"31.1.2008
Terve!
Tässä olisi tuoksuvaiset erikoisterkut Geelle, kolli vaikuttaa aika varmalta siitä, että Gee tulee pitämään tästä iloisesta yllätyksestä. Ainakaan se ei pihtaillut lahjoitusta pyytäessäni. Pyyhkeen saatte pitää ihan itse, olkoon se kosiolahja :P"
Paketti siis sisälsi pyyhkeen, jossa oli hajumerkit kollilta. Jospa tämä saisi Geen juoksemaan innokkaammin, eikä tarvis taas viikkokausia odotella.
Kyllä sitä välillä tuntee itsensä hulluksi.. VAIN kissankasvattajat, kuten tuttavani totesi lahjasta kerrottuani xD
Geen ensireaktio oli vähän hassu, se meni aivan pörheäksi. Mutta nyt se käy vähän väliä nuuskimassa kusiterveisiä :) Minä en tosin kauaa tuota kuselta lemuavaa pyyhettä ala täällä haisteleen..
perjantai 1. helmikuuta 2008
Maosta on tullut häirikkö
Nykyään joka aamu se aloittaa sen ulinavirren, yleensä 5-6 aikaan. Vissiin on nälkä. Sitten kun joku herää (ei toki aiemmin kun kello soi) niin se yrittää parhaansa, että sais kampattua pimeässä vessaa kohti vaeltavan hahmon. Hetki sitten oli aika vähällä ettei mennyt tosissaan hermot. Se on myös alkanut hellästi näykkimään jaloista, säärestä yleensä, jos ei heti saa haluamaansa. Äsken pesin hampaita vessassa niin johan oli sääreeni hampaita testailemassa. Tommonen käytös ei saa minussa kyllä mitään vipinää aikaan, yritän vaan olla huomaamatta. Vaikka se kyllä on minusta vähän söpöäkin. Yleensä se tekee tuota kun on mustasukkainen jos lepertelen toiselle kissalle. Mutta ei tommosia huomionhakemisia palkita huomiolla.. en halua että se alkaa näykkimään jatkuvasti.
Aki sen on opettanut tuohon kerjäämiseen, se ei jaksa aamulla kuunnella sitä ruokakuoroa hetkeäkään, että on alkanut "palkitsemaan" sitä mölinää antamalla ruokaa heti. Olen nyt laittanut tiukan säännön, että nuille ei anneta mitään vähään aikaan kun on noustu ylös. Ettei ne luule, että me ihan niitä varten herätään ja palvelu pelaa heti. Nytkin Mao kököttää boksissa tuossa vieressäni ja kattoo tuima ilme kasvoillaan. Kun se niin nätisti ( :D) jaksaa ootella niin eiköhän se kohta sitä sapuskaa saa.
Käytiin eilen äitin kanssa Porokin askarteluillassa ja väkerrettiin sormenpäät punasina leluhiirille silmiä. Ullalla oli ihania burmapentuja <3 Pari semmosta kilpparia, jotka oisin voinut kaapata heti mukaani. Aivan ihania! Kyllä nuo toisten pennut vaan aina näyttää kivemmilta kun omat, jotenkin tommoset "pallommat" on pentuna hurjan söpöjä, itämaiset on ihan oma lukunsa. Ihan hirvee pentukuume.. Geelle on turha puhua mistään kiimasta, ei se kuitenkaan suostu juoksemaan vielä moneen viikkoon.
Aki sen on opettanut tuohon kerjäämiseen, se ei jaksa aamulla kuunnella sitä ruokakuoroa hetkeäkään, että on alkanut "palkitsemaan" sitä mölinää antamalla ruokaa heti. Olen nyt laittanut tiukan säännön, että nuille ei anneta mitään vähään aikaan kun on noustu ylös. Ettei ne luule, että me ihan niitä varten herätään ja palvelu pelaa heti. Nytkin Mao kököttää boksissa tuossa vieressäni ja kattoo tuima ilme kasvoillaan. Kun se niin nätisti ( :D) jaksaa ootella niin eiköhän se kohta sitä sapuskaa saa.
Käytiin eilen äitin kanssa Porokin askarteluillassa ja väkerrettiin sormenpäät punasina leluhiirille silmiä. Ullalla oli ihania burmapentuja <3 Pari semmosta kilpparia, jotka oisin voinut kaapata heti mukaani. Aivan ihania! Kyllä nuo toisten pennut vaan aina näyttää kivemmilta kun omat, jotenkin tommoset "pallommat" on pentuna hurjan söpöjä, itämaiset on ihan oma lukunsa. Ihan hirvee pentukuume.. Geelle on turha puhua mistään kiimasta, ei se kuitenkaan suostu juoksemaan vielä moneen viikkoon.
tiistai 29. tammikuuta 2008
Göran
Lupasin kirjoitella paremmalla ajalla Göranin käytöshäiriöstä tai miksi tätä nyt sitten kutsutaankaan.
Päätin siis tuossa viime viikon lopulla, että en enää astuta Geetä Göranilla. Olin aika harmissani kun eka astutus ei onnistunut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä niin oli parempi. Göran on nyt kastraatti ja ajatukset siitoskäytöstä ei enää kummittele.
Olen aika tyytyväinen omiin varsin "tiukkiksiin" rajotuksiin mitä Göranin siitoskäytölle asetin. Huonolla tuurilla Göran olisi todennköisesti jo ehtinyt siittää pari pentuetta oman kissalani ulkopuolelle, jos olisin sitä kaikille halukkaille antanut siitoskäyttöön. Ei olisi kivaa ottaa vastuuta tällaisen ongelman ollessa kyseessä. Onneksi lupasin Görania siitoskäyttöön vain parille kaverille, joilla astutusaikeet olivat jossakin hamassa tulevaisuudessa. Halusin ensin nähdä millaista jälkeläisnäyttöä Göran olisi omassa kasvatuksessani jättänyt.
Olemme saaneet tuosta Göranin ongelmasta paljon lisää tietoa ekan astutuksen jälkeen, kiitos aktiivisen sijoituskodin. Krisse oli yhteyksissä Vicky Hallsiin, joka on kirjoittanut picasta (lääketieteessä ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syömistä) mm. parissa kirjassaan, vinkki löytyi Ruotsalaiselta foorumilta. Krisse ja Vicky olivat puhelintreffanneet ja muutamia ihan hyviä vinkkejä oli Vicky antanut, joskin kaikki ei ehkä niin käyttökelpoisia. Mm. tuossa alla mainittu ulkoilu, ei ensinnäkään ole mahdollista Suomen oloissa näin talvisaikaan ja toisekseen jos se auttaisi kissaa niin IMO muut vaarat olisivat niin suuret, ettei siinä olisi mitään järkeä. Krissen sähköpostista olen pominut seuraavaa (olen osittain muokannut tekstiä):
Yksi ohje oli mm. jättää huomiotta kasvattajien neuvot ja päästää kissa vapaasti ulkoilemaan, jotta se saa metsästää, repiä ja pureksia riistaa ja elää täyttä ja luonnollista kissanelämää. Toissijaisena (mutta ei lainkaan varmana) ratkaisuna sitten lääkitys ja käytösterapia. Hän myös sanoi, että yrittää tällä hetkellä lisätä kasvattajien tietoisuutta ongelmasta ja saada nämä ponnistelemaan ongelman pois jalostamiseksi.
Kyse on väärin suuntautuneesta käytöksestä, jonka kuuluisi olla saaliin pureksimista, sitä kun kissa poskihampailla jyystää jotain sitkeämpää kohtaa saadakseen sen nieltävän kokoiseksi. Tarkoitus ei ole poistaa käytöstä (koska se ei kuitenkaan onnistu), vaan suunnata se johonkin turvallisempaan (lisää kanansiipiä, puruluita jne). Suunnitelma olisi 8 vk pureskeluttaa sillä noita turvallisia asioita, sitten altistaa se myös vähemmän turvallisille ja toivoa, että turvallisten asioiden pureksiminen on alkanut kiinnostaa enemmän. Ja jos kuukausi jossain määrin normaalimaailmassa menee ok, sitten alkaa vähentää lääkitystä (joka Göranille aloitettiin vastikään).
Jotain ideoita sillä oli myös Göranin asuintiloihin, jotka pitäisi tehdä sellaiseksi, että sitä voisi muutella välillä, ettei olisi aina samanlainen. Mahdollisimman paljon valvottuja "tutkimusretkiä" muualle taloon. Ulkotarha sitten keväällä. Se oli ollut ihan "oh dear", kun Krisse oli sanonut, ettei tarhaa voi rakentaa ennen kuin lumi sulaa :D
Vicky pelkäsi kyllä, ettei Göran millään lääkityksellä tai ympäristönmuutoksillakaan koskaan "parane", koska ei ole ikinä törmännyt näin pahaan tapaukseen ja ne vähemmän pahatkin ovat hankalia :( Yleensä kastroimattomat kastroidaan varmuuden vuoksi, mutta ei ole tutkittu onko siitä mitään apua. Koska useimmat kissat on joka tapauksessa kastroitu jo nuorina, suurin osa tapauksista on kastraatteja.
Krisse voi korjailla jos jotain asiavirheitä sattui lipsahtamaan mukaan :-)
Olen nyt saanut sovittua Geelle toisen kollin seuraavaa astutusta varten, vaikka kolli oli jo menossa leikattavaksi. KIITOS - kyllä ystävä hädässä tunnetaan, enpä ihan heti keksi miten voisin tarpeeksi kiittää. Olin jo ihan varma että mitään positiivista ei tämän paskan tuurin päälle voi enää siunaantua. Tuntuu jo vähän paremmalle :-)
Päätin siis tuossa viime viikon lopulla, että en enää astuta Geetä Göranilla. Olin aika harmissani kun eka astutus ei onnistunut, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä niin oli parempi. Göran on nyt kastraatti ja ajatukset siitoskäytöstä ei enää kummittele.
Olen aika tyytyväinen omiin varsin "tiukkiksiin" rajotuksiin mitä Göranin siitoskäytölle asetin. Huonolla tuurilla Göran olisi todennköisesti jo ehtinyt siittää pari pentuetta oman kissalani ulkopuolelle, jos olisin sitä kaikille halukkaille antanut siitoskäyttöön. Ei olisi kivaa ottaa vastuuta tällaisen ongelman ollessa kyseessä. Onneksi lupasin Görania siitoskäyttöön vain parille kaverille, joilla astutusaikeet olivat jossakin hamassa tulevaisuudessa. Halusin ensin nähdä millaista jälkeläisnäyttöä Göran olisi omassa kasvatuksessani jättänyt.
Olemme saaneet tuosta Göranin ongelmasta paljon lisää tietoa ekan astutuksen jälkeen, kiitos aktiivisen sijoituskodin. Krisse oli yhteyksissä Vicky Hallsiin, joka on kirjoittanut picasta (lääketieteessä ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syömistä) mm. parissa kirjassaan, vinkki löytyi Ruotsalaiselta foorumilta. Krisse ja Vicky olivat puhelintreffanneet ja muutamia ihan hyviä vinkkejä oli Vicky antanut, joskin kaikki ei ehkä niin käyttökelpoisia. Mm. tuossa alla mainittu ulkoilu, ei ensinnäkään ole mahdollista Suomen oloissa näin talvisaikaan ja toisekseen jos se auttaisi kissaa niin IMO muut vaarat olisivat niin suuret, ettei siinä olisi mitään järkeä. Krissen sähköpostista olen pominut seuraavaa (olen osittain muokannut tekstiä):
Yksi ohje oli mm. jättää huomiotta kasvattajien neuvot ja päästää kissa vapaasti ulkoilemaan, jotta se saa metsästää, repiä ja pureksia riistaa ja elää täyttä ja luonnollista kissanelämää. Toissijaisena (mutta ei lainkaan varmana) ratkaisuna sitten lääkitys ja käytösterapia. Hän myös sanoi, että yrittää tällä hetkellä lisätä kasvattajien tietoisuutta ongelmasta ja saada nämä ponnistelemaan ongelman pois jalostamiseksi.
Kyse on väärin suuntautuneesta käytöksestä, jonka kuuluisi olla saaliin pureksimista, sitä kun kissa poskihampailla jyystää jotain sitkeämpää kohtaa saadakseen sen nieltävän kokoiseksi. Tarkoitus ei ole poistaa käytöstä (koska se ei kuitenkaan onnistu), vaan suunnata se johonkin turvallisempaan (lisää kanansiipiä, puruluita jne). Suunnitelma olisi 8 vk pureskeluttaa sillä noita turvallisia asioita, sitten altistaa se myös vähemmän turvallisille ja toivoa, että turvallisten asioiden pureksiminen on alkanut kiinnostaa enemmän. Ja jos kuukausi jossain määrin normaalimaailmassa menee ok, sitten alkaa vähentää lääkitystä (joka Göranille aloitettiin vastikään).
Jotain ideoita sillä oli myös Göranin asuintiloihin, jotka pitäisi tehdä sellaiseksi, että sitä voisi muutella välillä, ettei olisi aina samanlainen. Mahdollisimman paljon valvottuja "tutkimusretkiä" muualle taloon. Ulkotarha sitten keväällä. Se oli ollut ihan "oh dear", kun Krisse oli sanonut, ettei tarhaa voi rakentaa ennen kuin lumi sulaa :D
Vicky pelkäsi kyllä, ettei Göran millään lääkityksellä tai ympäristönmuutoksillakaan koskaan "parane", koska ei ole ikinä törmännyt näin pahaan tapaukseen ja ne vähemmän pahatkin ovat hankalia :( Yleensä kastroimattomat kastroidaan varmuuden vuoksi, mutta ei ole tutkittu onko siitä mitään apua. Koska useimmat kissat on joka tapauksessa kastroitu jo nuorina, suurin osa tapauksista on kastraatteja.
Krisse voi korjailla jos jotain asiavirheitä sattui lipsahtamaan mukaan :-)
Olen nyt saanut sovittua Geelle toisen kollin seuraavaa astutusta varten, vaikka kolli oli jo menossa leikattavaksi. KIITOS - kyllä ystävä hädässä tunnetaan, enpä ihan heti keksi miten voisin tarpeeksi kiittää. Olin jo ihan varma että mitään positiivista ei tämän paskan tuurin päälle voi enää siunaantua. Tuntuu jo vähän paremmalle :-)
maanantai 28. tammikuuta 2008
Minni
Sain Satulta kuvan Minnistä. Minni on ensimmäisestä meillä syntyneestä pentueesta (Anatolian R-pentue). Elikä siis Geen sisko.
Anatolian Red House, SIA g 21
sunnuntai 27. tammikuuta 2008
Göranista tuli kastraatti
Mistähän alottais.. Tein tässä viikonloppuna sellasen päätöksen että Göran kastroidaan. Eipähän tule enää houkutusta käyttää sitä myöhemmin siitokseen jos se tuosta "tervehtyy". Ongleman olemassaolo ei sillä katoa, perinnöllisestä viasta kun on kyse. Krisse reippaana suoritti kastraation heti tänään, on se kätevää kun on tommosia sijotuskoteja :-) Kastraation myötä Göran tietty siirtyy Krissen omistukseen.
Kirjoittelen myöhemmin vähän enemmän tuosta Göranin ongelmasta, koska nyt menee ens viikon tenttiin lukeminen vähän etusijalle. Asiaa tulee olemaan sen verran paljon, ettei sitä ihan minuutissa kirjoteta.
Kyllä nämä viimeset kuukaudet on ollut aika kamalia, kun en ole tiennyt mistään mitään, enkä siksi ole osannut tehdä mitään järkeviä päätöksiä. Nyt kuitenkin tuntui järkevimmältä unohtaa Göranin siitoskäyttö kokonaan. Krissen käymä keskustelu Vicky Hallsin kanssa vahvisti päätöstä entisestään, Vickyllä on kokemusta pica-kissojen hoitamisesta.
Ulkomaisen kasvattajatuttavani äiti on kasvattanut simskuja/itiksiä yli 40 vuotta ja 70-80 luvulla pica kuulema tuli tutuksi. Sieltäkin sain vahvistusta päätökseeni, että kyllä kastroiminen oli oikea ratkaisu. Mieli tuntuu keveältä, eikä omatunto kolkuta. Eihän kenenkään pitäisi kasvattaa kissoilla, joiden käyttäminen ei tunnu hyvältä ;) Varmasti jokaisen kissan taustoissa on omat ongelmansa, mutta niiden vakavuus vaihtelee suuresti. Göranin ongelma on kuitenkin hengenvaarallinen (ainakin Göranin tapauksessa) joten se menee esim. häntäknikkien ohi aika helposti..
Palaan asiaan paremmalla ajalla, Göranille paljon toipumistsempityksiä leikkauksen takia ja toivottavasti parempaa jatkoa pallittomana :-)
Kirjoittelen myöhemmin vähän enemmän tuosta Göranin ongelmasta, koska nyt menee ens viikon tenttiin lukeminen vähän etusijalle. Asiaa tulee olemaan sen verran paljon, ettei sitä ihan minuutissa kirjoteta.
Kyllä nämä viimeset kuukaudet on ollut aika kamalia, kun en ole tiennyt mistään mitään, enkä siksi ole osannut tehdä mitään järkeviä päätöksiä. Nyt kuitenkin tuntui järkevimmältä unohtaa Göranin siitoskäyttö kokonaan. Krissen käymä keskustelu Vicky Hallsin kanssa vahvisti päätöstä entisestään, Vickyllä on kokemusta pica-kissojen hoitamisesta.
Ulkomaisen kasvattajatuttavani äiti on kasvattanut simskuja/itiksiä yli 40 vuotta ja 70-80 luvulla pica kuulema tuli tutuksi. Sieltäkin sain vahvistusta päätökseeni, että kyllä kastroiminen oli oikea ratkaisu. Mieli tuntuu keveältä, eikä omatunto kolkuta. Eihän kenenkään pitäisi kasvattaa kissoilla, joiden käyttäminen ei tunnu hyvältä ;) Varmasti jokaisen kissan taustoissa on omat ongelmansa, mutta niiden vakavuus vaihtelee suuresti. Göranin ongelma on kuitenkin hengenvaarallinen (ainakin Göranin tapauksessa) joten se menee esim. häntäknikkien ohi aika helposti..
Palaan asiaan paremmalla ajalla, Göranille paljon toipumistsempityksiä leikkauksen takia ja toivottavasti parempaa jatkoa pallittomana :-)
torstai 24. tammikuuta 2008
Ei meille mitään pentuja tule
No joo, oli kai mun epäilyksissä sitten jotain perää.. Käytiin ultrassa ja Pertsa testaili uusia hienoja laitteita ja odotettiin, että saadaan tarkkaa tietoa pentumäärästä, mutta pah!. Ei sieltä mitään pentuja löytynyt. Eikä sitten sen enempiä toiveita antanut käsin tunnustelukaan. Riitta-Liisa kysyikin, että olinko aavistatanut, vai miksi tultiin ultraan. Yleensä kun en käytä.. Niin en tiiä? Kai sitä sitten jonkinlainen aavistus oli.
Mutta Gee on kyllä ovelasti onnistunut läskistämään itteensä, se on lihonu aivan hirveesti.
Voin kyllä sanoo että nyt v*tuttaa (rumasana!). Tuntuu että suunnitelmat menee yks toisensa jälkeen ihan päin sanonko mitä. Ei tunnu kivalta. Nyt ei huvita mikään, otan Geen kainaloon ja mennään kattoon Emmerdalea viltin alle! Iltapäivä ollaan kasattu uutta kiipeilypuuta, me tytöt ihan kahestaan! Siitä tuli hieno ja Gee pääsi ekana testaamaan.
Mutta Gee on kyllä ovelasti onnistunut läskistämään itteensä, se on lihonu aivan hirveesti.
Voin kyllä sanoo että nyt v*tuttaa (rumasana!). Tuntuu että suunnitelmat menee yks toisensa jälkeen ihan päin sanonko mitä. Ei tunnu kivalta. Nyt ei huvita mikään, otan Geen kainaloon ja mennään kattoon Emmerdalea viltin alle! Iltapäivä ollaan kasattu uutta kiipeilypuuta, me tytöt ihan kahestaan! Siitä tuli hieno ja Gee pääsi ekana testaamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)