Saan aina Krisseltä kuulumisia Göranista, yleensä tekstiviestejä mun kännykkään. Semmonen pieni "apua mitähän se nyt on tehnyt?"-ajatus tulee aina ensimmäisenä, kun kännykkä piippaa..
Eilen kuitenkin pikkusen hörähtelin kun sain multimediaviestin, missä oli Göran pallon kanssa ja teksti: "Göranilla on kyllä kuononselkäkin aika kalju, kun se työntää tuota aktivointipalloa niin innolla". Hölmö kissa, mutta ihanaa että on tekemistä!
Gee on alkanut jo hieman pulskistumaan (enempi juttua on tuolla pentupäiväkirjassa) ja muitakin merkkejä on havaittu. Joten kyllä Göranista taitaa iskä tulla. Jostain syystä oon kuitenki hyvin epävarma lukemaan Geestä mitään merkkejä, etenkin kun se sillon ekan astutuksen jälkeen huijas sillä valeraskaudella. Periaatteessa olen varma että on tiine, mutta Gee on Gee, mistä sitä tietää mitä se esittää.. Tekis siis kovasti mieli kävästä ultrassa, vaikka se oikeesti on mun mielestä ihan turhaa. Taaskaan en osaa päättää ja pitäs muka olla joku (teko)syy että ois "pakko" mennä..
Tää on aina tätä: saatan eka päättää jotain, sitten perun ja kohta jo taas perustelen itelleni miksi sittenkin ois parempi.. ja sitten taas päivän päästä perun koko homman. Yleensä kysyn neuvoja ja mielipiteitä muiltakin, mutten kuitenkaan kuuntele niitä vaan teen kyllä just niinku ite parhaaksi näen (niin, siis ainakin sillä hetkellä!) xD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti