Meillä on köökissä sellainen iso ikkuna, mitä pidän auki lähes aina. Muuten täällä loppuu happi ja aurinkoisten päivien jälkeen on todella kuumakin (meillä on olohuone lähes kokonaan "ikkunaa"). Nyt pimeinä syksyisinä iltoina on keittiön halogeenilamppu kerännyt kaikenlaisia pikkuöttiäisiä aulkoa. Pojat on olleet siitä kovin riemastuneita, nytkin siellä istuu kolme herraa rivissä ja tuijottaa, syöksyilee ja välillä maistelee saaliitaan. Elukat on kukkakärpäsen kokoluokkaa, mutta onhan ne silti niiiiin jänniä.
Viime viikolla kotiimme eksyi myös kärpänen, joka viihtyi olohuoneen katossa. Kissat vaan eivät meinanneet millään tajuta, että toinen musta piste keskellä kattoa ei ollutkaan kärpänen, vaan joku kattolevyjen välissä oleva pieni reikä. Se oikea kärpänen hävisi muutaman tunnin päästä, mutta tuota reikää on nyt joitakin iltoja kytätty.. Kyllä sitä tuntee omistavansa melko hulluja elukoita..
Jostain syystä tytöt ovat olleet aina hulluimpia elukoiden perään. Alkaa aina pelottaa jos Gee tai Alisa päätyy samaan tilaan jonkun öttiäisen kanssa, tekee mieli päästä alta pois. Säksätys, huuto ja sinkoilu on jotain aivan kamalaa. Pojat osaavat olla hieman hillitympiä. Tosin Riksihän melkein halkaisi taannoin Akin silmäluomen juoksemalla sen naaman ylitse..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti