Feanoriat muuttaa

Jihuu! Me löydettiin vihdoin se oma koti, mitä ollaan jo aika kauan etsitty, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Me muutetaan Kempeleeseen (meidän tuleva koti sijaitsee reilun 10km päässä Oulun keskustasta) viimeistään heinäkuun alussa, toivottavasti jo vähän ennen sitä. Me toivottais että päästäis tästä kämpästä eroon kesäkuun loppuun mennessä. Ihanteellisinta olisi siis saada kamppeet uuteen kotiin juhannukseen mennessä, mutta se taas riippuu myyjästä. Sitä ennen kun pitäisi ehtiä vähän maalailla ja tapetoida. Aki on myös luvannut rakentaa kissoille ulkotarhan.

Heinäkuun ekana viikonloppuna on POROKin näyttely ja näyttelyn järkkääminen vähän hankaloittaa tätä muuttamista, koska olen toinen näyttelysihteeri ja hommaa kyllä piisaa. Mutta eiköhän se siinä sivussa hoidu.. Hassu sattuma kyllä, sillä myös se toinen näyttelysihteeri muuttaa kans just kesäkuussa :-)

Tässä kaiken hässäkän keskellä pennut ovat ehtineet kasvaa hirveästi ja täyttävät tällä viikolla jo 7 viikkoa. Parin viikon päästä olisi jo ekat rokotukset, vaikka mitään tarkkaa aikataulua en olekaan tehnyt. Varaustilanne on hyvin hyvin epäselvä, koska lapsen astmaepäilyn takia parin pennun varaus peruuntui, mutta juuri niille näyttäisi olevan jo EHKÄ ottajat olemassa. Siamilainen tyttö voisi olla vielä mahdollisesti varattavissa (ei kasvatukseen). Tämä epäselvä varaustilanne selviää nyt kuitenkin ensi viikonloppuun mennessä. Lupaan ja vannon tässä nyt julkisesti, niin on pakko pitää kiinni lupauksesta :-)

Sinikilpparin kohdalla olen empinyt eniten. Enkä vieläkään tiedä mitä sen kanssa tehdään. Mietin jo välillä sen ottamista meille, mutta tällä hetkellä meidän kissalauma ei ehkä ole ihan valmis uuteen tulokkaaseen. Haluan ehkä vielä ainakin viikon märehtiä, sitten teen päätökseni. Melko mielenkiintoisia ehdotuksia on tullut juuri tämän pennun kohdalla. Ulkomailta on ehdotettu vaihtareita ja yhteisomistusta, mutta valitettavasti en koe jakavani samanalaisia kasvatusperiaatteita kovinkaan monen etelä-eurooppalaisen kasvattajan kanssa.. Heillä tuo "kissojenpitokulttuuri" on usein ihan eri luokkaa meihin pohjoismaisiin kasvattajiin verrattuna. Vaikka tietty täältäkin löytyy isoja kissaloita, joissa minun mielestäni asuu liikaa kissoja ja kissojen hyvinvointi epäilyttää.

Mutta no, kyllä nämä asiat aina ratkeaa. Ja uskon että pennut pääsevät varmasti kivoihin koteihin, tulevat ne nyt sitten olemaan mitkä tahansa näistä mahdollisista vaihtoehdoista. Lähinnä varauksia siis viivästyttää tutun kasvattajan päätöksenteko, ottaako pennun meiltä vai eräästä toisesta pentueesta :-) Tämä on kuitenkin yhdessä sovittu juttu, joten ei mitään katkeruutta ollut tarkoitus ilmaista.

Meillä ei äitienpäivää juhlittu kovin mukavissa merkeissä. Maunolle tuli pissatulehdus (liekö syynä minun keväinen tuuletusinnostus, kun koko talven on pitänyt pitää ikkunat kiinni, ettei kissat palellu?) ja se pissasi verta mm. sohvalle. Lääkäristä saimme sille tulehduskipulääkkeen ja antibioottikuurin. Toivottavasti nämä nyt tepsii, parissa päivässä pitäisi selvitä meneekö tilanne parempaan vai huonompaan. Pääasia kuitenkin että pissaa tulee, vaikka onkin veristä. Huolestua voisi siinä vaiheessa jos pissaa ei ollenkaan tulisi. Silloin syy voisi olla jo vakavampi. Tietysti tulehduskin voi olla iso ongelma ja varsinkin leikatuilla pojilla siitä voi tulla oikea kierre. Aion nyt kyllä panostaa heti Maunon ruokavalioon, koska tiedän että se on melkoinen raksuttelija (saavat niitä kyllä todella vähän, mutta liekö sitten menevät aina Maunon suihin). Myöhemmin kuurien jälkeen pitää oman mielenrauhan takia ottaa munuaiskontrollit. Nekään vaivat kun ei tässä rodussa ole mikään mahdottomuus.

Samaisena päivänä loukkasin myös oman varpaani kun siirsin lipastoa.. Kynsi irtosi melkein kokonaan ja verta tuli melkoisesti. Meillä on siis ollut kunnolla verinen äitienpäivä, oikein hurmaavaa :P

Mutta jospa nämä murheet tästä edes hetkeksi väistyis kun pääsen taas tänään katsomaan pentuja <3 Kuvia siis luvassa myöhemmin. Ja sori yltiöpitkä postaus, eikä taaskaan yhtään kuvia :(