotta ja vaikka tuo nyt ei minusta ole ikä eikä mikään niin ei se ikä kyllä "mummosta" mitenkään näykään. Ehkä sen luonne on alkanut vihdoin hieman tasaantua, kun se on aina ollut melko kovatahtoinen ja dominoiva muita kissoja kohtaan. Meille ihmisillehän se on aina ollut maailman ihanin lullukka, joka rakastaa käsittelyä ja sylissä olemista. Se on kaverustunut Sansan ja nyt vihdoin jopa Riksinkin kanssa. Tässä 7-vuotispäivänä otettu kuva Kepsusta:



Viimeksi syksyisen Seinäjoen näyttelyn jälkeen Sansa sai mahataudin. Lääkärimme kertoi että tuon näyttelyn jälkeen hän hoiti monia muitakin kissoja tismalleen samojen oireiden takia. Sansaa käytettiin nestehoidossa ja se alkoi onneksi vastata hoitoon nopeasti. No minä tietysti onnistuin viemään tuon taudin VIIKON päästä myös vanhempieni luokse. Olin heillä kissanhoitajana. En voinut kuvitellakaan että tuo tauti voisi viikon päästä vielä ihmisen mukana siirtyä toiseen talouteen. Siellä Tyyne sairasti ja joutui aivan tehohoitoon mentyään niin äkkiä huonoon kuntoon. Onneksi Tyynekin siitä tokeni, mutta kyllä se oli takkuista.

En usko että kissani ovat mitenkään erityisen herkkiä tai omaavat huonon vastustuskyvyn. Ja onhan näyttelyistä vuosikaudet saanut lukea kuinka AINA jonkun kissa on sairastunut. Pidän toki sitäkin mahdollisena että kissan kantama omakin viremia (calicit ym.) voivat näyttelyn jälkeen aktivoitua stressin, matkustelun ym. seurauksena. Etenkin jos kyseessä on hengitysteissä olevat ongelmat. Mahataudit sen sijaan tuntuisivat ehkä ennemmin juuri näiltä tarttuvilta ongelmilta.

Työskentelen itse hoitajana ja olen joskus aivan järkyttynyt siitä millä tasolla hygieniaosaaminen tai pikemminkin sen puute on näyttelyissä ollut. Siinä missä assarit kyllä putsaavat pöytiä, omia käsiään ja essujaan kiitettävästi, tuomareiden toiminta on uskomatonta. On sormuksia sormet täynnä, jokaista kissaa hinkataan ja halataan. Kädet desinfioidaan niin että se nyt on lähinnä tapa, eikä sitä tehdä ajatuksen kanssa. Ja sitten tämä mikä minua vihastuttaa eniten: käytetään se saakelin sama lelu jokaisen kissan suussa. Eikä lelua tietenkään desinfioida välillä tai missään välissä. Liekö sitä samaa lelua kuskataan mukana joka maan kolkassa olevissa näyttelyissä.

Toinen asia mihin olen myös kiinnittänyt huomiota on eläinlääkärintarkastukset. Siinä on heti ensimmäinen mahdollisuus saada kissalleen joku tartunta jos lääkäri ei satu olemaan turhan tarkka käsiensä desinfioimisen kanssa. Ja niin suoraan suusta suuhun siirretään edellisen kissan pöpöt. Pidän erittäin hyvänä muutosehdotuksena nyt kevään liittokokoukseen sitä että jatkossa eläintenhoitajat vain tarkistaisivat rokotukset. Eläinlääkärintarkastukset toimisivat jatkossa pistokokeina. Kyllä niitä oireilevia ja kipeitä kissoja näyttelyissä lääkärintarkastuksesa huolimatta on näkynyt. Ja tulee näkymään niin kauan kun vastuttomia näytteilleasettajia riittää.

Pidän kyllä erittäin vastuuttomana toimintana sitä että tuodaan ne samat kissat jokaiseen mahdolliseen näyttelyyn. Käydään jossakin edellisellä viikolla ja sieltä tulee mahatauti, sitten kun kissa on taas parin päivän päästä pelikunnossa niin ollaankin jo mukana seuraavassa näyttelyssä. Ei vain se kismitä että kissa taruttaa kaikki muut, mutta kissalle itselleenkään se ei ole hyväksi jos on vielä toipilas. Tai jos ei nyt just sen tautisen kissan kanssa tulla niin ainakin saman talouden muiden kissojen kanssa :( Näin facebook-aikana sitä on kiinnittänyt huomiota tähän asiaan. On ikävää että joillekin näyttelyt ovat niin tärkeitä. Mutta tähänhän ei voi vaikuttaa muuten kuin jäämällä omien kissojen kanssa kotiin. Ja siis tottahan se varmasti jokaisella on tiedossa että näyttelystä voi saada tartuntoja, mutta se minua nyt sieppaa että selvästi niitä vastikään sairastaneita sinne tuodaan.

Nyt kun Jyväskylän jälkeen TAAS saimme näyttelystä mahataudin, olin aivan raivon partaalla. Tällä kertaa kumpikaan näyttelyssä olleista kissoista ei sairastunut vakavemmin, mutta KOKO laumamme kävi läpi lievää ja vähän vakavampaa oireilua. Tällä kertaa 9-vuotias kotikissamme sairastui vakavimmin. Kävi nestehoidossa ja pikkuhiljaa alkoi toipua. Kuulin taas näyttelyn jälkeen että USEAT kissat olivat olleet kipeinä. Etenkin yläkerrassa ell-tarkastusta hoitaneen eläinlääkärin kautta aamulla kulkeneet. Tätä eläinlääkäriä on moni moittinut. Ja siellähän mekin kävimme. Minä en tosin hänen toiminnassaan mitään erikoista huomannut. Muut olivat huomanneet että ei desinfioinut käsiä lainkaan kissojen välissä :(

Suututti kyllä ja tosi paljon. Jyväskylässä olin vieläpä erityisen tarkka (ed. kerrasta viisastuneena) enkä antanut kenenkään yleisöstä räpöä kissojani ja desinfioin omiakin käsiäni erityisen tarkasti joka välissä. Sitä ei kuitenkaan voi estää jos tuomari tunkee sen saman lelun jokaisen kissan suuhun. Vai pitääkö jatkossa alkaa sanomaan tuomareille että voisitko olla leikittämättä kissaani leluillasi? Onko se sitten epäkohteliasta? Eikö tuomareilta voisi kokonaan kieltää omien lelujen käytön? Kyllähän jokainen kissan omistaja voisi vaikka ottaa oman lelun mukaan, jolla tuomari voi heilutella, jos ei muuten kissaa pysty arvostelemaan.

Näyttelyreissusta itsestään voisin kirjoitella myöhemmin lisää, kuvien kera :)

Noniin, nyt koitan taas hengitellä vähän aikaa :-)

Pentusuunnitelmia 2013

Tälle vuodelle meillä on suunnitteilla yksi pentue. Sansa olisi tarkoitus astuttaa yhteisomistetulla Mokollamme, Kaotik Kiwi Klassikilla. Mokolla kun ei vielä ole yhtään jälkeläisiä, on jännittävää seurata kevään ja kesän aikana toisten tyttöjen pentueita.



Sansa Facebook-vahti



Tämän ihanan kuvan Mokosta otti Senja Helle

Tästä yhdistelmästä tulee (jos on tullakseen) punaisia/cremejä poikia ja kilpparityttöjä! Herkullisia värejä :)

Sansalla on ollut jo pari kiimaa ja toivomme että se nyt kevään aikana vähän rauhottuisi, ettei astutusta tarvitse aikaistaa. Kesäkuussa neiti täyttää vuoden ja toivon että astutus olisi joskus siinä hujakoilla. Mutta siihen on eläinten kanssa aina varauduttava että luontoäiti laittaa näppinsä peliin!

Seinäjoella 10.-11.11.2012

Ilmoitin pennut Seinäjoen näyttelyyn melkein heti kun ilmoittautuminen alkoi. Ajatuksena oli ne viedä sinne joko yksin tai sitten mahdollisten uusien omistajien kanssa. No Eeva-Liisa lupasikin lähteä mukaan vointinsa salliessa. Pentujen lisäksi ilmoitin myös viime tingassa Ukonkin, koska ajattelin sille nyt (kannustusta saatuani) hakea sen puuttuvan sertin IP-titteliä varten, jotta päästään käymään 6-luokkaakin uusiksi. Minusta on aina tylsää kun kissat valmiistuu supreme-titteleihin niin äkkiä, joten minun tapauksessa se kontraamisen unohtuminen oli aika hyvä juttu. Nyt voi Ukon kanssa käydä useammin ennen viimeisen tittelin saavuttamista.

Yllätetty Ukko nuokkumassa kavereiden kanssa <3

Eeva-Liisa ja Halti tulivat meille yöksi jo perjantaina, saatiin nukkua vähän pidempään aamuyöllä. Minä olin ekaa kertaa kuskina meidän reissulla. Pieni tilaihme-Audini imi aika hyvin kissat, näyttelykamat ja kahden naisen vaatenyssäkät sisäänsä. Niin ja kyydissä matkasi myös Jaanan Esko-exotic ja sen roippeet. Menomatka oli helppo ajella, eikä muuta liikennettä juuri ollut. Navigaattori tosin teki meille pienen mutkan, kun ajattikin meidät rantatietä.. Saattoi se silti olla nopeampi reitti kun tie oli isompi. Kotimatka (eri reittiä) sen sijaan oli aika painajaismainen hirveän vesisateen ja pimeyden vuoksi. Tie jota ajoimme oli hirveä kinttupolku ja vastaan tuli autoja koko ajan, joiden valot häikäisivät niin pahasti märän ikkunan, että tuntui siltä kun olisin ajanut melkein sokkona. Olen ajanut autoukoulun ja saanut ajokorttini vasta tänä vuonna tammikuussa, joten en todellakaan ole mikään kokenut kuski.

Väsyneenä ajaminen on aina aika hysteeristä ja oikeastaan meidän koko viikonloppua kuvaa tuo adjektiivi ehkä parhaiten muutenkin. Oli todella onnistunut ja mukava näyttelyreissu. Eikä vähiten siitä syystä että lähes kaikki parhaat kissaystävät oli paikalla. Seniaa ja Soilea en ole nähnyt varmaan pariin vuoteen, joten oli oikein toivottu ja odotettu juttu nähdä heidät. Senja oli myös paikalla Mokon kanssa <3 Muitakin tuttuja, uusia ja vanhoja, oli kiva tavata!

Tässä vielä meidän porukan tulokset:

Feanorian Enterprise, OSH d 24 la: CAPIB, IP, NOM, BIS su: CAGPIB, NOM BIS
Feanorian Farfalla, SIA e EX1 la & su
Feanorian Fus Ro Dah, SIA e EX1 la & su
Kaotik Kiwi Klassik, OSH b 22 su: CAC


Halti ei odotetusti sijoittunut tp-valinnoissa häntäknikin vuoksi, mutta molemmat tuomarit sanoivat että muuten tyypin puolesta Halti olisi ollut heidän molempien paras pentunsa (ollenkaan muita pentuja väheksymättä). Ja Kristiina Rautio sanoi että Halti oli koko hänen päivän paras kissansa :) Kirjoittikin sunnuntaina seteliin yleisvaikutelman kohdalle: Tuleva WW kastraatti??? :) Pitääkö sitä matkaa Tanskaan jo alkaa miettiä? :D

On se vaan komea poika <3 Melkein ei meinaa uskoa että omaa tuotantoa..

Näyttelyissä Haltia on ollut tarkoitus käyttää pääosin vasta kastraattina. Mutta treenaaminen on hyvä aloittaa ja nuorena ja siksi poika käy näytillä muutamia kertoja nyt pentuna/nuorena. Avoimeen luokkaan sitä ei tietystikään viedä, kun ei sertejä voi saada hännän vuoksi.

Pennut olivat näuyttelyssä tosi rentoja ja olen aivan hirveän onnellinen Sansan reippaudesta. Se vain kehrätä hurruutti kaikissa tilanteissa <3

Sansa-murunen <3 ja taustalla Ukko kippuralla pesässä <3

Näin Halti rentoutui arvostelun jälkeen <3

Sansa

Viimeisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt. Ei meillä hirveästi ole mitään erikoista tapahtunutkaan.

Kuutti muutti yhdessä poikansa Haltin kanssa takaisin omaan kotiin Eeva-Liisan perheeseen. Siellä pojan sopeutuminen perheen akkakissalaumaan on sujunut oikein hyvin. Haltista on tullut oikein kivan näköinen poika!

Ja Sansa jäi meille kotiin :-) En ollut ajatellut asiaa juurikaan, mutta ajatus naaraan jättämisestä kotiin tuntui sopivalta kun olin ollut ostamassa muualta tyttöä, mutta se projekti tyssäsi harmillisesti. Olin myös harkinnut tytön myymistä toiseen kissalaan ja sijoittamistakin, mutta muutamat asiat saivat mieleni muuttumaan niin että tyttö jäi kotiin. Sansa osasi tietysti myös hurmata meidät, kuten kaikki meille aiemminkin kotiin jääneet ovat tehneet(Gee, Lotte, Ukko)! :)

Sansa on kaverustunut kissojemme kanssa hyvin ja se on hirveän reipas pentu! Ehkä pahin riiviö mitä meillä on ikinä ollut?!?

Nökö ei aina jaksa välittää pennun riekkumisesta ja yleensä saa Sansan huutamaan teatraalisesti kun istuu sen päälle tai alkaa muka painimaan sen kanssa :D Pentu on sitä mieltä että ainoastaan se saisi hyökkiä ja kiusata isompia. Nököllä onneksi on hyvät hermot eikä se tosissaan pentua pistä ojennukseen. Huvittaa katsoa kun Sansa hyppii Nökön ympärillä ja oikein härnää. Välillä Nökö sitten pesee ja hoitaa pentua oikein antaumuksella.

Rankan kesän jälkeen olen ollut tänä syksynä jotenkin normaalia väsyneempi. Olen ravannut lääkärissä tutkimuksissa ja jotain selitystä tälle olen saanutkin, mutta vielä jatketaan tutkailua ja turhauttavaa odottamista. Onneksi kohta on Joulu ja se jos mikä piristää! Rakastan Joulua ja perheen kanssa olemista! Olen jopa ekaa kertaa vuosiin vapaalla koko Joulun. Ja Vuoden alussa pidän lomaa.

Olemme menossa tulevana viikonloppuna Seinäjoelle näyttelyyn. Heinäkuussa oltiin viimeksi kotinäyttelyssä ja vaikka en hirveästi ole kaivannut näyttelyitä, on Seinäjoelle kiva mennä tapaamaan kavereita joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin!

Myös yhteisomistuspoikamme Moko on tulossa paikalle sunnuntaina! Moko on käynyt Senjan kanssa myös TICA-näyttelyissä ja saanut siellä oikein mukavia arvosteluja! Mokosta on kasvanut komeakroppainen ja tasapainoinen poika <3 Ihana nähdä sitä!

Kuva Pauli Anerva

Mukavaa loppuvuotta kaikille, kirjoittelen taas kun saan inspiraation. Ehkä jotain Seinäjoen reissusta, jos saan aikaiseksi!