Kuulumisia

Nonni, tänään kuultiin tuomio Neelan niskasta otetutsta koepalasta - > hyvälaatuinen rasvakudoskasvain (eli suomeksi rasvapatti) se vaan oli. Uusiutumisen riski nuilla on ja nyt kun tiedetään ettei ole mitään vakavaa niin ei tarvi hätääntyä. Kuulema voi tulla jonnekin muuallekin, jos siihen on taipumusta. Jää nähtäväksi. Ihon ulkopuolella olevat tikit poistettiin ja haava näyttää hyvälle, eihän se iso onneksi ollutkaan. Helpottaa lujasti, olin ihan varma että kyseessä on joku sarkooma tai muuta ikävämpää.. Tosin yleensä aina ajattelen pahinta, ei tunnu niin pahalle jos itselleen uskottelee että kaikki on hyvin, vaikka ei välttämättä olekaan.

Göranikin on kai kuntoutumassa ihan hyvää vauhtia. Toivotaan että kolmatta kertaa ei tarvi enää silpoa.. Laihtunut se on kuulema hirveesti, kun ruokaa voi antaa vain pieniä annoksia ja vähemmän muutenkin. Joten menee varmaan jokunen viikko, että saa taas lihaa luidensa ympärille. Saa nähdä ehtiikö kuntoutua Geen kanssa treffaamaan, vai joudutaanko käyttämään varakollia (joka onneksi on olemassa). Toiveissa tietty on, että Göran ja Gee pääsee lapsentekopuuhiin, mutta Geen astutusta ei voi kovin pitkään venyttää jos juoksutahti on kova.. Poriin ei Göran nyt luonnollisestikaan puolikuntoisena tule.

Aijoo ja yks ihan huippujuttu! Ekaa kertaa mun kasvatti oli Kategorian paras! Marsu oli lauantaina Tanskassa näyttelyssä ja oli kategorian paras pentu. Sunnuntaina oli TP, häviten toiselle pennulle, jonka lauantaina voitti :) Sain Tanskasta Erikiltä meilin, että poika oli saanut hirveästi kehuja niin heidän tutuiltaan kuin tuomareilta. Minun mieltä lämmittää voittoja enemmän kuitenkin kuulumiset, että poikaan on oltu tyytyväisiä ja se on kotiutunut loistavasti.

Göran the Kamikaze-maistelija vol. 2

Voi paska sanon minä! Just kun ehdittiin ihastella, että Göran on alkanut toipua hyvin ja ruoka-annoksetkin alkoi jo olla lähes normaalit, niin se pöljä meni tekemään sen uudestaan. Hirveästi laihtuneen kissan lihotuskin alkoi olla hyvässä vauhdissa.. Se sitten kaivoi sen mysteerisen pehmopallon jostakin esiin ja söi siitä loputkin. Sama rulianssi uudestaan ja Göran leikattiin tänään toisen kerran. Olivat eläinlääkärissäkin jo uhanneet varata sille leikkausajan viikon päähän, kolmatta kertaa varten *silmienpyörittel* ..

Pitäsköhän kasvattajalta kysyä onko linjoissa ollut ennen taipumusta itsemurha-yrityksiin :P (vaikka ei sais vitsailla, vakava asia)

Ei kissa näemmä ainakaan kerrasta opi :| Tämän kissan kohdalla tuskin on viisasta kokeilla enää kolmatta kertaa. Kissanleluiksi tarkoitetut lelut ei tälle pojalle sovi.
Ainoa positiivinen asia on tietty se, että se tukoksen aiheuttanut lelu löytyi!

Saga ja Unna

Essi lähetti kuvia sinitiketti-neideistään, Sagasta (ent. Rosina - Feanorian Blue Lotus) ja Unnasta (Feanorian Blue Unknown)! Tyttöjen kuulumisissa neitejä luonnehdittiin seuraavasti:

"Unna on äänen käytössä säälimättömämpi, voi pitkäänkin 'päästellä' henkeä vetämättä..(ruoka-aikana varsinkin). Myös kehräämisen pitää olla äänekästä, moottori jää myös joskus päälle vaikka rapsutussessio olisi jo ohitse, toisinaan moottori voi käynnistyä jo pelkästä katseesta.. :) Unna on myös se joka aiheuttaa ryminää, ja on myös se, joka EI usko MITÄÄN..

Sagalla meni pari päivää tutustumisessa, mutta sitten onkin talsinut suoran sydämeen, on valloittava pakkaus. Nauttii läheisyydestä ja yhteisistä hetkistä. Joissain asioissa hieman sivistyneempi kuin siskonsa.. mutta osaa olla myös melko sähikäinen. Ruoan perään ahne ja hotkii ei niin sivistyneesti, joten raksuja tarjoan rajoitetusti.."

Kiitos kuvista Essi! :)

Ketutusta

Nelpukkaa ottaa aivoon ihan tosissaan, musta paita jonka värkkäsin sille vanhoista pitkiksistä (joissa on semmonen söpö pitsiresori :D), ei oikein ole saanut suosiota. Ilman paitaa ei voi olla, koska Neela ylettyy nuolemaan haavaa ja eilen yritti takajalalla sitä vähän rapsutellakin. Kaulurista olisi hyötyä vaan nuolemiseen mutta rapsuttamaan se ylettyisi silti..

Välillä olen antanut haavan "tuulettua", mutta potilasta pitää vahtia koko ajan. Muuten on sujunut ihan hyvin, haavakin näyttää siistille. Eihän se iso ole, mutta repeytymisvaara kai siinäkin on.. Pitää vielä katsella jotain paksumpia sukkahousuja, josko niistä sais vähän joustavamman paidan. Neela kulkee ihan kyyryssä pitkin seiniä tuo paita päällänsä. Käy sääliksi!

Geen toinen juoksu pentujen jälkeen oli onneksi ihan normaalin pituinen. Nyt kai vaan ootellaan sitä joulukuuta.. Toivottavasti ei ennen Porin näyttelyä juokse. Saa nähdä ehtiikö kolli toipua omasta leikkauksestaan ennen Poria. Muuten on kuulema mennyt Göranillakin hyvin, mutta pienenpienet ateriat on meinanneet ihmetyttää. Poika ei kuulema millään tajua, että teelusikallinen pöperöä on koko ateria :-)

Kaksi leikkausta viikon sisään..

En nyt jaksa isommin kirjoitella, mutta tässä lääkärin sanaset Neelan operaatiosta:

"Neelan niskasta poistettiin kudosmuutos. Patologin tulos saapuu yleensä tikkien poistoon mennessä. Tikit poistetaan ja haavakontrolli 10-12 vrk kuluttua."

Eli Neelan niskassa ollut "läskipatti" tutkittiin vidoin tänään toisen eläinlääkärimme kehotuksesta. Neelan niskassa on ollut _aina_ tuollaista ylimääräistä nahkaa ja Neela on ollut ns. läskiniskainen :-). Mari tutki pentujen rokotusten yhteydessä syksyllä tuota "pattia" ja yhteistuumin päätettiin, että otetaan siitä joskus myöhemmin koepala. Parissa kuukaudessa patti ei kasvanut, mutta halusin asian päiväjärkästä pois ja itselleni mielenrauhan. Epäilyksemme olivat ainakin Marin tutkimusten mukaan ihan oikeanlaiset, eli mitään hälyyttävää ei löytynyt. Patti sisälsi ainoastaan rasvakudosta, jota poistettiinkin jonkin verran. Varalta lähetettiin kuitenkin patologillekin tutkittavaa :) Olo on huojentunut, mutta jännätään nyt ainakin sinne tikkien poistoon asti..

Potilas makoilee tyytyväisenä fleece-peiton alla kahden kuumavesipullon välissä. Ainakaan vielä ei ole tuo haava alkanut kiinnostaa, mutta saa nähdä keksiikö se sen jossakin välissä..

Tässä vielä kuva toipilaasta:

Göranin kuulumisia

Görania ei saanut leikkauksen jälkeen ruokkia pitkään aikaan, ei antaa edes nestettä suun kautta, vasta kun tänään. Krisse ilmoittele juuri, että ensimmäinen lusikallinen ruokaa upposi juuri, mutta Göranin mielestä määrä oli aivan mitätön! Siinä mielessä poju siis on alkanut ainakin toipua, että ruokahalu on tallella :-) Toivotaan, että ruoka pysyy sisällä ja menee jossain välissä oikeaa reittiä uloskin.

En kyllä ole koskaan törmännyt itämaiseen, joka olisi niin rohmu kuin Göran, vaikka rohmuja kissoja olen nähnyt. Meidän omat kissat kun on sellaisia kulinaristeja ja nirppanokkia, että ruuat saattaa joskus seistä pitkäänkin koskematta. Tosin todettakoon, että paria Nebuankhet-supersyömäriabya olen joskus käynyt ruokkimassa, eikä Göran sentään niille vedä vertoja :) Hyvähän se on, jos kissalle maistuu ruoka kuin ruoka, mutta tuollainen _syön_vähän_kaikkea_muutakin_kuin_ruokaa_, voi aiheuttaa näitä vähemmänkin mukavia ylläreitä.

Göran the kamikaze-maistelija

Sain eilen puhelinsoiton Krisseltä - Göranilla on suolitukos ja tiistaille varattu leikkausaika Akuuttiin, jos ei parafiini tuo tukosta ulos aamuun mennessä niin leikataan. Mutta eihän se tuonut, yöllä Krisse oli tuntenut selvän tukoksen suolenmutkassa. Eikä se ollut mikään kovin pienikään käsittääkseni. Kissa oksensi aina parin tunnin päästä kaiken ulos, jos jotain söi. Ainoastaan öljy tuli läpi toisesta päästä :(

Tänään poju leikattiin ja kun soiteltiin taas niin kuulema riehui autossa (kotimatkalla) tötterö päässään. Suolesta oli löytynyt jotain matonkuteen tapaista, sinistä ja valkoista "räsymattonauhaa". Ihme juttu vaan, Krisse kun ei lainkaan tiedä mistä moista olisi voinut kissan suolistoon joutua. Mattojakaan kun ei omista.. Toivottavasti mysteeri selviää. Nyt sitten vaan jännitetään miten suolisto reagoi leikkaukseen, kunhan nyt kaikki vaan sujuisi hyvin. Pitäkää peukkuja meidän puolesta!

Taino ja Tuittu

Laura lähetti Tuitusta ja Tainosta kuvia. On ne niin söpöjä :)

Nököä ja Geetä

Gee on yrittänyt liehitellä Nököä jo pari päivää, alkaa olla Nökön hermot jo ihan riekaleina tuon vieressä kierivän hormoonihirmun kanssa..


Telkkarin päällä..



Sohvalla..

Kierimistä..

Liukumista..



Outoja asentoja..

Ei nuita kissanaisia voi aina ymmärtää. Kylläpä Gee näyttääkin kuvissa niin pennulle :-)

Nukkuu Maunon kanssa

Mauno on paras unikaveri, aina valmis nukkumaan kainalossa! Tämä viikko on vetänyt meikäläisen vuoteen omaksi ja Mao tuntuu olevan ainoa tyytyväinen emäntänsä kipeään olotilaan. Ei ole tarvinut monasti houkutella unikaveriksi. Kun kannan peiton makkarista olkkariin niin Mao juoksee perässä, piehtaroi hetken peiton päällä ja sitten ahtautuu johonkin poimuun nukkumaan. Mao ei varsinaisesti kannusta tervehtymään, mutta väistämättä sekin on edessä :) Ihanaa silti, että on aina joku jolle seura kelpaa.

Gee aloitti juoksun eilen ja olen kironnut ettei sitä avoimen luokan sertiä ole. Muuten kyllä voisin astuttaa sen heti. Pelottaa että mitä tämä juoksu tuo tullessaan.. Pitää nuille nuorille neideille yrittää hankkia sertit ennen ekoja astutuksia, ettei tule samanlaista tilannetta eteen. Vaikka molemmat tytöt on nyt näillä näkymin tarkoitus "pennuttaa" kertaalleen, mutta sovittu kuitenkin on yhdestä-kahdesta pentueesta :)

Nörtti-Gee

Gee on taas osoittanut etevyyttään näissä nörtteilyhommissa. Yritin tossa katella jotain videota netissä ja en saanut sitä millään näkyviin.. Jotain java-päivityksiä mulle tarjottiin ja en sitten ajatellut niitä päivitellä yhden videon takia. Käväisin kettiössä ja kun tulin takas niin neiti istuu persaus näpiksellä ja Java-päivitykset latautuu koneelle. Sitten näky videokin! Voin siis vastedes kehua että mullapa on kissa joka päivitti javan koneelle, eikä tarvi ite huolehtia moisista!

Nyt tuo pöhlö neiti jahtaa jostakin lämpimään suojaan tullutta ötökkää. Ötökkä lentelee täällä pitkin seiniä, mikä saa aikaan aivan mahottoman mäkätyksen ja pomppimisen seinille.

Gee on palautunut niin hyvin synnytyksestä/imetyksestä/pennuista että astutuksen kanssa ei varmaan ole mitään ongelmaa sen porin näyttelyn jälkeen. Toivotaan vaan että juoksukin tulee sitten sopivaan aikaan. Nyt on sentään siitä juoksumaratoonistakin n. kuukausi aikaa. Ruoka maistuu ja alkaa rasvaa kertyä luiden ympärille. Gee on oikeastaan aivan täydellisessä kunnossa, ei laiha eikä pulska. Neela-mummo puolestaan vois vähän ehkä kiinteyttää (kukapa tässä ei vois!).

Pyysin äitiä lähettämään kuvia Lemposta ja ja Ozzista kun tänään taas käytiin siellä ja ihmettelin poikien huimaa kasvua. Tosin olis kyllä kiva saada kuvia muistakin pennuista, niin voisin tänne niitä pistää näytille ;)

Enpä muuten muistanut mainita että käytiin katsomassa sijoituspentueen Reiskaa Suvin luona viikko sitten. Voin sanoa että on kyllä yksi suurimpia itämaisia mitä olen koskaan nähnyt! Oli Reiskulilla vähän masua, mutta julmetun iso poika se kyllä on! Oliokhan se paino jotain 6 kiloa?? Tuntuu aivan oudolle että Mao ja Neela on saaneet tehtyä niin hyvän kokoisen jälkeläisen :D Neela kun on tommonen pieni pirpana ja Maokaan nyt mikään kovin iso kolliksi ole. Ehkä se varhainen leikkaus voi olla kasvulle edullinen tilanne. Onhan tuo meidän Nökökin nuorena leikattu ja niin iso, että ei kovin moni kotikissakaan noin kookas ole. Saa nähdä millainen jättiläinen Tainosta tulee, kun siltä vietiin pallit 4kk ikäisenä :)