Koettelemuksia tiellämme

Tämän pentueen kanssa tuntui kaikki menevän hyvin, kunnes pari viikkoa sitten Eeva-Liisa soitti yöllä, että Kuutti on oksennut ja vaikuttaa kipeältä. Ei siinä muu auttanut kun lähteä päivystykseen yöllä. Epäilimme nisätulehdusta.

Eeva-Liisa pakkasi Kuutin ja pennut mukaan, koska tarkoitukseni oli ottaa Kuutti ja pennut mukaani Kempeleeseen. Eeva-Liisalla oli aamuksi töihin meno, eikä hän olisi voinut koko yötä valvoa hoitamassa kipeää emoa. Itse olin hirveässä flunssassa kotona ja Aki oli kotona vielä lomalla, joten päätin että meillä on paremmin aikaa alkaa hoitamaan tilannetta. Meiltä on myös lyhyempi matka Ouluun lääkäriin, jos tarvetta olisi ollut lähteä. Tässä on kyllä myös yksi hyvä esimerkki miksi en halua sijoittaa kissojani kovin kauas. En voisi kuvitellakaan jättäväni (kokematonta) sijoituskotia vastuuseen näin ison asian hoidossa.

Kuutti sai diagnoosiksi nisätulehduksen. Nestehoidon, kipulääkkeen ja antibioottien jälkeen lähdin pentujen ja emon kanssa ajamaan kohti Kempelettä. Eeva-Liisa lähti kotiin nukkumaan, että jaksaisi mennä aamuksi töihin. Mainittakoon tässä, että Eeva-Liisa oli itse ollut 7 tuntia Oulun seudun yhteispäivystyksessä itseään hoidattamassa ennen tätä tapausta.

Aki oli jäänyt meille kotiin laittamaan pentuhuonetta valmiiksi vierailevia kissoja varten. Yö oli hyvin levoton, Kuutti murisi pennuille kun yritimme saada niitä nisille (nisän tyhjentäminen auttaa). Maitoa oli pakkautunut melkoisesti ja rauhanen tuntui aivan kovalta. Pelotti että edessä on kuolioituminen, jolloin edessä on leikkaus. Pennut eivät tuolloin vielä syöneet kiinteitä ollenkaan, joten meillä oli edessä melkoinen homma että pennut saavat riittävästi ravintoa. Voin muuten kertoa että jo 3-viikkoista pentue ei saa kovin helpolla opetettua juomaan pullosta/ruiskusta maitoa. Me luovutimme sen suhteen aika pian, onneksi pennut alkoivat heti syömään a/d ja vastikemössöä lusikasta. Koko ajan ne olivat kuitenkin emon nisillä tyhjentämässä.

Tässä Kuutti ja pennut meillä kun Kuutti oli vielä todella kipeä.

Alku ei näyttänyt kovin hyvältä Kuutin suhteen, seuraavana päivänä kävimme jälleen hoidattamassa emoa ja se sai nestehoitoa. Torstainakaan tilanne ei näyttänyt paremmalta ja menimme omalle vakilääkärillemme, joka vaihtoi antibiootin toiseen. Kuutti oli jo vaarassa saada verenmyrkytyksen, tulehdus oli niin raju. Kävimme vielä perjantaina nestehoidossa ja saimme ohjeita viikonloppua varten. Veriarvotkin alkoivat näyttää paremmalta, nyt antibiootti tehosi.

Viikonloppuna vointi alkoi jo muuttua parempaan. Kuutti alkoi syödä ja me seurasimme nisän seutua. Lähetin eläinlääkärille sovitust viestejä ja kuvia viikonloppuna (mahtavaa palvelua!!!), kun nisä alkoi erittää ja iho muuttua. Lopulta siinä oli 2e kolikon kokoinen reikä (fisteli). Ei ollut kovin herkullisen näköinen.. Sitä hoidettiin paikallisesti betadine-liuoksella, mutta alkuviikosta tilanne alkoi näyttää siltä että se pitää hoitaa kirurgisesti. Keskiviikkona Kuutilta leikattiin yksi nisälohko kokonaan pois.

Nyt tilanne on rauhoittunut ja näyttää todella hyvältä. Kuutti on taas oma ihana itsensä. Pennuilla ei ole ollut koko aikana mitään hätää. Ne oppivat heti syömäään kiinteitä ja tekemään asiansa hiekkikseen :) Todella reippaita lapsukaisia. Ja aivan syötävän suloisia!!!! Nyt niille kelpaa jo ruoka kuin ruoka, eikä tarvitse enää lusikasta syöttää.

Feanorian Fus Ro Dah, SIA e (cremenaamio poika) - alustavasti varattu

Feanorian Farfalla, SIA e (cremenaamio tyttö) - alustavasti varattu, mahdollisesti etsii sijoituskotia OULUN seudulta

Kaiken tämän ohella sijoituskodin Eeva-Liisa on itse sairastunut erittäin vakavasti, mikä on järkyttänyt meitä kaikkia kovasti. Olemme yhdessä tehneet päätöksen että Kuutti ja pennut ovat meillä siihen asti kun tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen ja voimme arvioida uudelleen muuttavatko pennut takaisin heille vai jäävätkö ne meille luovutukseen asti.

Olen todella kiitollinen Eeva-Liisalle aivan mahtavan sijoitudkodin tarjoamisesta ja siitä että olen saanut tutustua ja ystävystyä hänen sekä hänen ihanan perheensä kanssa. Toivon eniten maailmassa että voimme tulevaisuudessa nähdä vielä monia onnellisia hetkiä kissaharrastuksen parissa. Tämä taistelu on tehty voitettavaksi!

F-pennut ovat täällä!

Pennut syntyivät 26.6. ja 27.6. Synnytys oli emolle ja meille ihmisille pitkä ja aikamoisen raskas urakka.

Ensimmäinen pentu syntyi tiistaina iltapäivällä ja sitä ekaa tehtiin pari tuntia. Eikä ihme, poikapentu oli 131 grammainen möykky! Isoin pentu mitä minun naarailleni on syntynyt ikinä (itämaiset voivat olla jopa 80-90g syntyessään).

Sitten alkoikin pitkä odotus. Emo tuntui keskittyvän poikaansa täysillä, eikä näyttänyt siltä että mitään olisi tulossa ulos enää. Mahassa kuitenkin kävi vielä möyrintä joten arvasin että siellä joku on elossa ja ulos haluaa :)

Viimein yöllä, jo keskiviikon puolella alkoivat supistukset ja ponnistukset uudestaan ja huomasimme että pentu oli tulossa häntä edellä. _Aika pian hoksasin että kaikki ei ole kunnossa, koska pennun tuleminen kesti niin kauan. Kun jalat tulivat ulos, ei pentu liikkunut ja vaikutti elottomalta. Pentu eteni liian hitaasti ja arvastin että se ei enää ole elossa. Päätin alkaa avustamaan emoa vetämällä pentua jaloista ulos supistusten tahdissa. Sanoinkin jo sijoituskodin Eeva-Liisalle, että tämä voi olla ikävän näköinen ja pelkäsin jotakin pahempaa kehityshäiriötä (vatsa-aukiletta tms.). Ehdin myös jo kerrata päässäni kasvattajan ikävää vastuuta ja velvoitetta lopettaa viallinen pentu.. Tilanteesta hankalan minulle teki vielä se että mukana oli Eeva-Liisa joka oli ekaa kertaa synnytyksessä mukana ja minä "kokeneempana" olin häntä neuvomassa. Mutta koin kyllä todellista avuttomuutta siinä vaiheessa. Toimittava oli vain vaistojen mukaan ja mm. se pennun vetäminen ulos oli sitä.

Yllätys oli kyllä suuri kun ulos tuli ihan normaalin näköinen pentu, joka vaan oli täysin eloton. Tämä SUURI tyttö oli kuollut mitä ilmeisimmin synnytyskanavaan :( Kuutti oli aivan voipunut. Annoimme sille nutriplussaa ja koitimme tarjota vettä ja ruokaa.

Aloimme pakata pentua sanomalehtiin ja mietimme jo mihin se voitaisiin haudata. Olen päättänyt aiemman kokemuksen pohjalta että en lähetä kuolleena syntyneitä pentuja avattavaksi, mikäli pennun mukana ei esim. ole märkäistä eritettä josta voisi ottaa viljelyä tai jotakin muuta outoa. Ensimmäisestä pentueestani avautin kaksi kuolleena syntynyttä ja en saanut oikein niistä oikein mitään vastausta mihin kuolivat. En siis koe sitä tarpeelliseksi, koska tieto mitä avauksesta saadaan ei näissä tapauksissa palvele minua kasvattajana millään tavalla.

Ajattelimme myös käydä vähän itsekin syömässä välillä kun olimme viettäneet koko päivän pentuhuoneessa odottamassa. Arvelimme että mikäli pentuja oli tulossa lisää niin ne eivät kyllä yhtään nopeammin tule kun edellisetkään. Yhtäkkiä Eeva-Liisa kuitenkin huomasi että pesässä on jotain ylimääräistä. Katsoin pesään ja sinne oli kuin tyhjästä ilmestynyt kolmas pentu, joka sekin oli aivan liikkumaton. Emo ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota ja pelkäsin jo pahinta.. Kosketin vielä kalvoissa olevaa pentua: se onkin elossa!!!! Pentu alkoi hurjasti pyrkiä ulos kalvoistaan.

Kuutti oli niin voipunut urkasta sen kuolleen pennun kanssa, ettei jaksanut enää tehdä yhtään mitään. Autoimme pennun ulos kalvoista ja kun pentu alkoi vinkua niin emoonkin tuli eloa jälleen :) TYTTÖ 126g :)))) Voi sitä onnen määrää! Ehdimme olla jo aivan murheen murtamia sen kuolleen tytön takia!

Emo alkoi tyytyväisenä hoitamaan kahta vauvaansa ja me söimme rauhassa. Kuutti vaikutti siltä että enempää ei ole tulossa, joten uskalsimme nukkuakin jo vähän. Aamulla sen uuma oli kaventunut sen verran että totesimme meillä olevan kaksi pentua ja enempää ei ollut tulossa :) Ihanaa että tuli kuitenkin tyttö ja poika :)

Olen äärimmäisen onnellinen että Kuutti sai tuollaiset jättipennut ulos. Jos se olisi ollut kapeampi lantioltaan niin tuon kokoiset pennut olisivat aiheuttaneet synnytysesteen, kuten sen kuolleenkin kanssa olisi voinut käydä. Silloin edessä olisi ollut varmasti leikkaus.

Oma hermoilu ei vienyt meitä turhaan keisarointiin kun sain niin hyvää tsemppausta kolleegoilta :)Ei ole epänormaalia että emo pitää pitkänkin tauon välissä, mutta tilannetta pitää lukea ja toimia tarvittaessa jos siltä alkaa näyttää. En tiedä olisiko keskimmäinen pentu selvinnyt hengissä jos olisimme lähteneet lääkäriin, mutta minusta parempi on menettää yksi kun turhaan leikata emoa ja altistaa koko pentue riskiin, minkä keisarointi aina aiheuttaa. On jopa melko yleistä että naaras ei ole vuorokausiin voinut hoitaa pentuja keisaroinin jälkeen anestesia-aineiden aiheuttaman sekavuuden tai leikkauksesta aiheutuneiden kipujen takia. Pääsimme näin kaikki paljon helpommalla, vaikka toki pennun menettäminen on aina ikävää.

Yllä niin kovin onnellinen mamma <3

Yllä poika

Pennut

Tässä alla myös kuvia nyt pariviikkoisista:

Feanorian Fus Ro Dah, SIA c / e (?) poika

Feanorian Farfalla, SIA j / e (?) tyttö

Tällä hetkellä pennut on alustavasti varattuja, mutta tilanne voi aina muuttua..

Pennut ovat nyt tänään jo 2 viikkoisia ja hirveän pulleita palleroita :D Kaikki on sujunut hyvin, ainoastaan pojan toinen silmä ei meinannut avautua täysin ja se alkoi sitten rähmiä kun oli nurkastaan koko ajan ummessa. Siihen on nyt saatu tipat ja toivotaan että tulehdus helpottaa.

Värit varmaan selviävät tulevien parin viikon aikana.

Kiitokset vielä Eeva-Liisalle seurasta urakan aikana ja tukemisesta epätoivon hetkinä :D