Jyväskylän reissu

Tehtiin sitten ekaa kertaa näyttelyreissu äitin kanssa kahestaan. Ajateltiin että kun ollaan vaan päivä näyttelyssä niin pärjätään ilman miehiä :P Tosin olihan meillä kaksi kastraattiherraa ja yksi erittäin viriili nuori herra mukana.

Katastrofaaliseksi ristitty reissu sai oikein mukavan alun kun n. 10 km ajelun jälkeen huomattiin että yksi näyttelykassi jäi kotiin. Ei muuta kun takas ja uus yritys. Loppumatka sujui ihan kivasti ja oltiin jopa 30 min. aiemmin perillä kun oltiin laskeskeltu.

Näyttelypaikkana oli uusi tuttavuus Killerin ravirata. Ihan kiva paikka, vaikka aamulla olin saada paskahalvauksen kun ell-jono oli ulos asti. Kävi sitten ilmi ettei itukissojen kanssa tarvi jäädä ulos jonottamaan vaan voi mennä sisälle toiseen kerrokseen. Olin juuri viikolla kuullut jutun siamilaisesta jolta paleltui kovassa pakkasessa korvanpäät, joten ei paljoa naurattanut..

Arvosteluissa meidän poppoolle tuli sertit. Riksille eka ikinä ja Lempo ja Ozzy valmistuivat Premioreiksi. Rambo sai GAPIBin (ja sunnuntaina oli myös tuomarin paras!)

Lauantaina jäätiin Jyväskylään hotellin yöksi ja ajateltiin ajaa sunnuntaina rauhassa kotiin, valosan aikaan. Käytiin illalla syömässä superhyvää ruokaa ja sen jälkeen nukuttiin reippaat 10h yöunet :-) Illalla Riksi tutusteli Lempoon ja Ozzyyn - luuli niitä naaraiksi. Roikkui molempien niskassa vuoronperään. Lopulta innokas kollipoika piti teljetä kylppäriin, että saadaan nukutuksi. Niin hellyyttäviä kurahduksia se päästeli pojille..

Sunnuntaina vanha tuttu Sinni-burma lähti meidän kyydissä kohti Oulua, koska sekään ei enää sunnuntaina osallistunut. Kotimatka sujui rauhallisesti. Kissatkin oli ihan hiljaa! Sitten kotona mun kotipihalla se reissun kauhein juttu tapahtui! Äiti huomas että nyt jotain puuttuu.. Ozzy oli jäänyt hotelliin!!!!!!!!!!!!!!!!

Olin laittanut Lempon boksiin pakkailun lomassa, kun se oli koko ajan haitolla. Äiti vielä huuteli Ozzya sängyn alta, kun sanoin että en saanut sitä kiinni. Mutta sitten se vaan unohtui kun pakkailtiin. Ei tullut mieleenkään edes kysyä että laittoihan äiti Ozzynkin boksiin. Siinä oli niin paljon kaikkea säätämistä; miten saadaan kaikki kamat vietyä kerralla alas ja sitten minä, jolla on aina kiire, hoputtelin että mennään jo. Perhanan Ozzy kun ei edes sanonut mitään kun tehtiin lähtöä. Nauroin vielä ovella, että se mitä nyt jäi tänne niin sitten kans jäi. Että näinkin voi käydä, aika uskomaton juttu!

Äiti oli tietysti aivan paniikissa ja minäkin ehdin jo kaikki kauheudet käydä mielessäni läpi. Mitä jos huoneeseen on mennyt siivooja ja ei ole huomannut kissaa ja se on päässyt karkuun?? Ozzy on vielä sellainen että se tunkee joka paikkaan, hyppii korkealle ja voi mennä vaikka minne hukkaan. Pelotti että mitä jos se on päässyt jotenkin ulos tai joku on vaikka ottanut sen omakseen kun on löytänyt kissan vaeltelemassa hotellissa.

Aki oli siinä vaiheessa ainoa täysjärkinen joka pystyi soittamaan hotelliin :D Sieltä lähdettiin heti tarkistamaan onko kissa vielä huoneessa, siivoja ei ollut vielä käynyt! Ja olihan se siellä! Minä soitin samaan aikaan Ullalle näyttelyyn (joka ei onneksi vielä ollut loppunut), että tuovatko yhden kissan mukanaan jos se löydetään. Ullalla oli sopivasti myös yksi ylimääräinen boksi mukana. Aivan mahtavaa että asia järjestyi, eikä meidän tarvinut lähteä takaisin ajamaan Jyväskylään. Siellä se poika oli makoillut kippurassa keskellä sänkyä <3

Kotiin päästyään ajateltiin että varmasti on nälkä ja pissahätä, mutta se oli vaan syönyt ja kierrellyt pitkin taloa. Ei ollut mennyt edes vessaan, vaikka oli n. 10h ilman vessaa.

En usko että tämän tapauksen jälkeen yksikään kissa unohtuu ikinä mihinkään (vaikka en kyllä uskonut ennen tätäkään :D).