Mauno 17.6.2004-15.7.2011

Menetimme meille maailman rakkaimman kissaherran riuduttavan munuaisten vajaatoiminnan uuvuttamana. Sydämeni on täysin särkynyt ja tuntuu että en voi hengittää kun ajattelen miten tuskallista Maosta luopuminen oli. Lähes vuoden kestäneen ajoittaisen sairastelun jälkeen oli aika tehdä päätös ja päästää Mauno sinne missä huonoa oloa ei enää ole.

En jaksa kirjoittaa enempää kliseitä, Mauno tiesi kuinka paljon se minulle merkitsi, eikä kukaan pysty ikinä olemaan minulle yhtä tärkeä.

Suunnattoman paljon Maunoa kaivaten,
Tintti ja Aki sekä meitä lohduttamaan jääneet Nökö, Gee, Riksi, Lotte ja Pikku-Ukko

Maunon lopettamispäätös tehtiin pahentuneen kroonisen munuaisten vajaatoiminnan ja tutkimuksissa sivulöydöksenä löytyneen mineraalikertymän vuoksi. "Virallinen" diagnoosi saatiin Oulun Kaupungin pieneläinvastaanotolla tehtyjen tutkimusten jälkeen tämän vuoden tammikuussa. Lisäksi hoidossa konsultaatioapua on antanut CatVetin eläinlääkäri, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista :/ - Kiitos kaikille hoitaneille tahoille.

Pennun eka näyttely

Minusta on aina jännittävää ja jollakin tavalla kutkuttavan mukavaa käydä näyttelyissä pennun kanssa. Onhan tilanne uusi molemmille, minulle omistajana ja pennulle tietenkin. Ei sitä oikei koskaan voi etukäteen tietää miten pieni kissa näyttelyihin suhtautuu. Ukon kanssa kokemus oli erittäin positiivinen, sillä pieni höntti punapää nyt ei paljoa stressaillut, kehräsi isoon ääneen vaan ja oli oikein ihastuttava. Käyttäytymisestä tuli siis 10 pistettä ja papukaijamerkki :)

ISROKin näyttelyssä siilinjärvellä Ukko sai lauantaina Costelta Ex1 ja sunnuntaina Spijkerilta Ex1, NOM :) Kiitokset vielä Evelle Ukkelin esittelemisestä paneelissa!




Mukana ollut Tyyne-emo sen sijaan oli uskollinen tavoilleen, tuomarille vähän kuhistiin ja rouva teki selväksi että ei näyttelyt edelleenkään ole hänen mielestä mukavia. Sertit kuitenkin tuli molempina päivinä ja seuraavassa näyttelyssä toivottavasti valmistuu Championiksi. Tyyne käykin nyt enää yhdessä näyttelyssä leikattuna ja sen jälkeen mietitään hommaa uudestaan kun rouva on kastraatti. Äitini ja isäni toiveesta toista pentuetta ei tehdä, kokemus Hepun menetyksineen oli heille liian raskas ja tähän päätökseen minun on tyydyttävä. Tyynehän on meidän yhteisomistuksessa, eikä sijoituskissa.

Muuten näyttely oli minulle aika raskas, lähdin lauantaina klo 7 junalla suoraan töistä 10h kestäneen yövuoron jälkeen (hullu mikä hullu) ja lauantaina olin ihan pihalla kaikesta. Äitini lähti kissojen ja Jaanan kanssa Oulusta jo aamuyöllä, että ehtivät eläinlääkärintarkistukseen. Lauantaina kun päästiin hotelliin, käytiin pikaisesti syömässä ja suihkussa. Eikä tarvinut kun kaatua sänkyyn niin uni tuli ja sitä riitti ainakin 10 tuntia. Sunnuntaina oli vähän enempi virtaa, vaikka kännykkä piti hakea hotellihuoneesta luovutuksen jälkeen, kun se oli sinne unohtunut :P No ei sentään kissa tällä kertaa..

Ukko-poika jäi siis meille kotiin ja tulee varmaan toimimaan isikissana muutamille pentueille. Sopivaa omaa naarastahan minulla ei ole, mutta onneksi tuttavapiiristä löytyy pari sopivaa morsmaikkua. JA saa sitä muutkin kysyä.. PRA-testiä ei vielä ole tehty, mutta se otetaan kyllä tässä lähikuukausien aikana. Isän omistaja on myös aikonut testata isän, emohan on terve.

Meillä olisi myös vielä sininaamio siamilainen tyttö vapaana, mutta missähän tytön oma koti luuraa? :)

Elena etsii vielä omaa kotia

Kuvissa Elena on 12 viikkoa ja kotisivuilla: http://feanorian.kapsi.fi/pennut.html ja tuolla aiemmassa viestissä lisätietoja :) Veikeä neiti, kuten kuvista näkyy :))

Kesä on tullut taas vauhdilla. Uutta kissatarhaa on testattu ahkerasti, lähinnä tosin Nökön ja Riksin toimesta. En mielellään päästä itämaisia ulos kun lämpiminä päivinä, mutta Riksin huuto on sitä luokkaa että parempi on ollut päästää aina kun haluaa.. Sateellakin käyvät kököttämässä jonkun tason alla tai sitten kököttävät verkkotunnelissa, joka vie häkkiin ja on pääosin katetulla terassilla. Eipä Riksiä tunnu haittaavan vaikka on vähän vilpoisampaakin. Se käy ulkona joka päivä Nökön kanssa, mutta kyllä Nökö selvästi vähän paremmin sietää viileää.




Tunneli on mallia "norsukin mahtuu" :D Huomaa Nökön ja Loten valtava 7kg painoero :) Lotte näyttää vaan enemmän pennulle.

Lotte muuten steriloitiin viikko sitten. Tätä päätöstä pähkäilin pitkään, mutta uskon kyllä tehneeni aivan oikean ratkaisun. Lotte on niin pieni ja ehkäpä sen puolen vuoden kiimataukokin kertoo jotain.. Käytän mielummin hieman kookkaampia naaraita kasvatukseen minimoidakseni mahdolliset synnytysvaikeudet. Varmasti Lottekin olisi ollut hyvä ja huolehtiva emo, mutta kaksi keisarinleikkausta Loten emon ja siskon kanssa olivat minulle tarpeeksi. Onneksi Tyyne synnytti luomusti ja näyttävät nämä Tyynenkin tytöt olevan oikein mukavan kokoisia!

Olen ilmottanut pari kissaa ISROKin näyttelyyn, mutta koska kesälomasuunnitelmani menivät uuden työn takia vähän mönkään niin en nyt vielä tiedä pääsenkö näyttelyyn. Katsellaan.. Ehkäpä Aki suostuu lähtemään ilman mua, heheh :D

Siam-neito varattavissa

Meillä on alustavan varauksen peruuntumisen vuoksi mahdollisesti vielä yksi siamilaisneitokainen varattavissa. Otahan yhteyttä mikäli kiinnostuit, kerron mielellään Elenasta lisää ja sitä voi myös tulla Ouluun tapaamaan :) Parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla: feanorian.cattery@gmail.com

Näissä kuvissa Elena on 11-viikon ikäinen ja luovutettavissa se on sopimuksen mukaan. Tuohon mennessä pentu on saanut kaksi rokotusta, matokuurit, omistajan halutessa myös mikrosirun ja tietysti se on rekisteröity Kissaliittoon.

Ensisijaisesti Elena etsii lemmikkikotia, missä sille olisi kissakaveri. Näyttelytkään eivät ole este, mutta emme edellytä kasvattiemme näyttelymistä. Tärkeintä on että pennulle löytyy oma rakastava syli :)

Kolmikko 8 viikkoa

Blogiin kirjoittelu on jäänyt aika vähiin viime aikoina ja taitaa tämä nykyisin ajaakin pääosin pentublogin virkaa.

Kuten aiemmasta merkinnästäni voi lukea, menetimme meille jotain hyvin rakasta pääsiäisen alla. Kirjoitan varmaan Hepusta aikanaan enemmän, mutta aika ei vielä ole sille kypsä. Menetys oli meille kovempi pala kun olisi voinut uskoa. Aiemmin emme ole menettäneet ns. isoa pentua ja on se hyvin erilaista kun pentuun on jo useamman viikon ajan ehtinyt kiintyä. Heppu erityisesti oli niin erikoinen monella tavalla..

Pentueen isoimmaksi rynninyt Punkkuli (kamalan hankalaa on ollut keksiä nimeä tälle pennulle, eikä se siis todellakaan punkkuliksi jää..) painoi 8 viikkoisena yli kilon :) Emon lellipoika on imuroinut ruokaa siihen malliin, ettei paino mikään ihme olekaan ja siihen päälle vielä emolta saadut maitotipat kasvua kiihdyttämään. Tytöt tulevat perässä hieman pienemmillä lukemilla, mutta alussa pentueen kookkain Kuutti-tyttö on kyllä tyttöpennuksi poikkeuksellisen suuri. Toki aina tällaisessa pienemmässä pentueessa pennuilla on paremmat mahdollisuudet kasvaa kuin suuremmassa laumassa.

Luonteet jäävät tässä iässä riiviömäisen säntäilyn ja riehumisen takia vähemmälle huomiolle, mutta kyllä pentujen omat luonteet erottuvat selvästi. Kilpparityttö Kuutti ehkä erottuu nyt tästä jäljellä olevasta porukasta selvimmin. Se on kilpparimaiseen tapaan kova kommentoimaan :) Elena ja Punkkuli on vähän enempi semmosia "onnellisia lapsia" - hieman hönöjä mutta kaikkeen niin tyytyväisiä. Tai ehkä se vaan tuntuu siltä kun yksi on niin täynnä omaa tahtoa.

Pentujen varausten kanssa en tavoilleni uskollisena ole pitänyt mitään kiirettä, mutta nyt alkaa olla ne ajat käsillä kun varauksista sovitaan. Alustavasti Tyynen mahdollisesta seuraavastakin pentueesta on jo kiinnostuneita. Joskus oikein harmittaa kun ei pentuja riitä kaikille halukkaille, vaikka joillekin mielelläni myisin jos olisi mitä myydä :/ Mutta eikös se niin mene, että jokaiseen kotiin kyllä löytyy se oikea kissa sitten kun on sen aika? Ja jos ei meiltä löydy niin varmasti jostakin muualta :)

Ja sitten niitä kuvia..

Heppu 1.3.2011-20.4.2011

Lepää rauhassa pikku-Heppu 1.3.2011-20.4.2011 <3

Viikot vierii hirmuvauhtia

Pentujen kehitys on ollut reipasta ja viikot vaan vierii melkoisella tahdilla. Täysin ongelmitta ei olla tämän pentueen kanssa selvitty, mutta toivotaan nyt helpottavan.

Pieni sininaamio Heppu alkoi viikko sitten jätättää painoa. Epäilimme mm. ummetusta syyksi. Aki vei sen lääkäriin ja nesteytyksen aikana pentu uupui aivan täysin. Olivat pelänneet että pentu kuolee siihen paikkaan. Hepun hengitys oli pinnallista ja se oli aivan uupunut. Maanantaina ja tiistaina Heppua käytettiin aamuin illoin lääkärissä nestehoitoa saamassa. Keskiviikkona toinen lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen ja torstaina oma lääkärimme vahvisti sivuäänen olevan todella olemassa. Torstaina Heppu alkoi jo näyttää paremmalta. Pienempi Heppu on vielä muihin verrattuna, mutta ruokahalu on nyt hyvä ja paino nousee hirmuisella tahdilla.

Seurailemme nyt kuitenkin Hepun vointia ja mietimme sitten myöhemmin voisiko Heppu muuttaa johonkin rauhalliseen ja ymmärtäväiseen kotiin asumaan. Sydänongelmien lisäksi Hepulla on melkoisen suuri kosmeettinen vika hännässä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että pennun elämään ei tuo mutkahäntä mitenkään vaikuta :) Koska kyseessä ei ole mikään pieni kärpäsenkakan kokoinen knikki, aion kuvauttaa pennun ennen luovutusikää, jotta saadaan selkeä kuva selän ja hännän luustosta.

Käykää kissalan facebook-sivuilla katsomassa pentujen kuvia, tänne en millään saa niitä ladattua.. Kotisivuilta löytyy myös kuvat ja pienet kuvaukset.