Sunnuntaina taas juteltiin Kirsin kanssa puhelimessa ja Kirsi luetteli minulle pentujen painoja. Todella hyvin on painot nousseet ja varmaan ennen viikon ikää ehtivät tuplaantua. Ihanaa kun on sopivan kokoinen pentue, niin Selman maito varmasti riittää kaikille.
Selma oli vielä meidän siellä ollessa kovin väsynyt ja lääkityksen takia tokkurainen. Seuraavana päivänä se oli jo reippaampi ja iltaa kohden se oli "palannut" omaksi itsekseen. Nyt Selma voi todella hyvin ja nauttii emona olemisesta. Vaikka synnytys ei onnistunut ihan luomuna, ovat Selman emo-ominaisuudet sentään loistavat!
Välillä Selma on kannellut jotakin pentua eri puolille taloa (silloin kun perhe on kotona ja pentuhuoneen ovi auki), mutta pentuhuoneen oven ollessa suljettuna Selma kyllä tyytyy pentupesään.
Tämä on meille ensimmäinen sijoituspentue ja olen älyttömän onnekas kun onnistuin saamaan Selmalle noin hyvän kodin. Ainoa ongelma on ollut ihan hirveä ikävä pentujen luokse! Mutta ainakin näin alussa on varmasti parempi, että pysyn pois haitolta ja Selma saa rauhassa hoitaa pentujaan omat ihmiset ympärillä. Eli ehkä on ihan hyvä, että sijoituskoti sijaitsee vähän kauempana :)) Muutenhan minua ei sais sieltä pois pakottamallakaan! Yhteydenpito sijoituskotiin onnistuu hyvin puhelimitse ja olemmekin nyt tainneet ihan joka päivä soitella kuulumisia.
En malta odottaa että pääsen katsomaan pentuja vielä ennen pääsiäistä :) Myös meidän Akilla on hirveä hinku päästä katsomaan niitä. Kyllä nuihin pieniin kiintyy jotenkin niin hirveästi syntymän hetkellä, että ei sitä sidettä ihan helposti katkaista. Erityisesti sektiolla syntyneet ja omin käsin "elvytetyt" ovat kovin lähellä sydäntä. Toivon että kaikille pennuille löytyisi hyvät kodit, ettei minun vaan tarvitse harkitakaan kenenkään ottamista meille kotiin! :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti