Kuvia aikuisista - pitkästä aikaa

No okei, on tässä eka yks kuva missä on pentukin. Mao ja Lempo - cremerakkautta! Kuva otettu Lempon ollessa n. 12 viikkoinen, poju on ihan saman näkönen kun Mao pentuna
Tässä sitä todistusaineistoa, kyllä ne tytöt on kavereita murinasta huolimatta. Outo tuo meidän Neela.. Joko muuten muut erotatte Geestä tickingin? 8) Kyllä sitä siellä on!


Ja lopuksi lötköjen kuningas - Nökö! 9 kiloinen minipossumme, joka just ja just mahtuu hyllykön päälle makaamaan

Vaimeaa murinaa..

Neela on tuottanut hieman harmaita hiuksia meille. Leikkauksen myötä se on reipastunut hirveästi ja osoittaa kiintymystään meihin ihmiseen paljon rohkeammin kuin ennen. Neelahan on aina ollut hieman ujompi tapaus, ei niin suorasukainen ja helppo kun esim. Mao. Sylissäkään se ei ole viihtynyt kovin hyvin ja nyt se tulee syliin kehräilemään vähän väliä. Nämä siis kivoja ja hyvin toivottuja ominaisuuksia. Näiden kivojen ominaisuuksien lisäksi eteen on tullut myös jotakin ikävää.

Se on leikkauksen jälkeen päättänyt alkaa komentamaan tytärtään Geetä siinä määrin että en oikein tiedä mitä tehdä. Ehkä tuo leikkaus itsessään on pistäny Neelan pään sekaisin? Vai voisiko se olla kipeä? Toisaalta eikö se sillon kiroilisi muillekin kun vain Geelle? Olen myös miettinyt voisikohan kyseessä olla jokin arvojärjestysjuttu? Neela on nyt leikattu ja Gee on ainoa leikkaamaton talossa (ei tosin tunnu tajuavan itse tilanteesta yhtään mitään 8) ). Ehkä se vaatii totuttelua..

Neelan sopeutuminen elämään Maon kanssa oli kans yksi haaste silloin Maon leikkauksen jälkeen kun "eristäminen" loppui. Saattoi läpsiä Maoa välillä päähän kesken hellän pesutuokion tai muuten vaan. Mao oli astutuksen jälkeen pitkään vähän varpaillaan - selvästi muisti että joskus on tuolta eukolta saatu turpaan ja kunnolla. Jossakin vaiheessa Neela kuitenkin lopetti läimimisen ja on nyttemmin tullut Maon kanssa todella hyvin toimeen. Nökön kanssa ei koskaan ole ollut mitään ongelmia, ovat olleet parhaat kaverit alusta asti.

Yleensä tilanne alkaa niin että Neela on jossakin rauhassa lepäilemässä ja Gee haluaisi tulla viereen ja tämä ei Neelalle sovi. Esim. eilen mummo makoili catmaxin ylätasolla ja Gee yritti pienen hepulikohtauksen päätteeksi mennä mammansa viereen köllimään. Eihän siitä mitään tullut kun mummo aloitti hirveän kiroilun heti nähtyään Geen.

Samoin innokkaan leikin päätteeksi Neela saattaa aloittaa murinan ihan yhtäkkiä, vähän niinkun ilmottas että ei enää. Aivan kun sen huumorintajua olisi kadonnut kokonaan? Aiheuttaa ikäviä tilanteita kun monesti mukana nuissa juoksuleikeissä on myös Nökö ja Mao, jotka ovat sitten ihan pihalla kaikesta. Tuo murina ja komentelu on kuitenkin selvästi ainoastaan Geelle osoitettua. Tappeluun asti ei koskaan ole menty, tuohon murinaan se siis jää ja tilanne raukeaa sillä että Gee lähtee pois.

Olen tottakai kamalan huolestunut että onko tila pysyvä tai muuttuuko se joskus tappeluksi? En todellakaan halua että kissat joutuvat elämään niin että jollakin on epämukava olo. Välillä tytöt nukkuvat vierekkäin, halivat ja pesevät toisiaan. Nämä murinakohtukset on siksi ihan käsittämättömiä. Ja miksi ihmeessä vain Geelle? Poikien kanssa Neelalla ei ole mitään ongelmaa, niiden kanssa kyllä ravataan pitkin taloa ja painitaan. Muutenkin Neela kyllä on leikkisä, lähinnä tappaa ja pyydystelee leluhiiriä ja paperitolleroita. Joskus yöllä saattaa kantaa hiiriä sänkyyn että pitäisi nakata..

Feliwayta ajattelin nyt ainakin kokeilla, en tiedä mitä muuta tässä oikeen voisi tehdä. Gee on selvästi kauhean tylsistynyt kun yhteiset leikit Neelan kanssa on vähentyneet ja Mao on niin laiska ettei se pysy Geen perässä..

Rauhallista (pennutonta) menoa

Kyllä, tätä menoa voisi nyt kuvailla niin! Ah niin ihanan leppoisaa oloa, ei oo tarvinut ees siivota niin paljon kun sillon kun oli pentuja kotona. Gee muuttu taas ihan pennun näköseksi kun pienet katosi kotoa, on se niin hassua :)

Mutta täytyy myöntää että pentuja on ihan hirveä ikävä. En ole vielä itkenyt pennun perään, mutta kun uusista kodeista tulee kuvia niin liikutun. Lähinnä siitä kun näen että meiltä lähtenyt pentu on päässyt niin hyvään paikkaan ja on todella onnellinen uudessa kodissaan.

Onneksi Lempoa ja Ozzia näkee vanhempien luona ja melkeen joka päivä olenkin siellä tällä viikolla vieraillut. Viikonloppuna ovat menossa ekaa kertaa mökkeilemään poikien kanssa, joten ainakaan kolmeen päivään en niitä näe..

Torstaina muuttivat ensin tytöt, Unna (Blue Unknown) ja Rosina (Blue Lotus) Essin luokse täällä Oulussa. Käytiin tytöt viemässä ja neidit suorastaan juoksivat ulos boksista ja alkoivat tutkia uutta kotia. Kotiutuminen on siis sujunut hyvin. Tyttöjen jälkeen haettiin Rambo (Burning Flames) uuteen kotiinsa Kajaaniin, siellä on oci-pojat ottaneet uuden "pikkuveljen" hyvin vastaan.

Perjantaina lähdettiin kohti Vantaata, Alisa vietiin Vilman (American Doll) ja Annen luokse Espooseen ja tehtiin varsinainen pikaluovutus. Nimet paperiin, katsottiin vähän Vilmaa ja sitten kiireen vilkkaa ajettiin Selloon hakemaan kissanhiekkaa, mitä Miila oli ystävällisenä meille metsästänyt. Hiekka piti alunperin ostaa matkalta Jyväskylästä mutta ajettiin ohi onnemme..
Allekirjoittaneen suu kävi niin nopskaa Tikkakoskelta poimitun kyytiläisen kanssa keskutellessa, ettei siinä ehtinyt muuta kun huudahtaa että meni Mustit ja mirrit ohi. Kuski ei osannut lukea pääni sisällä olevaa karttaa, mihin kaikki pysähdykset oli tarkkaan suunniteltu. Mutta eihän sille mitään voi, kaikkea ei voi hyvältäkään kuskilta vaatia :-) Luulin tosiaan ettei pk-seudulta ole vaikea löytää oikeaa hiekkaa, mutta oli se aika vaikeaa. Etenkin kun ei olla autolla siellä koskaan liikuttu. Onneksi saatiin eikä kissojen tarvinut pidätellä.

Hotellissa olikin sitten oma hommansa selvitellä nukkumäjärjestelyjä. Tuittu (Amazing Sound) oli meillä mukana ja neiti ei oikein pitänyt seurastaan. Mao ja Geen pentu Marsu (Bow wow) otti päähän niin julmetusti että niille piti murista ja sähistä aivan kamalasti. Marsu oli sen verran pöljä pentu ettei lainkaan tajunnut mikä Tudea vaivaa ja meni koko ajan tekemään tuttavuutta. Lopulta oli pakko tainnuttaa Marsu viereen nukkumaan että saatiin Tuittu syömään ja käymään vessassa.

Yö oli mielenkiintoinen, Tuittu nukkui peiton alla kainalossani ja aina jos jompikumpi pojista tuli samaan sänkyyn alkoi kamala murina.Välillä kokeiltiin eristämistä kylppäriin, mutta tuskainen huuto raikui niin kovasti, että siinä olisi koko hotelli herännyt. Seiskan jälkeen lähti juna kohti Tamperetta (liittokokous) ja eipä tosiaan tullut kovin montaa tuntia nukuttua. Meinas käydä kateeksi kun Aki aikoi mennä takaisin nukkumaan kunhan pääsee takaisin hotellille :|

Kokouksesta taisin vapauta joskus 18 jälkeen ja ei kun juna kohti Tikkurilaa. Oli kyllä niin pitkä ja raskas päivä takana että minuutin jälkeen nukuin junassa. Heräsin kun konnari vaati lippua nähtäväksi jossakin puolessa välissä matkaa :P

Helsinkiin muuttanutta serkkuani olisin halunnut treffata vielä lauantaina, mutta ei siinä mitenkään jaksanut muuta kun hankkia jotain ruokaa, katsoa bb:n ja painua nukkumaan. Kissoilta piti vielä trimmailla korvakarvoja ja kynsiä.

Aamulla kissat häkkiin ja aamupalalle. Sitten takas huoneeseen nukkumaan hetkeksi, Marsu kainalossa, vipaa kertaa. Sittenpä jo soitettiin että kissaa pitäs viedä arvosteluun. Sain sovittua että Marsu voi olla huoneessa ja huone voidaan luovuttaa myöhemmin, siitä kiitokset hotellin mukavalle henkilökunnalle. Sillä kun ei ollut asiaa näyttelypaikalla kun rokotus oli annettu alle 15 päivää sitten. Huone käytiin luovuttamassa ennen paneelia ja Marsu odotteli hotellin respassa paneelin loppumista. Lähti sitten näyttelyn jälkeen tuomarin kyydillä uuteen kotiinsa.

Maolle aukesi paikka paneeliin ja poju pokkasi kymmenennen KPK-tuloksen tänä vuonna! On kyllä ollut mieletön putki pojalla, tässä vaiheessa saa varmasti jo omistajakin olla hieman ylpeä? :) Vielä olisi yksi näyttely jäljellä ennen kun on sertit kerätty, Porissa toivottavasti juhlitaan. Sitten kai alkaa jonkinmoinen näyttelytauko meidän kissoilla, pentujakin kun olisi taas mietittävänä. Mutta toki nuita sijoituskissoja voi kuskailla jatkossa ja jotain suunnitelmiakin jo on.

Tuittukin sai ihan kivan arvostelun, erityiskehuja hopeasta ja hienosta tikkauksesta.Oli muuten varmaan eka kerta kun mun kissani silmienväriä kehuttiin. Täytyy sanoa että on varppiisti vaan Tarmon ansiota että Tudelle ylipäätään tuli vihreet silmät :-) Toivottavasti väri ei kulahda kasvun aikana.

Viimeiset lomapäivät alkavat olla käsillä ja pitäisi tästä hipsia nukkumaan, kello on paaaaljon..

Huomenet

Viisi norsun kokoista (tai ainakin siltä kuulostavaa) pentua rymisteli siihen malliin että en oikein saanut nukutuksi. Makkarin ovi on tietoisesti suljettu terroristien takia yöaikaan ja kun avasin oven niin koko lauma ryntäsi innoissaan vastaan.

Eilen vasta saatiin pentujen rekisterikirjat ja terveystoikkarit eläinlääkäristä (jätän aina sinne täytettäväksi "paremmalla" ajalla). Tosin tottahan ne perusterveystoikkarit sitten puuttui ja jouduin tänään soittelemaan perään. Saadaan ne onneksi huomenna ennen kun tuo toinenkin creme poika ja sinitiketit tytöt muuttaa pois.

Lupasin itselleni lomareissun loppuvuodesta kunhan tämä rojekti on ohi, mutta katsotaan nyt ehtiikö tässä mihinkään ennen kun seuraavia ollaan jo laittelemassa alulle. Tää on ihan hirveetä massatuotantoa näiden hormoonihirmujen kanssa :( Geen seuraavaa juoksua taas kauhulla odotellen..

Lempo ja Ozzy muuttivatkin yhdessä

Ozzyn varaus peruuntui niin sopivaan saumaan että Lempo saikin oman velipojan kaverikseen. Kävin tänään heittämässä pojat mun vanhemmille tuohon parin kilsan päähän. Lempon johdolla alkoivat heti tutkia taloa, ruokaakin maisteltiin ja pientä arastelua lukuunottamatta kotiutuminen alkoi hyvin. Käytiin vielä tässä iltasella katsomassa poikia ja siellä ne kippurassa nukkuivat kuljetusboksissa. Ehkä mun siis pitää hankkia se oma kolli kotiin kun se sijotuskollin paikka vanhempieni luona täyttyi :)

Kotiin oli ihana tulla kun VAIN 5 pentua tuli vastaan vaatien ruokaa ja huomiota. Nyt onkin hurjasti aikaa leikkiä ja hoivata pentuja kun olen tämän viimeisen viikon lomalla. Torstaina lähtee Rambo ja illalla varmaan käydään vielä viemässä Unna ja Rosina (tuleva Saga?) omaan kotiinsa. Viikonloppuna matkustetaan Alisan kanssa Espooseen, minne neiti muuttaa Vilman seuraksi. Marsun muuttoaikataulukin alkaa olla selvillä :-) Niin taas kului 14 viikkoa, uskomattoman äkkiä.

Tulevana viikonloppuna mukaan lähtee myös Mao ja Tuittu, osallistustaan sunnuntaina URK:n näyttelyyn. Käyn itse lauantaina Tampereella että ei sitten lauantaina vielä päästykään näyttelemään.

Göran ja Krisse kävivät tänään sydänultrassa Tampereella ja Jörpin sydän todettiin terveeksi. Muutkin testit on hoidettu alta pois ja nyt sitä sitten vaan ootellaan treffejä!

Jere 1996-2007

Jere
Sekarotuinen
s. 15.3.1996 - k. 27.4.2007

“Jos tulisin joskus sairaaksi,
väsyneeksi ja heikoksi,
jos kipu untani häiritsisi,
tee se silloin, ystäväni.

Älä anna surunkaan estää,
yritä minun vuokseni kestää
ystävyytemme raskain koetus,
jäähän meille rakkaus, luottamus,
joka kesti monta yhteistä vuotta.
Miksi pelkäämme tulevaa suotta?
Kärsimystä et minulle halua,
autathan pääsemään tuskasta.
Ymmärrän syvän surusi,
tuntuu lopulliselta lähtöni.
Älä silti ole lohduton,
menen sinne, missä hyvä on.
Pysythän luonani, vieressäin,
loppuun asti lähelläin.
Se teko on oikean ystävän,
rakastavan ja ymmärtävän.”

Muistokirjoituksen kirjoittaminen otti aikaa, nyt on Jerelle lisätty oma sivu nettisivuillekin : muistoissa

Svenssonlandiasta kotiuduttu

Ruotsissa käytiin ja mun epäilyt todella pienestä neloskategorian kissamäärästä oli aivan totta. En kyllä uskonut että sentään NIIN vähän kun vaan 5 nelosta! Järkkyä. Ei ollu kisaa sitte lainkaa, Mao oli ainaki luettelon mukaan ainoa kastraatti. Kaks naarasta ja kaks nuorta oli paikalla meiän lisäksi.

Näyttely oli kiva, tosi moni osas Suomea ja tuli jutteleen Suomeksi. Ihan kivaa kun en Ruotsia hirveesti osaa, tai ehkä kirjottaminen jotenkin onnistuu (sanakirja kourassa) mutta kun pitäs puhua niin menee ihan pasmat sekasin.. Siinä puhutaan sitten Suomea, Ruotsia ja Englantia sekasin. Varmaan myös vähän siansaksaa. Ainakin ravintolassa tuli puhuttua tarjoilijalle niin huonoa ruotsia ja mitälie että lopulta se pyysi näyttämään ruokalistasta mitä otetaan..

Shoppailin pennuille leluja, häkkivessan ja yhen pesän jotka sopii hyvin meidän uuteen sturdiin (tehtiin kimppatilaus jenkeistä - tuli paaaaljo halvemmaksi ku välikäsien kautta ostettuna!).

Viiden aikaan aamuyöllä lähettiin Oulusta ajamaan ja oltiin Ruotsissa perillä vähän ennen 8 (suomen aikaan 9). Kotiin päästiin lähtemään klo 18 (Suomen aikaa) ja matkassa meni jopa yli neljä tuntia. Oli niin kauhee sumu siinä Bodenin ja Haaparannan välissä että ei kovin lujaa uskaltanu edetä.

Lemposta lupasin viime kirjotuksessa kirjotella lisää. Joskus sitä vaan niin ihastuu johonkin pentuun, että ei tiiä mitä tekis. Mietin että pidän sen ihan täällä kotona, vaikka ei sille varsinaisesti mitään kasvatuksen kannalta järkevää käyttöäkään olisi. Jotenkin sitten vaan kävi niin että mun vanhemmat hurmaantui itämaisista ja päättivät että heidän kodissa olisi yksi Lempon mentävä aukko. Lupasin kaveriksi sille toisen pojan, jota on tarkoitus sitten pitää kollina (olinko vähän ovela!). Mutta vielä ei ole siis tarkemmin tiedossa milloin ja mistä tuollainen poika saapuu. Katsotaan nyt. Toivottavasti kuitenkin piakoin niin ei Lemmon tarvi kauaa yksin asustella.

Eli siis oma kissamääräni on nyt jämähtänyt tähän neljään ja ehkä niin on hyvä. Mikäs kiire tässä kun innokkaita sijotuskoteja on tiedossa ja asuvat vielä suht. lähellä meitä.

Lokakuun ekat kuulumiset

.. eikä vieläkään kuvia 8) miten sitä voikin olla muka niin saamaton. . Ymmärtänette kuitenkin että 7 pennun lauma ei ole mikään helpoin kuvattava ja tottakai haluan päivittää kaikista pennuista kuvat samaan aikaan. Joistakin on jo kuvat arkistossa odottamassa julkaisua. Tytöt tuntuu olevan vaikeimmat kuvattavat. Pojat puolestaan poseeraa niin innoissaan kameralle että linssikin on joskus ihan nuoltu.

Geen kestojuoksu näyttää helpottaneen, tosin välillä on vaikea erottaa huuteleeko se kiimaa vai muuten vaan - se kun on viimeiset 4 viikkoa huutanut yhteen menoon. Toivotaan että tilanne nyt helpottaa ja seuraava juoksu ei kuitenkaan ihan heti ala!

Saattaa olla että pääsen marraskuussa näyttelyyn Geen kanssa, mutta se nyt vielä riippuu vähän kuljetuksista ja sen sellaisista. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä tapaamaan Akin kummipoikaa lappiin, mutta kyllähän nyt kissanäyttelyt aina voiton vie x)

Krisse varasi Göranillekin sen mainitsemani ajan sydänultraan Tampereelle. Omistamiani kissoja ei ole aiemmin tutkittu, joten jännittää kovasti millainen tulos saadaan. Kenties me alamme jatkossa ultraamaan kaikkien kasvatuskissojemme sydämet. Tutkiahan voi kyllä vaikka mitä, tutkimisten hyödyllisyydestä taas voidaan olla montaa mieltä :) Itse en näe tarpeelliseksi tutkia kissoiltani kaikkea mahdollista, mikä tuntuu etenkin tuolla maailmalla olevan melko suosittua. Sydänultrasta saattaa sentään olla jotakin hyötyä, vaikka eihän sekään kerro kuin sydämen testihetken tilanteen.

Lauantaina mennään Ruotsiin näyttelyyn Maon kanssa, ihan on melkeen meinannu harmittaa kun tehdään vaan päivän reissu. Viime vuonna oltiin niin kivassa hotellissa Luleåssa että sinne melkeen haluaisi joskus uuestaan. Muutenkin olen pitänyt nuista Pohjois-Ruotsin näyttelyistä. Ne on jopa pienempiä kun Porokin näyttelyt ja aina samat kissat ja kasvattajat paikalla :))

Tämäkin Bodenin näyttely on 160 kissan mininäyttely, täytyy myöntää että koskaan en ole ollut noin pienessä! Saa nähdä montako itämaista on paikalla, tuskin tulee olemaan mitkään hurjat kisailut. Mutta onhan se varmasti erilainen kokemus.

Tärkein meinas unohtua - Lempo-poika taitaa muuttaa mun vanhemmille asumaan :-) Lisää tästä ensi merkinnässä..

Tintti