Pentusuunnitelmia 2013

Tälle vuodelle meillä on suunnitteilla yksi pentue. Sansa olisi tarkoitus astuttaa yhteisomistetulla Mokollamme, Kaotik Kiwi Klassikilla. Mokolla kun ei vielä ole yhtään jälkeläisiä, on jännittävää seurata kevään ja kesän aikana toisten tyttöjen pentueita.



Sansa Facebook-vahti



Tämän ihanan kuvan Mokosta otti Senja Helle

Tästä yhdistelmästä tulee (jos on tullakseen) punaisia/cremejä poikia ja kilpparityttöjä! Herkullisia värejä :)

Sansalla on ollut jo pari kiimaa ja toivomme että se nyt kevään aikana vähän rauhottuisi, ettei astutusta tarvitse aikaistaa. Kesäkuussa neiti täyttää vuoden ja toivon että astutus olisi joskus siinä hujakoilla. Mutta siihen on eläinten kanssa aina varauduttava että luontoäiti laittaa näppinsä peliin!

Seinäjoella 10.-11.11.2012

Ilmoitin pennut Seinäjoen näyttelyyn melkein heti kun ilmoittautuminen alkoi. Ajatuksena oli ne viedä sinne joko yksin tai sitten mahdollisten uusien omistajien kanssa. No Eeva-Liisa lupasikin lähteä mukaan vointinsa salliessa. Pentujen lisäksi ilmoitin myös viime tingassa Ukonkin, koska ajattelin sille nyt (kannustusta saatuani) hakea sen puuttuvan sertin IP-titteliä varten, jotta päästään käymään 6-luokkaakin uusiksi. Minusta on aina tylsää kun kissat valmiistuu supreme-titteleihin niin äkkiä, joten minun tapauksessa se kontraamisen unohtuminen oli aika hyvä juttu. Nyt voi Ukon kanssa käydä useammin ennen viimeisen tittelin saavuttamista.

Yllätetty Ukko nuokkumassa kavereiden kanssa <3

Eeva-Liisa ja Halti tulivat meille yöksi jo perjantaina, saatiin nukkua vähän pidempään aamuyöllä. Minä olin ekaa kertaa kuskina meidän reissulla. Pieni tilaihme-Audini imi aika hyvin kissat, näyttelykamat ja kahden naisen vaatenyssäkät sisäänsä. Niin ja kyydissä matkasi myös Jaanan Esko-exotic ja sen roippeet. Menomatka oli helppo ajella, eikä muuta liikennettä juuri ollut. Navigaattori tosin teki meille pienen mutkan, kun ajattikin meidät rantatietä.. Saattoi se silti olla nopeampi reitti kun tie oli isompi. Kotimatka (eri reittiä) sen sijaan oli aika painajaismainen hirveän vesisateen ja pimeyden vuoksi. Tie jota ajoimme oli hirveä kinttupolku ja vastaan tuli autoja koko ajan, joiden valot häikäisivät niin pahasti märän ikkunan, että tuntui siltä kun olisin ajanut melkein sokkona. Olen ajanut autoukoulun ja saanut ajokorttini vasta tänä vuonna tammikuussa, joten en todellakaan ole mikään kokenut kuski.

Väsyneenä ajaminen on aina aika hysteeristä ja oikeastaan meidän koko viikonloppua kuvaa tuo adjektiivi ehkä parhaiten muutenkin. Oli todella onnistunut ja mukava näyttelyreissu. Eikä vähiten siitä syystä että lähes kaikki parhaat kissaystävät oli paikalla. Seniaa ja Soilea en ole nähnyt varmaan pariin vuoteen, joten oli oikein toivottu ja odotettu juttu nähdä heidät. Senja oli myös paikalla Mokon kanssa <3 Muitakin tuttuja, uusia ja vanhoja, oli kiva tavata!

Tässä vielä meidän porukan tulokset:

Feanorian Enterprise, OSH d 24 la: CAPIB, IP, NOM, BIS su: CAGPIB, NOM BIS
Feanorian Farfalla, SIA e EX1 la & su
Feanorian Fus Ro Dah, SIA e EX1 la & su
Kaotik Kiwi Klassik, OSH b 22 su: CAC


Halti ei odotetusti sijoittunut tp-valinnoissa häntäknikin vuoksi, mutta molemmat tuomarit sanoivat että muuten tyypin puolesta Halti olisi ollut heidän molempien paras pentunsa (ollenkaan muita pentuja väheksymättä). Ja Kristiina Rautio sanoi että Halti oli koko hänen päivän paras kissansa :) Kirjoittikin sunnuntaina seteliin yleisvaikutelman kohdalle: Tuleva WW kastraatti??? :) Pitääkö sitä matkaa Tanskaan jo alkaa miettiä? :D

On se vaan komea poika <3 Melkein ei meinaa uskoa että omaa tuotantoa..

Näyttelyissä Haltia on ollut tarkoitus käyttää pääosin vasta kastraattina. Mutta treenaaminen on hyvä aloittaa ja nuorena ja siksi poika käy näytillä muutamia kertoja nyt pentuna/nuorena. Avoimeen luokkaan sitä ei tietystikään viedä, kun ei sertejä voi saada hännän vuoksi.

Pennut olivat näuyttelyssä tosi rentoja ja olen aivan hirveän onnellinen Sansan reippaudesta. Se vain kehrätä hurruutti kaikissa tilanteissa <3

Sansa-murunen <3 ja taustalla Ukko kippuralla pesässä <3

Näin Halti rentoutui arvostelun jälkeen <3

Sansa

Viimeisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt. Ei meillä hirveästi ole mitään erikoista tapahtunutkaan.

Kuutti muutti yhdessä poikansa Haltin kanssa takaisin omaan kotiin Eeva-Liisan perheeseen. Siellä pojan sopeutuminen perheen akkakissalaumaan on sujunut oikein hyvin. Haltista on tullut oikein kivan näköinen poika!

Ja Sansa jäi meille kotiin :-) En ollut ajatellut asiaa juurikaan, mutta ajatus naaraan jättämisestä kotiin tuntui sopivalta kun olin ollut ostamassa muualta tyttöä, mutta se projekti tyssäsi harmillisesti. Olin myös harkinnut tytön myymistä toiseen kissalaan ja sijoittamistakin, mutta muutamat asiat saivat mieleni muuttumaan niin että tyttö jäi kotiin. Sansa osasi tietysti myös hurmata meidät, kuten kaikki meille aiemminkin kotiin jääneet ovat tehneet(Gee, Lotte, Ukko)! :)

Sansa on kaverustunut kissojemme kanssa hyvin ja se on hirveän reipas pentu! Ehkä pahin riiviö mitä meillä on ikinä ollut?!?

Nökö ei aina jaksa välittää pennun riekkumisesta ja yleensä saa Sansan huutamaan teatraalisesti kun istuu sen päälle tai alkaa muka painimaan sen kanssa :D Pentu on sitä mieltä että ainoastaan se saisi hyökkiä ja kiusata isompia. Nököllä onneksi on hyvät hermot eikä se tosissaan pentua pistä ojennukseen. Huvittaa katsoa kun Sansa hyppii Nökön ympärillä ja oikein härnää. Välillä Nökö sitten pesee ja hoitaa pentua oikein antaumuksella.

Rankan kesän jälkeen olen ollut tänä syksynä jotenkin normaalia väsyneempi. Olen ravannut lääkärissä tutkimuksissa ja jotain selitystä tälle olen saanutkin, mutta vielä jatketaan tutkailua ja turhauttavaa odottamista. Onneksi kohta on Joulu ja se jos mikä piristää! Rakastan Joulua ja perheen kanssa olemista! Olen jopa ekaa kertaa vuosiin vapaalla koko Joulun. Ja Vuoden alussa pidän lomaa.

Olemme menossa tulevana viikonloppuna Seinäjoelle näyttelyyn. Heinäkuussa oltiin viimeksi kotinäyttelyssä ja vaikka en hirveästi ole kaivannut näyttelyitä, on Seinäjoelle kiva mennä tapaamaan kavereita joita en ole nähnyt pitkiin aikoihin!

Myös yhteisomistuspoikamme Moko on tulossa paikalle sunnuntaina! Moko on käynyt Senjan kanssa myös TICA-näyttelyissä ja saanut siellä oikein mukavia arvosteluja! Mokosta on kasvanut komeakroppainen ja tasapainoinen poika <3 Ihana nähdä sitä!

Kuva Pauli Anerva

Mukavaa loppuvuotta kaikille, kirjoittelen taas kun saan inspiraation. Ehkä jotain Seinäjoen reissusta, jos saan aikaiseksi!

Syksyt tuovat mukanaan muutoksia

Nti Farfalla, kutsumanimeltään Sansa on löytänyt oman kotinsa ja jää kasvatuskäyttöön. Samoin veli Fus Ro Dah, kutsumanimeltään Halti oli puheen asteella varattu jo ennen syntymäänsä, joten koti on ollut tiedossa koko ajan! Olen toiveikas sen suhteen että se tulee täyttämään omistajansa kodissa ihanan höntin pojan paikan täydellisesti :)

Laitan sitten viestiä taas pennuista kun kotiutumishommat on ajankohtaisia :)

Syksyllä kuuluu aina pohtia jo vähän tulevaa vuotta ja nyt taitaa olla minun aika myöntää että aikani ja innostukseni ei enää riittää kaikkeen missä olen ollut viime vuodet mukana. Myös suunnitelmat henkilökohtaisen elämän saralla ovat minua vahvasti tyrkkäämässä ns. riviharrastajien kastiin. Omien kissojen kanssa puuhailu riittänee minulle jatkossa, ainakin toistaiseksi.

Erään erittäin ikävän tapauksen seurauksena päätin että yksityishenkilönä minun omassa käytössä olevan facebook-tilini kavereiksi hyväksyn vastedes vain ihmisiä jotka oikeasti tunnen ja jotka tuntevat minut (eivätkä siis tulkitse väärin kirjoituksiani tahallaan tai tahattomasti). Kissalastani voivat edelleen kaikki halukkaat tykätä ja yritän alkaa päivittämään sivua ahkerammin. Vai pitäisikö minun luoda Feanorian kissalalle oma facebook-tili? Vai meneekö se jo liian vaikeaksi? Pahoittelen kuitenkin nyt julkisesti tätä ja toivon ettei kukaan kaverilistaltani pudonnut ota itseensä.

Olemme menossa joihinkin näyttelyihin syksyllä, mutta edustus on vielä hieman epäselvä. Nuorison puoleen taidetaan kääntyä, sillä Ukko ainakaan ei taida tänä vuonna osallistua enää mihinkään.

Ukko menetti viisi (5) viimeksi keräämäänsä sertiä NTK:n päätöksellä (olin unotanut pyytää kontrasigneerauksen sen valmistuessa IP:ksi ja huomasin asian vasta nyt syksyllä - laitoin NTK:lle käsittelypyynnön asiasta). Sattuneesta syystä minua ei just nyt pätkääkään huvita aloittaa koko hommaa alusta sen kanssa. NOM ja BIS-tulokset se kuulema saa pitää. HURRAA :D :D :D (huomaa sarkasmi)..

No eipä muuta tällä kertaa. Naurattais tämä touhu jos ei itkettäis :D

Koettelemuksia tiellämme

Tämän pentueen kanssa tuntui kaikki menevän hyvin, kunnes pari viikkoa sitten Eeva-Liisa soitti yöllä, että Kuutti on oksennut ja vaikuttaa kipeältä. Ei siinä muu auttanut kun lähteä päivystykseen yöllä. Epäilimme nisätulehdusta.

Eeva-Liisa pakkasi Kuutin ja pennut mukaan, koska tarkoitukseni oli ottaa Kuutti ja pennut mukaani Kempeleeseen. Eeva-Liisalla oli aamuksi töihin meno, eikä hän olisi voinut koko yötä valvoa hoitamassa kipeää emoa. Itse olin hirveässä flunssassa kotona ja Aki oli kotona vielä lomalla, joten päätin että meillä on paremmin aikaa alkaa hoitamaan tilannetta. Meiltä on myös lyhyempi matka Ouluun lääkäriin, jos tarvetta olisi ollut lähteä. Tässä on kyllä myös yksi hyvä esimerkki miksi en halua sijoittaa kissojani kovin kauas. En voisi kuvitellakaan jättäväni (kokematonta) sijoituskotia vastuuseen näin ison asian hoidossa.

Kuutti sai diagnoosiksi nisätulehduksen. Nestehoidon, kipulääkkeen ja antibioottien jälkeen lähdin pentujen ja emon kanssa ajamaan kohti Kempelettä. Eeva-Liisa lähti kotiin nukkumaan, että jaksaisi mennä aamuksi töihin. Mainittakoon tässä, että Eeva-Liisa oli itse ollut 7 tuntia Oulun seudun yhteispäivystyksessä itseään hoidattamassa ennen tätä tapausta.

Aki oli jäänyt meille kotiin laittamaan pentuhuonetta valmiiksi vierailevia kissoja varten. Yö oli hyvin levoton, Kuutti murisi pennuille kun yritimme saada niitä nisille (nisän tyhjentäminen auttaa). Maitoa oli pakkautunut melkoisesti ja rauhanen tuntui aivan kovalta. Pelotti että edessä on kuolioituminen, jolloin edessä on leikkaus. Pennut eivät tuolloin vielä syöneet kiinteitä ollenkaan, joten meillä oli edessä melkoinen homma että pennut saavat riittävästi ravintoa. Voin muuten kertoa että jo 3-viikkoista pentue ei saa kovin helpolla opetettua juomaan pullosta/ruiskusta maitoa. Me luovutimme sen suhteen aika pian, onneksi pennut alkoivat heti syömään a/d ja vastikemössöä lusikasta. Koko ajan ne olivat kuitenkin emon nisillä tyhjentämässä.

Tässä Kuutti ja pennut meillä kun Kuutti oli vielä todella kipeä.

Alku ei näyttänyt kovin hyvältä Kuutin suhteen, seuraavana päivänä kävimme jälleen hoidattamassa emoa ja se sai nestehoitoa. Torstainakaan tilanne ei näyttänyt paremmalta ja menimme omalle vakilääkärillemme, joka vaihtoi antibiootin toiseen. Kuutti oli jo vaarassa saada verenmyrkytyksen, tulehdus oli niin raju. Kävimme vielä perjantaina nestehoidossa ja saimme ohjeita viikonloppua varten. Veriarvotkin alkoivat näyttää paremmalta, nyt antibiootti tehosi.

Viikonloppuna vointi alkoi jo muuttua parempaan. Kuutti alkoi syödä ja me seurasimme nisän seutua. Lähetin eläinlääkärille sovitust viestejä ja kuvia viikonloppuna (mahtavaa palvelua!!!), kun nisä alkoi erittää ja iho muuttua. Lopulta siinä oli 2e kolikon kokoinen reikä (fisteli). Ei ollut kovin herkullisen näköinen.. Sitä hoidettiin paikallisesti betadine-liuoksella, mutta alkuviikosta tilanne alkoi näyttää siltä että se pitää hoitaa kirurgisesti. Keskiviikkona Kuutilta leikattiin yksi nisälohko kokonaan pois.

Nyt tilanne on rauhoittunut ja näyttää todella hyvältä. Kuutti on taas oma ihana itsensä. Pennuilla ei ole ollut koko aikana mitään hätää. Ne oppivat heti syömäään kiinteitä ja tekemään asiansa hiekkikseen :) Todella reippaita lapsukaisia. Ja aivan syötävän suloisia!!!! Nyt niille kelpaa jo ruoka kuin ruoka, eikä tarvitse enää lusikasta syöttää.

Feanorian Fus Ro Dah, SIA e (cremenaamio poika) - alustavasti varattu

Feanorian Farfalla, SIA e (cremenaamio tyttö) - alustavasti varattu, mahdollisesti etsii sijoituskotia OULUN seudulta

Kaiken tämän ohella sijoituskodin Eeva-Liisa on itse sairastunut erittäin vakavasti, mikä on järkyttänyt meitä kaikkia kovasti. Olemme yhdessä tehneet päätöksen että Kuutti ja pennut ovat meillä siihen asti kun tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen ja voimme arvioida uudelleen muuttavatko pennut takaisin heille vai jäävätkö ne meille luovutukseen asti.

Olen todella kiitollinen Eeva-Liisalle aivan mahtavan sijoitudkodin tarjoamisesta ja siitä että olen saanut tutustua ja ystävystyä hänen sekä hänen ihanan perheensä kanssa. Toivon eniten maailmassa että voimme tulevaisuudessa nähdä vielä monia onnellisia hetkiä kissaharrastuksen parissa. Tämä taistelu on tehty voitettavaksi!

F-pennut ovat täällä!

Pennut syntyivät 26.6. ja 27.6. Synnytys oli emolle ja meille ihmisille pitkä ja aikamoisen raskas urakka.

Ensimmäinen pentu syntyi tiistaina iltapäivällä ja sitä ekaa tehtiin pari tuntia. Eikä ihme, poikapentu oli 131 grammainen möykky! Isoin pentu mitä minun naarailleni on syntynyt ikinä (itämaiset voivat olla jopa 80-90g syntyessään).

Sitten alkoikin pitkä odotus. Emo tuntui keskittyvän poikaansa täysillä, eikä näyttänyt siltä että mitään olisi tulossa ulos enää. Mahassa kuitenkin kävi vielä möyrintä joten arvasin että siellä joku on elossa ja ulos haluaa :)

Viimein yöllä, jo keskiviikon puolella alkoivat supistukset ja ponnistukset uudestaan ja huomasimme että pentu oli tulossa häntä edellä. _Aika pian hoksasin että kaikki ei ole kunnossa, koska pennun tuleminen kesti niin kauan. Kun jalat tulivat ulos, ei pentu liikkunut ja vaikutti elottomalta. Pentu eteni liian hitaasti ja arvastin että se ei enää ole elossa. Päätin alkaa avustamaan emoa vetämällä pentua jaloista ulos supistusten tahdissa. Sanoinkin jo sijoituskodin Eeva-Liisalle, että tämä voi olla ikävän näköinen ja pelkäsin jotakin pahempaa kehityshäiriötä (vatsa-aukiletta tms.). Ehdin myös jo kerrata päässäni kasvattajan ikävää vastuuta ja velvoitetta lopettaa viallinen pentu.. Tilanteesta hankalan minulle teki vielä se että mukana oli Eeva-Liisa joka oli ekaa kertaa synnytyksessä mukana ja minä "kokeneempana" olin häntä neuvomassa. Mutta koin kyllä todellista avuttomuutta siinä vaiheessa. Toimittava oli vain vaistojen mukaan ja mm. se pennun vetäminen ulos oli sitä.

Yllätys oli kyllä suuri kun ulos tuli ihan normaalin näköinen pentu, joka vaan oli täysin eloton. Tämä SUURI tyttö oli kuollut mitä ilmeisimmin synnytyskanavaan :( Kuutti oli aivan voipunut. Annoimme sille nutriplussaa ja koitimme tarjota vettä ja ruokaa.

Aloimme pakata pentua sanomalehtiin ja mietimme jo mihin se voitaisiin haudata. Olen päättänyt aiemman kokemuksen pohjalta että en lähetä kuolleena syntyneitä pentuja avattavaksi, mikäli pennun mukana ei esim. ole märkäistä eritettä josta voisi ottaa viljelyä tai jotakin muuta outoa. Ensimmäisestä pentueestani avautin kaksi kuolleena syntynyttä ja en saanut oikein niistä oikein mitään vastausta mihin kuolivat. En siis koe sitä tarpeelliseksi, koska tieto mitä avauksesta saadaan ei näissä tapauksissa palvele minua kasvattajana millään tavalla.

Ajattelimme myös käydä vähän itsekin syömässä välillä kun olimme viettäneet koko päivän pentuhuoneessa odottamassa. Arvelimme että mikäli pentuja oli tulossa lisää niin ne eivät kyllä yhtään nopeammin tule kun edellisetkään. Yhtäkkiä Eeva-Liisa kuitenkin huomasi että pesässä on jotain ylimääräistä. Katsoin pesään ja sinne oli kuin tyhjästä ilmestynyt kolmas pentu, joka sekin oli aivan liikkumaton. Emo ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja pelkäsin jo pahinta.. Kosketin vielä kalvoissa olevaa pentua: se onkin elossa!!!! Pentu alkoi hurjasti pyrkiä ulos kalvoistaan.

Kuutti oli niin voipunut urkasta sen kuolleen pennun kanssa, ettei jaksanut enää tehdä yhtään mitään. Autoimme pennun ulos kalvoista ja kun pentu alkoi vinkua niin emoonkin tuli eloa jälleen :) TYTTÖ 126g :)))) Voi sitä onnen määrää! Ehdimme olla jo aivan murheen murtamia sen kuolleen tytön takia!

Emo alkoi tyytyväisenä hoitamaan kahta vauvaansa ja me söimme rauhassa. Kuutti vaikutti siltä että enempää ei ole tulossa, joten uskalsimme nukkuakin jo vähän. Aamulla sen uuma oli kaventunut sen verran että totesimme meillä olevan kaksi pentua ja enempää ei ollut tulossa :) Ihanaa että tuli kuitenkin tyttö ja poika :)

Olen äärimmäisen onnellinen että Kuutti sai tuollaiset jättipennut ulos. Jos se olisi ollut kapeampi lantioltaan niin tuon kokoiset pennut olisivat aiheuttaneet synnytysesteen, kuten sen kuolleenkin kanssa olisi voinut käydä. Silloin edessä olisi ollut varmasti leikkaus.

Oma hermoilu ei vienyt meitä turhaan keisarointiin kun sain niin hyvää tsemppausta kolleegoilta :)Ei ole epänormaalia että emo pitää pitkänkin tauon välissä, mutta tilannetta pitää lukea ja toimia tarvittaessa jos siltä alkaa näyttää. En tiedä olisiko keskimmäinen pentu selvinnyt hengissä jos olisimme lähteneet lääkäriin, mutta minusta parempi on menettää yksi kun turhaan leikata emoa ja altistaa koko pentue riskiin, minkä keisarointi aina aiheuttaa. On jopa melko yleistä että naaras ei ole vuorokausiin voinut hoitaa pentuja keisaroinin jälkeen anestesia-aineiden aiheuttaman sekavuuden tai leikkauksesta aiheutuneiden kipujen takia. Pääsimme näin kaikki paljon helpommalla, vaikka toki pennun menettäminen on aina ikävää.

Yllä niin kovin onnellinen mamma <3

Yllä poika

Pennut

Tässä alla myös kuvia nyt pariviikkoisista:

Feanorian Fus Ro Dah, SIA c / e (?) poika

Feanorian Farfalla, SIA j / e (?) tyttö

Tällä hetkellä pennut on alustavasti varattuja, mutta tilanne voi aina muuttua..

Pennut ovat nyt tänään jo 2 viikkoisia ja hirveän pulleita palleroita :D Kaikki on sujunut hyvin, ainoastaan pojan toinen silmä ei meinannut avautua täysin ja se alkoi sitten rähmiä kun oli nurkastaan koko ajan ummessa. Siihen on nyt saatu tipat ja toivotaan että tulehdus helpottaa.

Värit varmaan selviävät tulevien parin viikon aikana.

Kiitokset vielä Eeva-Liisalle seurasta urakan aikana ja tukemisesta epätoivon hetkinä :D

F-pentueen odottelua

Iissä Eeva-Liisan perheessä eletään jännittäviä aikoija kun pienestä Kuutinpoikasesta on kasvanut ihan oikea iso HYLJE!



Tässä kuvassa tulevalla emolla on vuorokausia kasassa 60. Yleisimmin meillä on synnytetty vuorokausin 65-68. Joten tuonne viikonlopulle toivon Kuutinkin venyttävän, vaikka olo tuntuu olevan jo melko tukala ison mahan kanssa.

Jännityksellä jäämme odottelemaan tulevaa.