Juoksua odotellen

Riksi alkaisi olla jo hyvinkin valmis isäksi, mutta ongelmia tuottaa Alisan kadoksissa oleva kiima. Aika usein siinä niin käy, että naaras juoksee ensin kuin hullu ja sitten kun voisi astuttaa, juoksut katoaa kokonaan. Tämä lienee monelle kasvattajalle tuttu kuvio.

Edellisestä juoksusta on aikaa kolmisen viikkoa, eikä tällaista taukoa ole ollut koko sinä aikana kun se on meillä asunut. Neitokaisen paino on noussut hurjasti ja tuossa pari merkintää alempana mietin jo mahdollista tiineyttä. En nyt kuitenkaan ole vakuuttunut, koska nisät eivät lainkaan punoita. Voihan painonnousuun olla syynä vain tuo kiimattomuus, on saanut syödä rauhassa kun miehet ei ole mielessä koko ajan :) Toisaalta minua hieman pelottaa myös valeraskaus, Maokin on avittanut Alisaa pidellen niskasta kiinni, ei tosin sen kummempaa.

Tiedä näistä taas, hankalia otuksia! Minä alan olla aika malttamaton, edellisen pentueen luovutuksesta on pian vuosi aikaa. Vuosi ilman pentuja on melko pitkä aika, etenkin kun suunnitelmissa oli vuoden alussa vielä kolme pentuetta tälle vuodelle.. Saa nähdä saadaanko me edes sitä ensimmäistä..

Täytyy silti sanoa että tämä vuosi (vaikkei se vielä ole täysin ohi lipunut) on kyllä ollut opettavaisin tähän mennessä :) Tietysti myös vaikein, kaikkien näiden hankalien päätösten kanssa, mutta en pidä niitä näin jälkikäteen lainkaan pahana asiana. Tottahan ne harmittaa, mutta harmin kanssa oppii elämään.

Sitä tässä nyt sentään voi hehkuttaa, että Ozzy-kolli on näistä "meidän" kissoista ainoa pentuja "saanut". Toinen astutus Ilanankin kanssa näyttäisi tuottaneen tulosta ja pentuja odotellaan marraskuussa Ancient-kissalaan. Mua ainakin jo jännittää mitä sinne mahdollisesti tulee :))