Varmaan siitä Siilinjärven näyttelystä pitää. Jaksaisinko jopa kuvia kaivaa kamerasta, Aki on tainnut ottaa jonkin verran.
Lähdettiin perjantaina iltapäivällä Geen, Loten ja Maunon kanssa kohti Tahkoa lomailemaan. Automatka oli tuskainen, vaikka ilmastointi pelasikin, kun koko ajan se paistoi suoraan mun "syliin". Matkalla syötiin pahimmat kanasalaatit mitä ikinä, joten alkoi hyvin tämä reissu.. Muutamaa päivää aiemmin multa oli poistettu kaiken lisäksi leikkaamalla viisaudenhammas ja oli penisiliinit ja kipulääkkeet sitä varten. Niin ja tikit suussa, joista kaksi irtos automatkalla!?! Edellisellä kerralla Siilinjärvellä olin kamalassa kuumeessa ja kesäflunssassa. Onkohan tuo joku mun epäonnen näyttely? No, ihan kivasti se meni kaikesta huolimatta.
Varasin siis Taholta todella edullisen huoneistohotellin, koska kaikki Kuopion keskustan hotellit olivat jo aikaisin keväällä täynnä (jokin viinifestari samana viikonloppuna?). Tahkolla en ole koskaan käynyt ja ajattelin että sieltä varmaan löytyy jotain kivaa aktiviteettiä perjantaille. Harmi vaan että huoneen pystyi lunastamaan vasta klo 16, joten eipä me sitten päivällä vielä päästykään sinne. Kissoja kun ei voi sellaisilla helteillä pitää autossa yhtään.
Kun saavuttiin Tahkolle ja löydettiin se meidän huone, huomattiin että parin metrin päässä huoneen ovesta on joku hyppyri ja tyypit hyppii pyörillä siitä hyppyristä alamäkeen. Tiesin että samaan aikaan siellä on jokin maastopyöräilytapahtuma, mutta en todellakaan uskonut että koko Tahko olisi aivan täynnä niitä pyöräjamppoja. Niitä oli se koko huoneistohotelli ja naapuritalotkin myös täynnä..
Hikisen automatkan jälkeen ei juurikaan koko iltana poistuttu huoneestamme, joka ONNEKSI oli ihanan viileä. Iltapäivän aurinko paistoi just talon toiselle puolelle. Mitään ei siis tehty koko iltana, mutta onhan sekin lomailua että saa vaan olla. Aki teki hyvää ruokaa ja samalla eväät näyttelyyn, koska mulla on uusi ja vielä sen verran "erikoinen" erityisruokavalio, ettei mitkään lounaspaikat oikeen sovellu. Vaikeuttaa elämää jos siitä tekee vaikeaa, mutta nyt on onnistuneesti selvitty ekasta näyttelystä omin eväin.
Lauantaina näyttelyyn tuli myös ekakertalaisena sijoitustyttöni Selma ja C-pentueeni emo Alisa, jotka siis asuvat samassa kodissa. Aamu aloitettiin tyttöjen korvakarvojen leikkuulla ja Kirsin kanssa käytiin vähän läpi näyttelyn rutiineja.
Pikkutytöt saivat EX1:t (Selma Lubranolla ja Lotte Loosella) ja kasvattajaa kovasti miellyttävät arvostelut. On todella kiva huomata että tuomarit ovat samaa mieltä kissojen hyvistä ominaisuuksista ja niistä puutteista. En siis olisi voinut olla enemmän samaa mieltä tuomareiden kanssa :)
Alisa sai ensimmäisen CAP-sertin Looselta (muistan että hän tykkäsi Alisasta jo viime kesänä Kempeleessä) ja niinhän oli lopulta yllätyksekseni kastraattinaaraiden tuomarin paras! Todella kivaa siinäkin mielessä, että Kirsi pääsi kokemaan ekassa näyttelyssä myös sen kun kissa on paneelissa :) Ja poikien iloksi kotiin viemisiksi tuli hienot ruusukkeet ja Alisan tp-mitali :) Paneelissa voitto menikin odotetusti kilpailijalle.
Paikalla oli myös kasvattini Rambo, joka sai CAPS-sertin ja on taas pari askelta lähempänä SP-titteliä.
Mao sai KM:n ja oli lopulta myös kategorian paras kastraattiuros. Paneelin jälkeen Mauno pääsi kuvattavaksi, mutta en vieläkään tiedä saanko tuon kuvan itselleni joskus vai mikä sen tarkoitus oli? :))
Näyttelyhalli oli KUUMA! Ulkona lämpötila taisi olla lähempänä 30 kuin 20.. Autokin tuntui saunalta kun sinne istahti. En todellakaan pidä helteistä saati sitten matkustamisesta noin kuumalla. Talvella on huomattavasti mukavampaa käydä näyttelyissä, eikä mulla ainakaan koskaan ole ollut kylmä näyttelyssä!
Sunnuntaina mukana oli vuorostaan Frank ekakertalaisena ja aamu alotettiin taas korvakarvojen trimmauksella. Poika oli ensimmäisten kissojen joukossa Cristina Kowalczukilla ja ennen arvostelua vielä treenailtiin Eeva-Lotan kanssa oikeaa esittelytapaa ym. Ja hyvinhän se meni, kaikesta jännityksestä huolimatta.
Tuomari otti mielestäni myös hyvin huomioon ekakertalaisen kissan "jännityksen". Häkissa poika osasi ottaa rennosti ja leikki leluillaan, joten eiköhän se jännityskin mene ahkeralla harjoittelulla ohi :) Yksi asia mistä olen Frankissa erityisen ylpeä on sen aivan UPEAN vihreät silmät. Yhdelläkään mun kasvatilla ei ole vielä ollut vastaavia! Vihreitä silmiä todellakin voi siis saada aikaiseksi yhdistämällä lähes oranssisilmäisen kollin kohtuullisen hyväsävyiset silmät omaavaan naaraaseen :) Tosin saman pentueen punaisella pojalla on myös pentueen huonoin silmien väri. Vielä ei kukaan ole sitä selittänyt, miksi punaisilla/cremeillä on niin huono väri silmissä? Monilla kilppareillakin on. Kun saman pentueen ei-punaiset taas on ihan vihreäsilmäisiä. Ja miten se väri katoaa? Riksillä oli pentuna vihreät silmät, samoin Jeeralla on ollut, en tiedä onko enää.
Täytyy tunnustaa, etten tiedä vielä yhtäkään aikuista punaista tai cremeä itämaista jolla TODELLA olisi hienon vihreät silmät. Tietääkö joku? Sinisilmäisiä puna/cremesimskuja sentään on. Esim. meidän cremellä Lotella on todella siniset silmät, eikä sellaiset ihan vaaleat. Samoin Fujilla, Riksin äidillä.
Rambo sai sunnuntaina jälleen CAPSin ja tp-valinnat menivät Rambon osalta minulta ihan kokonaan ohi, joten en tiedä kuka pärjäsi.
Loten ja Maon arvosteli Albert Kurkowski (ei ole tainnut koskaan arvostella Maoakaan aiemmin?). Lotelle tuli EX1 ja Maolle KM.
Sittenpä pitikin loppupäivä viettää odotellen kotiinpääsyä, joten me lähdettiin syömään muualle ja siellähän vierähti. Missattiin valmistumisjuhlatkin, kun en muistanut koko juttua.
Kotiin päästiin onneksi jo neljältä ja ajettiin kamalan ukkosmyrskyn läpi. Vettä tuli niin lujaa että ei nähnyt edes tietä. Oli pakko ajaa hiipien. Kissatkin huusivat kun hyeenat kun se järkyttävä vesisade alkoi ja ukkonen jyrisi. Se meni tosin ohi yhtä nopeasti kun alkoi. Kotona Oulussa oltiin todella ajoissa :)
Laitan kuvia perään eri aiheeseen. Samoin Rambosta on tullut sähköpostiin kuvia, mitkä laitan omaan aiheeseensa.
