Feanorian kissat

Joulukuu toi kaksi kastraattia kissalaamme

2011-12-30T01:24:00.006+02:00

Niin siinä sitten Tyynenkin kohdalla kävi, että leikkauspöytä kutsui. Vointi alkoi aattona parantua silmin nähden iltaa kohden, seuraavat päivät meni mukavasti. Tyyne söi ja oli virkeä. Leikkikin. Kipulääkettä ei tarvinut antaa.

Tiistaina illalla vointi alkoi taas kääntyä huonommaksi. Yön aikana vointi romahti. Nukuin itse pätkissä, koska heräsin aina välillä sen vaimeaan murinaan. Kipulääke ei auttanut. Liikkuminen ei tuntunut mukavalta ja se alkoi huutaa kun yritin koskea. Huomasin että yön aikana takapää alkoi jälleen vuotaa. Yritin nukkua välillä, koska en halunnut soittaa päivystykseen, eivät ne kuitenkaan alkaisi ottamaan sitä sinne yöllä.

Aamulla soitin heti lääkäriasemalle, oma lääkärimme ei ollut paikalla. Töissä olevat lääkärit ehdottivat leikkausta tässä tilanteessa ainoana vaihtoehtona. Soitin toiselle asemalle ja halusin kissan sinne leikattavaksi - heillä voitiin myös ottaa labroja ja tulokset saatiin samana päivänä. Tulehdusarvot olivatkin pilvissä. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Kohdunsarvet olivat kaksi makkaraa - täynnä märkää. Ultrassa myös virtsarakossa näkyi sakkaa. Jätimme Tyynen lääkäriasemalle 12 aikaan ja viideltä saimme hakea sen kotiin. Leikkaus oli hankala ja haavakin isompi kuin "normaalisti" naaraita leikatessa.

Antibioottikuuria jatketaan vielä ja Tyynen vointi on nyt jälleen hyvä. Ruoka, syli ja leikki maistuu. Se on vielä kapea kuin anorektikko, nyt kun ne mätämakkarat on molemmista kyljistä otettu pois. Leppoissat kastraattipäivät odottavat!

Ei varmastikaan tarvitse enää perustella, miksi oikein vastustan pillereitä.. Olen aivan hirveän harmissani ja vihainen itselleni. Tottakai syytän itseäni kun "laitatin" Tyynen pillereille sopivampaa astutusaikaa odottamaan. Se aika olisi ollut nyt. Vuodelle 2012 ei ole oikein mitään odotuksia, eikä toiveita. Suunnitelmista ei juuri uskalla puhua, katsellaan.

Tässä Tyyne omien lastensa kanssa, ihanat E-pennut ja niin ylpeä tuore emo. Tyyne oli loistava synnyttäjä ja emo. Korvaamattoman hienot ominaisuudet kasvatusnaaraalle. Mutta tärkeintä on se että Tyyne voi nyt hyvin ja näistä "naisten vaivoista" ei enää tarvitse välittää :)

Feanorian Joulu

2011-12-25T02:34:00.004+02:00

Meidän jouluviikko ei ole sujunut aivan hirveän hyvissä merkeissä..

Ukon morsiamelle syntyi kaksi pentua keisarinleikkauksella ja toisesta pennusta ei ollut eläjäksi. Pieni ainokainen sinnitteli reippaasti, mutta ikäväksemme sekin menehtyi kasvattajansa huolenpidosta ja taatusti hyvästä hoivasta huolimatta. Vastoinkäyminen oli meille kaikille kova pala purtavaksi, mutta kovan uurastuksen jälkeen sen ainokaisen pennun menetys on varmasti ollut kasvattajalleen hirveä kokemus :( Sitä ei soisi kenellekään tapahtuvan, eikä sitä varmasti kukaan ansaitse.

Aaton vastaisena yönä huomasimme myös kotikotonani Tyynellä kohtutulehduksen. Aamulla saimme sille (pienen taistelun jälkeen) sopivan lääkityksen ja pystyimme aloittamaan hoidon. Meille kohtutulehdus oli eka ja onneksi kissa alkoi vuotaa ulos päin ja se toivottavasti huomattiin ajoissa. Aaton Tyyne lepäili ja kun illalla hälinä alkoi laantua, se alkoi piristyä silmin nähden. Toivotaan että antibiootti auttaa, eikä tarvitse turvautua kirurgiaan. Senjalle tuhannet kiitokset konsultaatioavusta oikean lääkityksen ja jatkohoito-ohjeiden suhteen :) Päivstävä lääkäri oli todella suuri pettymys :( Harvoin omistaja joutuu kahteen kertaan hakemaan apteekista lääkkeet, kun ekalla kerralla määrättiin väärä, joka ei ko. vaivaan ole riittävän tehokas. Minä myös jouduin antamaan hänelle annostusohjeet ja siltikin ne oli reseptissä väärin. Aivan käsittämätöntä toimintaa.

Tyyne on toinen naaraistani joka on ollut pillereillä ja näillä molemmilla oli pillereiden käytöstä ongelmia. En aio enää ikinä laittaa kasvatusnaaraitani pillereille, koska en uskalla leikkiä niiden terveydellä. Minulle riittää nämä kaksi huonoa ja lukemattomat kavereiden ikävät kokemukset. Mikäli kissa juoksee liian usein ja astutusta ei voida aikaistaa, sitten on leikattava. Mikään linja ei ole minulle niin tärkeä, etteikö kissan terveys menisi sen edelle :)

Kissoilleni tilasin uuden kiipeilypuun joululahjaksi, jonka tosin totesin heti Nökölle sopimattomaksi.. Se on aivan liian haurasta tekoa tuollaisen ison körilään telmintään. Lisäksi kissani saivat Senialta ostamiani rottia, jotka olivat etenkin Nökön mieleen :-)

Mukavaa Joulun jatkoa kaikille ja toivotaan hartaasti että ensi vuodesta tulisi meille kaikille mukava :)

Tuonne kun pääsisis Ukon kainaloon itsekin lämmittelemään - Ukko ja Riksi kotosalla joulukuussa 2011

Tyynen ja Lempon läheinen hetki - joulukuu 2011 vanhempieni luona

Kastraattikerhoon uusi jäsen

2011-12-14T23:39:00.002+02:00

Perheemme kissoista 100% edustaa jälleen kastraatteja. Ukko leikattiin maanantaina ja leikkautukseen päädyin, koska en hoksannut pyytää sille siitoshyväksyntää jo nuorten luokan-näyttelyssä lokakuussa :( Se alkoi merkkailemaan aivan hirveästi ensimmäisen morsiamensa vierailun jälkeen ja olimme jo sen jäädessä meille kotiin päättäneet että se leikataan heti jos alkaa pissailemaan. Kaksi aiempaa kolliamme Mao ja Riksi olivat täysin siistejä poikia, joten tietystikään kolmatta kertaa ei voi käydä niin hyvä säkä, HÖH.

En viitsinyt hurjasti merkkailevaa kollia viedä näyttelyyn (ja hotelliin). Mitä järkeä olisi ollut matkustaa Vantaalle asti siitoshyväksyntää varten ja sitten kissa olisikin leikattu pahimmassa tapauksessa viikon päästä kusemisen yllyttyä? No omaa huolimattomuuttahan se vaan oli, kun en tajunnut tarkistusluokkaan ilmoittaa jo lokakuussa. Tietääpähän jatkossa jos on leikkaamattomia kolleja itsellä (heh, tuskin) tai kasvatteja / sijoituskissoja, että pyytää sen hyväksynnän varalta. Me käydään niin harvoin näyttelyissä muutenkin, ettei se oikein ilman isompaa säätöä onnistu jos tilanne karkaa käsistä. Helpompaahan se on niille jotka asuvat sellaisella seudulla missä näyttelyitä järjestetään useammin.

Vietin siis pitkän matkustuksen ja raskaan viikonlopun sijaan ihanan reuntouttavan viikonlopun kotosalla. Varasin kollille leikkautusajan heti maanantaille! Harmittaa tietysti, koska pojalle oli sovittu pari astutusta, mutta sillä ehdolla ettei se ala kuseskelemaan..

Ukon ekat ja ainoat pennut syntyvät ensi viikolla ja tulevat olemaan tiiviin ja harkitun yhteistyön tulos. Jännittää! Meillähän on aina jäänyt oman kollimme tytär kotiin, mutta perinne taitaa nyt katketa? Alunperinkään minulla ei ole ollut aikomusta itse käyttöö Ukkoa, koska ainoat omistamani naaraat ovat sen äiti ja sisko.

Onneksi molemmille tytöille on tulossa pentueet keväällä ja kasvattaja on jo vastaanottanut anomuksia Ukko-klooneista :)

Elenalle löytyi koti ja uusia suunnitelmia

2011-11-14T15:22:00.002+02:00

Hip hip hurraa!

Oma koti löytyi Oulusta, mukavaa! Elena on nyt varattu ja muuttaa omaan kotiinsa kun toipuu sterilaatiosta.

Uusia suunnitelmia on Tyynelle ja Kuutille. Tyyne on tarkoitus astuttaa heti kun se aikataulullisesti on mahdollista ja Kuutti toivottavasti vasta tuossa ensi vuoden puolella. Tyynelle valitsin komean itämaiskollin kotimaasta, Kuutti puolestaan saattaa käydä ulkomailla tapaamassa omaa sulhoaan. Mutta suunnitelmat on aina suunnitelmia, ilmoittelen sitten lisätietoja kun astutukset ovat toteutuneet :)

Nökön ylläri..

2011-11-04T16:40:00.002+02:00

Antaapa kuvien puhua puolestaan.. :D Laatikko arvatenkin oli aivan täysi ja sisältö lytyssä "hautomisen" jälkeen.. Kyllä ISONökö osaa!

Tokassa kuvassa Jyväskylän näyttelyssä lahjoitin Senjalle yhden Nökön tekeleen :-)

Elena

2011-11-02T22:30:00.005+02:00

Elenasta on tällä ja viime viikolla tullut yllättäen muutama kysely, vaikka olimme jo lähes luopuneet toivosta sen suhteen että sille löytyisi oma koti. En tosin ole kauhean aktiivinen ollut kodin etsinnässä tällä erää, nyt kuitenkin repäisin ja otin parit uudet kuvat!

Toivon kovasti että neidille löytyisi ihana oma koti ja tietysti kissakaverilla varustettu sellainen. Elena on nyt juuri täyttänyt 8kk ja leikataan vielä ennen uuteen kotiin muuttoa :-)

Viimeisessä kuvassa viereen on kömpimässä vanhempieni toinen kastraattipoika - Elenan isoeno Ozzy :)

Joskus onni potkaisee!

2011-10-06T21:20:00.003+03:00

Tässä lista kaikista meidän testatuista kissoista, kaikki negatiivisia :) Tuuria on kyllä ollut mukana, ettei näistä yksikään ole edes kantaja :)

Anatolian Modern Man, OSH e - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Yrttitarhan Etruskisahrami, OSH d 24 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Charlotte Russe, SIA e - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Daydreasm Charm, OSH g 24 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Fenorian Cherry Clafoutis, SIA h - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Dose of Hope, SIA d 21 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Caustic Window, OSH n - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanrian Electrocure, SIA g - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation
Feanorian Enterprise, OSH d 24 - N/N- Normal, cat does not have rdAc mutation

POH-KIS Kokkola 09/2011

2011-10-02T11:59:00.005+03:00

Kävästiin Kokkolassa mukavalla porukalla ja tarkoitus olisi lähteä samalla porukalla myös KES-KIS:n Jyväskylän näyttelyyn viikon päästä.

Mukana meiltä kotoa oli Lotte (SIA e kastr. naaras) ja Ukko (OSH d 24 juniori). Lisäksi Eeva-Liisa oli ekaa kertaa kissanäytttelyssä Kuutin (SIA g neiti) kanssa kokeilemassa näyttelytouhua. Meidän kissat sikaili oikein olan takaa, niin että musta sturdi oli aivan hirveässä kunnossa hiekan ja kaatuneiden vesien takia. Kuutti puolestaan veti häkkiä ympäri perä edellä ja oli niinku jonkun korkeamman voiman vallassa. No onneksi tuo klaustrofobinen kohtaus helpotti sunnuntaina ja neiti tyytyi vaan köllöttelemään uudessa pesässään :) Samoin meidän possut olivat ihan siivosti, kun tehtiin bajamaja boksiin. Eli hiekkistä ei enää häkkiin.. Ukko sai myös sellaisen ihanan karvaisen pinkin pesän, mutta se ei ollenkaan suostunut menemään sinne sisälle vaan paini pesän kanssa..

Mulla oli kamerakin mukana, mutta otoksista ainoa onnistunut oli tämä Kuutin "ruokalautanen" :D

Ukosta ja uudesta "kaverista" sain myös videon:

Arvotelussa kaikki itämaiset kissat olivat lauantaina Jyrkisen Jaanalla, joka käsittelee kissoja todella mukavasti. Ukon väristä Jaana kävi kysymässä parin muunkin tuomarin mielipidettä: onko se sittenkin geneettisesti solidi, mutta fenotyypiltään täplikäs? Otan siitä varmuuden geenitestin avulla. Pentuna olin siitä ihan varma että se on oikeasti täplikäs, mutta nyt iän karttuessa tilanne näyttää muuttuneen. Haamutäplien takia se tulee kuitenkin olemaan näyttelyissä täplikäs. Väriä ei kuitenkaan vaihdettu vielä ja Ukko sai arvostelunsa, jossa oli paljon kehuja. Koosta tuli paljon plussaa - olisi kuulema mennyt jo miltei aikuisesta.. Leukaa poika tarvisi lisää ja profiili on vielä kehittymässä. Luonteesta tuli myös kehuja. Ukko oli BIS nuori, josta olin hieman yllättynyt. Mutta onhan poika kehittynyt edukseen ja on kookas verrattuna joka moniin aikuisiin uroksiin.

Lotte oli arvotelun perusteella ihan ok-kissa, kaikki oli ok:ta - häntä saisi olla 5cm pidempi :D Ensimmäinen kastraattiluokan serti tuli.

Käytin myös Kuutin arvostelussa ja Jaana kehui hyvää kokoa, mikä on nuorelle naaraalle todella hyvä juttu. Arvosteluseteli on Eeva-Liisalla niin en nyt muista mitä kaikkea siitä sanottiin. Kuutille tuli Ex1.

Sunnuntaina kaikki itämaiset olivat Jörgen Billingillä, joka oli minulle mukava uusi tuttavuus. Puhui kissoista todella kauniisti ja vaikka löysi kissoista "vikoja" niin sanoi aina jotakin hyvääkin. Se on minusta tuomarissa hyvä ominaisuus että omistajalle jää mukava mieli arvostelusta. Joskus kun on tullut niitäkin eteen, että kissa on haukuttu ihan lyttyyn ja yhtäkään positiivista asiaa ei ole mainittu. Kaikista kissoista tuli siis jotakin mukavaa, mutta myös jotakin "parannettavaa". Lotelle serti ja Kuutille Ex1, Ukko oli jälleen BIS nuori :)

Hieman tuo näyttely pyöräytti kollin hormonitoimintaa sekaisin, kun se kieri ja pyöri hurmiossa tuomarin pöydällä. Ihan hullunahan se on aina ollut miesten hajuvesiin, ehkä Jörgenillä oli jotain mieluisaa tuoksua :D Akin suihkiessa aamuisin hujuhajujaan Ukko kierii lattialla matolla...

Saa nähdä miten Jyväskylässä menee tuon "pienen" hormonihirmun kanssa, toivon vaan kovasti ettei vaan ala pissimään. Meillä kun ei ole mahdollisuutta eikä aikomusta pitää kusevaa kollia kotona.

Syksyn kuulumisia

2011-09-12T00:14:00.004+03:00

Syksy se vaan taas tulla tupsahti. Kesät menee nykyään aivan uskomatonta vauhtia. Tosin omalla kohdalla syy on varmaan se että vaihdoin kesäkuun alussa työpaikkaa, enkä pitänyt kesällä kun muutaman päivän lomaa. Tuli siis oltua töissä koko kesä.

Nyt syksyllä aion pitää lomaa reilut pari viikkoa.. Syksy on ehdottomasti minun vuodenaikani. Kissoillemme se kyllä tarkoittaa jo pikkuhiljaa sitä että ulos ei pian ole asiaa. Ehkä Nökö voi ulkoilla tarhassa talvellakin, mutta itämaisia en kyllä kovin pitkälle syksyä viitsi ulos päästää.

Puolivuotias sininaamiotyttö Elena on vielä vanhemmillani ja vähän on-off etsii uutta kotia. Näyttää tosin siltä että se saattaa kyllä jäädä kotitytöksi, mutta toki sopivan kodin ilmaantuessa asiaa voidaan harkita. Leikata se kuitenkin pitää pian, koska sillä on melko tiheään tulevat kiimat ja eihän niitä kukaan jaksa kuunnella..

Ukon ja Kuutin (ja sijoituskodin Eeva-Liisan) kanssa ollaan menossa Kokkolaan ja Jyväskylään näyttelyihin. Vaikka toisaalta olen jo saanut näyttelyistä tarpeekseni, on silti ihan mukavaa lähteä reissuun. Ja jo vakioseuralainen Jaana lähtee tietysti myös mukaan. Hän harrastaa kolmea eri rotua edustavien kissojensa kanssa, enkä nyt ole aivan varma että minkämerkkisiä seuralaisia itämaisemme saavat näille matkoille :D

Kotona meillä on ollut hankala tilanne Geen ja Nökön kanssa, mutta nyt toisaalta on alkanut hieman rauhoittumaan. En tiedä tuleeko niistä enää koskaan kavereita ja uskaltaako niitä ikinä pitää valvomatta yhdessä, mutta aika näyttää.

Ukosta ja Kuutista otin PRA-testit ja niiden tulokset toivottavasti tulee parin viikon sisään. Ukko on myös FIV- ja FeLV-testattu. Sienitestin tulos tulee parin viikon sisään. Jospa sitten kun pra-tulos selviää voisi jo pikkuhiljaa alkaa miettiä pikkuherralle häitä. En tosin usko että se ihan vielä valmis niihin hommiin, mutta parin kuukauden päästä aivan varmasti. Kunhan pysyisi siistinä poikana, kuten kaikki aiemmat kotona asuneet kollini ovat olleet :) Kuutti astutetaan heti kun ikää tulee tarpeeksi, se juoksee siskonsa Elenan tapaan turhan tiheästi :/ Sulhasehdokkaita on pari, mutta molemmat tällä hetkellä vielä hieman epäselviä tapauksia :)

Mauno 17.6.2004-15.7.2011

2011-07-27T00:30:00.004+03:00

Menetimme meille maailman rakkaimman kissaherran riuduttavan munuaisten vajaatoiminnan uuvuttamana. Sydämeni on täysin särkynyt ja tuntuu että en voi hengittää kun ajattelen miten tuskallista Maosta luopuminen oli. Lähes vuoden kestäneen ajoittaisen sairastelun jälkeen oli aika tehdä päätös ja päästää Mauno sinne missä huonoa oloa ei enää ole.

En jaksa kirjoittaa enempää kliseitä, Mauno tiesi kuinka paljon se minulle merkitsi, eikä kukaan pysty ikinä olemaan minulle yhtä tärkeä.

Suunnattoman paljon Maunoa kaivaten,
Tintti ja Aki sekä meitä lohduttamaan jääneet Nökö, Gee, Riksi, Lotte ja Pikku-Ukko

Maunon lopettamispäätös tehtiin pahentuneen kroonisen munuaisten vajaatoiminnan ja tutkimuksissa sivulöydöksenä löytyneen mineraalikertymän vuoksi. "Virallinen" diagnoosi saatiin Oulun Kaupungin pieneläinvastaanotolla tehtyjen tutkimusten jälkeen tämän vuoden tammikuussa. Lisäksi hoidossa konsultaatioapua on antanut CatVetin eläinlääkäri, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista :/ - Kiitos kaikille hoitaneille tahoille.

Pennun eka näyttely

2011-06-22T10:22:00.005+03:00

Minusta on aina jännittävää ja jollakin tavalla kutkuttavan mukavaa käydä näyttelyissä pennun kanssa. Onhan tilanne uusi molemmille, minulle omistajana ja pennulle tietenkin. Ei sitä oikei koskaan voi etukäteen tietää miten pieni kissa näyttelyihin suhtautuu. Ukon kanssa kokemus oli erittäin positiivinen, sillä pieni höntti punapää nyt ei paljoa stressaillut, kehräsi isoon ääneen vaan ja oli oikein ihastuttava. Käyttäytymisestä tuli siis 10 pistettä ja papukaijamerkki :)

ISROKin näyttelyssä siilinjärvellä Ukko sai lauantaina Costelta Ex1 ja sunnuntaina Spijkerilta Ex1, NOM :) Kiitokset vielä Evelle Ukkelin esittelemisestä paneelissa!

Mukana ollut Tyyne-emo sen sijaan oli uskollinen tavoilleen, tuomarille vähän kuhistiin ja rouva teki selväksi että ei näyttelyt edelleenkään ole hänen mielestä mukavia. Sertit kuitenkin tuli molempina päivinä ja seuraavassa näyttelyssä toivottavasti valmistuu Championiksi. Tyyne käykin nyt enää yhdessä näyttelyssä leikattuna ja sen jälkeen mietitään hommaa uudestaan kun rouva on kastraatti. Äitini ja isäni toiveesta toista pentuetta ei tehdä, kokemus Hepun menetyksineen oli heille liian raskas ja tähän päätökseen minun on tyydyttävä. Tyynehän on meidän yhteisomistuksessa, eikä sijoituskissa.

Muuten näyttely oli minulle aika raskas, lähdin lauantaina klo 7 junalla suoraan töistä 10h kestäneen yövuoron jälkeen (hullu mikä hullu) ja lauantaina olin ihan pihalla kaikesta. Äitini lähti kissojen ja Jaanan kanssa Oulusta jo aamuyöllä, että ehtivät eläinlääkärintarkistukseen. Lauantaina kun päästiin hotelliin, käytiin pikaisesti syömässä ja suihkussa. Eikä tarvinut kun kaatua sänkyyn niin uni tuli ja sitä riitti ainakin 10 tuntia. Sunnuntaina oli vähän enempi virtaa, vaikka kännykkä piti hakea hotellihuoneesta luovutuksen jälkeen, kun se oli sinne unohtunut :P No ei sentään kissa tällä kertaa..

Ukko-poika jäi siis meille kotiin ja tulee varmaan toimimaan isikissana muutamille pentueille. Sopivaa omaa naarastahan minulla ei ole, mutta onneksi tuttavapiiristä löytyy pari sopivaa morsmaikkua. JA saa sitä muutkin kysyä.. PRA-testiä ei vielä ole tehty, mutta se otetaan kyllä tässä lähikuukausien aikana. Isän omistaja on myös aikonut testata isän, emohan on terve.

Meillä olisi myös vielä sininaamio siamilainen tyttö vapaana, mutta missähän tytön oma koti luuraa? :)

Elena etsii vielä omaa kotia

2011-05-31T01:55:00.005+03:00

Kuvissa Elena on 12 viikkoa ja kotisivuilla: http://feanorian.kapsi.fi/pennut.html ja tuolla aiemmassa viestissä lisätietoja :) Veikeä neiti, kuten kuvista näkyy :))

Kesä on tullut taas vauhdilla. Uutta kissatarhaa on testattu ahkerasti, lähinnä tosin Nökön ja Riksin toimesta. En mielellään päästä itämaisia ulos kun lämpiminä päivinä, mutta Riksin huuto on sitä luokkaa että parempi on ollut päästää aina kun haluaa.. Sateellakin käyvät kököttämässä jonkun tason alla tai sitten kököttävät verkkotunnelissa, joka vie häkkiin ja on pääosin katetulla terassilla. Eipä Riksiä tunnu haittaavan vaikka on vähän vilpoisampaakin. Se käy ulkona joka päivä Nökön kanssa, mutta kyllä Nökö selvästi vähän paremmin sietää viileää.

Tunneli on mallia "norsukin mahtuu" :D Huomaa Nökön ja Loten valtava 7kg painoero :) Lotte näyttää vaan enemmän pennulle.

Lotte muuten steriloitiin viikko sitten. Tätä päätöstä pähkäilin pitkään, mutta uskon kyllä tehneeni aivan oikean ratkaisun. Lotte on niin pieni ja ehkäpä sen puolen vuoden kiimataukokin kertoo jotain.. Käytän mielummin hieman kookkaampia naaraita kasvatukseen minimoidakseni mahdolliset synnytysvaikeudet. Varmasti Lottekin olisi ollut hyvä ja huolehtiva emo, mutta kaksi keisarinleikkausta Loten emon ja siskon kanssa olivat minulle tarpeeksi. Onneksi Tyyne synnytti luomusti ja näyttävät nämä Tyynenkin tytöt olevan oikein mukavan kokoisia!

Olen ilmottanut pari kissaa ISROKin näyttelyyn, mutta koska kesälomasuunnitelmani menivät uuden työn takia vähän mönkään niin en nyt vielä tiedä pääsenkö näyttelyyn. Katsellaan.. Ehkäpä Aki suostuu lähtemään ilman mua, heheh :D

Siam-neito varattavissa

2011-05-21T09:55:00.006+03:00

Meillä on alustavan varauksen peruuntumisen vuoksi mahdollisesti vielä yksi siamilaisneitokainen varattavissa. Otahan yhteyttä mikäli kiinnostuit, kerron mielellään Elenasta lisää ja sitä voi myös tulla Ouluun tapaamaan :) Parhaiten minut tavoittaa sähköpostilla: feanorian.cattery@gmail.com

Näissä kuvissa Elena on 11-viikon ikäinen ja luovutettavissa se on sopimuksen mukaan. Tuohon mennessä pentu on saanut kaksi rokotusta, matokuurit, omistajan halutessa myös mikrosirun ja tietysti se on rekisteröity Kissaliittoon.

Ensisijaisesti Elena etsii lemmikkikotia, missä sille olisi kissakaveri. Näyttelytkään eivät ole este, mutta emme edellytä kasvattiemme näyttelymistä. Tärkeintä on että pennulle löytyy oma rakastava syli :)

Kolmikko 8 viikkoa

2011-04-28T00:08:00.006+03:00

Blogiin kirjoittelu on jäänyt aika vähiin viime aikoina ja taitaa tämä nykyisin ajaakin pääosin pentublogin virkaa.

Kuten aiemmasta merkinnästäni voi lukea, menetimme meille jotain hyvin rakasta pääsiäisen alla. Kirjoitan varmaan Hepusta aikanaan enemmän, mutta aika ei vielä ole sille kypsä. Menetys oli meille kovempi pala kun olisi voinut uskoa. Aiemmin emme ole menettäneet ns. isoa pentua ja on se hyvin erilaista kun pentuun on jo useamman viikon ajan ehtinyt kiintyä. Heppu erityisesti oli niin erikoinen monella tavalla..

Pentueen isoimmaksi rynninyt Punkkuli (kamalan hankalaa on ollut keksiä nimeä tälle pennulle, eikä se siis todellakaan punkkuliksi jää..) painoi 8 viikkoisena yli kilon :) Emon lellipoika on imuroinut ruokaa siihen malliin, ettei paino mikään ihme olekaan ja siihen päälle vielä emolta saadut maitotipat kasvua kiihdyttämään. Tytöt tulevat perässä hieman pienemmillä lukemilla, mutta alussa pentueen kookkain Kuutti-tyttö on kyllä tyttöpennuksi poikkeuksellisen suuri. Toki aina tällaisessa pienemmässä pentueessa pennuilla on paremmat mahdollisuudet kasvaa kuin suuremmassa laumassa.

Luonteet jäävät tässä iässä riiviömäisen säntäilyn ja riehumisen takia vähemmälle huomiolle, mutta kyllä pentujen omat luonteet erottuvat selvästi. Kilpparityttö Kuutti ehkä erottuu nyt tästä jäljellä olevasta porukasta selvimmin. Se on kilpparimaiseen tapaan kova kommentoimaan :) Elena ja Punkkuli on vähän enempi semmosia "onnellisia lapsia" - hieman hönöjä mutta kaikkeen niin tyytyväisiä. Tai ehkä se vaan tuntuu siltä kun yksi on niin täynnä omaa tahtoa.

Pentujen varausten kanssa en tavoilleni uskollisena ole pitänyt mitään kiirettä, mutta nyt alkaa olla ne ajat käsillä kun varauksista sovitaan. Alustavasti Tyynen mahdollisesta seuraavastakin pentueesta on jo kiinnostuneita. Joskus oikein harmittaa kun ei pentuja riitä kaikille halukkaille, vaikka joillekin mielelläni myisin jos olisi mitä myydä :/ Mutta eikös se niin mene, että jokaiseen kotiin kyllä löytyy se oikea kissa sitten kun on sen aika? Ja jos ei meiltä löydy niin varmasti jostakin muualta :)

Ja sitten niitä kuvia..

Heppu 1.3.2011-20.4.2011

2011-04-23T21:36:00.005+03:00

Lepää rauhassa pikku-Heppu 1.3.2011-20.4.2011 <3

Viikot vierii hirmuvauhtia

2011-04-10T16:03:00.003+03:00

Pentujen kehitys on ollut reipasta ja viikot vaan vierii melkoisella tahdilla. Täysin ongelmitta ei olla tämän pentueen kanssa selvitty, mutta toivotaan nyt helpottavan.

Pieni sininaamio Heppu alkoi viikko sitten jätättää painoa. Epäilimme mm. ummetusta syyksi. Aki vei sen lääkäriin ja nesteytyksen aikana pentu uupui aivan täysin. Olivat pelänneet että pentu kuolee siihen paikkaan. Hepun hengitys oli pinnallista ja se oli aivan uupunut. Maanantaina ja tiistaina Heppua käytettiin aamuin illoin lääkärissä nestehoitoa saamassa. Keskiviikkona toinen lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen ja torstaina oma lääkärimme vahvisti sivuäänen olevan todella olemassa. Torstaina Heppu alkoi jo näyttää paremmalta. Pienempi Heppu on vielä muihin verrattuna, mutta ruokahalu on nyt hyvä ja paino nousee hirmuisella tahdilla.

Seurailemme nyt kuitenkin Hepun vointia ja mietimme sitten myöhemmin voisiko Heppu muuttaa johonkin rauhalliseen ja ymmärtäväiseen kotiin asumaan. Sydänongelmien lisäksi Hepulla on melkoisen suuri kosmeettinen vika hännässä. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että pennun elämään ei tuo mutkahäntä mitenkään vaikuta :) Koska kyseessä ei ole mikään pieni kärpäsenkakan kokoinen knikki, aion kuvauttaa pennun ennen luovutusikää, jotta saadaan selkeä kuva selän ja hännän luustosta.

Käykää kissalan facebook-sivuilla katsomassa pentujen kuvia, tänne en millään saa niitä ladattua.. Kotisivuilta löytyy myös kuvat ja pienet kuvaukset.

Kuvia E-pennuista

2011-03-24T22:33:00.003+02:00

Punainen itämaispoika:

Sininaamio tyttö, siamilainen:

Sinikilpikonnanaamio tyttö, siamilainen:

Sininaamio poika, siamilainen:

Kuvia tältä viikolta yritän käydä ottamassa sunnuntaina. Pennut ovat siis nyt jo 3 viikkoisia :)

Pennut 2 viikkoa

2011-03-17T11:05:00.006+02:00

Tyynen pennut täyttivät tiistaina jo kaksi viikkoa. Synnytys sujui hienosti ja pennut olivat melko isoja jytkyjä. Kasvu on ollut tasaisen vauhdikasta. On ihanaa suorastaan että pentuja ei tullut tämän enempää. Työ ei ole emolle liian raskasta.

Pentueessa on kolme siamilaista, kaksi tyttöä ja poika sekä yksi itämainen poika. Näyttäisi siltä että ainakin sininaamioiset sisarukset (tyttö ja poika) olisivat vapaana varattavaksi muutaman viikon päästä. Pennuista kiinnostuneet voivat siis ottaa yhteyttä ja pentuja saa toki tulla katselemaan :-)

Siamilaisella pojalla on sen verran iso häntävika, että se ei häntänsä vuoksi sovellu näyttelyihin, mutta vika ei ole sellainen että vaikuttaisi sen elämään millään tavalla. Siitä saa siis varmasti aivan ihanan kotipojan. Muilla ei ainakaan vielä ole esteitä näyttelyareenoiden valloitukseen, mutta toki meille tärkeämpää on löytää pennuille maailman parhaat kodit, eikä mitään velvoitteita näyttelyharrastukseen ole. Tietysti tulevien omistajien kiinnostuksen mukaan opastan siinäkin asiassa, mutta tuputusta en ruukaa harrastaa :)

Sinikilpikonnanaamio tyttö etsii mahdollisesti sijoituskotia täältä Oulun seudulta. Otathan yhteyttä mikäli sijoituskotina toimiminen kiinnostaa 1(-2) pentueen verran.

Kuvia en saanut ladattua, johtuu varmaan niiden isosta koosta. Mutta käykää facebookissa Feanorian-kissalan sivulla katsomassa :) Linkki (banneri) löytyy kotisivujen etusivulta.

65 vuorokautta

2011-02-26T20:33:00.002+02:00

Odotusta alkaa olla n. 65 vuorokautta takana. Tarkkaa astutuspäivää emme tiedä, joten olemme arvailleet että astumiset ovat tapahtuneet jouluaaton ja joulupäivän aikana, kun kissat ovat olleet keskenään.

Minä siirryin eilen vanhemmilleni asumaan siihen asti että pennut syntyvät. Töissä olen nyt vielä huomenna sunnuntaina iltaan asti ja sitten pääsen kolmen päivän vapaalle pentuja odottamaan. Toivottavasti synnytys ajoittuu joko su-ma yölle tai sitten reippaasti siihen ensi viikon alkuun, että en itse ole töissä kun pennut syntyvät. Toisaalta aivan sama se sille, kunhan vain tulisivat luonnollista reittiä ja kaikki menisi hyvin. Hoppu ei siis ainakaan ole, kyllä ne tulevat sitten kun on sopiva aika :)

Tyyne on ollut ihan kun ei mitään synnytystä olis tulossakaan. Leikkii ja juoksee kun reikäpää. Eilen ja tänään haetutti hiirtä useaan otteeseen ja juoksi hiiren kanssa niin ettei meinannut talossa neliöt riittää. Mielestäni sillä on jo maito laskeutunut, joten pennut voivat tulla aivan hyvin koska vaan.

Jännää! Itse toivon punaisia ja cremejä poikia - meille tulee aina niin paljon tyttöjä :)

Tyynen masu kasvaa

2011-02-06T13:58:00.002+02:00

Tyynen masu kasvaa meidän mammoille tuttuun tapaan. Aluksi yleensä ajattelen että nyt taitaa tulla aiempia pienempi pentue, mutta kun katsoo painonnousua (parhaimmillaan n. 200g / viikko) niin voi todeta että taitaa sieltä vähintään se viisi tulla, kuten tähänkin asti kaikilla meidän emoilla.

Jännitettävää riittää vielä kolmisen viikkoa, jolloin olen jo siirtynyt odottelemaan h-hetkeä vanhempieni luokse. Oli melkoinen homma saada järkättyä vapaata lasketun ajan tienoille, kun työvuorot oli jo ehditty tehdä. Onneksi se kuitenkin onnistui! Täytyy toivoa että tyyne synnyttää lasketun ajan tienoolla, eikä liian aikasin tai venytä kovin montaa päivää. Onneksi tosin Akilla on muutamia vapaapäiviä takataskussa niin voi siirtyä kätilövuoroon jos minun pitää lähteä töihin.

Lopuksi vielä pari kuvaa tulevasta emosta:

Uusi vuosi, uudet kujeet ja murheet..

2011-01-17T01:17:00.005+02:00

Aloitetaan tällä kertaa nyt ensin hyvillä uutisilla: vihdoinkin meille on pentuja tulossa! Tyyne astutettiin jouluna Torniolaisella Boolla (ruotsin tuonti) ja pentuja on odotettavissa tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa. Pennut syntyvät vanhempieni luona Oulussa, mikä on oikein mukava ratkaisu. Tulen varmasti viettämään paljon aikaa pentulaatikon reunalla ja öitä vanhempieni luona pentuja hoitamassa :)

Ikävämpi uutinen liittyy Maon sairasteluun. Pojalla oli kesällä pissatulehdus, joka levisi munuaisiin ja ilmeisimmin aiheutti munuaisissa tuhoa, koska hoito ei heti aluksi ollut riittävän tehokasta. Maoa nyt hoitaneen eläinlääkärin mielestä oli virhe lopettaa Maon munuaisruokavalio, joka joulun aikoihin alettiin jättämään pois.. Arvot kun olivat olleet miltei puoli vuotta oikein hyvissä lukemissa.

Munuaisarvot lähtivät kuitenkin välittömästi nousuun kun munuaispotilaalle suunniteltu ruokavalio jäi pois. Mao oikeasti taisteli hengestään ja vielä viikko sitten pelkäsin todella miten tässä käy. Pikkuhiljaa nestehoito, antibiootti ja pakkoruokinta kuitenkin alkoi näkyä: Maon vointi parani pienin askelin. Puolitoistaviikkoa oireilun alkamisen jälkeen kissa alkaa nyt vihdoin olla kohtalaisen hyvässä kunnossa.

Korvaamaton apu Maon hoidossa on ollut mieheni Aki, joka on toiminut "kotieläinlääkärinä". Itse en pysty pistämään Maoon minkäänlaista neulaa, koska minulla käy sitä niin kovin sääliksi. Kun saimme kotiin hoito-ohjeeksi nesteytystä niskanahan alle ja antibioottia injektioina, ajattelin ensin että ei tästä taida tulla mitään.. Aki otti kuitenkin vastuuhoitajan roolin Maon hoidossa ja minä sain olla vaan se kiva rapsutuksia ja kainalohoitoa antava omistaja :-)

Monet itkut ehdin itkeä, koska pelkäsin niin kovasti menettäväni Maon. Minut hyvin tuntevät tietävät että Mao merkitsee minulle erityisen paljon. En sano etteikö muiden kissojen sairastelu olisi kova pala, mutta erityisen hankalaa se on juuri Maunon kohdalla. Ensimmäisen itämaisen paikkaa ei sydämessä voi kukaan muu täyttää..

Nyt jännitämme seuraavia labratuloksia, jotka otetaan muutaman päivän päästä. Toivotaan että tämä hoito alkaa nyt purra ja tuloksia nähdään myös paperilla. Diagnoosina nyt kuitenki munuaisten vajaatoiminta - elinikäinen ruokavaliohoito ja todennäköisesti lääkitys jatkuvat..

Toinen ikävä uutinen tuli samoihin aikoihin Maon sairastellessa. Kasvattimme jouduttiin lopettamaan äkillisesti viikko sitten. Tästä kirjoittelen enemmän aikanaan, suotakoon nyt omistajille suruaika <3

Tuntuu hieman pahalta hehkuttaa oman kissan toipumisesta, kun kaikille ei sitä onnea suotu :(

Hyvää Joulua!

2010-12-23T01:57:00.002+02:00

Mukavaa ja rauhallista Joulua kaikille blogin lukijoille ja etenkin kasvattieni omistajille sekä yhteistyökumppaneille! Tänä vuonna en ehtinyt/muistanut lähettää joulukortteja ajoissa, enkä ole saanut aikaiseksi edes sähköpostikortin väkertämistä, joten toivottelen jouluja näin tylsästi blogin ja myös facebookin kautta. Toivottavasti kovin moni ei ole muuten lähettänyt meille joulukortteja vanhaan osoitteeseen, en nimittäin ole hoksannut ilmoitella uudesta osoitteestakaan juuri kenellekään :D

Ja harmiksemme tuo aiemmin mainitsemani astutus ei onnistunut ja koska valitsemani kolli on leikkausuhan alla, päätin kokeilla onnea toisella naaraalla. Juoksu alkoi onneksi juuri sopivasti! Taas siis jännitetään..

Mainostan nyt taas täälläkin että kasvattini Feanorian Dose of Hope (SIA d 21) olisi edelleen pallillinen ja käytettävissä harkitusti siitokseen. Toivo tullaan PRA-testaamaan vielä ennen mahdollisia astutuksia. Ja tietysti muutkin perustestit otetaan. Toivo asuu Limingassa. Ikää tulee maaliskuussa täyteen vuosi, ainakaan vielä ei ole mitään kolleilun merkkejä ollut havaittavissa ja toivotaan ettei tulekaan. Jos morsianehdokkaita ilmestyy useampia, täytyy Toivoa käyttää keväällä jossakin näyttelyssä hakemassa avoimen luokan EX-tulos.

Lopuksi ulkoileva Nökö, kissa joka menee ulos kelillä kuin kelillä!

Tervehdys

2010-12-07T23:05:00.003+02:00

Täytyy nyt aloittaa blogin päivitys kerrankin(?) todella iloisilla uutisilla! Meidän kissalan ekat PRA-tulokset saapuivat ja kaikki olivat negatiivisia! Ensimmäisenä testausvuorossa olivat vanhin ja nuorin kissa, sekä muita siltä väliltä :) Eli tällä hetkellä testattuja ovat: Anatolian Modern Man (Mao), Yrttitarhan Etruskisahrami (Riksi), Feanorian Charlotte Russe (Lotte) ja Feanorian Daydream Charm (Tyyne).

Maon ja Riksin jälkeläiset eivät siis voi olla sairaita, myöskään Alisa ja Selma eivät voi olla sairata, koska heillä on negatiiviset jälkeläiset (sairaiden yksilöiden kaikki pennut olisivat vähintään kantajia). Kantajia voi toki olla, mutta myös Neela, Gee ja Alisa tullaan vielä testaamaan, jotta saadaan varma tieto kaikkien pentueiden osalta.

Pentusuunnitelmia saamme myös jännittää vielä viikon lopulle asti. Meillä on siis vietetty kissahäitä reilut pari viikkoa sitten. Ainakaan vielä ei ole merkkejä tytön tiineydestä, mutta toivon tietysti kovasti että niitä tulee! Lisätietoja seuraa lähiaikoina. Peukut pystyyn!

Pentusuunnitelmia 2010-2011

2010-10-17T22:39:00.003+03:00

Molemmille meidän tytöille on nyt suunnitteilla pentueet aika samoihin aikoihin. Lotte on pitänyt järkyttävän pitkää juoksutaukoa, eikä sillä vaan tunnu olevan kiire pennuntekopuuhiin. Toivottavasti kuitenkin pian juoksee..

Tyyne sen sijaan juoksee Lotenkin edestä.. Olin viikko sitten lapsenvahtina veljeni tyttärelle, kun he tyttöystävänsä kanssa olivat molemmat viikonlopun töissä. Olimme logistisista syistä vanhempieni luona yötä ja Tyynellä oli tietysti kiima samaan aikaan. Vanhempani eivät ottaneet sitä mökille mukaan, jottei tarvitse kuunnella mölinää.. Minä jouduin telkeämään Tyynen ja Lempon yhteen huoneeseen melkein koko viikonlopuksi, että lapsi sai nukkua. Ozzy oli myös aivan hermona Tyynen kiiman takia, se sähisi ja murisi Tyynelle, kun ei ollenkaan jaksanut sen kiehnäämistä. Hassua sinänsä, Lempo taas oli aivan innoissaan. Nuista pojistahan Ozzy on se joka on oikeasti päässyt naisiin, Lempo on vain saanut kuivaharjoitella veljensä kanssa :D No Tyyne oli kovin innoissaan kun oli harjoittelukaveri..

Molemmille meidän tytöille on valittu siamilaiset kollit. Niistä lisää myöhemmin, julkistan sulhot sitten kun astutukset on ohi ja tiineydet varmistuneet.

Tyynen pennut tulevat syntymään vanhempieni luona Oulussa ja Loten pennut täällä meillä, naapurikunnassa. Ihan mukavaa taas saada pentuja kotiinkin ja sinne kakkoskotiin vanhempieni luokse :-)

Tähän loppuun laitan kuvan Nököstä ja kummitytöstäni Ella-Lotasta. Hetki tuon kuvan ottamisen jälkeen Nökö yritti puraista Ellaa, joka kovin kovakouraisesti tarttui sitä kyljestä kiinni.. Nökö ei ehkä ole paras kissa pienten lasten kanssa touhuiluun, joten saa kyllä koko ajan olla valppaana..

Tyttöjen näyttelyreissu

2010-10-04T14:35:00.005+03:00

Perjantaina kyytiimme lähti minun ja äitini lisäksi kaksi matkaseuralaista ja kissoja kolmesta eri kategoriasta :) On muuten huomattu että matkat sujuvat aina paljon nopeammin kun on kyytiläisiä.

Mukana meillä oli tällä kertaa ainostaan Tyyne, sillä kotona meillä oltiin jo valmistauduttu Loten mahdolliseen tiineyteen, enkä sen takia ilmoittanut ketään omistani. Äitin pojista Ozzy on "jumissa" sertin takia ja Lempo ikuisella laihiksella :D Tyynen lisäksi paikalle oli tulossa myös sen siskot Dreamscape ja Dabria.

Tyyne oli lauantaina aika peloissaan näyttelypaikalla. Se pälyili epäluuloisena raviskan portaita ja niissä kulkevia ihmisiä ja alkoi heti kätistä kun se vietiin häkin luota pois. Häkin luona äitini ja minun sylissä se vaan kehräsi onnellisena, mutta heti kun mentiin tungokseen ja ihmisten keskelle, se oli aivan eri kissa :( Tuomarilla Tyyne jopa sähisi pari kertaa, eikä tuomari sitten juuri edes halunnut koskea siihen.. Harmitti aivan hirveästi. TP-valinnoissa äitini esitteli Tyynen ja se olikin vähän leppoisampi ja tuomari sanoi ihan mukavia juttuja. EX1 tuli tulokseksi molempina päivinä kuitenkin! Samoin sisarille.

Vaikka Tyyne olikin vähän teiniangsteissaan, olen tosi iloinen että POROKin näyttelyssä kipakkaa luonnettaan esitellyt lilakonnatabby Nötterö käyttäytyi paremmin nyt oman omistajansa esittelemänä :) Ja sisko Dabria on aina ollutkin todella reipas luonteeltaan ja näyttelyt sujuivat sen osalta tosi leppoisin mielin.

Oli ihan kiva käydä näyttelyissä pitkästä aikaa ja erityisen kivaa oli kun lauantaina paikalla oli paljon kavereita :) Sunnuntaita vietettiin äitin kanssa arvostelujen jälkeen Seinäjoen ostostarjontaan tutustuen, mutta mitään ei oikein löydetty..

Tässpä vielä muutama kuva siskoksista, harmikseni en ehtinyt lauantaina ottamaan Dabriasta kuvia ennen kuin kamerasta loppui akku..

Tyyne harjoittelee näytelmiä varten parrasvaloissa olemista.. Taidetaan vielä tarvita lisää treeniä..

Nötterö eli Feanorian Dreamscape, OSH j 22 - Lilakilpikonnatabby

Nötterö eli Feanorian Dreamscape, OSH j 22 - Lilakilpikonnatabby

Tyyne - Feanorian Daydream Charm, OSH g 24 - Sinikilpikonnatäplikäs

Tyyne - Feanorian Daydream Charm, OSH g 24 - Sinikilpikonnatäplikäs

Tyyne - Feanorian Daydream Charm, OSH g 24 - Sinikilpikonnatäplikäs

Tyyne - Feanorian Daydream Charm, OSH g 24 - Sinikilpikonnatäplikäs

Kuvia kesältä 2010

2010-08-13T02:12:00.011+03:00

Ensiksi kuvia Tyynestä ja uusista kavereistaan Lemposta ja Ozzysta ja lopuksi Nökön ulkoilua omalla pihalla :)

Tyynen kehitys on jatkunut mukavasti ja luonne on tietenkin aivan kamalan ihana :D Just eilen äiti kertoi puhelimessa kuinka se tiputtaa ja hajottaa kaiken hyllyjen päältä, hyppii ovien päälle ja äitin ollessa kotona on kuin pieni varjo joka seuraa joka paikkaan :) Puhelimeen kuulin koko ajan pientä "kää-kä-määä"-mölinää kun se juoksi äitini perässä..

Ulkotarhaa ei taidettu tänä kesänä saada aikaiseksi, kun koko loma meni remppaan ja muuttoon. Ja toivon itse ainakin että työt jatkuu, eikä tarvi jäädä "lomailemaan" :-) Yläkerran parveke olisi kuitenkin tarkoitus verkottaa nyt syksyllä, Nökö ainakin varmasti haluaa ulkoilla pitkälle syksyyn. Itämaiset tuskin ovat niin innoissaan :)

Loten kiimaa odotellaan ja tarkoitus olisi käydä ottamassa testit ensi viikolla, samalla kun Mao käy kontrollikäynnillä. Jospa neiti nyt juoksisi tässä syksyn aikana niin saadaan pentuja ennen joulua :-) Olen tosi innoissani tulevasta yhdistelmästä! Meistä oli paikallisessa sanomalehdessä juttua ja sen kautta sain monta kyselyä tulevista pennuista. Ja joku soitti ja kysyi kissan käytösongelmiinkin neuvoja, kun juttu käsitteli luovutusikää :D Ihanaa!

Viikonloppuna olisi tarkoitus vähän matkustella ja käydä samalla Vantaalla tapaamassa siellä asuvia kasvattejani Tiialla (Jeeraa, Kookosta) ja Annella (Vilmaa). Ne onkin nykyään ainoat pk-seudulla asuvat "meikäläiset", kun Neelasta ja Tuistusta tuli Tamperelaisia.

Kesäterkkuja

2010-07-19T23:19:00.003+03:00

Noniin, taas pitää heti alkuun valittaa kun on niin vähän aikaa ja jaksamista tätä blogia päivittää. Tuntuu että kaikki vapaa-aika menee kodinhoitoon ja kissojen kanssa seurusteluun, nyt kun teen vuorotyötä. Vapaapäivät menee koomaillessa kotona. Kai tää on sitten sitä kun on ns. elämää. On ollut taas totuttelemista tähän rytmiin, eikä oikein vieläkään ole löytynyt sellaista rutiinia. Mutta ehkä se ajan kanssa alkaa luonnistua.

Loput pennut lähtivät omiin koteihinsa Oulun näyttelyn jälkeen. Dabria ja Dreamscape löysivät oman yhteisen kodin Oulusta, Täplä-kisun kaverina. Toivo jäi Kirsille emonsa ja mummonsa kanssa ja Selma-emo siirtyi samalla Kirsin omistukseen. Tyyne muutti vanhempieni luokse meidän kolmen yhteisomistukseen, Lempon ja Ozzyn kaveriksi.

Oulun näyttelyt menivät ihan mukavasti, itse en niistä tietenkään taas juuri mitään edes muista kun olin koko viikonlopun työn touhussa sihteeristössä ja järkkäillen kaikenlaisia juoksevia asioita. Pennut käyttäytyivät lauantaina ihan kivasti, sunnuntaina kilpparineideillä oli vähän huonompi päivä. Onneksi kokenut tuomari sai tytöt rentoutumaan pöydällä, eikä niille jäänyt mitään pahempia traumoja. Minulle kokemus oli aivan vieras, kissoistani kukaan ei ole edes ikinä sähissyt näyttelyssä.. Ja nyt kaksi pientä pentua oli vähän äksynä. En ehkä enää vie pieniä pentuja kahtena päivänä peräkkäin, etenkään tuollaisella helteellä. Mutta aika näyttää millaiset "näyttelyluonteet" tytöillä todellisuudessa on.

Tyyne oli molempina päivinä kategorian paras pentu, voittaen molempina päivinä paneelissa hienot vastustajansa. Etenkin sunnuntaina olin jopa aika yllättynyt että Tyyne vei voiton. Mutta ylpeä olen kyllä pikkuneidistä :)

Riku oli lauantaina ainoa uros itämaisissa ja oli siis kategorian paras. Lotte oli kategorian ainoa leikkaamaton naaras molempina päivinä, joten sekin sai kategoriavoitot. Kasvattajaluokan pisteet olivat aika mukavat, vaikka kilpailua ei nuilla aikuisilla ollutkaan..

En vielä tiedä onko meillä mitään näyttelysuunnitelmia loppuvuodelle, ehkä tuo Oulu jäi ainokaiseksi meidän osalta. Täytyy nyt vielä katsella ja miettiä onko pentujen omistajilla kiinnostusta lähteä, sitten voisin itse lähteä mukaan vaikka ilman omia kissoja. Ellei sitten Tyyneä ilmoitella johonkin.

Loten pentusuunnitelmat eivät tunnu etenevän, sillä neitokainen on ollut juoksematta nyt jo kolmisen kuukautta. En minä kyllä ole sitä vielä testannutkaan, mutta varmaan elokuussa hoidetaan nekin alta pois. Jospa syksyn lähetessä juoksujakin alkaisi tulla..

Lotella todettiin myös pieni kosmeettinen vika, joka on melko lievä (kertoo siitä, että näyttelyssä oli kategorian paras - kumpikaan tuomari ei siis huomannut mitään). Aion toki vielä konsultoida kokeneempia kasvattajia ja miettiä vaikuttaako vika esim. kollivalintaan. Vika ei ole mitenkään terveydelle haitallinen, mutta toki nämä viat aina kulkevat kissan perimässä ja voi siis periytyä jälkeläisille.

Mutta toivottelen oiken mukavaa loppukesää kaikille! :-)

Lähdön hetki

2010-06-24T01:12:00.004+03:00

Tänään se sitten tapahtuu: ensimmäinen pentu muuttaa ommaan kottiin! Lilli pääsee viettämään juhannusta uuteen kotiinsa Iihin. Käymme tapamme mukaan viemässä pennun uuteen kotiinsa.

Viikko sitten käytiin viimeisillä rokotuksilla ja pennuille tehtiin terveystarkistukset. Kaikki sai terveen paperit, eikä rakenteellisiakaan vikoja löytynyt. Mikrosirut laitettiin vaan Tyynelle ja Toivolle, muut tytöt saavat omansa sitten isompina leikkautuksen yhteydessä jos omistajat haluavat.

Ja viikon päästä loput pennut osallistuvat POROKin näyttelyihin, Toivo vain lauantaina ja Dabria sunnuntaina. Tyyne ja Nötterö on mukana molempina päivinä. Ja näyttelyn jälkeen koittaa luovutus muillakin.

Toivo saa jäädä omaan kotiinsa Selma-emon ja Alisa-mummon kanssa <3 Kirsi varasi pojan ennen kuin pennut olivat syntyneet ja kun Toivo oli ainoa poika, ei siinä paljoa tarvinut miettiä. Ja uskoakseni Toivo on täyttänyt Kirsin toiveet omasta hupakosta. Kyllä punapojat on parhaita! Toivoa on muuten mahdollista ehkä isompana kysellä siitoskäyttöön ;)

Tyyne muuttaa yhteisomistukseen ja sillä toivon mukaan tehdään ainakin yksi Feanorian-pentue. Dabria ja Nötterö muuttavat omaan yhteiseen kotiin Ouluun, jossa niitä odottaa ura temppukissoina!

Facebook-kaverini ovat varmaan seurailleet päivityksiäni Maunon sairastelusta. Pojalla oli tuossa reilu kuukausi takaperin pissatulehdus ja ilmeisesti sen jälkitautina melko äkäinen munuaistulehdus. Nyt munuaisarvot eivät kuitenkaan ole lähteneet niin reippaasti laskuun kun olisi toivottavaa ja lääkäri on alustavasti väläytellyt mahdollisuutta että Maunolla on munuaisten vajaatoiminta. Tosin itse haluan kyllä vielä pidempää arvojen seurantaa ennen kuin uskon että munuaisten toiminta on pysyvästi rempallaan. Aika selvät munuaisen vajaatoiminnan oireet Maolta löytyi, eikä mistään tarttuvasta varmastikaan ollut kyse, koska muut kissat olivat täysin terveitä.

Eihän tämä etenkään itämaisilla mikään harvinainen sairaus ole ja tiedän että Maonkin taustoilta joitakin munuaisvikaisia kissoja löytyy, mutta kyllä harmittaa jos tästä pysyvä vaiva tulee. Seurailemme..

Kuvapläjäys

2010-06-17T05:10:00.005+03:00

Toivo

Pentujen Alisa-mummo

Tyyne

Tyyne

Dreamscape, Dabria ja Dance d'Amour ulkotarhassa

Dabria

Dreamscape

Dreamscape

Lilli (Dance d'Amour)

Lilli (Dance d'Amour)

Selma-mamma

Semppu-mami <3

Kaikki pennut varattu

2010-06-05T23:34:00.005+03:00

Lillikin on nyt löytänyt oman kodin! Eilen sitä kävi mukavalta vaikuttava perhe (tai osa perheestä:) katsomassa.

En nyt jouda kirjottelemaan kummemmin, mutta valtakunnassa kaikki hyvin! Kuvia en tietenkään saanut eilen otettu kovinkaan, muutamia vaan. Laitan ne ehkä jossakin välissä esille - tässä läppärissä ei ole kuvankäsittelyohjelmaa, joten en edes nyt saisi pienennettyä kuvia.

Ensi viikolla käymme taas pentuja katsomassa ja sitten on kyllä _PAKKO_ saada jokaisesta uudet kuvat nettisivulle asti.

Remontti edistyy hyvin ja uuden asunnon alakerta alkaa olla valmis. Kohta päästään kantamaan ainakin osa tavaroista sinne. Yläkerrassa Aki remontoi vielä työhuoneen ja sitten kaikki on valmista. Makuuhuone, kylppäri ja aula- ja eteistilat on ainoat mihin ei kosketa. Keittiöstäkin vain maalataan yksi seinä.

Tässäpä esimakua - pihaa ja yläkerran aula/portaikko:

Tuittu-pehmolelu

2010-05-31T14:43:00.002+03:00

Minnalla oli tämä ihana kuva facebookissa Tuitusta, oli pakko varastaa :)

Feanorian Amazing Sound, OSH bs 25, "Tuittu"

Kohta on kesä!

2010-05-31T01:43:00.009+03:00

Älytöntä että kuu vaihtuu ihan kohta kesäkuuksi.. Taas on kevät mennyt aivan hetkessä. Pennut ovat voineet hyvin, pientä silmien rähmintää oli tuossa 7-viikon iässä mutta se meni ohi aivan perus silmätipoilla parissa päivässä. Varmaan olisi loppunut ihan itsekseenkin. Eli mikään kovin paha pöpö tuskin oli kyseessä ;)

Ipanat kasvavat hienosti ja nyt 9,5 viikkoisena isoin pentu painaa jo reilut 1,3kg. Kasvu on ollut todella tasaista ja pennut ovat tosi kivan kokoisia.

Vapaana on vielä lilatabbytyttö Lilli. Toivottavasti suloiselle neidille löytyy oma kiva koti, pari kivaa kyselyä olen saanut, joten toivotaan että nyt tärppää :) Meillä on pentuja niin harvakseltaan että minulla ei ole mikään kiire tehdä päätöksiä :-) En usko että pennut jäävät ns. käsiin. Ja jos joku jäisikin vähän pidemmäksi aikaa niin ei se haittaa, parempi odotella hyvää kotia vaikka vähän pidempäänkin. Se on niin mukavaa että lopulta oikea koti osaa valita juuri meidät monien kasvattajien joukosta ja tuntee ihanan Lillukan omakseen :-)

Kävimme sunnuntaina pentuja katsomassa ja se parempi kamera jäi TAAS pois matkasta. Otin kuitenkin mun pokkarilla kuvia, mutta esim. simskutytöstä Dabriasta en saanut yhtäkään onnistunutta yksilökuvaa :( Ensi kerralla on pakko muistaa se kamera mukaan, harmittaa jos näistä pennuista ei nyt jää kunnollisia kuvia näiltä loppuajoilta..

Tässä siis näitä räpöstyksiä..

Feanorian Dance d'Amour (OSH c 22) "Lilli"

Feanorian Dance d'Amour (OSH c 22) "Lilli"

Feanorian Dose of Hope (SIA d 21) "Toivo"

Feanorian Dose of Hope (SIA d 21) "Toivo"

Feanorian Dreamscape (OSH j 22)

Feanorian Daydream Charm (OSH g 24) "Tyyne"

Feanorian Daydream Charm (OSH g 24) "Tyyne"

Tämä kuva ei todellakaan ole mikään mestarillinen otos, mutta Dabriakin näkyy :) Ylälauteella kurkkii Toivo, keskitasolla Feanorian Dabria (SIA c 21) ja alatasolla klassiset tytöt.

Ja tässä pitkät valot päällä keran äidin :P Kuvaan on alatasolle tullut siis lisäksi Tyyne ja Selma-emo.

Seuraavat viikot menee meillä rempan ja muuton merkeissä. Mitään suurta paniikkia en ole jaksanut kehittää, eiköhän kaikki suju ihan hyvin (onpas musta tullut oudon rento). Lisäksi pitäs tehdä vähän näyttelyhommia heinäkuun Oulun näyttelyä varten, mutta onneksi olen tänä vuonna ollut aika hyvä delegoimaan nuita POROKin tehtäviä. Jospa mulle ei tänä vuonna kasaantuisi kovin paljon hommaa. Uusi koti pitäisi saada kesäkuun loppuun mennessä valmiiksi ja tämä nykyinen tyhjäksi. Meille on tulossa myös näyttelyn ajaksi vieraita, joten sekin motivoi. Ei siis ole vapaa-ajan ongelmia tiedossa kesäkuussa.. :-)

Lillukka

2010-05-23T02:53:00.002+03:00

Lilatabbytyttö Feanorian Dance d'Amour eli Lilli jäi tänään ainokaiseksi varaamattomaksi, kun sen siskot lilakilpparitabby ja siamilainen varattiinkin molemmat.

Aiemmassa kirjoituksessani on kuvia Lillistä, meillä jäi kamera tänään kotiin :( Yritän saada neidistä uusia kuvia ensi viikolla. Kotisivuilla on lisää tietoa pennusta (linkki tuossa sivupalkissa "Feanorian kotisivut").

Lötköilyä lämpimällä säällä

2010-05-17T01:21:00.013+03:00

Sunnuntaina oli todella lämmin päivä ja pennut olivat melko lötköinä kun sinne menimme. Alla on satunnaisia otoksia sunnuntailta.

Feanorian Dance d'Amour (lilatabby itämainen tyttö) ja kaunis kuvio

Feanorian Dabria (lilatabbynaamio siamilainen tyttö) on pentueen rauhallisin pentu (vaikka ei kuvasta uskoisi :D), todella suloinen ja luonteeltaan hyvin samanlainen kun emonsa ja isoäitinsä - tulee syliin ja tykkää olla paijattavana

Koko pentue - Dose of Hope (punatabbynaamio siamilainen poika), Daydream Charm (sinikilpikonnatäplikäs itämainen tyttö), Dance d'Amour (lilatabby itämainen tyttö), Dreamscape (lilakilpikonnatabby itämainen tyttö) ja Dabria (lilatabbynaamio siamilainen tyttö)

Toivo ja itusiskot ruokailemassa - hassusti ääntelevä kuvaaja sai siskokset nousemaan maitobaarista

Tytöt maitobaarissa

Dreamscape, Dance d'Amour ja Dose of Hope ihmettelevät mustan sukan alla heiluvaa varvastani - se on pelottava uusi asia pienen kissanpennun elinympäristössä

Dreamscape pesulla

Ylväs Selma - pentueen emo Feanorian Cherry Clafoutis (suklaakilpikkonanaamio siamilainen)

Uudet kuvat

2010-05-11T00:47:00.002+03:00

Uusia kuvia pennuista löytyy nyt meidän kotisivuilta. En taas jaksa joka paikkaan pistää samoja, kun niitä on jo facebookissa ja kotisivuilla esillä.

Palaan asiaan varaustilanteen osalta loppuviikosta :-)

Feanoriat muuttaa

2010-05-10T04:15:00.012+03:00

Jihuu! Me löydettiin vihdoin se oma koti, mitä ollaan jo aika kauan etsitty, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Me muutetaan Kempeleeseen (meidän tuleva koti sijaitsee reilun 10km päässä Oulun keskustasta) viimeistään heinäkuun alussa, toivottavasti jo vähän ennen sitä. Me toivottais että päästäis tästä kämpästä eroon kesäkuun loppuun mennessä. Ihanteellisinta olisi siis saada kamppeet uuteen kotiin juhannukseen mennessä, mutta se taas riippuu myyjästä. Sitä ennen kun pitäisi ehtiä vähän maalailla ja tapetoida. Aki on myös luvannut rakentaa kissoille ulkotarhan.

Heinäkuun ekana viikonloppuna on POROKin näyttely ja näyttelyn järkkääminen vähän hankaloittaa tätä muuttamista, koska olen toinen näyttelysihteeri ja hommaa kyllä piisaa. Mutta eiköhän se siinä sivussa hoidu.. Hassu sattuma kyllä, sillä myös se toinen näyttelysihteeri muuttaa kans just kesäkuussa :-)

Tässä kaiken hässäkän keskellä pennut ovat ehtineet kasvaa hirveästi ja täyttävät tällä viikolla jo 7 viikkoa. Parin viikon päästä olisi jo ekat rokotukset, vaikka mitään tarkkaa aikataulua en olekaan tehnyt. Varaustilanne on hyvin hyvin epäselvä, koska lapsen astmaepäilyn takia parin pennun varaus peruuntui, mutta juuri niille näyttäisi olevan jo EHKÄ ottajat olemassa. Siamilainen tyttö voisi olla vielä mahdollisesti varattavissa (ei kasvatukseen). Tämä epäselvä varaustilanne selviää nyt kuitenkin ensi viikonloppuun mennessä. Lupaan ja vannon tässä nyt julkisesti, niin on pakko pitää kiinni lupauksesta :-)

Sinikilpparin kohdalla olen empinyt eniten. Enkä vieläkään tiedä mitä sen kanssa tehdään. Mietin jo välillä sen ottamista meille, mutta tällä hetkellä meidän kissalauma ei ehkä ole ihan valmis uuteen tulokkaaseen. Haluan ehkä vielä ainakin viikon märehtiä, sitten teen päätökseni. Melko mielenkiintoisia ehdotuksia on tullut juuri tämän pennun kohdalla. Ulkomailta on ehdotettu vaihtareita ja yhteisomistusta, mutta valitettavasti en koe jakavani samanalaisia kasvatusperiaatteita kovinkaan monen etelä-eurooppalaisen kasvattajan kanssa.. Heillä tuo "kissojenpitokulttuuri" on usein ihan eri luokkaa meihin pohjoismaisiin kasvattajiin verrattuna. Vaikka tietty täältäkin löytyy isoja kissaloita, joissa minun mielestäni asuu liikaa kissoja ja kissojen hyvinvointi epäilyttää.

Mutta no, kyllä nämä asiat aina ratkeaa. Ja uskon että pennut pääsevät varmasti kivoihin koteihin, tulevat ne nyt sitten olemaan mitkä tahansa näistä mahdollisista vaihtoehdoista. Lähinnä varauksia siis viivästyttää tutun kasvattajan päätöksenteko, ottaako pennun meiltä vai eräästä toisesta pentueesta :-) Tämä on kuitenkin yhdessä sovittu juttu, joten ei mitään katkeruutta ollut tarkoitus ilmaista.

Meillä ei äitienpäivää juhlittu kovin mukavissa merkeissä. Maunolle tuli pissatulehdus (liekö syynä minun keväinen tuuletusinnostus, kun koko talven on pitänyt pitää ikkunat kiinni, ettei kissat palellu?) ja se pissasi verta mm. sohvalle. Lääkäristä saimme sille tulehduskipulääkkeen ja antibioottikuurin. Toivottavasti nämä nyt tepsii, parissa päivässä pitäisi selvitä meneekö tilanne parempaan vai huonompaan. Pääasia kuitenkin että pissaa tulee, vaikka onkin veristä. Huolestua voisi siinä vaiheessa jos pissaa ei ollenkaan tulisi. Silloin syy voisi olla jo vakavampi. Tietysti tulehduskin voi olla iso ongelma ja varsinkin leikatuilla pojilla siitä voi tulla oikea kierre. Aion nyt kyllä panostaa heti Maunon ruokavalioon, koska tiedän että se on melkoinen raksuttelija (saavat niitä kyllä todella vähän, mutta liekö sitten menevät aina Maunon suihin). Myöhemmin kuurien jälkeen pitää oman mielenrauhan takia ottaa munuaiskontrollit. Nekään vaivat kun ei tässä rodussa ole mikään mahdottomuus.

Samaisena päivänä loukkasin myös oman varpaani kun siirsin lipastoa.. Kynsi irtosi melkein kokonaan ja verta tuli melkoisesti. Meillä on siis ollut kunnolla verinen äitienpäivä, oikein hurmaavaa :P

Mutta jospa nämä murheet tästä edes hetkeksi väistyis kun pääsen taas tänään katsomaan pentuja <3 Kuvia siis luvassa myöhemmin. Ja sori yltiöpitkä postaus, eikä taaskaan yhtään kuvia :(

Ja yksi videokin

2010-05-03T01:25:00.002+03:00

Tässä touhuaa Dreamscape ja Toivo

Penskat pian 6 vkoa!

2010-05-03T00:38:00.008+03:00

Penduiinit on keskiviikkona jo kuusi viikkoisia. Vihdoin kaikki ovat oppineet syömään kiinteitä ja pari käy tarpeilla hiekkiksessä, muut tekee toimitukset vielä pääsääntöisesti pitkin lattioita. Tästä syystä ipanaario sijaitsee kodinhoitohuoneessa. Toivottavasti pian oppivat sisäsiisteiksi niin pääset riehumaan pitkin Koivuloiden kotia. Ei tosin iso kylppäri, sauna ja kodinhoitohuonekaan mikään hirveän pieni tila ole..

Pennut ovat reippaita ja viime kerralla eniten ujostellut simskutyttökin oli nyt todella reipas! Ihana muutos, neidistä oli tullut oikea riiviö.

En päivitä tällä viikolla kuvia nettisivuille, mutta tänne ja kuvagalleriaan pistän jokaisesta kuvat. Käymme varmaan taas viikon päästä katsomassa pentuja (ellei aiemin tule tarvetta) ja otan sitten paremman kameran mukaan. Nyt oli mukana vaan kehno pokkari, jossa ei oikein riitä "tehot" pentujen kuvaamiseen.

Pentujen varaustilanne on nyt vähän epäselvä ja sitä mutkistaa monta eri tekijää. Mutta parin viikon päästä toinen klassisista tai simskutyttö voi olla varattavissa uudelleen (ei kuitenkaan kasvatukseen). Ilmoittelen heti jos näin käy.

Alla kuvia pennuista, klikkaamalla kuvaa saatte isomman kuvan esiin:

Feanorian Dreamscape, Klassinen lilakilpikonna tabby - kuvio on edelleen omituinen :) Ja tyyppi ei meinaa pysyä hereillä kuvauksissa..

Feanorian Daydream Charm "Tikru", Sinikilpikonnatäplikäs

Tikrun on nimennyt mahdollinen tuleva koti :-)

Feanorian Dabria, Lilatabbynaamio siamilainen

Simskutytöllä on isänsä surulliset aussisilmät <3

Feanorian Dance d'Amour, Klassinen lilatabby

Ihanainen kuvio <3

Feanorian Dose of Hope "Toivo", Cremetabbynaamio siamilainen

Toivo on saanut nimensä tulevalta kodiltaan jo varhain, jopa ennen syntymäänsä(?). Toivoa on toivottu pitkään ja hartaudella. Näyttäisi myös siltä, että Toivo on myös täyttänyt odotukset!

Kaikki pennut yheskoos, niinku isot kissat syömässä ja lyömässä leikiks

Naksuttelua

2010-04-30T13:37:00.007+03:00

En ole vähään aikaan keksinyt kissojen kanssa mitään hauskaa puuhaa ja kaikki agility-kokeilut ja sen sellaiset on unohtuneet ihan kokonaan. Emmekä koskaan saaneet rakenneltua mitään agility-esteitäkään. Voihan tässä tosin vielä innostua.

Päätin nyt kuitenkin tilata naksuttimen zooplussalta kun taas tein tilauksen. Tänään paketit saapuivat kotiin ja piti heti vähän testailla tuota naksuttelua.

Meillä kaikki muut ovat raksujen perään, mutta Geehän ei niitä ole koskaan syönyt (omasta halustaan). Gee ei muutenkaan ole oikein hyvin ruoalla palkittavissa, joten se on saanut raksujen sijaan rapsuja ja kehuja :) Myöhemmin voisi yrittää löytää jonkun herkun mistä Gee kiinnostuisi. Ei se yleensä edes halua leikkeleitä kun muille tarjoilen.

Kaikki kissat tulivat heti kiinnostuneina katsomaan kun kutsuin niitä tai sitten kuulivat kun avasin ruokakaapin oven ja otin kouran täyteen raksuja :P Ja Gee on heti mukana jos muutkin on.

Kaikki tuntuivat kyllä tajuavan melko pian mistä on kyse ja mitä pitää tehdä, että saa palkinnon. Mao yritti varastaa kaikkien muiden namit, mutta kun malttoi itsekin keskittyä, sai se omiakin :)) Hienosti siis meni tämä ensikosketus ja jokainen ainakin kiinnostui. Lotte ja Mao olivat innokkaimmat, mutta Lotte säikähteli naksahduksia aluksi. Äkkiäpä se kuitenkin tottui.

Minun täytyy myös ehdottomasti perehtyä vähän paremmin tähän "kouluttamiseen", ennen kuin aletaan enemmän harjoitella. Ja mitä kaikkea kissoille voisi edes opettaa. Elina Väyrysen kirjoittamaan ja Jan Nyströmin kuvittamaan "Kissan aktivointi"- kirjaan (http://kauppa.tietosanoma.fi/9789518844573) haluan tutustua :-) Täytyy laittaa tilaukseen.

Pennut 4,5 viikkoa

2010-04-26T11:53:00.009+03:00

Kyllä näiden sijoituspentujen kanssa menee aika aivan älytöntä vauhtia. Eihän tässä enää kauaa mene kun ekat rokotukset pitää antaa ja sitten kohta onkin jo luovutus. Astutustodistuksen voisi kai myös pian laittaa eteenpäin, jos vaikka rekisterikirjat ehtisivät tulla ekoille rokotuksille.

Kävimme siis eilen katsomassa pentuja ja ne olivat taas kasvaneet kovasti. Toivo painoi 630g ja tytöt kaikki vielä hieman alle 600g.

Toivolla on hauska tapa marista joka asiasta, koko ajan piipittää jotain. Vähän sellainen hönö, mutta ihana mammanpoika <3

Sinikilpparilla oli korvat hieman alkaneet nousta pystyasentoon, kuten epäilinkin, mutta on se vieläkin aivan hurmaava pakkaus. Ja luonne on mitä ihanin, se oikein kipuaa ihmisten syliin ja touhuaa koko ajan kovasti jotain :) Toivottavasti tyttö kehittyy yhtä mukavasti, sille olisi sijoituskoti (tai kaksikin) jo tiedossa.

Siamilaisella tytöllä on hyvin erikoinen silmien muoto (harmi ettei nyt tässä kuvassa näy niin selvästi) - peruja selvästi isältään Hansilta, samanlaisia "surusilmiä" oli myös Hansin ekassa pentueessa Senialla. Simskuneiti on luonteeltaan tosi suloinen, mutta äänekäs :D

Lilakilppariklassinen (Dreamscape) on kuvionsa ja värinsä osalta melkoinen erikoisuus. Erikoisen kuviosta tekee myös se, että siitä ei saa tällä hetkellä vielä mitään selvää. Hyvin selvästi se kuitenkin on klassinen, mutta kuvio ns. hukkuu kilpparivärin sekaan ja tabbykuvio on ainakin toistaiseksi auennt melko vähän. Tätä tyttöä on harkittu kasvatukseen, mutta uskoisin että kuvion takia eräs tytöstä kiinnostunut perhe saisi tästä touhukkaan lemmikkipennun :-) Seuraillaan..

Lila klassinen tabby (Dance d'Amour) puolestaan omaa melko kivan kuvion, mutta häviää sen sitten tyypissään (toiseen klassiseen verrattuna). Harvoinhan niin käykään, että kaikki hyvät ominaisuudet olisivat samassa pennussa :-) Tämän tytön tulavaisuus on vielä hieman auki, seurailemme senkin kehitystä.

Ja päivitystä asuntokauppoihin - se ensimmäinen mistä kovasti tarjosimmekin, on jo oikeastaan unohdettu. Välittäjä ja myyjä luulevat saavansa asunnosta aivan liikoja, eivätkä olleet halukkaita "tinkimään" hinnasta oikeastaan mitään. Me tulimme koko tarjousten jätön ajan alkup. tarjouksesta ylös melkoisesti, mutta he ehdottivat tonnia halvempaa hintaa kuin pyynti. Melko erikoista pistää niin tiukka pyynti, koska yleensähän pyyntihinnoissa on ilmaa aina jonkin verran. Mutta siis tuo heidän hintansa on selvästi keskitasoa korkeampi kuin alueella aiemmin toteutuneissa kaupoissa, joten emme ala maksamaan ylihintaa ;)

Onneksi löysimme jo pari muutakin kohdetta ja kävimme niitä eilen katsomassa. Tällä hetkellä mietimme tarjouksen jättämistä toisesta asunnosta. Lähinnä sijainti (ei Oulussa) mietityttää ja se että onko meillä intoa ja aikaa alkaa tekemään pintaremppaa. Asunnossa on tehty paljon remonttia, mutta melko hätäisesti ja paljon olisi korjailtavaa. Toisaalta, äkkiäkö sitä pari seinää tasottelee ja maalaa tai tapetoi. Täytyy siis vielä miettiä.

Taas pentuja katsomassa

2010-04-19T00:50:00.004+03:00

Sunnuntaina käytiin isolla porukalla katsomassa pentuja ja samalla vähän testailemassa tuleeko seurueen pienimmälle oireita kissoista. Möyhemmin teemme ehkä lisää eläinkokeita, kun annan pari aikuista kissaa viikonloppuhoitoon tuohon talouteen. Niinhän se parhaiten selviää, ellei nyt sitten lääkärissä tehtävistä testeissä tule ikäviä tuloksia.

Pennut olivat todella reippaita, vaikka lilakonnaksi muuttunut tabbytyttö meinasi olla alkuun kovin pörheä. Huvittava tyyppi. Kuulema myös Toivo on kova reagoimaan turkillaan kaikkeen ja on siis Kirsin mukaan samanlainen kun isoisänsä Riksi, joka on erittäin "turkkiherkkis". Eli kaikki koetut tunteet näkyvät myös turkin pörröisyytenä (jännitys, pelko, onnellisuus..). Riksi-isoisän lempparipuuhaa on muuten nykyään kytätä karvat pörröllä kylppärin ovella kun föönaan hiuksia. Erityisesti kaikki sähkövempeleet kiinnostaa sitä suunnattomasti: fööni, hiustensuoristaja, sähkövatkain, silitysrauta :D

Pentueen ehdottomasti sosiaalisin tyttö on sinikilppari. En ole koskaan tavannut noin uteliasta ja reipasta kolmeviikkoista. Se oikein änkeää kaikkien syliin ja riekkuu kaikkien sylissä, puree varpaita, kiipeää pitkin jalkaa.. Aivan valloittava ipana! Yritä siinä sitten hillitä omaa pentukuumetta, kun yks on samaan aikaan syötävän suloinen ja luonnekin on noin mainio.

Tytöistä rauhallisimmat olivat siamilainen tyttö ja lilatabby, ainakin vielä tällä hetkellä :) Painivat kovasti keskenään, mutta maailmanvalloitus oli selvästi enempi näiden "punageenisten" hommia.

Selma-emohan oli myös pannut ranttaliksi viikonloppuna höyhenleikeistä innostuneena. Se oli vahingossa upottanut kulmahampaansa Kirsin sormeen. Taisi olla vähän liian innostava leikkikalu ja höyhen turhan lähellä leikittäjän sormia. Oli kuulunut vain narskahdus hampaiden upotessa sormeen, yiiih! Kirsi joutui käymään lääkärissä hakemassa ab-kuurin ja tetanus-piikin.

Yritän tässä kaiken talonostamisvimman keskellä vastaille muutamiin odottaviin sähköposteihin, kunhan saan ajatukseni taas luistamaan. Olemme siis jättämässä tarjousta talosta, mutta tämä asioiden selvittely ennen sitä on ollut tuskastuttavan työlästä. Vielä pitäisi soitella ja tiedustella talon remonteista muutamia asioita ja käydä vielä parissa pankissa kyselemässä lainatarjouksia. Ja sitten pitäisi osata valita se sopiva pankkikin.. Talon ostaminen ei ollut ihan niin yksinkteraista kun kuvittelin, mutta onneksi muutama läheinen on vastikään tehnyt talokauppoja, niin on saanut todella hyviä neuvoja.

Toivottavasti tämä tuleva viikko ei nyt kokonaan mene ostotarjousten ja mahdollisten vastatarjousten merkeissä, vaan pääsisimme myös solmimaan asuntokauppoja. Mutta no, moni asia voi vielä mennä mönkään..

Kolmeviikkoiset söpöt

2010-04-13T23:13:00.011+03:00

Olin aivan ihastuksissani tänään kun menimme pentuja katsomaan. Siellä odotti paljon kauniimpia pikkuisia kun olin osannut odottaa! Olen vieläkin ihan haltioissani :) Kehityksen näkee nyt aivan eri tavalla kuin pentujen ollessa kotona. Todella hurjaa.

Luonteiltaan pennut olivat myös todella sosiaalisia ja tulivat heti pesän reunalle tervehtimään. Kaikki muut paitsi siamilainen tyttö ovat tulleet pesästä ulos ja kivuneet takaisinkin. Joten pesästä voidaan kyllä jo luopua. Vein kasan pieniä hiekkiksiä sinne, että pääsevät heti opettelemaan vessajuttuja.

Tällä hetkellä siamilainen tyttö ja toinen klassisista on vapaana. Ensisijaisesti etsimme pennuille lemmikkikoteja. Mahdollisesti tulemme myös sijoittamaan yhden tytöistä.

Pennuille on nyt myös keksitty viralliset nimet, joten tunnistaminen onnistuu paremmin.

Feanorian Dreamscape, kuvioltaan se "huonompi"kuvioinen klassinen lilatabby tyttö, joka myös muuttui kilpikonnaksi - uusi väri siis klassinen lilakilpikonnatabby :D - *toinen lilatabby on varattavissa*

Feanorian Dance d'Amour, "parempi"kuvioinen klassinen lilatabby tyttö *toinen lilatabby on varattavissa*

Feanorian Dabria, lilatabbynaamio siamilainen tyttö *varattavissa*

Feanorian Dose of Hope, cremetabbynaamio siamilainen poika

Feanorian Daydream Charm, Sinikilpikonnatäplikäs tyttö

Kerrassaan hurmaavia lapsia! En olisi uskonut että pentueen vanhemmat saisivat näin ihania pentuja. Osoittaa hyvin sen, että ei todellakaan tarvitse käyttää järjetöntä sisäsiitosta saadakseen aikaseksi ulkomuodoltaan kivan näköisiä pentuja. Harmi että niin moni turvautuu ennemmin siihen helpoimpaan vaihtoehtoon.

En ole tainnut vielä kiittää Seniaa Hansin lainasta, joten KIITOS nyt myös näin julkisesti. Toivottavasti yhteistyömme on hedelmällistä myös tulevaisuudessa :)

Suosikki-Nökö

2010-04-12T02:24:00.005+03:00

Nökön suosio esittelynäyttelyssä on ollut joka vuosi melkoinen. Nökö on aina päässyt eniten ääniä kahmineiden joukkoon ja ainakin kerran aiemmin ollut yleisön suosikki. Tänä vuonna se sai jälleen eniten ääniä :)

Olemme kyllä ylpeitä Nököstä ja ihmettelemme vain, millä tuurilla olemme onnistuneet saamaan noin näyttävän näköisen kotikissan :) Paikalla oli myös muutama muu kotikissa, jotka nekin kaikki olivat todella kilttejä ja reippaita luonteeltaan.

Monta kertaa vastasin samoihin kysymyksiin: miten se on niin iso, mitä se oikeen syö, paljonko se oikein painaa, mistä olette sen hankkineet ja oliko se pentuna jo iso. Sitä en tiedä miten se on kasvanut niin isoksi, ehkä varhaisella kastraatiolla on vaikutusta asiaan tai sitten ei. Se oli meille tullessaan varmaan alle kilon painoinen pieni pörrökasa, jonka silmät karsastivat hassusti. Mutta luonteeltaan se oli hurjan rohkea ja ihmisrakas. Nökö oli myös erikoisen äänekäs kotikissaksi. Ehkä Nökön ansiosta olen aikoinaan ihastunut itämaisiin, koska Nökön luonne on hyvin lähellä itämaista. Nykyään se on jo vähän laiskistunut ja rauhoittunut, mutta edelleen se on kissoistamme seurallisin. Se rakastaa vieraita ja huomion keskipisteenä olemista.

Yleensä kaikki meillä vierailevat ihastuvat ensimmäisenä Nököön. Se on myös kautta aikojen ollut meidän kysytyin "pentu" :D Nökölle löytyisi aina ottaja, vaikka ihminen ei muuten kissoista niin välittäisikään.

Alla kuva Nökön leppoisasta päivästä näyttelyssä:

Nökö - n. 10kg lempeyttä ja leppoisaa luonnetta

Esittelynäyttely Oulussa

2010-04-08T22:50:00.006+03:00

Olemme lauantaina 10.4. Pateniemen Honkapirtillä esittelynäyttelyssä Riksin ja Nökön kanssa. Olin ajatellut ottavani Loten ja Geenkin, mutta huomasin just että niiden rokotukset menee just tällä viikolla umpeen, eikä niitä tietenkään ehdi uusia vaadittavaa 15 vrk ennen näyttelyä.. Mutta no näin tällä kertaa :-)

Tulkaahan moikkaamaan!

Esittelynäyttelyn mainos

Kuvia melkein 2 viikkoisista

2010-04-06T00:19:00.011+03:00

Pennut täyttävät keskiviikkona 2 viikkoa ja isoimmat olivat jo ylittäneet 300g painon :) Olivatkin kyllä todella jänteviä, isoja ja no.. pulleita :)) Sijoituskodissa kaikki sujuu siis todella hienosti!

Pennut ovat jo alkaneet ottamaan kontaktia ihmisiin, tillistetelevät pesästä ja se sinikonnatyttö on jo kuulema kuikuillut pesän reunojen yli.. Kunhan nyt vielä jonkun aikaa siellä viihtyisivät.

Tällä hetkellä varmasti vapaana ovat siamilainen tyttö ja toinen lilatabby tyttö. Muita tyttöjä kohtaan on ollut jonkinlaista alustavaa kiinnostusta, mutta mitään varmaa ei ole näin pienten kanssa tietenkään päätetty. Poika on varmuudella varattu, tuli siitä sitten millainen tahansa :))

Tässä jokaisesta kuva eiliseltä

Lila/lilakilpikonnatabbynaamio (?), siamilainen tyttö

Lilatabby tyttö

Sinikilpikonnatäplikäs tyttö

Puna/cremetabbynaamio, siamilainen poika

Lilatabby tyttö

Pentukiusaus

2010-04-01T04:14:00.003+03:00

Tämä on erityisesti kaikille pentukuumeesta kärsiville kiusaukseksi :))

Pennut viikon vanhoja

2010-04-01T00:16:00.005+03:00

Kotisivuille on päivitetty pentukuvia! En nyt viiti moneen paikkaan laittaa samoja kuvia, koska kavereilleni jaoin samat kuvat myös Facebookissa.

Kävimme katsomassa lapsukaisia Limingassa ja voi jestas ne olivat ISOJA ja LIHAVIA :))) Ja aivan älyttömän suloisia. Pentusähinää ja poksahtelua kuului pesästä, kun ekaa kertaa menin outoine hajuineni tervehtimaan ihanaisia. Tooodella pelottavia :-)

Toivo-poika on isoin ja lihavin, painoa jo 242g - eli viikossa paino on reippaasti tuplaantunut.. Aika hauskan näköinen valkoinen otus, jolla pinkki maitomasu :)) Tyttöjenkin painot olivat 184-213g. Selmalta tulee siis hyvin maitoa ja pentujen hoito sujuu! Voi kun meillä jatkossakin olisi tällaisia sopivan kokoisia pentueita.

En yleensä ota varauksia kovin nuorista pennuista, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu.. Pentuja saa tietysti kuitenkin jo kysellä. Ainoastaan Toivolla on nyt alustava varaus, koska se on ainoa poika. Tyttöjä siis voi vielä (tai jo) kysellä :-) Olisi aivan loistavaa jos neidit pääsisivät pareittain samaan kotiin, mutta tietysti myös yksittäin onnistuu, kunhan uudesta kodista löytyy ennestään kissakaveri- tai kavereita.

Pennut kasvaa kohisten

2010-03-29T01:03:00.004+03:00

Sunnuntaina taas juteltiin Kirsin kanssa puhelimessa ja Kirsi luetteli minulle pentujen painoja. Todella hyvin on painot nousseet ja varmaan ennen viikon ikää ehtivät tuplaantua. Ihanaa kun on sopivan kokoinen pentue, niin Selman maito varmasti riittää kaikille.

Selma oli vielä meidän siellä ollessa kovin väsynyt ja lääkityksen takia tokkurainen. Seuraavana päivänä se oli jo reippaampi ja iltaa kohden se oli "palannut" omaksi itsekseen. Nyt Selma voi todella hyvin ja nauttii emona olemisesta. Vaikka synnytys ei onnistunut ihan luomuna, ovat Selman emo-ominaisuudet sentään loistavat!

Välillä Selma on kannellut jotakin pentua eri puolille taloa (silloin kun perhe on kotona ja pentuhuoneen ovi auki), mutta pentuhuoneen oven ollessa suljettuna Selma kyllä tyytyy pentupesään.

Tämä on meille ensimmäinen sijoituspentue ja olen älyttömän onnekas kun onnistuin saamaan Selmalle noin hyvän kodin. Ainoa ongelma on ollut ihan hirveä ikävä pentujen luokse! Mutta ainakin näin alussa on varmasti parempi, että pysyn pois haitolta ja Selma saa rauhassa hoitaa pentujaan omat ihmiset ympärillä. Eli ehkä on ihan hyvä, että sijoituskoti sijaitsee vähän kauempana :)) Muutenhan minua ei sais sieltä pois pakottamallakaan! Yhteydenpito sijoituskotiin onnistuu hyvin puhelimitse ja olemmekin nyt tainneet ihan joka päivä soitella kuulumisia.

En malta odottaa että pääsen katsomaan pentuja vielä ennen pääsiäistä :) Myös meidän Akilla on hirveä hinku päästä katsomaan niitä. Kyllä nuihin pieniin kiintyy jotenkin niin hirveästi syntymän hetkellä, että ei sitä sidettä ihan helposti katkaista. Erityisesti sektiolla syntyneet ja omin käsin "elvytetyt" ovat kovin lähellä sydäntä. Toivon että kaikille pennuille löytyisi hyvät kodit, ettei minun vaan tarvitse harkitakaan kenenkään ottamista meille kotiin! :))

D-pentue on syntynyt!

2010-03-24T20:39:00.005+02:00

Tiistaina aamulla menin sijoituskotiin odottamaan Selman synnytystä. Koko pitkän päivän Selma näytti siltä, että voisi aloittaa koska tahansa.. Illalla 22:30 synnytys vihdoin alkoi, mutta eteni melko hitaasti. Ponnistukset olivat todella onnettomia ja arvelin että joudumme kääntymään eläinlääkärin puoleen. Aamuyöllä keskiviikon puolella tilanne alkoi jo näyttää toivottomalta ja Selma väsyneeltä, joten päätin että lähdetään lääkäriin.

Onneksi päivystävä eläinlääkäri otti meidät vastaan ja päädyimme yhteistuumin keisarinleikkaukseen, koska ei tuntunut kissan kannalta parhaalta vaihtoehdolta jäädä enää odottelemaan ihmettä. Ultrassa näimme ainakin pari sykkivää sydäntä, joten toivoa oli vielä.

Aamulla palasimme viiden ihanan pennun kanssa Selman kotiin. Pentujen värit ovat jo hieman vaihtuneet alustavasta arvioista, koska pentujen kuivettua huomasin, ettei lilat tytöt ehkä olekaan kilppareita, vaan molemmat on klassisia tabbyja. Eli meillä on kaksi klassista lilatabbya, jotka molemmat tyttöjä (painot 84g ja 95g), sinikilpikonnatäplikäs tyttö (109g) ja kaksi siamilaista, tyttö (87g) ja poika (112g).

Olin tänään hieman allapäin ja mietin jo koko emolinjan jättämistä pois kasvatuksestani, mutta muutamien tsemppausten jälkeen en taida olla valmis luovuttamaan näin helpolla. Tietysti tulevaisuudessa tilannetta pitää miettiä tarkoin, jos sama trendi jatkuu. En todellakaan halua kasvattaa emolinjoilla, joissa kaikki synnytykset päätyvät lopulta keisarointiin tai vaativat vierailua eläinlääkärissä. Hyvä siitosnaaras on mielestäni luonnostaan hyvä emo ja synnyttää luonnollisesti ja jos näin ei ole, on jossakin mennyt pahasti vikaan. Tällä hetkellä voin uskoa että kyseessä on vain huono tuuri ja sattuma, mutta jos synnytysvaikeudet tässä emolinjassa jatkuu, ei tyttöjä enää kannata jättää jatkokasvatukseen. Mikään linja ei ole niin tärkeä, etteikö siitoskissojen hyvinvointi menisi kaiken edelle.

Kiitos Kirsin perheelle sijoituskotiin ja viime yönä päivystäneelle eläinlääkärille. Erityiskiitos myös maailman parhaalle miehelleni, joka ajoi Oulusta Liminkaan hakemaan minua ja pentuja lääkäriin (aamuyöllä), avusti kaikista kammoistaan huolimatta meitä leikkauksessa ja vahti tokkuraista emoa aamulla, että minäkin sain välillä nukkua! :)))

Synnytystä odotellen..

2010-03-22T22:35:00.002+02:00

Huomenna lähden Selman kotiin odottelemaan pentuja, kun on virallinen laskettu aika. Selma ei tosin vielä vaikuta siltä että aikoisi synnyttää ihan heti, mutta melko rauhallista sen meno oli.

Tänään kävin siis kyllä vahtimassa pari tuntia päivällä, vain todetakseni että tuskin pentuja vielä tänään tulee. Selmalle on nyt illalla annettu enemmän omaa rauhaa ja se on nukkunut pesässä, mutta mitään merkkejä synnytyksestä ei ole ilmennyt. Nisät olivat jo alkaneet selvästi turvota, mutta täydessä maidossa ne ei vielä olleet.

Toivon kyllä että huomenna alkaisi jo tapahtua, koska odottaminen on niiiin tylsää :)

Vrk 62

2010-03-19T00:06:00.003+02:00

Astutuksesta on nyt kulunut vuorokausia 62, eli ensi viikon alussa pitäisi pentuja tulla.

Tässä pari kuvaa masusta. Minusta tuo "seisomakuva" ehkä liioittelee mahan kokoa. En odottaisi kuin neljää pentua, mutta ei näistä koskaan voi tietää. Kuusi on kyllä ihan maksimi, mutta jotenkin tuntuu että melko epätodennäköistä olisi sellainen määrä.

Touhukaksikko

2010-03-17T04:05:00.007+02:00

Isä ja sen tytär. Riksi ja Lotte. Touhottajat aina hölmöilemässä.

Lotte on muuten saanut mukavasti massaa viime aikoina ja painokin on noussut. Näissä kuvissa sen elegantti vartalo ei kyllä näy, ihan kummasti lösähtänyt jötkylä.

Ja Riksi voisi kantaa tuota rottaansa vaikka sata tuntia putkeen <3 Se tuo sen monesti keskellä yötä ihan kuolaisena ja märkänä sänkyynkin, jos joku vaikka heittäisi..

Ja joo, sohvan päällä on rumat keltaiset lakanat, koska oikeat päälliset ovat pesulassa (ehkä maailman turhamaisin kommentti).

Viikko jäljellä!

2010-03-16T00:26:00.004+02:00

Selman odotusta on jäljellä n. viikko. Torstaina menen vielä ennen viikonloppua katsomaan Selmaa ja laitetaan kaikki valmiiksi. Joskus alkuviikosta asetun Liminkaan odottamaan pentuja. Toivotaan ettei Selma kovin kauaa odotuta ja että kaikki nyt vaan menisi hyvin. Hieman hirvittää sen Alisan synnytyksen jälkeen, että miten tällä kertaa käy. Siitä on onneksi jo yli vuosi aikaa, niin on alkanut jo unohtua..

Selmalla oli tuossa viime viikon lopulla hieman ummetusta, mutta pienellä määrällä parafiiniä se helpotti. Toivotaan ettei ummetus enteile jälleen hirveän isoa pentumäärää. Mutta emme nyt ainoastaan oman mielenkiinnon takia halunneet lähteä röntgeniin.

Laitan kuvia torstaina, JOS muistan ottaa kameran mukaan :-)

Aikaa kasvatukselle ja kissoille

2010-03-08T01:48:00.006+02:00

Allekirjoittaneen opinnot on nyt vihdoin ohi ja valmistujaisjuhlia vietetään läheisimpien ystävien ja sukulaisten kanssa parin viikon päästä. Se tarkoittaa myös sitä, että pitkästä aikaa on todella aikaa miettiä kasvatusta ja vähän muutakin elämää :-) Ainakin nyt saan hetken lomailla!

Olen potenut huonoa omaatuntoa kun on tullut laiminlyötyä kissojen sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä nyt jonkin aikaa. Olen tehnyt koko alkuvuoden töitä ja lisäksi opiskellut kaiket illat. Itämaisista turhautumisen näkee hyvin nopeasti ja siitä syystä mm. meidän sohva on revitty viimeisen puolen vuoden aikana aivan piloille.. Aki ei yksin ole pystynyt antamaan kissoille tarpeeksi huomiota ja minä olen viettänyt kaiken vapaa-aikana opiskellen joko tietokoneen ääressä tai nenä kiinni kirjoissa. Olemme jopa sortuneet nukkumaan joitakin öitä makkarin ovi kiinni, kun kissojen yölliset hölmöilyt ovat häirinneet stressaantunutta mieltä (tai ainakin sitä on ollu hyvä käyttää tekosyynä).

Ehkä porttikielto makkariin auttoi, kun nyt ei ole ollut enää mitään ongelmia. Kissat ovat nukkuneet tyytyväisinä meidän vieressä ja joskus on ihan naurattanut kun on yöllä herännyt ja huomannut koko lauman tunkeneen meidän väliin :) Nökö etenkin on kova tönimään ja se yleensä valtaa aina Akin tyynyn. Ainoastaan Mao on joskus herättänyt yöllä, kun sillä on tapana pyytää päästä peiton alle <3

Ihanaa kun taas voi nauttia Maon nukkumisesta kainalossa, Riksin käpertymisestä syliin ja sen onnenpörheästä karvasta, Nökön loputtomista hellyydenpuuskista, Geen huvittavasta sinkoilusta ja Loten voimakkaasta hurinasta (sillä on meidän kissoista äänekkäin kehräys ja se alkaa aina pelkästä katseesta).

Kasvatusasiat ovat edenneet omalla painollaan ja en ole ottanut mitään stressiä esim. Loten kanssa. Se on minusta vielä todella pentumainen ja epäkypsä emoksi, joten olen lykännyt sen astuttamista. Selma puolestaan vaikuttaa hyvin reippaalta ja maalaisjärkeä omaavalta tulevalta emolta. Odotan innolla millaisia persoonia Selma saa aikaiseksi :) Vielä pari viikkoa ja saadaan pentuja!

2,5 viikkoa odotusta jäljellä

2010-03-04T22:50:00.004+02:00

Kuvassa vuorokausia on 47 kasassa

Sain taas tänään uuden kuvan Selman masusta. Huomenna tai launtaina käyn vielä katsomassa tilannetta ja punnitaan Selma.

Kyllä minä taidan ihan kohtalaisen kokoista pentuetta sittenkin odottaa. Alisan maha on näillä vuorokausilla ollut aika samaa kokoluokkaa, ehkä jopa pienempi.. Tosin Alisalla oli ummetusongelmia ym. odotusaikana, joten ehkä sitä ei ihan voi verrata.

Arvauksia pentumäärästä

2010-02-27T22:39:00.005+02:00

Selman astutuksesta on n. 6 viikkoa ja sain tänään kuvia Kirsiltä. Maha ei näytä kovin isolta, joten olen toiveikas suht. pienen pentumäärän suhteen. Se olisikin meille ihan uutta. Toisaalta Selma on todella elegantti ja pitkäkroppainen naaras, joten en kyllä itsekään uskalla kovin tarkkaa arvausta antaa..

Laittakaahan arvauksia peliin :-) Vielä olisi siis reilut 3 viikkoa odotusta jäljellä.

Pentuja tulossa

2010-02-09T09:49:00.004+02:00

Kävästiin Akin kanssa sunnuntaina katsomassa Selman nisiä ja kyllähän se oli ihan selvä peli. Aivan pinkit ja töröttivät mahasta. Eli pentuja olisi odotettavissa viikolla 12!

Vaikka kyseessä on sijoituspentue, olen tietenkin itse mukana synnytyksessä ja muutenkin pentujen arjessa niin paljon kuin ehdin. Pennut syntyvät Liminkaan, jonne ajelee täältä meiltä 20-30 minuutissa.

Pentukyselyitä en ole oikein koskaan saanut hirveästi ennen pentujen syntymää, mutta nyt kyselyitä ei kyllä ole tullut nimeksikään. Täytyy toivoa että pentumäärä pysyy järkevän rajoissa, jotta kaikille olisi mahdollista löytää kivat kodit :)

Se ero sijoituspentueen ja kotona syntyvän pentueen välillä on että en kauheasti jännitä pentujen tuloa etukäteen. Enkä ole juurikaan miettinyt minkä värisiä pentuja toivoisin jne. Ehkä se jännitys tulee sitten kun lähden Liminkaan synnytystä odottamaan :)

Pyysin Kirsiä ottamaan kuvia Selmasta ja odotusajalta, itse en tietenkään taaskaan muistanut ottaa kameraa mukaani.

Mukavia juttuja tällä kertaa

2010-02-01T15:19:00.003+02:00

Otsikossa se jo lukeekin. Mukava päästä välillä kirjoittelemaan muutakin kuin vain ikäviä kuulumisia.

Nökö toipui leikkauksesta ennätysvauhtia, haava oli aivan uskomattoman siisti koko ajan (meillä kun on nuita huonojakin kokemuksia ollut), joten toipuminenkaan ei kauaa vienyt.

Ainoastaan pari viikkoa leikkauksen jälkeen huomattiin Nökön niskassa verestävä läntti, jonka epäilemme olevan oire injektioina annetuista antibiooteista, joita Nökö sai sairastelunsa aikana. Kotihoidolla on siitäkin selvitty ja nyt niska alkaa näyttää jo paremmalta, läntti on rupeutunut.

Me myös toivottavasti odotamme pentuja Selmalle. Selma kävi reilut pari viikkoa sitten Hansin luona Jurvassa ja nyt odottelemme merkkejä mahdollisesta tiinehtymisestä. Jos Selma on tiine, pentuja on odotettavissa maaliskuun loppupuolelle. Olen menossa viikonloppuna kyläilemaan ja katsomaan joko nisät punoittaa, silloin astutuksesta tulee n. kolme viikkoa täyteen.

Kirsille täytyy sanoa jo nyt ihan mielettömän isot kiitokset kaikesta - yhteistyö on toiminut loistavasti. Kirsi oli itse sattumalta menossa vähän samoille suunnille missä kolli asuu, joten kuljetukset hoituivat todella näppärästi.

Selma ja sulhona ihana Hans (Syana Hans Heysen, OSH a 22)

Toipumista

2010-01-11T01:43:00.003+02:00

Nökön toipuminen leikkauksesta on sujunut hyvin. Ensimmäisinä päivinä se oli vielä kovin väsynyt ja ruokaa tarjottiin ihan pieninä annoksina, useasti päivässä. Nyt on alettu antaa jo isompia annoksia, mutta edelleen useasti päivässä, että annokset pysyisivät pienempinä.

Sunnuntai oli eka päivä ilman kipulääkettä ja mitään viitteita kipuiluun ei näkynytkään. Lääkärin ohjeen mukaan sitä olisi saanut antaa 3-5 päivää. Nyt antibioottikuuri jatkuu vielä 9 päivää ja keskiviikkon asti Nökö saa pari kertaa päivässä mahansuojalääkettä.

Tiistaille on varattu Selmalle aika siitostesteihin ja sen jälkeen alamme varmaan odottelemaan kiimaa. Itse opiskelen nyt hyvin tiiviisti tulevat kaksi kuukautta, joiden jälkeen valmistumisen pitäisi olla käsillä. En siis usko että blogiakaan ehdin päivittämään kovin usein. Kirjoittelen kuulumisia kuitenkin viimeistään sitten kun Selman tiineys varmistuu :) Facebookista kissalan fanisivulta voi myös lukea kuulumisia, jos jotain ilmoiteltavaa on.

Sain joulun alla hurjasti sähköpostia ja olen nyt tehnyt sellaisen johtopäätöksen että olen vahingossa tuhonnut osan joulun aikaan tulleista posteista. Jos olet kirjoittanut minulle joulun alla, etkä ole saanut vastausta, kirjoittelethan uudestaan. Pahoittelen kömmähdystäni! Huomasin sen kun useampi henkilö kirjoitteli etten ole vastannut mitään ja kun en enää löytänyt joitakin posteja, joihin olin ryhtymässä vastaamaan.

Melkoinen vuoden aloitus

2010-01-06T02:30:00.005+02:00

Aki vei Nökön leikattavasti tiistaina koska se oli helpompaa kulkemisten kannalta. Aki pääsi vielä töihin iltapäiväksi ja haki Nökön kotiin tullessaan. Jännitin koko aamun myös äitini joutumista sairaalaan ja myös hänet jouduttiin operoimaan päivän aikana. Umpilisäke oli tulehtunut ja se poistettiin - onneksi ei ollut mitään sen hurjempaa, vaikka en nyt halua sitäkään vähätellä. Lienee aika rutiinioperaatio kuitenkin.

Nukuin tiistaina ensimmäistä kertaa kunnolla moneen moneen vuorokauteen. Tämä onnistui sillä aikaa kun Nökö oli lääkärissä. Mikään ei ole hirveämpää kuin nähdä eläimen kärsivän ja nähdä että se todella on kipeä. Erityisen hankalaa tämä oli siksi, että sairastelu kesti useita päiviä, eikä syytä tuntunut löytyvän.

Jotenkin sitä kuitenkin luotti siihen, että kyllä asiat vielä järjestyy. Eihän nyt Nökölle mitään voisi tapahtua.. Silti pari yötä sitten pidellessäni kissaa sylissäni, sen katsoessa minua lasittunein silmin ja kehräten hurjan lujaa - itseään rauhoitellen, annoin pienen epätoivonkin käydä mielessä. Jossittelu on turhaa, mutta kyllä tosissaan pelkäsin, että ei tästä enää ehkä selvitä. Kaikki mahdolliset sairaudet kävin mielessäni läpi. Onneksi suurimman osan ajasta jaksoin kuitenkin uskoa, että asiat järjestyy :)

Koko sairasteluajan Nökö oli apaattinen, mutta ei päästänyt minua hetkeksikään silmistään. Se oli koko ajan minussa kiinni, kehräsi sylissä, nukkui vieressäni. Leikkauksen jälkeen herättyäänkin se oli koko illan sylissäni ja kulki perässäni. Parempaa lahjaa ei sen hoitamisesta ja kaikeasta tästä huolesta voi saadakaan :-) Maailman paras Nökö <3

Ja pieni varoituksen sananen lopuksi: hävittäkää hyvät ihmiset kaikki epäilyttävän näköiset lelut. Voin kertoo että kyllä tuli tuolle meidän lelulle pikkusen paljon hintaa.. Meiltä lähti kaikki epäilyttävät roskiin ja jatkossa ei vastaavia hankita.

Tässä kuvassa Nökö on saamassa ensimmäistä nestehoitoannosta niskanahan alle, kuva lauantailta

Ja tässä näkyy lelu, jonka puuttuva osa siis oli kaiken tämän aiheuttaja

Ja lopuksi toipumista kotosalla

Tämä vuosi on aloitettu ikävissä merkeissä, enkä todellakaan aio toivoa parempaa onnea loppuvuodelle - jota onneksi on vielä melkoisesti jälellä. Antaa asioiden mennä omalla painollaan, turha etukäteen toivoa enää mitään, ainakaan sitä hyvää onnea.

Nökö leikattu

2010-01-05T15:55:00.003+02:00

Nökö leikattiin tänään suolitukosepäilyn vuoksi. Sieltä löytyi erään hiirilelun pätkä, jonka olimmekin jo epäilleet päätyneen Nökön suolistoon. Omituisinta asiassa on se että Nökö on tuon lelun syönyt jo reilusti ennen joulua..

Nyt odottelen poikaa saapuvaksi kotiin ja voimme aloittaa toipilaan hoitamisen!

Kaikki vanhat lelut muuten lähtee roskiin...

Nökön vointi edelleen huono

2010-01-03T22:58:00.004+02:00

No tuossa otsikossa se oleellinen varmaan onkin. Tänään käytiin uudestaan lääkärissä, mutta vointi ei hurjasti ole sen jälkeen parantunut. Hieman pirteämpi Nökö on ollut, mutta ei syö eikä juo ja oksentaa heti jos suun kautta annetaan jotakin.

Otettiin siitä röntgenit ja niistä ei löytynyt mitään, mikä olisi auttanut diagnoosin tekemisessä. Kuumetta oli 39,4. Avaamaankaan ei lähdetty, koska kissan vointi on niin huono, eikä päivystyksessä nuita leikkauksia varmaan muutenkaan tehdä niin hirveän innokkaasti. Eikä tässä nyt varmaan mikään pakottava tarve olekaan, kun selvää merkkiä suolitukoksesta ei ollut nähtävissä. Menemme siis aamulla toiselle lääkäriasemalle, jota päivystäväkin suositteli (siellä mahdollisuus mm. tähystää mahalaukkua jos tarpeen).

Sai lääkärissä lisää nestehoitoa, injektiona oksennuksenestoa ja antibioottia. Kotiin sain mukaan pahoinvointilääkettä.

Nyt illan mittaan tuntuu että Nökö on muuttunut hieman sekavaksi. Joko sillä on todella huono olo, huimausta tai sitten se alkaa vedellä viimeisiään (tai munuaiset alkaa). On varmaan sanomattakin selvää että olen aivan helvetin huolissani siitä. Palaan asiaan taas huomenissa ja toivottavasti parempien uutisten kera.

Kotikissa sairastaa

2010-01-02T22:45:00.004+02:00

Täytyy nyt heti tuoreesta muistista kirjoittaa tänne Nökö-kotikissamme sairastelusta.

Kotiuduimme eilen Lapin reissulta ja olimme jo aiemmin päivällä saaneet äidiltäni puhelinsoiton että joku kissoista on oksentanut pari kertaa olkkarin lattialle. Kun tulimme kotiin, oli pari uutta ruokaoksennusta tullut keittiöön. Ihmettelin kun Nökö ei tullut meitä ollenkaan vastaan, normaalistihan se tervehtii kaikki tulijat. Löysin sen hetken päästä nukkumasta vaatekaapista, missä se kyllä muutenkin monesti nukkuu.

Parin tunnin päästä alettiin ihmetellä kun Nökö vieläkin vaan nukkui. Väkipakolla revittiin se kaapista pois, että nähdään onko sillä kaikki ok. Ei mennyt kauaa kun se oksensi hurjan voimakkaasti. Illan mittaan se joi melkoisesti vettä ja oksenteli kaiken juomansa aina hetken päästä ulos. Yöksi tilanne rauhottui ja oletettiin pahimman olevan jo ohi. Aamulla ruoka ei kuitenkaan vieläkään maistunut ja Nökö jatkoi runsasta juomista ja oksentaminen alkoi uudestaan. Soittelin alkuillasta päivystävälle eläinlääkärille ja hän pyysi meitä tulemaan klinikalle.

Heti alkuun otettiin verikokeita ja Nökö laitettiin tiputukseen. Lääkäri tutki kissan perusteellisesti, mutta esim. suolistossa ei tuntunut mitään tukokseen viittaavaa. Verikokeissa näkyi todennäköisesti kuivumisen aiheuttamia muutoksia, joskin oli lääkäri vähän huolissaan munuaisten toiminnasta. Krea siis oli koholla. Hänen mielestään mahdollinen alkava lievä munuaisten vajaatoiminta voisi olla kyseessä, joskaan itse en sitä nyt mitenkään varmana pidä ennen kontrolleja, jotka on otettu "terveestä" kissasta. Mahdollinen kuivuminen kun varmasti muuttaa veriarvoja. Myös Nökön pissanäyttesstä löytyi bakteereita ja virtsan ph oli 7 (normaali lienee jotain 5-6 luokkaa, koholla oleminen varmaan voi johtua myöskin kuivumisesta?).

Hoitona siis tuo jo aiemmin mainittu nestehoito suoneen ja lisäksi niskanahan alle. Sai injektiona oksennuksen estoa sekä antibioottia. Kotona jatketaan suun kautta antibioottikuuria ja mahansuojalääkitystä. Toivotaan että tämä helpottaa potilaan oloa.

En usko että kyseessä on mikään tarttuva masutauti, koska muut kissat ovat ihan terveitä. Tosin eiköhän sekin selviä viikon sisällä, jos muutkin alkavat oireilla.

Lääkärissä vietettiin miltei kolme tuntia ja oltiin todella yllättyneitä suhteellisen pienestä laskusta :) Yksityisten lääkäriasemien hinnat ovat näemmä paljon isommat verrattuna jopa päivystysaikana kunnallisella käytyihin..

Hyvää joulua kaikille!

2009-12-23T01:38:00.003+02:00

Tänäkin vuonna menemme Akin kanssa jouluksi vanhempieni luokse. Meidän perhe muuten on viime vuodesta kasvanut parilla uudella tulokkaalla. Veljeni tyttöystävä Jenna ja heidän ihana pari viikkoa sitten syntynyt tyttö osallistuvat ensimmäistä kertaa meidän perheen jouluun! Pahoin pelkään että joulun jälkeen kissavauvakuume saa kaverikseen sen perinteisen vauvakuumeen :) Pieni pörröpäinen neiti on kyllä vastustamattoman suloinen.

Omat kissat joutuvat valitettavasti jäämään kotiin. Onneksi välimatka on vain muutamia kilometrejä, joten voimme hyvin käydä niitä täällä hoitamassa pari kertaa päivässä. Jakella ja Jennalla on koira, eikä meidän kissat ole oikein tottuneet koiraan. Lisäksi vanhemmillani asuu kaksi kasvattiani, eikä nekään ole olleet kaikkien meidän kissojen kanssa tekemisissä. Tämä järjestely on siis varmasti kaikille vähemmän stressaava. Itsestä toki tuntuu vähän haikealta, ettei kissat tänäkään vuonna pääse mukaan joulunviettoon. Ehkä kissat eivät kuitenkaan ole niin pettyneitä kuin me. Saavat tarjolle isot kasat ruokaa ja vähän lomaa meistä ihmisistä :)

Toivottelen kaikille oikein rentouttavaa ja hauskaa joulua!

Pikkuneiti kiimailee

2009-12-21T13:32:00.002+02:00

Lotte aloitti kiiman viikonloppuna, mutta on kyllä laiskin juoksija minun naaraiden historiassa. Meidän tytöt on normaalisti sellaisia hormoonihirmuja, että juoksevat 5-7 päivää putkeen ja huutavat ihan taukoamtta. Lotte on onneksi PALJON iisimpi. Se nukkuu yöt ja päivälläkin pitkät pätkät. Kun sen saa leikkimään, se unohtaa olevansa kiimassa. Välillä käy jollottamassa saunassa tai eteisessä, mutta muuten on hiljaa. Eka yö on yleensä se pahin, jonka jälkeen huutelu kyllä heti rauhoittuu. Olin tosin tokana päivänä kuulevani astumishuutelua, että ehkä joku pojista saa sen hiljaiseksi astumalla sen kerran (meidän pojat siis kastraatteja)?

Pistää vain miettimään voiko "heikko" kiimailu kertoa jotain naaraan hedelmällisyydestä? Geellähän loppuaikana meni kiimaväli samaan kuin Lotella nyt on (7-8 viikkoa), tosin se juoksi kuitenkin n. 5 päivän hirmujuoksuja. Lotella kiimat kestää keskimäärin 3 päivää ja meno on TODELLA rauhallista. Ainakin ongelmia kollille viemisessä tulee olemaan, koska se pitäisi saada kollin luokse HETI kun kiima alkaa, jos loppuu näin pian. Ongelmalliseksi asian tekee tulevan sulhon sijainti, mutta noh, ehkä asia ehtii kevääseen mennessä vielä muuttua. Ei siis kolli, vaan tuo että kiimat kestävät niin vähän aikaa.

Selmalla puolestaan on nyt jokin pidempi tauko meneillään, mikä on ihan hyvä. Minun pitäisi nyt ehtiä jossakin välissä neitiä katsomaan ja sitten varaillaan aika siitostesteihin.

Myös Rikulle on alustavasti sovittu morsian alkuvuodelle, mikä on kyllä tosi kiva juttu! Yhdistelmä on tosi mielenkiintoinen ja toivomme että Ulla saisi sieltä itselleen pennun :)

Lotte joulukuussa 2009

2009-12-17T02:31:00.003+02:00

Lotte on edelleen pieni touhuke. Ei suostunut poseeraamaan joulukorttikuvassa (Nökö suostui!), mutta muuten on kyllä koko ajan hästäämässä. Ja tuossa toisessa kuvassa aivan väkisinhalattu, kun ei se juuri malta asettua syliin paijattavaksi!

D-pentue suunnitteilla!

2009-12-15T03:46:00.005+02:00

Unohdin ihan kokonaan viimeisimmästä päivistyksestä ne parhaat uutiset koko näyttelystä! Senian Hansin (Syana Hans Heysen, OSH a 22) värintarkistuksesta tuli toivottu tulos, eli kissa muuttui sinihopeatabbystä sinitabbyksi, kuten toivoimme. Hansin näyttelykäyttäytyminen oli myös aivan mieletöntä, eipä olisi uskonut että on ekaa kertaa näyttelyssä. Kollipoika otti tosi rennosti.

Selman luona pitäisi nyt vierailla ja alkaa miettiä yhdessä Selman perheen kanssa astutuksen ajankohtaa. Kovin tarkkaanhan ei voi suunnitella, koska kiimaväli voi vaihdella. Testeihin pitäisi myös varata aika.

Täytyy sanoa että nyt alkaa hieman jo jännittää :-)Selman pentue tulee olemaan ensimmäinen sijoituskotiin syntyvä pentueeni, joten sekin toki vähän jännittää. Vaikka en kyllä hetkeäkään epäile etteikö meillä sujuisi kaikki mainiosti Selman perheen kanssa :-)

Näyttelyssä Riksin ja Maunon kanssa

2009-12-14T14:16:00.003+02:00

Kävästiin Laihialla näyttelyissä viikonloppuna. Perjantaina käytiin ensin katsomassa Senian hopeapentuja Jurvassa ja olihan ne kyllä ihania. Ihmetyttää miksei niin söpöille pojille ole vielä löytynyt omia koteja. Käykää nyt ihmeessä katsomassa kuvia suloisista pojista Ancient-kissalan sivuilla.http://personal.inet.fi/koti/ancient.cattery/pentuef.html

Lauantaina meidän pojat saivat ihan hyvät arvostelut, mutta molempien silmistä tuli sanomista. Mao sai KM:n ja Riksi sertin kuitenkin, kuulema Riksin tuomari oli harmitellut Riksin silmien väriä, koska se muuten piti Riksistä kovasti. Tp-valinnoissa valkoinen simsku käyttäytyi huonosti ja omistaja haki sen pois. Lopulta tuomari sanoi että musta itämainen voittaa ainoastaan silmien värinsä takia. Maon tuomari ei nominoinut ollenkaan kastraattiurosta, eikä leikkaamatonta naarasta..

Sunnuntai meni paremmin meidän pojilla. Itämaisia arvosteli vain yksi tuomari, mutta pidin todella todella paljon hänen tyylistään käsitellä kissoja. Todella mukava tuomari ja puhui kaikista kissoista kovin kauniisti, myös niistä puutteista. Erityisesti pidin tuomarista sen takia, että hän otti kissan värin ja kuvion huomioon arvosteluissa. Hyvin harva tuomari kiinnittää mitään huomiota väriin tai kuvioon, ottaen kuitenkin huomioon että pisteytyksessä niistä saa melko paljon pisteitä.

Riksi sai kolmannen CAP-sertin ja valmistui PREMIORIKSI! Arvostelua en kovin tarkkaan kuullut, kun Aki halusi esitellä :)

Molemmat pojat esiintyivät hienosti tp-valinnoissa, mutta Mao veti kyllä melkoisen shown. Se ei ole koskaan esiintynyt kuten sunnuntaina. Se laittoi kaiken likoon! Olin kuolla nauruun tp-valinnoissa kun se oli niin täynnä itseään, nokka pystyssä katseli ympärilleen ja elvisteli. Taisi olla pettynyt lauantaiseen suoritukseensa ja halusi näyttää kaikille kuinka hieno kissa se on :) Ja niin Mao pokkasi neljästä kastraattiuroksesta itselleen paneelipaikan -> koska kaikki neloset olivat yhdellä tuomarilla, oli se suoraan kategorian paras.

Sunnuntain jälkeen on mukava aloittaa pitkähkö näyttelypaussi. Ensi vuonna ei siis juurikaan käydä näyttelyissä. Selman pennutusta aletaan nyt miettiä tosissaan, koska Hans-sulhon väri vaihtui ei-hopeaksi ja sillä on nyt "naimalupa", eli avoimen luokan serti. Lotellekin on sulho sovittu, mutta molemmat ovat vielä niin ipanoita, että katsellaan sitä myöhemmin keväällä.

Pari kuvaa Maunosta

2009-11-26T13:12:00.003+02:00

Markus Wikström otti Maosta pari kuvaa Kuopiossa. Kylläpä Mane näyttää pienelle ja viattomalle nuissa :))

Nökön hellyyspuuskat

2009-11-21T03:47:00.003+02:00

Nököstä on nyt ihan viimeisen vuoden sisään tullut todella huomionhakuinen ja hellyydenkipeä. Se ei moneen vuoteen ole nukkunut vieressämme sängyssä, mutta nykyään se tulee ihan joka ilta sänkyyn kerjäämään rapsuja. Ei se tosin koskaan koko yötä nuku vieressä, mutta viihtuu aina jonkun aikaa.

Ja nykyään joka ilta kun katson telkkua tai jotain leffaa sohvalla, se tulee puskemaan ja kerjäämään rapsuja. Ja yleensä lopuksi tuo jättiläinen käpertyy viereeni. Makoilua säestää hurja kehrääminen ja jättiläistassuillaan se leipoo joko tyynyä tai käyttää minua "emonkorvikkeena".

Minusta on todella hellyyttävää ja ihanaa että Nököstä on tullut tuollainen lempeä jätti. Liekö itämaiset antaneet sille vaikutteita? Tällä viikolla Nökö tuli ekaa kertaa peiton alle kainalooni nukkumaan. Sitä se ei ole tehyt koskaan aiemmin. Liekö ikä tuonut mukanaan jotain mukavuudenhalua? Ihanaa kuitenkin!

Tässä pari aiemmin syksyllä otettu surkeaa kännykamerakuvaa. Katsoin peiton alla leffaa ja sain seuraa :)

Muutama kuva Kuopiosta

2009-11-16T01:34:00.004+02:00

Ekaksi pari kuvaa Rikusta (Feanorian Caustic Window) - josta nyt olen joitakin kertoja höpötellyt, että tämä isoksi mieheksi kasvanut musta herra etsii morsianta :-) Josko nyt kuvallinen ilmoitus saisi jonkun sopivan tytön kiinnostumaan! Rikun vahvuuksia ovat upea profiili, lihaksikas kroppa ja todella hyvät vihreät silmät. Poju on vielä leikkaamaton, eikä ainakaan vielä toistaiseksi ole osoittanut mitään kollittelun merkkejä.

Ja sitten Lotesta, kuvat kyllä valehtelevat kokoa. Minusta se on "livenä" paljon pienempi ja vauvan näköinen.

ISROK 14.11. Kuopiossa

2009-11-15T03:00:00.004+02:00

Meillä oli kolme omaa kissaa mukana ja myös pari kasvattia oli paikalla omistajiensa kanssa. Riku (Feanorian Caustic Window), Ransu (Feanorian Carry me home), Riksi ja Lotte saivat sertinsä ja Mao kunniamaininnan. Mao oli myös tuomarin paras ja Riksi oli siitosuroksista tokalla sijalla.

Loten arvostelua jännitin kovasti, koska jo moneen kertaan mainitsemani keskenkasvuisuus vähän jänskätti. Jotkut näyttelyssä olevista pennuista ja nuorten luokan kissoista oli samaa kokoluokkaa.. Lisäksi Lotte on melko pennun näköinen vielä naamastakin. Serti kuitenkin tuli, mutta tp-valintoihin ei näin ipanalla ollut asiaa - se nyt oli selvää :) Kehuja tuli silmien väristä, elegantista kropasta (jaloistakin) ja suorasta profiilista! Mutta yleisvaikutelmassa on maininta, että neiti kaipaa vielä aikaa kehittyä! No naimalupa on kuitenkin saatu, joskin eiköhän "sitä" toimintaa odotella tämän tytön kohdalla vielä hyvä tovi. Odotan toki innolla pentusuunnitelmien toteutumista Lotenkin osalta - pentue täynnä kilppareita ja punaisia, puna- ja konnakasvattajalle todellinen dream come true :)

Riksillä oli myös jälleen onnellinen päivä, se kehrätä hurruutti tuomarin pöydällä ja karvat oli tietysti tuttuun tapaan onnesta pörröllä. Etenkin tuo ihan omaa elämäänsä elävä häntä on kyllä huvittava. Kissaan ei tarvitse kun koskea niin häntä on ihan pufffff - pörröllä kun joulukuusi. Riksin luonne on näyttelyissäkin aivan ihana, se on todellinen mamman poika, hieman ujo, mutta aivan uskomattoman lempeä ja kiltti <3 Mutta tänään Riksi vietti myös paljon aikaa häkin oviaukolla tutkaillen ja katsellen ympärilleen. Eli uteliaisuutta löytyy myös. Riku ja Ransu olivat ihan samanlaisia höppänöitä! Ja olipa pojat muuten saman näköisiä! Huomaa heti että ovat samasta pentueesta, lähes kuin identtisiä :)

Maohan on jo konkari, mutta olen huomannut että se kaipaa aina häkkiseuraa näyttelyreissuille. Ihana huomata että Loten häkkikaverina se tyytyi Loten huomioon, eikä koko ajan vingu ja vongu päästä syliin tai seikkailemaan.. Mauno on oikea riesa jos sen ottaa yksin mukaan, koska se haluaa KOKO AJAN huomiota ja olla mukana kaikessa. Mao sai paljon kehuja ulkonäöstä ja luonteestaan. "Moite" tuli ainoastaan profiilista, jokahan tiettävästi on pomppuinen. Lopuksi tuomari vielä onnitteli minua hienosta kissasta, se lämmitti kovasti mieltä.

Oli tosi kivaa nähdä nuita kasvattipoikiani ja heidän omistajia sekä vaihtaa kuulumisia muidenkin tuttujen kanssa. Harmi että neloset oli eristyksissä pohjakerroksessa, koska iso osa tutuista oli toisessa tai kolmannessa kerroksessa kissojensa kanssa :/ Lisäksi alakerta oli melko vetoinen paikka.. Ilmanvaihto koko raviradalla oli aika tehokas. Yläkerrassakin hurina oli melkoinen. Mutta pääasia että ei palellut - vuotava nenäkin kuivui päivän aikana tuon ilmanvaihdon takia, liekö hyvä vai huono asia! :P

Olisin laittanut tähän postaukseen kuvia, mutta tämä mun uus kone ei jostain syystä ala lataamaan kuvia ollenkaan. Täytyy pyytää Akia tutkimaan ongelmaa paremmalla ajalla, mun nörttitaidot ei riittäneet ratkomaan tätä ongelmaa. Toivottavasti onnistuneita kuvia löytyy myös Rikusta, että saadaan siitä vihdoin kuvia esille :-)

Tuollainen yhden päivän näyttelyreissu on ihan hiton raskas. En kyllä taida enää näitä keikkoja tehdä. Kyllä sitä ihan mielellään pulittaa vähän extraa ja on yötä hotellissa tai jonkun tutun luona.. Ei me sentään niin usein käydä! Onneksi seuraavalle reissulle on yöpaikka jo hankittu ja tarkoitus on olla reissussa koko viikonloppu.

Kiitos kaikille kivasta seurasta, oli ihana nähdä kaikkia! Neljän kuukauden "tauko" on tehnyt ihan hyvää, viihdyin tosi hyvin :) Suosittelen muillekin :D

Valmistautumista + TICA-innostusta

2009-11-09T02:09:00.010+02:00

Eilen valmistauduttiin jälleen yhteen näyttelyyn pesemällä kolme kissaa. Tulevana lauantaina heitetään päivän keikka Kuopioon Maon, Riksin ja Loten kanssa. Tarkoituksena on saada Lotelle eka serti avoimessa luokassa ja Riksille kastraattina. Mao on mukana muuten vaan pitämässä tuota nuorempaa polvea kurissa (tai opettamassa niitä pahoille tavoille).

Meillä on ollut pienehköä muutoshalukkuutta ilmassa ja tulemme varmaan ensi vuonna tutustumaan TICA-yhdistysten näyttelytarjontaan. Lähtisin kovin mielellään jo tammikuussa käymään Lahdessa FINTICAtin Snow showta ihmettelemässä, mutta tuo pitkä välimatka vähän verottaa innokkuutta. Harmittaa kun pitäisi olla hotellissa niin monta yötä, täältä kun ei ihan aamuksi ajella niin kauas..

En oikein osaa junallakaan matkustaa yksin, kun kulkeminen näyttelypaikalle ja hotelliin on määränpäässä aina jotenkin hankalaa. Oululaisjuntti saa aina pienen paniikin aikaiseksi, jos pitää esim. julkisia käyttää muualla kun kotikaupungissa. Ihme että olen joskus osannut ulkomailla matkustaa metrolla.. Täytyisi siis saada joku kaveri houkuteltua mukaan, että voisimme yhdessä olla avuttomia ja kulkea esim. taksilla rautatieaseman ja hotellin/näyttelypaikan väliä.

Tylsää kun tänne blogiin tulee kirjoteltua vaan näyttelyjuttuja, mutta kun ei oikein mitään muutakaan tapahdu. Toivottavasti Selman pentusuunnitelmat saadaa etenemään toivotussa aikataulussa ensi vuonna. Ensin pitää toki vielä jännittää Hansin värintarkistusta. Ja samalla toivoa, että geenitesti hopean osalta tulee pian markkinoille :)

Olen muuten perustanut Feanorian-kissalalle oman sivuston facebookiin. Tervetuloa "faniksi" - liittyä voi tuolta oikeasta sivupalkista.

Nökö ja Riksi

2009-11-03T23:51:00.001+02:00

Pari kuvaa..

Kyllä meillä taas tapahtuu

2009-10-22T13:55:00.004+03:00

En tainnutkaan vielä kirjoittaa siitä viime viikkoisesta vaatekomerojutusta? Gee oli vuorostaan päässyt vaatekomeroon (sitä lukkoa kun ei ole vieläkään näkynyt..) ja ei päässyt alas hyllyn päältä - tai niin minä ainakin luulin. Vaatekomeron lattia kun on niin täynnä tavaraa, että ei sieltä ole lattialle ainakaan turvallista hypätä. Yritin ensin itse kurotella hyllyn päälle, mutta eihän tällanen persjalkanen hobitti minnekään yllä. Sitten keksin että haen imurin suulakkeen ja hätyytän sitä sillä, josko se tulis siihen reunemmaksi, että saisin napattua sitä jalasta kiinni.. Kissa vaan perääntyi syvämmelle hyllyn nurkkaan.

Hetken kuluttua menin uudestaan ilman mitään välineitä, mutta Gee luuli varmaan imurin olevan taas tulossa ja säikähti niin paljon, että hyppäsi mun PÄÄN kautta lattialle. Voin kertoo, että ei tunnu kovin kivalta kun tommonen pullero kastraattilady käyttää päätä laskeutumistasona. Mulle tuli 4 isoa haavaa päähän.. Meidän vaatekomero on siis aika onnettomuusaltis paikka.

Maon tikit muuten saatiin pois jalasta, sillä on hassut rannut tuossa ranteessa. Saa nähdä kasvaako siihen karvat takaisin ennen ISROKia.
.

Lokakuuta..

2009-10-21T03:00:00.011+03:00

Poistin sen aiemman sijoituskoti-ilmoituksen, koska pienelle pojalle löytyi sopiva ottaja mikäli poika pääsee Suomeen asti. Täytyy vaan todeta että tuontiajankohta olisi pahin mahdollinen, joten täytyy miettiä tosissaan tarkkaan..

Olemme muuten menossa ISROKin näyttelyyn lauantaina sekalaisen seurakunnan kanssa. Lottekin on ilmoitettu, mutta en tiedä viitsinkö sitä tuoda.. Se vaan on niin mini. Tai ehkä voisin tuoda sen näytille, että muut vois sanoa oonko ihan syystäkin huolissaan sen pienestä koosta?

Luin eilen Mirjamin kissakirjasta (jonka otin äidiltä lainaan) seuraavaa "Calcium phosphoricumista hyötyvä eläin on usein hoikkarakenteinen, luiseva ja nirso ruoka-asioissa" = sopii kun silmä päähän Loten kohdalla.. Ylielegantti keijukainen, joka nirppailee kaikesta ruoasta. Luisevasta en tiedä, ehkä kaikki itämaiset ovat hieman luisevia? :) Aloitetaan nyt siis sellainen "kuuri" neidille. Joidenkin mielestä homeopatia on uskon asia, mutta omakohtaisen kokemuksen mukaan meillä se on ollut suurena apuna moneen vaivaan. Ja jos ei nyt parantavana apuna, niin ainakin oireita huomattavasti lievittävänä tukihoitona toiminut mainiosti.

Mirjamin kirjaan palatakseni: sain kirjan luettuani pontta pistää meidän kissat jonkin asteisen ruokaremontin uhreiksi. Olen nyt jostain syystä antanut otteen lipsua ruokinnan suhteen ja erilaiset teolliset hiilarihötöt ovat päässeet yllättäen kissojen suosioon.. Pääpaino ruokinnassa on aina ollut lihalla, mutta jostain syystä teollisia on tullut laiskuudesta annettua enemmän kun aiemmin. Tilanteesta jotain kertoo ehkä sekin että ainoa kissa (Gee), joka ei koskaan ole syönyt raksuja on alkanut paisua kun pullataikina! Jotenka tiukka linja ruokinnan suhteen saa palautua. Liiat hiilarit ei ole ihmisillekään hyväksi, joten mitenpä ne olisivat kissoille - ne kun eivät voi millään tavalla hyödyntää niitä!

Kyllä oikeanlainen ruokavalio parantaa elämänlaatua huomattavasti, sen olen itsekin huomannut. Nimim. entinen hiilarisyöppö :) Miksipä en siis haluaisi tarjota kissoillenikin parasta mahdollista ja hyvää oloa?

Mikäli joku muukin sattuu innostumaan, voin suositella Vauhti-Raksua: http://www.vauhti-raksu.net - autot kuljettavat tilauksia esim. tänne Oulun seudulle n. kerran kuussa. Täältä voi myös tilata ruokahiiriä ja tipuja.. Mitähän meidän kissat niistä tykkäis? :o

Ja Mirjamin kirjaa voi tilata http://www.ipsitilla.fi/Personal/Opas.htm

Meillä tosin kissat syövät lihansa yleensä raakana - kirja sisältää kuitenkin paljon ohjeita kypsennettyihin ruokiin. Niitäkin olen joskus kokeillut ja aion kokeilla jatkossakin. Etenkin silakka-broileriseos on ollut kissojen ja pentujen mieleen. Ja varmasti kypsennetty omatekoinen on aina parempi kuin teollinen, säilöntäaineellinen :)
.

Touhukas Riksi

2009-10-15T21:21:00.003+03:00

Riksi on leikkauksen myötä palautunut "normaaliksi" - noutoleikit ja ison rotan kantelu on niin ihanaa seurattavaa <3 Poika jaksaa jatkaa tuota noutamista vaikka tuntikausia.

Ja lattialla lojuva hanska on Loten leikkikalu..

Uusi suunnitelma

2009-10-09T21:33:00.003+03:00

Nyt taitaa olla jo ihan hyvä ajankohta julkistaa Selman tuleva sulho. Loten suunnitelmat saavat odottaa vielä julkistusta.. Toki astutusajankohtaa on vielä hankala sanoa, kun tytöllä on ollut vasta eka kiima ja ikääkin saa vielä hieman tulla lisää. Mutta tässä muutamien kuukausien sisään kuitenkin :)

Sulhoksi Selmalle on valittu Senian Aussituonti, Syana Hans Heysen eli tuttavallisemmin Hans. Hans on tällä hetkellä rekisteröitynä hopeaksi, mutta se ei mitä todennäköisemmin kuitenkaan ole hopea. Ongelma tuossa hopeudessa on se, ettei hopeaa saa yhdistää siamilaisen kanssa, joten odottelemme nyt kollin värinvaihdosta ennen kun astutusta voidaan pitää varmana. Todennäköisesti se ei kuitenkaan tule olemaan mikään ongelma, ellei sitten värintarkistukseen satu ihan sokeita tuomareita :-)

Tarkempaa tietoa tuosta suunnitelmasta voi katsella kotisivuilta. Tässä vielä Hansista pari kuvaa. Kuvat on ottanut Senia Falck.

Avoimien ovien päivät

2009-10-04T16:21:00.004+03:00

Huh! Vihdoinkin meillä on toivuttu Riksin kastraatiosta ja sen jälkeen tapahtuneesta kissalauman yhdistämisestä. Kyllä Riksi vielä vähän karttaa Geetä ja niistä näkee, ettäivät mitään ylimpiä kavereita ole. Mutta Gee on lopettanut riidan haastamisen ja Riksin pelkäävä käytös on vähentynyt. Se varmasti omalta osaltaan aiheuttikin aikanaan tuota Geen suunnalta tulevaa höykkyytystä. Gee provosoituu niin helposti. Geen merkkailu on myös loppunut, joten ehkä se kertoo siitä että se alkaa itsekin hyväksyä oman asemansa. Onhan siitä jo vuosi aikaa kun se on leikattu, mutta toisilla tuo sopeutuminen kastraatiksi voi viedä aikaa :)

On aivan ihanaa katsoa kun Lotte ja Riksi leikkivät yhdessä, jotenkin osasin sitä odottaakin. Ne kun kumpikin ovat niin paljon leikkisämpiä kuin nuo muut. Riksi ei ole muuten kertaakaan yrittänyt kastraation jälkeen astua Lottea. Täytyy nyt kuitenkin vielä seurata Loten kiimoja, että eihän sitten innostu. Sitä kun ei tiedä miten pitkään kolli pystyy siittämään, vaikka pallit onkin viety. Olen käsittänyt että todella pitkienkin aikojen jälkeen vahinkoja on käynyt..

Selmalla oli tuossa myös eka kiima. Kesti saman verran kuin Loten eka, vain kolme päivää. Täytyy toivoa että tytöt juoksevat myöhemmin vähän pidempään, koska on aika hankalaa viedä tyttöjä kollin luokse jos kestää vain noin vähän aikaa..

Loten ja Selman veljeä, Rikua (Feanorian Caustic Window) muuten voisi käyttää siitokseen, jos joku kiinnostuisi. Riku on musta itämainen, todella hyvän kokoinen ja luustoltaan vahva kolli! Kaunis profiili ja silmänväri. Riku asuu Oulussa ja omistaja on sanonut että voi tarvittaessa lähteä itsekin viemään kollia naisiin :) Näytillä tietääkseni ainakin ISROKissa nyt syksyllä :) Riksaa voi tiedustella minun kauttani.

Meillä ei muuten enää ole toimivaa kameraa, joten nämä merkinnät on nyt aika tekstipainotteisia.. Pitäisi ostaa uusi kamera. Ehkä saamme siihen asti lainata mun vanhempien kameraa silloin tällöin. Mitään huonoa ei tekisi mieli ostaa ja tässä on nyt muitakin isoja ostoksia edessä.. :/ Suunnittelemme mm. matkaa joulun jälkeen (valmistujaislahja itselle), joten matkakassaakin pitäisi vähän kerryttää ennen sitä :)

Mauno potilaana

2009-10-01T19:04:00.002+03:00

Mauno kävi tänään lääkärissä. Eilen Mao ja Lotte keikkuivat vaatekomeron ylimmällä hyllyllä. Päästän ne joskus sinne tonkimaan, kun ne tykkää siellä myllätä. Eilen se ilo sitten loppui lyhyeen. En tiedä missä järjestyksessä juttu tapahtui, mutta kuulin hirveää ryminää ja juoksin katsomaan. Koko hemmetin vaatekomero oli yhtä mylläkkää. Lotte oli tullut ylätasolta alas patjarullan kanssa turvallisesti ja Mao luikki äkkiä olohuoneeseen lattialta. En sitten sen kummemmin kiinnittänyt huomiota että oliko jollakin jotakin vammoja, kun juoksivat omin jaloin pois.

Ehkä noin tunnin päästä siitä Mao tuli mun syliin kun istuin sohvalla ja huomasin haavan sen etutassussa. Se oli tuossa "ranteen" kohdalla. Kävin tutkimassa komeroa ja huomasin että yksi iso pokaali oli ihan mutkalla.. Sen päälle on varmaan mätkähtänyt tassunsa kanssa.

Soittelin hädissäni heti eläinlääkärille, joka mun kuvauksen perusteella kuitenkin sanoi että ei varmaan tarvitse ommella. Haavanhoito on tuttua, joten paketoin haavan hyvin ja päätin että katsotaan aamulla tilannetta. Mao alkoi illan aikana jo tottua pakettiin. Illalla halusin kuitenkin vielä avata teippaukset ja katsoa haavaa, tuliko siitä vielä paljon verta ym. Oli se ehkä hieman rauhoittunut ja pienentynyt. Yöksi laitettiin kunnon tukko siihen ja yö "nukuttiin" kuunnellen kun kissan karhea kieli tämän tästä nuoleskeli teippejä..

Aamulla lähdin itse töihin ja Aki oli onneksi kotona niin pystyi viemään Maon lääkäriin. Sain viestin töihin, että ompeleet oli sitten kuitenkin vielä laitettu. Mauno haettiin asemalta kotiin samalla kun pääsin töistä iltapäivällä. Raukka pieni <3 Omien pokaaliensa päälle se laskeutui, taisi tuo näyttelymenestys osua nyt kirjaimellisesti omaan nilkkaan.. ;)

Riksistä tuli kastraatti

2009-09-18T21:08:00.004+03:00

Vajaa vuosi sitten Riksi todisti olevansa toimiva kolli, kun tapasi ekan morsionsa, Alisan. Enpä olisi uskonut että poika on näin pitkään leikkaamaton, mutta siistin ja muutenkin hyväkäytöksisen pojan kanssa on ollut helppo tulla toimeen. Siitäkin huolimatta, että kotona on sen jälkeen ollut koko ajan leikkaamaton tyttö ja kissat ovat asuneet erillään toisistaan.

Kollina Riksi on ollut todella topakka, naaraat on astuttu eka kerran joka kerralla parin tunnin sisään tapaamisesta, eikä äkänenkään muija ollut pojalle ongelma. Erittäin hienoja ja toivottuja ominaisuuksia siitoskollilta! Innokas ja kyltymätön poika, joka tiesi mitä tekee :))

Harmittaa vain, että en itse voinut käyttää Riksiä kuin yhden pentueen isänä. Alunperin ostin sen ihan täysin omaan käyttööni, eikä tarkoitus ollut edes antaa sitä juuri muille. Minulla ei kuitenkaan lopulta ollut sille muita morsioita Alisan lisäksi. Tuittu ja Gee leikattiin erinäisten ongelmien vuoksi, mutta onneksi tuosta ekasta pentueesta sain kuitenkin kaksi sievää tyttöä jatkoon. Riksin linjojen säilyminen omassa kasvatuksessani lienee turvattu. Kuten tietysti myös näiden omien linjojen jatkuminen, jotka ovat Maosta ja Neelasta edenneet nyt kolme sukupolvea.

Omia kollejani ja kasvattejani on käytetty maltillisesti ja Riksin siitoskäyttö oli lisäksi Sailan kanssa sovittu hyvin pienimuotoiseksi. Muutenkin kaikki meidän kollit ovat olleet vain muutaman pentueen isejä.

Minusta Riksin tapauksessa erityisen hienoa on se, että ainoastaan kaksi pentuetta tuli lyhytkarva-puolelle ja tuo viimeinen marraskuussa syntyvä pentue on varianttipentue. Niitä tulevia pentuja ei siis voi käyttää lyhytkarvojen kasvatukseen ollenkaan.

Sailaa haluan vielä kiittää Riksistä. Se on kyllä täyttänyt kaikki odotukseni :-) Me odotetaan kovasti Riksin palautumista höntiksi omaksi itsekseen, jota se toki on kollinakin ollut, mutta selvästi vähemmän kuin silloin pentuna ja nuorena <3

Riksi pääsee myös vihdoin tutustumaan omaan tyttäreensä paremmin, kun ei tarvitse pelätä vahinkoastumista isän ja tyttären välillä. Uskon että näillä kahdella touhulilla on paljon yhteistä puuhattavaa! Toivon myös kovasti että Geekin alkaa suhtautua Riksiin suopeammin kastraation myötä. Ne kun eivät ole koskaan olleet kovin hyviä kavereita..

Riksi on heräillyt leikkauksen jälkeen melko hitaasti, mutta ehkä on parempi niin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin pari tuntia leikkauksen jälkeen sekopäisenä säntäilevä kissa, joka ei mitenkään hallitse liikkeitään. On tosiaankin yksilöllistä miten kissat reagoivat nuihin lääkkeisiin.

Tässä vielä kuva potilaasta eläinlääkäriasemalla, juuri nukahtamaisillaan.

Pikkuneidit

2009-09-14T03:30:00.003+03:00

Kävimme Selmaa katsomassa sunnuntaina Limingassa ja eipä kokoeroa Lotteen juuri ollutkaan. Painokin oli aika samoissa, molemmilla n. 2.6kg. Tuntuvat vaan niin kovin pieniltä 8 kuukauden ikäisiksi, kun saman pentueen pojat on jo emonsa kokoluokkaa. Rikua näin viikko sitten ja se oli tosissaan jo lähes aikuisen kokoinen. Kyllähän tytöt tosissaan on yleensä pienempiä, mutta en vaan ite muista minkä kokosia ne on tuossa iässä olleet.

Ei Alisakaan astutushetkellä ollut kun 3kg ja ikää lähes 1,5 vuotta. Oli se minusta kuitenkin muuten isompi. Meille tullessaan painoi vain 100g enemmän kun pikkutytöt nyt. Molemmat on todella elegantteja rakenteeltaan, pitkät koivet ja kroppaa piisaa. Jospa nuo mittasuhteet tuosta tasoittuu kun ikää tulee lisää :)

Alisaa oli aivan ihana Selman ohella nähdä. Lapsiperheessä asuminen sopii sille kyllä loistavasti, se oli niiiiin reipas ja tuli heti meitäkin tervehtimään. Aiemmin ja vielä meillä ollessaan se lähinnä juoksi karkuun vieraita ja arasteli joskus meitäkin. Mistä lie johtui! On kyllä sopeutunut omaan kotiinsa loistavasti ja saanut jopa perheen isänkin ihastumaan itseensä :) Selma valloitti myös touhukkaalla luonteellaan, koko ajan menossa! Harmi vaan että kamera jäi kotiin, joten kuvia ei nyt ole. Jospa saisin Kirsiltä jotain myöhemmin :)

Aloitan nyt itse viimeset (hirveät) kuukaudet opintojeni kanssa, tosin kolmen viikon päästä ehdin ottamaan vähän aikaa iisimmin. Sitten lokakuun lopulla aloitan vihdoin viimeisen työharjoittelun. Sen jälkeen toivottavasti juhlitaan valmistujaisia ja ei kyllä suunnitella enää mitään opintoja vähään aikaan.. Sen verran on ollut takkuista tämä viimeinen vuosi.

Näyttelyistä isrok ja pohkis kiinnostaa, mutta en ole vielä tehnyt mitään päätöksiä. Täytyy houkutella Akia kuskiksi, ellen löydä jotain muuta kyytiä. Matkaseuraa kyllä olisi tarjolla, mutta taidamme kaikki olla joko kortittomia tai tottumattomia ajamaan talvella :) Aijoo, no sen ajokorti lupaan opiskella ensi vuoden puolella heti :) Ei pitäisi olla iso juttu ja helpottaisi elämää huomattavasti. Aki ainakin olis tyytyväinen..

Näyttelymietteitä

2009-09-09T16:44:00.006+03:00

Mulla on ollut kesän jälkeen ihan totaalisesti näyttelykiintiö täysi, eikä ole ollut mitään mielenkiintoa lähteä mihinkään. Palautin eilen Taimin Vaasaan, mistä Soile lupasi sen kuljettaa Annan luokse (kiitos!). Vietettiin Vaasassa Senian kanssa oikein kiva päivä (kiitos seurasta <3). Syötiin lounasta puistossa ja sää oli syksyisen aurinkoinen. Senia sitten houkutteli mua Laihialle joulukuussa.

Vastustan vähän koko voittaja-näyttelyä ajatuksena niin en tiedä olisiko fiksumpaa osallistua näyttelyyn vaan sunnuntaina? Täytyy nyt miettiä lähdenkö lainkaan. Mulla kun on valmistujaispäivä päätetty Laihian näyttelyä seuravaalle viikolle, niin taitaa olla jotain muutakin hommia silloin..

Tässä vielä suloisesta Geestä kuva jonka Aki otti <3 Harmi vaan että Gee muistuttaa tätä nykyä enemmän sinivalasta kun sinikonnaa. Ja toim. huom. läski on kerätty lihaa ja märkäruokia syömällä - Geehän ei ole koskaan edes maistanut raksuja..

Vieläkin harmittaa ettei Geeltä koskaan saatu toisia pentuja, vaikka kyllähän se tiinehtymättömyys oli kaikkea muuta kuin hyvän siitoskissan ominaisuus.

Loten eka juoksu

2009-09-06T16:21:00.003+03:00

Huhhui, nyt se sitten alkoi ja just 8kk synttärin kunniaksi. Liekö tuo Riksin luona kyläilevä morsian sai Lotenkin innostumaan.

Nyt vaan toivotaan että juoksut tulevat harvakseltaan ja astutusta voi turvallisin mielin harkita vasta ensi vuoden puolella tai joulukuussa. Jos kovin innostuu niin sitten pitää viedä kollin luokse aiemmin. Olen kosiskellut pääasiassa Selmalle yhtä itämaispoikaa, mutta jos Lotte nyt kovin innostuu niin ehkä me sitten vaihdetaan se Lotelle ja astutetaan Selma toisella. Sinänsähän on aivan sama kumpi astutetaan kummalla :) Loten sulho on kuitenkin vielä hieman epävarma juttu.

Riksin toiset pennut

2009-09-01T23:33:00.004+03:00

Julkaistaanpa tieto nyt täälläkin kun kasvattaja on laittanut pennuista tiedon nettisivuille :) Eli Riksin toiset pennut syntyivät Tilkulle (Orifame Bow Wow) 14.8.2009 Orifame-kissalaan. Pesässä mönkii neljä suloista lasta, kolme poikaa ja tyttö.

Käykäähän kurkkimassa SyysmallistoTerhoista lisätietoja Orifamen pentulasta ja pentujen elämää voi seurata Orifame-blogissa.

Kuva Senja Helle

Ihania pötkylöitä ja mitkä värit <3

Onnea Rambo!

2009-08-30T16:07:00.002+03:00

Ylpeänä esittelen ensimmäisen SUPREME PREMIOR kasvattini: SP Feanorian Burning Flames, OSH e (OSH e 24) :)

Suuret onnittelut Birgitalle ja Karille :)

Häät tulossa!

2009-08-25T00:11:00.004+03:00

Riksin viimeinen morsio juoksee vihdoin ja on tulossa kyläilemään. Ainoastaan logistiset ongelmat meinasivat olla esteenä, mutta eiköhän niistä selvitä :) Kissat ei aikatauluja tottele, joten kasvattaminen voi joskus olla melkoista neuvottelua: työvuorojen, kissanhoitajien ym. suhteen. Itse tosin lupasin sen verran auttaa että hoidan tytön loppuviikosta takaisin kotiin, kunhan häät on vietetty.

Toivottavasti onnistaa niin voidaan viedä pojan kulkuset pian. Ei niistä tosin hirveästi haittaa ole ollut, mutta kyllä kollista yleensä huomaa että se on leikkaamaton. Kastraatin elämä on niin paljon leppoisempaa! Odotan oikeen innolla että Riksistä tulee taas ihana lutupoika, kunhan pääsee nuista naishuolistaan <3 Se ei nykyään oikein malta olla edes sylissä, kun kyttää vaan oven takana Loten liikehdintää ja mouruilee kutsuvasti. Mutta on oikein hellyyttävä silloin kun on aikaa olla omistajankin paijattavana.

Riksi pestiin viikonloppuna rasvaisen turkin ja hännän takia. Hännästä löytyi pesun yhteydessä pieniä rykelmiä mustapäitä, mutta ei onneksi edes läheskään niin pahan näköisiä mitä Maolla oli aikoinaan. Nekin hoitui kotihoidolla. Häntää täytyy nyt varmaan pestä useammin, kunnes hormonitoiminta alkaa leikkauksen myötä tasoittua.

Olen myös varailemassa Maolle elämänsä ensimmäistä eläinlääkäriaikaa - siis "sairauden" vuoksi. Nyt viisi vuotiaana Maon suu on alkanut haiskahtaa ja näyttää siltä että hammaslääkärin luona olisi aiheellista vierailla. Hammaskiveä on kertynyt jonkin verran.

Olen myös ollut haistavinani että jonkun pissa on alkanut haisemaan melko väkevälle. Epäilykset kohdistuu Geehen, jolla on aiemminkin ollut pissavaivoja. Täytyy varmaan kiikuttaa pissanäyte tutkittavaksi. Ehkä se selittäisi tuota muorin kiukutteluakin (jota aina ajoittain esiintyy).

Heh

2009-08-22T15:20:00.002+03:00

Kummastusta tuntuu aiheuttavan kun eilen illalla kirjoitin viestin otsikolla "ikäviä juttuja", mutta tulin sitten toisiin aatoksiin ja poistin viestin. Viestin otsikko nyt sitten näkyy muiden blogien sivupalkeissa, mutta viestiä ei pääse tietenkään mistään lukemaan.

Mitään ikävää tai kamalaa ei siis ole sattunut, mutta niistä ikävistä jutuista kirjoittelen varmaan myöhemmin..

Innokas assarini

2009-08-16T21:14:00.003+03:00

Tulee nykyään harvemmin kirjoteltua tänne kun ei ole kauheasti mitään mistä "raportoida". Pidetään nyt tämä syksy taukoa näyttelyistä ja ehkä marras- tai joulukuussa käydään jossakin ennen ensi vuotta. Pentusuunnitelmatkaan eivät etene ennen kuin tytöillä on hieman enemmän ikää.

Tässä kuitenkin pari kuvaa innokkaasta assaristani, joka on oppinut jo mm. tulostamaan tulostimella testisivuja, kuten kuvassa näkyy. Ja puskemaan kumoon näyttöjä!

Rikun treffi-ilmoitus

2009-08-05T04:41:00.006+03:00

Poistin aikaisemman Kookoksen treffi-ilmoituksen, koska Kookos taitaakin päätyä leikattavaksi melko pian..

Riku on täällä Oulussa edelleen hetken aikaa kollina. Emme tosin saaneet siitä kovin onnistuneita kuvia kun kyläilimme sitä viime viikolla katsomassa. Löysin kuitenkin pari kohtalaista.. Lupaan käydä kuvailemassa toistamiseen kunhan taas saan aikaiseksi..

Riku on tosi mukavan kokoinen 7kk ikäinen poika ja sillä mm. on hyvän vihreät silmät. Korvat saisivat toki aina olla alemmas sijoittuneet ja kookkaamat, mutta profiili on hieno ja kroppaa löytyy!

Seuraavan kerran poika on nähtävissä todennäköisesti ISROKin näyttelyssä marraskuussa.

Rikun omistavat Ulla ja Orvokki Mattila, mutta kosiskelut Rikun siitoskäytön suhteen voi aloittaa ensin kasvattajan kanssa :))

Jori (Ninelli's I color rainbows, BUR e) ja Riku - Feanorian Caustic Window, OSH n

Muuttuvia suunnitelmia ym.

2009-08-03T18:27:00.005+03:00

Noh eihän tämä meidän onni tälläkään kertaa ollut kohdillaan, kun ehdin jo uudesta tuonnista rehvastella. Eipä sillä, ei pojille nuita sijoituskotejakaan ole kovin helpolla yleensä löytynyt. Eli tällä hetkellä näyttää siltä että homma menee puihin ja mietitään sitten jotain muuta.

Tytöistä toiselle kosin komeaa itämaiskollia ja nyt näyttää siltä että voisi olla fiksumpaa astuttaa Selma ennen Lottea. Katsellaan milloin astutus tulee ajankohtaiseksi, kunhan kiimat alkavat. Loten suunnitelmien kanssa ei pidetä kiirettä.

Näyttelyissä ei meitä nyt syksyn aikana myöskään näe. Ehkä marras-joulukuussa käymme jossakin. Olin myös lähdössä Sveitsiin maailmannäyttelyyn, ilmeisesti mukaan olisi lähtenyt Mauno, mutta en pääsekään tuona ajankohtana lähtemään. Harmillista, mutta toisaalta ehkä matkustan mielummin myöhemmin talvella jonnekin muualle kuin kissanäyttelyyn :))

Tässäpä vielä Riksistä pari uudehkoa kuvaa, hassu pesänköttäjä.

Riksin toiset pennut muuten syntyvät pian toiseen kissalaan, jännitetään jo kovasti! Ja viimeisen morsiamen treffailua odotellaan myös, jospa se pian olisi ajankohtaista.

Kuulumisia

2009-07-23T15:31:00.002+03:00

Meillä on Kempeleen näyttelykiireiden jälkeen ollut kovin rauhallista. Vietin tuossa taannoin lähes viikon mökillä ja Aki tuli viikonlopuksi sinne Loten kanssa. Aikuisia kävi kotona hoitaja ruokkimassa. Lotte tulee melko hyvin toimeen Lempon ja Ozzyn kanssa, joten sitä voi huoletta kuljettaa mukana.

Kotona se on kyllä alkanut emännöidä aika lailla. Mikään helpon oloinen tyttö siitä ei ole tulossa, ainakin Nököä se komentelee jo siihen malliin. Kurnuttelee ja välillä saattaa hivautella sitä tassullakin otsaan. Taitaa Gee-mummo opettaa pikkuneitiä pahoille tavoille.. Pienellä jännityksellä siis seurataan mitä tästä tulee.

Olen yrittänyt miettiä asiaa niin että Loten pitäisi osata sopeutua alkuasukkaan seuraan, jolla on alkeelliset sosiaaliset taidot. Nökö kun on tullut meille hyvin nuorena, eikä se ole oppinut kaikkea mitä meidän muut kissat emoiltaan ja sisaruksiltaan. Voin kuvitella omalle kohdalle tilanteen, jossa pitäisi elää ja kommunikoida jonkun kanssa, joka ei vain omaa juuri mitään samoja taitoja. Varmasti se on hankalaa. Tuollaisten yksinkertaisten kollinmötkyjen kanssa Nökö tulee loistavasti toimeen, mutta monimutkaiset tytöt on sille joskus vähän liikaa.

Riksi on rauhoittunut kovasti kun en ole antanut sen olla enää Loten kanssa edes lyhyitä aikoja yhdessä. Ehkä näin on kaikille vähemmän stressaavaa. Verkko-ovessa on kuitenkin se hyvä puoli että erillään muista pidettävät ovat kuitenkin koko ajan näköyhteydessä muihin.

Seurailen tässä erään ulkomaisen kasvattajan pentujen kehitystä. Saatan siis tuoda Suomeen kollin lähempänä loppuvuotta. Tuolla aiemmin kuuluttelin sijoituskotia ja etsintä on edelleen käynnissä. Tarkoitus on käyttää poikaa siitokseen heti kun se on valmis tapaamaan neitejä, eikä paineita mihinkään laajamittaiseen ulkopuoliseen käyttöön ole. Joten siitosura jäisi lyhyeksi. Näyttelyttämista en sijoituskodilta edellytä ja voin itse käyttää poikaa sen verran kun näen tarpeelliseksi. Mikään huipputyypikäs pentu ei luultavasti tule olemaan, mutta tietysti näyttelytasoinen. Väri on poikkeuksellisesti tumma, eli ei punaista tai cremeä tällä erää :)

Uusia suunnitelmia ja Riksin pallukat

2009-07-14T23:23:00.006+03:00

Riksin pallukoiden lähtölaskenta on nyt vihdoin alkanut. Lotte täytti viikko sitten 6kk ja pian varmaan aloittaa juoksut, toivon toki mahdollisimman myöhäistä aloitusajankohtaa, sillä neiti saisi hieman vielä kasvaa kokoa.. Riksin alustavasi sovituista astutuksista vasta yksi on toteutunut ja toivon kyllä että se ei jäisi ainoaksi. Tässä on odoteltu naaraiden kiimoja ja ulkomaisen kissan rekisteröintiä, joka on kyllä venynyt ulkomaisen yhdistyksen toimesta kohtuuttoman pitkäksi.

Senian piti käyttää Riksiä Viimalleen, mutta meidän molempien mielestä järkevämpää oli käyttää Senian omaa tuontikollia, jolla alkoi olla enemmän kollin vinkeitä kun Riksillä koskaan.

Ja sitten niihin uusiin suunnitelmiin. Olen tässä alkanut hieman miettimään meidän neitien tulevia sulhoja. Olen pikkuhiljaa myöntymässä sille vaihtoehdolle että toisimme ulkomailta kollin tyttöjä varten.. Tai ainakin toisen astutusta varten. Se näyttäisi meidän maantieteellisen sijainnin ja syksyn ja kevään elämäntilanteen kannalta olevin järkevin vaihtoehto. Sekä ehkä myös taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto. En millään jaksaisi alkaa panikoida tyttöjen kuskaamista astutusreissuille satojen kilometrien päähän (ja nehän ajoittuvat AINA mahdollisimman huonoon aikaan). Tässä yritän nyt lähinnä sitä sanoa, että saatan etsiä kesän/syksyn aikana sopivaa sijoituskotia kollille :) Ehtoni tulevat olemaan hyvin reilut, joten mitään kusevaa ja mouruavaa kollia ei sijoituskodin todellakaan tarvitsisi kestää. Kodin sijainnin toivoisin olevan max. 300km Oulusta tai sitten matkustamisesta kiinnostunut sijoituskoti, jolla on mahdollisuus lähteä reissuun lyhyellä varoitusajalla :)) Yhteyttä saa ottaa mikäli kiinnostus heräsi.

Ramboliini

2009-07-13T01:22:00.004+03:00

Kuvissa yksin ja ystävänsä kanssa poseeraa kasvattini Rambo eli GIP Feanorian Burning Flames, OSH e (24) ja kaveri on Tomppa eli SP, EC Moosegrove Dom Quixote, OCI b 24 - Tomppa valmistui Porokissa SP:ksi, suuret onnittelut Tompalle!

Pojat ovat tänä kesänä päässet opettelemaan asuntoautoelämää, varmaan mukavan lämmintä puuhaa kissoille..

Kempele osa 2

2009-07-07T16:53:00.003+03:00

Lupasin kirjoitella enemmän Kempeleen näyttelyistä.. Kuten nuista edellisen sivun tuloksista näkee, viikonloppu meni meidän osalta varsin mukavasti.

Kaikki tuntui sujuvan myös hyvin järjestelyjen osalta, vaikka nyt itse sanonkin. Ainakaan mitään valituksia ei ole tullut ja palaute on ollut tähän mennessä positiivista. Ainahan jotain pieniä ongelmia ilmenee, mutta niistä voi ottaa opiksi tulevia vuosia ajatellen (jos tässä nyt vielä mukana touhutaan). Mun viime viikot on menneet aika pitkälti näyttelyn järjestelyjä hoidellen, joten kamalasti ei nyt huvita enää näyttelystä kirjoitella.

Ainoastaan haluan vielä kiittää kaikkia näyttelyn talkoisiin, järkkäilyihin ja sihteeristön pyörittämiseen osallistuneita yhteistyöstä! Tänä vuonna vapaaehtoisia oli mukana ennätysmäärä ja se lämmitti mieltä todella paljon!

Harmillista on aina se ettei omassa näyttelyssä ehdi hirveästi juttelemaan tuttujen kanssa. Toivottavasti kukaan ei loukkaantunut siitä, koska minulla oli aivan oikeasti hommaa! Omat kissani ehdin sentään esitellä ja seurata nelosten tp-valintoja ja paneelia :-)

Kissojen tuloksista yllätyksellisimmät olivat Geen TP lauantaina (oletin Alisan voittavan). Lotte kävi myös paneelissa, mutta vain sen takia kun vastustaja samalla tuomarilla oli absent. Paneelissa Lotte ei antanut kovin kovaa vastusta Hannen Mörölle, josta tuli JW! Onnittelut siitä :) Paneelissa kastraattiurosksissa vastakkain olivat kasvattini Rambo ja Ozzy. Näistä Rambo vei voiton :)

Yllätys oli myös Riksin TP sunnuntaina ja kun toiselta tuomarilta ei tullutkaan vastustajaa paneeliin, oli Riksi suoraan KPA! Tuomari tykkäsi Riksin lihaksikkaasta kropasta pään muodosta ja kehui porkkanaväriä sekä kontrastia. Paneelista höntti kolli kannettiin syliini häntä onnesta pöwwöisenä ja se oli kuulema yrittänyt paneelihäkistä käsin kosiskella kaikkia lähitienoon naisia.. Ihana Riksi <3 Tähän on hyvä lopettaa näyttelyt leikkaamattomana, seuraavan kerran sitten kastraattiluokkiin pallittomana :)

Yhyy, nyt pitää taas odottaa vuosi Porokin näyttelyä :'( Töitä tehden se meni vielä niin nopeasti ohikin.

Feanoriat ja pari muutakin Kempeleessä

2009-07-06T18:42:00.003+03:00

Tässä nyt vaan tylsästi tuloksia, laitan myöhemmin jotain juttua kun ennätän ja jaksan ajatella taas näyttelyjuttuja :)

Lauantai

Feanorian Burning Flames (OSH e 24), CAPS, NOM, BIS - o: Birgitta Peitsaho
Feanorian Blizzard of Oz (OSH a 24), CAPIB, NOM - o: Arto & Taina Kemppainen
Feanorian Caustic Window (OSH n), EX1 - o: Orvokki & Ulla Mattila
Feanorian Bling Bling (OSH g), CAP - o: Kirsi Koivula
Feanorian Cherry Clafoutis (SIA h), EX1 (sijoituksessa Kirsillä)
Feanorian Charlotte Russe (SIA e), EX1, NOM
Anatolian Rock Me Mama (OSH g 25) PR, NOM
Yrttitarhan Etruskisahrami (OSH d 24), CAC
Kategorian IV paras kasvattaja FEANORIAN
Kategorian IV paras siitosnaaras Anatolian Rock Me mama
Kategorian IV paras siitosuros Yrttitarhan Etruskisahrami

Sunnuntai

Feanorian Burning Flames (OSH e 24), CAPS - o: Birgitta Peitsaho
Feanorian Blizzard of Oz (OSH a 24), CAPIB, NOM - o: Arto & Taina Kemppainen
Feanorian Carry me home (OSH a), EX1, NOM - o: Eeva-Lotta Riekki
Feanorian Bling Bling (OSH g), PR, NOM - o: Kirsi Koivula
Feanorian Cherry Clafoutis (ISIA h), EX1 (sijoituksessa Kirsillä)
Feanorian Charlotte Russe (SIA e), EX1
Anatolian Rock Me Mama (OSH g 25), CAPIB
Yrttitarhan Etruskisahrami (OSH d 24), CH, NOM, BIS
Kategorian IV paras kasvattaja FEANORIAN
Kategorian IV paras siitosnaaras Anatolian Rock Me mama
Kategorian IV paras siitosuros Yrttitarhan Etruskisahrami

Feanoriat Siilinjärvellä

2009-07-02T01:58:00.008+03:00

Feanorian Burning Flames, OSH e (24) "Rambo"

Feanorian Burning Flames, OSH e (24) "Rambo"

Selma eli Feanorian Cherry Clafoutis, SIAh

"Tuolla näkyy jotain jännää" - Selma

Koipeliini keijukainen, Feanorian Charlotte Russe, SIA e "Lotte"

Nenä! (Loten)

Feanorian Carry me home, OSH a "Frank" ja vihreät silmät - taustaverho tosin "syö" väriä ja se on oikeasti paljon kirkkaampi.

Keppiä havittelevan hassu ilme (Frank)

Alisasta ei harmikseni ollut yhtään onnistunutta kuvaa. Ehkä sitten Kempeleessä?

Kaikki kuvat on ottanut Aki

Mistähän alottais..

2009-07-01T03:31:00.008+03:00

Varmaan siitä Siilinjärven näyttelystä pitää. Jaksaisinko jopa kuvia kaivaa kamerasta, Aki on tainnut ottaa jonkin verran.

Lähdettiin perjantaina iltapäivällä Geen, Loten ja Maunon kanssa kohti Tahkoa lomailemaan. Automatka oli tuskainen, vaikka ilmastointi pelasikin, kun koko ajan se paistoi suoraan mun "syliin". Matkalla syötiin pahimmat kanasalaatit mitä ikinä, joten alkoi hyvin tämä reissu.. Muutamaa päivää aiemmin multa oli poistettu kaiken lisäksi leikkaamalla viisaudenhammas ja oli penisiliinit ja kipulääkkeet sitä varten. Niin ja tikit suussa, joista kaksi irtos automatkalla!?! Edellisellä kerralla Siilinjärvellä olin kamalassa kuumeessa ja kesäflunssassa. Onkohan tuo joku mun epäonnen näyttely? No, ihan kivasti se meni kaikesta huolimatta.

Varasin siis Taholta todella edullisen huoneistohotellin, koska kaikki Kuopion keskustan hotellit olivat jo aikaisin keväällä täynnä (jokin viinifestari samana viikonloppuna?). Tahkolla en ole koskaan käynyt ja ajattelin että sieltä varmaan löytyy jotain kivaa aktiviteettiä perjantaille. Harmi vaan että huoneen pystyi lunastamaan vasta klo 16, joten eipä me sitten päivällä vielä päästykään sinne. Kissoja kun ei voi sellaisilla helteillä pitää autossa yhtään.

Kun saavuttiin Tahkolle ja löydettiin se meidän huone, huomattiin että parin metrin päässä huoneen ovesta on joku hyppyri ja tyypit hyppii pyörillä siitä hyppyristä alamäkeen. Tiesin että samaan aikaan siellä on jokin maastopyöräilytapahtuma, mutta en todellakaan uskonut että koko Tahko olisi aivan täynnä niitä pyöräjamppoja. Niitä oli se koko huoneistohotelli ja naapuritalotkin myös täynnä..

Hikisen automatkan jälkeen ei juurikaan koko iltana poistuttu huoneestamme, joka ONNEKSI oli ihanan viileä. Iltapäivän aurinko paistoi just talon toiselle puolelle. Mitään ei siis tehty koko iltana, mutta onhan sekin lomailua että saa vaan olla. Aki teki hyvää ruokaa ja samalla eväät näyttelyyn, koska mulla on uusi ja vielä sen verran "erikoinen" erityisruokavalio, ettei mitkään lounaspaikat oikeen sovellu. Vaikeuttaa elämää jos siitä tekee vaikeaa, mutta nyt on onnistuneesti selvitty ekasta näyttelystä omin eväin.

Lauantaina näyttelyyn tuli myös ekakertalaisena sijoitustyttöni Selma ja C-pentueeni emo Alisa, jotka siis asuvat samassa kodissa. Aamu aloitettiin tyttöjen korvakarvojen leikkuulla ja Kirsin kanssa käytiin vähän läpi näyttelyn rutiineja.

Pikkutytöt saivat EX1:t (Selma Lubranolla ja Lotte Loosella) ja kasvattajaa kovasti miellyttävät arvostelut. On todella kiva huomata että tuomarit ovat samaa mieltä kissojen hyvistä ominaisuuksista ja niistä puutteista. En siis olisi voinut olla enemmän samaa mieltä tuomareiden kanssa :)

Alisa sai ensimmäisen CAP-sertin Looselta (muistan että hän tykkäsi Alisasta jo viime kesänä Kempeleessä) ja niinhän oli lopulta yllätyksekseni kastraattinaaraiden tuomarin paras! Todella kivaa siinäkin mielessä, että Kirsi pääsi kokemaan ekassa näyttelyssä myös sen kun kissa on paneelissa :) Ja poikien iloksi kotiin viemisiksi tuli hienot ruusukkeet ja Alisan tp-mitali :) Paneelissa voitto menikin odotetusti kilpailijalle.

Paikalla oli myös kasvattini Rambo, joka sai CAPS-sertin ja on taas pari askelta lähempänä SP-titteliä.

Mao sai KM:n ja oli lopulta myös kategorian paras kastraattiuros. Paneelin jälkeen Mauno pääsi kuvattavaksi, mutta en vieläkään tiedä saanko tuon kuvan itselleni joskus vai mikä sen tarkoitus oli? :))

Näyttelyhalli oli KUUMA! Ulkona lämpötila taisi olla lähempänä 30 kuin 20.. Autokin tuntui saunalta kun sinne istahti. En todellakaan pidä helteistä saati sitten matkustamisesta noin kuumalla. Talvella on huomattavasti mukavampaa käydä näyttelyissä, eikä mulla ainakaan koskaan ole ollut kylmä näyttelyssä!

Sunnuntaina mukana oli vuorostaan Frank ekakertalaisena ja aamu alotettiin taas korvakarvojen trimmauksella. Poika oli ensimmäisten kissojen joukossa Cristina Kowalczukilla ja ennen arvostelua vielä treenailtiin Eeva-Lotan kanssa oikeaa esittelytapaa ym. Ja hyvinhän se meni, kaikesta jännityksestä huolimatta.

Tuomari otti mielestäni myös hyvin huomioon ekakertalaisen kissan "jännityksen". Häkissa poika osasi ottaa rennosti ja leikki leluillaan, joten eiköhän se jännityskin mene ahkeralla harjoittelulla ohi :) Yksi asia mistä olen Frankissa erityisen ylpeä on sen aivan UPEAN vihreät silmät. Yhdelläkään mun kasvatilla ei ole vielä ollut vastaavia! Vihreitä silmiä todellakin voi siis saada aikaiseksi yhdistämällä lähes oranssisilmäisen kollin kohtuullisen hyväsävyiset silmät omaavaan naaraaseen :) Tosin saman pentueen punaisella pojalla on myös pentueen huonoin silmien väri. Vielä ei kukaan ole sitä selittänyt, miksi punaisilla/cremeillä on niin huono väri silmissä? Monilla kilppareillakin on. Kun saman pentueen ei-punaiset taas on ihan vihreäsilmäisiä. Ja miten se väri katoaa? Riksillä oli pentuna vihreät silmät, samoin Jeeralla on ollut, en tiedä onko enää.

Täytyy tunnustaa, etten tiedä vielä yhtäkään aikuista punaista tai cremeä itämaista jolla TODELLA olisi hienon vihreät silmät. Tietääkö joku? Sinisilmäisiä puna/cremesimskuja sentään on. Esim. meidän cremellä Lotella on todella siniset silmät, eikä sellaiset ihan vaaleat. Samoin Fujilla, Riksin äidillä.

Rambo sai sunnuntaina jälleen CAPSin ja tp-valinnat menivät Rambon osalta minulta ihan kokonaan ohi, joten en tiedä kuka pärjäsi.

Loten ja Maon arvosteli Albert Kurkowski (ei ole tainnut koskaan arvostella Maoakaan aiemmin?). Lotelle tuli EX1 ja Maolle KM.

Sittenpä pitikin loppupäivä viettää odotellen kotiinpääsyä, joten me lähdettiin syömään muualle ja siellähän vierähti. Missattiin valmistumisjuhlatkin, kun en muistanut koko juttua.

Kotiin päästiin onneksi jo neljältä ja ajettiin kamalan ukkosmyrskyn läpi. Vettä tuli niin lujaa että ei nähnyt edes tietä. Oli pakko ajaa hiipien. Kissatkin huusivat kun hyeenat kun se järkyttävä vesisade alkoi ja ukkonen jyrisi. Se meni tosin ohi yhtä nopeasti kun alkoi. Kotona Oulussa oltiin todella ajoissa :)

Laitan kuvia perään eri aiheeseen. Samoin Rambosta on tullut sähköpostiin kuvia, mitkä laitan omaan aiheeseensa.

Mauno 5v

2009-06-18T01:18:00.003+03:00

Ensimmäinen itämaiseni, tutuille Mauno, Mao, Mane, Maukka.. rakkaalla hönttiukolla on monta nimeä ja virallisesti EP,IC Anatolian Modern Man, DSM täytti 17.6. VIISI VUOTTA!

Päivänsankaria lahjottiin broilerileikkeellä, koska se on herran suurta herkkua. Ja juhlan kunniaksi verotettiin hieman Loten vauvaruokavarastoa, koska Manen mielestä maailmassa ei ole mitään niin hyvää kun Jamesin vauvaraksut.. Tai no yleensä raksut.

Juhlakalu intoutui illan mittaan myös rallaamaan lapsenlapsenlapsensa kanssa, kaksi cremeä kun lyö "viisaat" päät yhteen niin siinä on jo hieman katastrofin aineksia. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, vaikka meno oli välillä villiäkin.

Huhheijaa, tosiaanko siitä on jo viisi vuotta..

Selman ja Alisan luona kylässä

2009-06-15T13:42:00.006+03:00

Käytiin eilen Akin kanssa Limingassa katsomassa Alisaa ja Selmaa. Kotiutuminen lapsiperheeseen näytti sujuneen oikein hyvin.

Alisa on myös leikkauksen myötä alkanut saada mukavasti lisää painoa, mitä se todellakin tarvitsi meiltä muutettuaan. Joillekin kissoille leikkaamattomuus ei todellakaan sovi ja nyt leikattuna Alisakin alkaa näyttää normaalilta itämaisnaaraalta (mihin siis minä olen tottunut). Se on hyvä että ruoka maistuu, ainakaan vielä siitä ei ole ollut siis haittaa, päinvastoin.

Selma oli myöskin hyvän kokoinen ja hieman isompi kun siskonsa Lotte. En ole ollenkaan huolissani pieneksi jäämisestä, jos kiimat sattuisivatkin alkamaan melko nuorena (toivotaan kuitenkin ettei ala!). Selman astutusta on mietitty loppuvuodelle, mutta sehän riippuu ihan siitä millaista tuo kiimakäyttäytyminen on. Ja saanko käyttää kyselemääni kollia (onko se leikkaamaton vielä silloin ym.).

Kirsin kanssa juteltiin näyttelyvalmisteluista ja yleensä näyttelyistä, tytöt on tulossa ISROKiin ekaa kertaa (Alisahan on kyllä pari kertaa käynyt aiemmin). Frank on myös tulossa sunnuntaina ekaa kertaa omistajansa kanssa.

Selmalle ja Alisalle on tilattu catmaxin kiipeilypuun osia mittatilauksena, koska talosta löytyi jo oma "runko". Hauska idea!

Selma kanteli rottaa ympäriinsä..

Kuvaajalle tuima katse ja rotan puolustus

Mamman kanssa <3

Alisalta on peritty aika paljon ulkonäköä, niissä on hirveästi samaa. Isältä puolestaan hönttiä luonnetta ja tuota kanteluviettiä niin ja tietty noutamista! :) Ihanaa että etenkin tuo Riksin höntti ja suloinen luonne tuntuu periytyneen kaikille lapsille voimakkaasti.